elikkäs äiti/isäpuolilta puuttuu kasvatusvastuu ym. He voivat osallistua JOS ITSE HALUAVAT. Eli iltapesut, kuljetukset ym. seikat kuuluvat oikeille vanhemmille. Itse hoidan oman lapseni,ja mieheni hoitaa omansa. Kätevää,helppoa, ja välttää riidat :) Raha-asioissa pätee samat säännöt; kumpikin kustantaa oman lapsensa vaatteet,ruoat,matkat ym.
Suosittelen lämpöisesti kaikille. jA vain toisella on lapsia, saa lapseton "nauttia vapaudesta" ts. hänen ei tarvitse osallistua,jos ei tahdo!
Suosittelen lämpöisesti kaikille. jA vain toisella on lapsia, saa lapseton "nauttia vapaudesta" ts. hänen ei tarvitse osallistua,jos ei tahdo!
Vastaukset 12
Vanhimmat
edelliseen viestiini, niin en tarkoittanutkaan mitään fyysisiä huolehtimisia; kuskaamisia, iltapesuja ja kustantamisia ym. Kyse on pienen pojan henkisestä hyvinvoinnista ja turvallisuuden tunteesta, kun oma isä kuitenkin asuu niin kaukana eikä ole arjessa mukana.
Minä en osallistu mitenkään mieheni lapsen asioihin!! Ei paljon kiinnosta!!! Onneksi se ei asu meillä ja ei tarvii sitä usein katsella silmissään!!
...ja todennäköisesti aika nuori kommenttiesi kanssa? Kyllä se elämä sinunkin mieltäsi vielä muokkaa.
Eiköhän se ole jo muokannut... En tiedä mitähän säälittävää siinä on jos ei toisen muksu kiinnosta!!!
ei minä ainakaan toisen lapsia ala hoitamaan. Hoitakoon jokainen itse omat lapsensa. Ei sellaista velvollisuutta kukaan sanele. Kunnioitus riittäköön!
Mieheni on ollut ennen naimisissa. Kun ruvettiin seurustelemaan, siihen kuului koko paketti lapsineen. Jotka on ollut minulle tosi rakkaita.
miehesi lapsia. Kaikki eivät siihen kuitenkaan pysty,eikä siitä voi syyllistää! Ainahan sitä rakastuu mieheen, ei kai kukaan lapsiin rakastu??
yhtään lapsen kannalta? Ja miehen? Jaksaako miehesi rakastaa ja kunnioittaa sinua, jos et ole yhtään kiinnostunut hänen lapsistaan ja käyttäydyt noin töykeästi heitä kohtaan?
Tilanne on eri, jos lapsi tapaa molempia vanhempiaan säännöllisesti ja yhtä paljon, jolloin vastuu lapsen kasvatuksesta ja hoidosta on kunnossa.
Miltä sinusta tuntuisi, omasta ja lapsesi puolesta, jos asuisit miehen kanssa joka suhtautuu kylmäkiskoisesti lapseesi eikä ole yhtään kiinnostunut tämän olemassaolosta? Siinä eletään kuitenkin perheenä, jonka jokaisen jäsenen on otettava muiden tunteet ja olemassaolo huomioon. Se on sitä äärimmäsitä rakkautta ja avarakatseisuutta, jota näköjään kaikilta ei löydy.
Ajatteletteko yh-äidit, jotka pitävät ex:än, siis lapsensa isän, rakasta ihmistä (vaimoa, avokasta yms.) silkkana ilmana edes tervehtimättä yhtään lastanne siinä tilanteessa. MIetin vaan, että mitä tämän lapsen päässä liikkuu ja mitä hän oppii, kun oma äiti käyttäytyy (katkeruudessaan tms.) tuolla tavalla. Sääliksi käy lasta, jonka kanssa tulen hyvin toimeen ja jonka kanssa mielelläni olen ja touhuan kaikenlaista isällään ollessaan. Onneksi lapsi näkee isänsä luona myös toisenlaista käyttäytymismallia. Me kiitämme, pyydämme anteeksi, halaamme, huomioimme lähimmäisemme yms, mitä lapsen äiti ei tee. Mietin useasti myös, että mitä siellä kotona oikein tapahtuu, kun laspi hajottaa vahingossa jotakin. Ilme on nimittäin sellainen, huh huh. Tilanteesta toipuminen kestää kauan. Vaikka kuinka yrittäisi selittää, ettei se mitään, vahinkoja sattuu kaikille.
...miten kohtelisin, kun en ole vielä yhtäkään tavannut ja vaihtuvat niin tiuhaan asuvat satojen kilometrien päässä - nämä exän naisystävät siis. Kyllä se meillä on niin päin, että lapsi oppii käytöstavat ja sosiaalisen kanssakäymisen meidän kautta...iskä taas kinttaalla viittaa esim. lapsen vuorokausirytmiin ja taas ollaan hankalan paikan edessä, kun iskän kanssa vietetyn ajan jälkeen pitäisi rytmittyä järkevään päivärytmiin, eikä kukuta pitkään yöhön.
Nyt ymmärrän asenteesi yh:a kohtaan, jos ainoa kokemuksesi meistä on edellä mainitsemasi. Onneksi vähemmistö meistä taitaa olla tuosta muotista, ainakin toivon niin.
En yleistänyt, enkä tarkoittanut Sinua :-) Vaan niitä, jotka tosiaan pitävät minunlaisiani ilmana tai mitättömänä. Minua ainakin kiinostaisi, minkälaisten ihmisten kanssa lapseni olisi tekemisissä. Tunnen loistavia tyyppejä yh-äideissä, jotka eivät ole edellä mainitun kaltaisia vaan ovat jatkaneet elämäänsä ja viestivät myös lapsilleen aivan jotakin muuta kuin vihamielisyyttä ja katkeruutta. He tosiaan saavat hommat toimimaan hienosti, soittelevat puolin ja toisin ja keskustelevat asioista saman pöydän äärellä. Näinkin voi tosiaan toimia.
Moikka, meillä myös isä hoitaa pääasiallisesti tyttärensä tulot/menot/ongelmat jne tosin poikkeuksia on eikä niitä mitenkään erikseen sovita, tilanteen mukaan toimitaan. Tähän on ehkä luisuttu senkin takia, että "puuttumiseni" lapsen elämään aiheutti närää exässä joten kaikin puolin on rauha säilynyt ja elämä luistaa kun pääasiallisesti isä hoitaa tytön jutut. Täytyy kyllä mainita, että ne naisten työt kyllä on mulle jäänyt, vaatteiden pesut ja valitsemiset, tyttöjen jutuista keskustelut, askartelu tuokiot jne. Enkä niistä haluaisi jäädä paitsikaan. Tuovat jonkinlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kun joka toinen viikonloppu pääasiallisesti ollaan yhdessä.