vene lipuu
halkoen
äänettömyyttä ja
yötä valollaan
hankaimen vastaus
soutajan kämmenen sisällä;
hoivasit hyvin, hellästi sivelit hiljaiseksi
kaislikkoni;
tuoksusta tiedän
ja kaislojen kuiskinasta
Tervattu kokka tapaa
kiven
tässä;
näin on hyvä
Pinnan alla
lahna unessa
....
nukkukoon,
minäkin elän
halkoen
äänettömyyttä ja
yötä valollaan
hankaimen vastaus
soutajan kämmenen sisällä;
hoivasit hyvin, hellästi sivelit hiljaiseksi
kaislikkoni;
tuoksusta tiedän
ja kaislojen kuiskinasta
Tervattu kokka tapaa
kiven
tässä;
näin on hyvä
Pinnan alla
lahna unessa
....
nukkukoon,
minäkin elän
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haaveet ovat herätetty henkiin :). Ehkä ensi kesänä..
Kiitos. Toteutin tänäänkin unelmaa pientä. Vietin päivän mökillä, yöksi en voinut jäädä... Ihailin syksyistä Saimaanselkää tutulla rantakivelläni seisten.. Edellisestä kerrasta liian pitkä aika, monta surua... Yksi rakas ihminen tuulena hiuksissa - kuten tästä elämästä lähtiessään lupasi... Syksy on minun vuodenaikani, pimeys ja luonnon hehku ennen pientä kuolemaa - talvea...
Kun kuolemasta kuluu riittävän pitkä aika, pystyy kuoleman hyväksymään ja mielen täyttää kauniit sanat ja muistot. Pidän myös syksystä, mutta en pyhäinmiesten aatosta ja sitä seuraavasta yöstä. En vielä moneen vuoteen..
Joissakin paikoissa muistot heräävät eloon... Niitä on siinä ja silloin pakko käsitellä - ympäristö tuntuu suorastaan vaativan sitä. Varsinkin kun paikka on ollut aikanaan erityisen merkityksellinen. Päivämäärien ja juhlapyhien merkitys samoin... Mutta tämänhän tunnut jo tietävänkin...
Runosi lipui harmoonisesti
Hiljaa ja makustellen luettuna runosi puhui kieltä joka kosketti
kuin airo tyyntä järvenpintaa.. eli niin kuin pitikin. :)
Kiitos siis runostasi!
Sormet soutelivat näppäimistöllä, suljin silmät ja unelmoin... havahduin ja runo oli siinä. Ilmeisesti siis ilman suurempia tilkittäviä vuotokohtia... Kiitän