isäpuolen kasvatusvastuu?

Olemme 3-henkinen uusioperhe; minä, avomieheni ja 5v poikani, vauva tulossa syksyllä. Pojan isä asuu toisella puolella Suomea ja tapaamiset ovat tosi harvassa ja epäsäännöllisiä. Aina kun pojan isä pitää tiheämmin yhteyttä ja lupailee pian tapaamista, poika ikävöi ja itkee ikävää, kun taas puheluiden väli on 2-3 viikkoa, poika ei oireile mitenkään. Mieleni tekisi pitää iskälle puhuttelu, että ottaisi edes jonkinlaisen vakaan linjan puheluissa ja tapaamisissa, eikä noin epäsäännöllistä yhteydenpitoa.

Mutta mitä me avomieheni kanssa voisimme tehdä asialle, että lapsella olisi helpompi elää asian kanssa? Mieheni ja poikani tulevat hyvin toimeen ja poika tottelee yhtälailla häntä kuin minua, mutta lopullinen vastuu ja huolenpito on kuitenkin minulla. Pitäisikö heitä molempia jotenkin rohkaista luottamaan toisiinsa ja lähentämään suhdettaan; enemmän yhdessäoloa ja hellyydenosoituksia ym., vaikka on niitä nytkin. Poika ihan selvästi kaipaa aikuisen miehen seuraa, mutta onko väärin sysätä häntä isäpuolen suuntaan kun oma isä on kuitenkin se oikea? En tiedä miten ottaisin asian esille ja kertoisin tilanteen ilman väärinkäsityksiä. Pojalle se toisi mielestäni turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta, tilanne kun tuskin tästä koskaan muuttuu siihen suuntaan, että poika olisi isänsä kanssa nykyistä enempää yhteyksissä.
4720
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

asiasta avomiehesi kanssa. itse olisin aikanani "äitipuolena" halunnut enemmän osallistua lapseen liittyviin asioihin. jäin usein ulkopuoliseksi ja tuo haittasikin minun ja lapsen välisen normaalin suhteen muodostamista. kelpasin maksajaksi, siivoojaksi, pyykkäriksi, kokiksi ja kuljettajaksi, mutta en kasvattajaksi. olisin mielelläni tarjonnut apuani mm.koulutehtävissä (kun isä auttoi tyttöä, tämä saneli suoraan vastauksia, un itse koin, että minä olisin osannut opettaa nuo asiat tytölle ja saanut tämän oivaltamaan itse). olisin myös toivonut vanhempien kuuntelevan minun kantaani. jouduin taistelemaan lapsen vanhempien kanssa päästäkseni tytön kevätjuhlaan ja harrastukseen liittyvään näytökseen. vanhemmat halusivat pitää minut mahdollisimman etäällä kaikkeen lapseen liittyvästä, mutta kuitenkin odottivat minulta tiettyjä asioita (lapsenvahtina toimiminen, jos isällä oli tapaamisviikonloppuna tärkeä työhön liittyvä meno tms). tilanne oli ristiriitainen. olisi pitänyt osallistua, muttei kuitenkaan olisi saanut. olin perheenjäsen, mutten kuitenkaan ollut.

rohkaise ihmeessä, mutta vain jos he ovat siihen itse valmiita!

Äänestä

...että välimatka asettaa aika paljon rajoitteita!!! Kyllä voit "sysätä" poikaasi ihan hyvin isäpuolen suuntaan, mutta HUOM!!! vain jos hän on itse siihen halukas!!!!

Äänestä
  • .. onhan teille tulossa yhteinen lapsikin. Joutuuhan mies tottakai ottamaan vastuuta omasta biolapsestaan. Poikasi on vielä pieni 5 v ja häneen on tosi helppo luoda hyvä ja kiinteä suhde, jos miehelläsi vain on tahtoa ja halua siihen. Voi olla, että poikasi tuntee olonsa kovin ulkopuoliseksi, jos mies huolehtii vauvasta, mutta ei pojastasi.

    Miehesi on kuitenkin pojallesi "sosiaalinen isä". Biologista vanhemmuutta se ei välttämättä korvaa, mutta toisaalta, eihän pojan bio-isä tunnu kovin kiinteästi yhteyttä pitävän... ja lapsi tarvitsee kuitenkin hyvän isäsuhteen, johonkin aikuiseen mieheen.

    Äänestä

uusio perhe toimii aivan samalla periaatteella,kuin perusperhe.
kai miehesi tiesi ,että lapsi tulee mukana???
vastuu kuuluu molenmille.Miten muka toinen voi vain kasvattaa...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kerttu kirjoitti:

Olemme 3-henkinen uusioperhe; minä, avomieheni ja 5v poikani, vauva tulossa syksyllä. Pojan isä asuu toisella puolella Suomea ja tapaamiset ovat tosi harvassa ja epäsäännöllisiä. Aina kun pojan isä pitää tiheämmin yhteyttä ja lupailee pian tapaamista, poika ikävöi ja itkee ikävää, kun taas puheluiden väli on 2-3 viikkoa, poika ei oireile mitenkään. Mieleni tekisi pitää iskälle puhuttelu, että ottaisi edes jonkinlaisen vakaan linjan puheluissa ja tapaamisissa, eikä noin epäsäännöllistä yhteydenpitoa.

Mutta mitä me avomieheni kanssa voisimme tehdä asialle, että lapsella olisi helpompi elää asian kanssa? Mieheni ja poikani tulevat hyvin toimeen ja poika tottelee yhtälailla häntä kuin minua, mutta lopullinen vastuu ja huolenpito on kuitenkin minulla. Pitäisikö heitä molempia jotenkin rohkaista luottamaan toisiinsa ja lähentämään suhdettaan; enemmän yhdessäoloa ja hellyydenosoituksia ym., vaikka on niitä nytkin. Poika ihan selvästi kaipaa aikuisen miehen seuraa, mutta onko väärin sysätä häntä isäpuolen suuntaan kun oma isä on kuitenkin se oikea? En tiedä miten ottaisin asian esille ja kertoisin tilanteen ilman väärinkäsityksiä. Pojalle se toisi mielestäni turvallisuuden ja pysyvyyden tunnetta, tilanne kun tuskin tästä koskaan muuttuu siihen suuntaan, että poika olisi isänsä kanssa nykyistä enempää yhteyksissä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu