Tällainen ajatus tuli mieleeni kysyä, kun itse olen jo vaihtanut vanhuuden asuntooni, se tarkoittaa sitä, että olen viimeisen muuttoni tehnyt ja kaiken ottanut huomioon, kun ikää tulee lisää jatkuvasti.
Jos vielä muutat, ostatko omistus asunnon vai vuokralle, minun velivainajan vaimo, joka nykyään asuu omistus asunnossa niin sanoo että hän muuttaa vielä kerran ja muuttaa vuokra asuntoon joka valmistuu jouluksi, iältään on jo pian 80 v.
En ymmärrä hänen ratkaisuaan, vuokrakin on mahtava uudessa huoneustossa. Sitten vielä jotenkin ymmärrän jos hänellä ei olisi lapsia, mutta hänellä on kaksi aikuista tytärtä.
Mitä mieltä te olette, onko viisasta muuttaa vuokralle?
Jos vielä muutat, ostatko omistus asunnon vai vuokralle, minun velivainajan vaimo, joka nykyään asuu omistus asunnossa niin sanoo että hän muuttaa vielä kerran ja muuttaa vuokra asuntoon joka valmistuu jouluksi, iältään on jo pian 80 v.
En ymmärrä hänen ratkaisuaan, vuokrakin on mahtava uudessa huoneustossa. Sitten vielä jotenkin ymmärrän jos hänellä ei olisi lapsia, mutta hänellä on kaksi aikuista tytärtä.
Mitä mieltä te olette, onko viisasta muuttaa vuokralle?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Ei herrantähden, elä edes pelottele! Minua ei saa kotoa kuin kantamalla.
Ja silloinkin täytyy olla jo älli kankaalla.
Niin hienoa, ja helppoa asuntoa ei ole olemassakaan mihin haluaisin kotoa muuttaa.
Ymmärrän kyllä M-L kantasi, olen saanut sen käsityksen että sinä asustelet joko omien vanhempiensi kotitaloa tai miehesi kotitaloa vai oletteko itse sen rakentaneet, jokatapauksessa käsitykseni on, että olet asunut vain yhdessä asuinpaikassa pitkän aikaa, joten siitä ajatuskin luopua, on mahdotonta.
Minä olen tottunut muuttamaan, laskin juuri että olen elämäni aikana muuttanut, 8 kertaa ja aina on vanhasta asunosta ollut vaikeaa lupua, se on aina tullut kodiksi, missä on sänkyni.
Ehkä se on auttanut asiaa kun olen muuttanut aina parempaan ja vielä parempaan asuntoon.
Perheenä olemme asuneet 6:ssa vuokra-asunnossa.
Omistusasunnoista nyt on menossa toinen.
Koskaan en ole jäänyt kaipaamaan vanhaan.
Olen mielstäni myös vaihtanut aina meille parempaan vaikka joku materialisti saattaisi tämän viimeisen muutoksen toisin tulkitakin.
163m2 -> 74m2:iin.
Sopii meille paremmin.
Lastulevyihinsä rakastuneita mummojamme en ymmärtänyt.
Vaikea asua ja mahdoton muuttaa helpompaan!
Ikäihmisen vukra-asumisen valintaan voi olla useampiakin syitä.
Neliöillä hulluttelukin saattaa olla mieliteon toteutusta!
Minä olen myös muuttanut monta kertaa ja ahdistaa kauan asua samassa. Olen myös miettinyt, et vuokralla voisin asua hyvin, enkä ajattele mitä pitäs perinnöksi jättää, se mitä olen hankkinut on omaa ja päätän siitä itse mitä sillä teen.
Jos pystyn ostamaan oman asunnon, en menisi vuokralle. Täällä Helsingissä ja koko PK-seudulla vuokra-aunnot ovat järjettömissä hinnoissa.
Kolme vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni vaihdoin viimeisen kerran (näin oletan) asuntoa. Tavoite oli hankkia asunto, jossa pärjäisi vaikka liikkumiskykykin huonontuisi. Turvallisimmaksi katsoin kerrostaloasunnon, joka on vähintään toisessa kerroksessa, jossa on hissi eikä ulkoportaita. Palvelut lähellä (kauppa, apteekki ja terveyskeskus) sekä bussilinja. Nykyään on vielä palvelulinjakin. Asuinympäristö rauhallinen, luonto lähellä.
Toiveet toteutui.
On hyvä tehdä tällaiset muuttojutut ajoissa, on se sen verran työlästä hommaa. Vanhana on muutenkin vaikea luopua esim. omakotitalostaan, jossa ikänsä asunut. Sitten se muutto vasta vaikeaa onkin, kun on pakko muuttaa jonnekin palvelutaloon tms kun ei enää millään selviä. Pakon edessä se voi vielä siirtyä lasten tehtäväksi.
Loppuosa täyttä totta, ainakin kohdallamme.
Toinen, invalidisoitunut mummomme muutti lyhyellä aikataululla sairaalan kautta oikosääristen pataljoonaan.
Toinen lähti pakon edessä taipaleelle palveluta > täydellisemmän palvelun talo > viimeistelyhalli.
Kesto kokonaisuudessaan 10 vuotta.
Viimeistelyssäkin pari vuotta.
Tietenkin jälkikasvu omine lapsinemme hoidimme muutot ja muutakin.
Itse vaihdoimme ok:sta keskustan k-taloon 59 / 54 vuotisina.
asuntoa, mutta varokaa asuntovälittäjiä. Vaiika ne mainostaa vastuutan, niin ainoa asia, joka niitä kiinostaa, on kaupan tekeminen. Puheisiin ei kannata uskoa ja kauppakirjat kannatta lukea tarkkaan ja verrata niissä olevia tietoja myytävään ja ostettavaan kohteeseen.
Vaihtakaa vaan !
Yleensäkkin kannattaa jos mahdollista ostaa ja myydä asunto ilman välittäjjää.
kauppakirja on yksinkertainen ja se yleensä tarkastetaan vielä pankissa. Mahdollisista piilovioista kuten kosteusvaurioista voi myöhemmin vetää asunnon omistajan osin vastuuseen. Välittäjä välittää ja heittäytyy yleensä tietämättömäksi esimerkiksi asunnon vesivahingoista jotka ovat alkusyy homeelle. Saatuaan palkkionsa on välittäjälle yhdentekevää mimmoinen kohde oli. Muuan tunettu välitys liike harrastaa huutokauppaa ja kerää varman päälle käsirahana 4-5 % myytävän kohteen hinnasta eli palkkionsa.
Nim. m.v.
kerroit että asunnon omistajan voi vetää vastuuseen, muistaakseni ennen oli selainen laki että myyjä kantaa vastuun omakotitalosta 10 vuotta ja osakkeesta 5 vuotta.
Jos tänä aikana ilmenee vikoja niin myyjä on siitä vastuussa.
Tämä vastuu asia on muuttunut jonkin verran en muista tarkalleen oliko niin että omakotitalosta olisi 5 v. ja osakkeesta 2 vuotta, josta myyjä vastaa.
Joku joka tietää paremmin niin, selventäköön
Olisi kyllä mahdollista tarkista näitä tietoja Täältä internetinkautta.
Minä vaan tiedän että Omakotitalo ja maa sen alla on Kiinteistä ja verotetaan kiinteistönä --kun taas Asuntoosake on irtainta omaisuutta .
Kaksi asunto-osaketta olen myynyt itse lehti-ilmoituksella ja yhden ostanut suoraan omistajalta omalla -halutaan ostaa- ilmoituksella. Kauppakirjat tehtiin pankissa. Käsirahasopimus on myös hyvä tehdä tarvittaessa. Eipä tarvinnut välityspalkkioita maksella. Asunto-osakekauppa on yksinkertainen, kuitenkin käteiskauppaa edellytän.
Kerroin jo tuolla aiemmin, että olen vaihtanut asuntoa noin 8 kertaa, ja ne ovat kaiki olleet omistus asuntoja ja muistaakseni 2 kertaa olen asunnon välitystä tarvinnut, loput kerrat olen itse ostanut ja myynyt,
Ja kauppakirjat on tehty Pankissa kuten Katleijakin kertoi, eikä koskaan ole tullut mitään harmia kun kertoo rehellisesti mitenkä asiat ovat, nykyään saa isännöitsijältäkin todistuksen, jos on osakkeesta kysymys.
Kun olen näin tehnyt, niin olen säästänyt sievoiset summat välitys palkkioita,
Kannattaa siis kokeilla itse myydä ensin ja jos ei saa onnistumaan kauppaa, niin vasta sitten jättää asunnonvälityksen hommaksi.
Vapaaksi vaivattomasti.
Ok:n myynti oli helppo.
Olimme jo jonkin aikaa suunnitelleet keskustan kolmioon muuttamista mutta lopullinen impulssi tuli reilu 8-vuotta sitten perjantai päivänä kahden mamman muodossa ovellemme.
Toinen halusi ostaa talomme.
Me emme tehneet mitään ja muutamien välivaiheiden kautta löysimme itsemme paikallisen pankin konttorista ostajapariskunnan kanssa.
Kauppasumma kerralla käteen. Joku kuluerän pantiin puoliksi.
Saattoi olla satasen ja kahden välillä.
Kolmion hankkiminen olikin jo hankalampaa mutta onnistui kuitenkin välitystoimiston avustuksella.
Vapaa-ajan asuntomme ostimme suoraan omistajalta talon porteron toimiessa viestin viejänä ja esisopimuksen kirjoittajana.
Jos maksoi jotain niin myyjä hoiti sen.
le On jo vaihdettu sadan neliön huoneisto neljänkymmenen viiden neliön kaksioon. Tavaraa on hävitetty rutosti, vieläkin on liikaa..
Alkuun asuimme talvet etelässä ja silloin tilat riitti. Nyt, kun ei juurikaan huvita matkustella tunttuu joskus ,että olisi saanut olla yksi huone lisää. Suraavaksi ostamme palvelutalosta asunnonn ja hävitämme loputkin maalliset roinat. Kiire ei vielä ole on tässä vielä kasikymppiseen joku vuosia aikaa.
Nim.
( ei aivan tyhjän päälle),,,
Niin siinä minullekin kävi, edellisessä oli liikaa huoneita ja neliöitä, piti saada pienempi ja nyt on 58 neliön kaksio, ja täytyy myöntää että itse en tavitsisi yhtään enempää tilaa, mutta kun tulee noita sukulaisia, niin niiden majoittamiseen saisi olla yksi huone enemmän, niinkuin sinäkin tuumailit.
Jos nyt vaihtaisin vielä asuntoa niin taittaisin ostaa 3 h k olisi se vieras huone,
Minäkin muutin omakotitalosta tähän joten jouduin hävittämään paljon tavaraa, niinkuin sinäkin kerroit teidän tekevän.Se on selväkin kun neliöt pienenee puolella niin täytyyhän sitä hävittää kun ei mahdu.
Minä tuskin ostan enään uutta asuntoa, olen tämän katsonut ja parhaani mukaan valikoinut, että pidän tätä viimeisenä asuntonani.
Mistä sitä silti tietää elämässä etukäteen.
Isäni asui yksin pitkät ajat lähes loppuun 2viikkoa sairalassa (86).
Tietenkin yksin asuessa voi olla vaaratilanteita, mutta ei kiinni siitä missä asuu, kumminkin olen ajatellut jos muuttaisi 430km niin olisi lähellä lapsia ja lapsenlapsia.
Muutin Hgistä n 6v sitten tänne lähikuntaan, nyt olen alkanut kaipaamaan takaisin.
Eihän tästä ole Hgin keskustaan kuin hiukan yli 20 km mutta kuitenkin, lapsien perheet ovat sieltä katsottuna lähempänä.
Täällä on alkanut vilkastua nuo yöhuutajien kuorot, on hiippaillut jopa päivisin aidan takana joitain hiippailijoita, silloin kyllä menen välittömästi ulos hyvin reippaasti ilmoittautumaan että nähty on.
Rauhattomuus on alueella se joka pistää miettimään.
On aivan sama onko vuokra- vai omistusasunto, seisoo ne rahat siinä seinissäkin.
Lapset ovat vannoneet etteivät halua kuin muistoja perinnöksi, jos vaikka pilvilinnan oikein ison rakentelen.
Niin että katsotaan nyt ensin yhden talven yli mietitään sitten mitä tehdä.
Monicalle! Ei asuta kummankaan kotitilaa. Kovalla työllä on kaikki tehty. Kaikki on itse suunniteltu, ja rakennettu, ja edelleen koko ajan rakennetaan, ja kunnostetaan. Mutta kummankin kotipaikat on kyllä ostettu, rakennukset myyty tarvitseville, Ja ne muutamien hehtaarien pellot on istutettu metsälle. Aikanaan siellä viljelimme ihan isojakin määriä , mansikkaa, perunaa, ym vihanneksia.
Parhaimmillaan oli kitkemistä hehtaarikaupalla. Ja kaikki ansiotyön ohessa, että ei ole helppoa ollut, mutta mielenkiintoista. Maanviljelijöitä emme koskaan ole olleet, vaan ne normaalit leipätyöt odotteli joka päivä.
Että ihan hyvin tässä selkä taipuu kitkemiseen edelleenkin, kun on sitä niin paljon treenattu!
Marja- Liisalle
Ja minä kun luulin että teillä on kartanon tyylinen asumus muoto mutta olettekin kovan työn raatajia ja paljon aikaan saanet siinä pyrkimyksissänne.
Muistelen vaan kun olimme (painon hallinassa) niin sinulta löytyi kaikenmoista juuresta ym omasta kellaristasi, ja siitä päättelin että kaikkea on kotonasi ja kun ilmeni että olet vielä kova tekemään kakenmoista työtä, ja oli kasvihuonetta ym niin päättelin että olet päässyt emännäksi kartanoon ja sehän olisi ollut sinulle oiva paikkakin.
Niin monitaitoinen olet.
Mutta kun aherratte edelleen, kuten kerroit niin siitähän se kartano tuleekin.
.
Todella on mielenkiintoista erilainen elämän kulku, ja miten ne tiet ovat meitä muovanneet. Mukavalta tuntuu lukea esimerkiksi marja-liisan kuvauksia, juuri hänelle sopivasta elämästä. Tyytyväisyyttä työntäyteiseen elämään, vaikka ymmärrän hyvin m-l:n "elämäntavan", niin lähellä olisi omaani, jos toisin olisi oma tieni kulkenut. Mutta kun sen verran "fatalisti" olen, niin toisin ei olisi minunkaan. Ja tyytyväinen olen minäkin, senverran viljelyä, metsissä kulkemista, omavaraistaloutta saanut kokea, että ilmeisesti sopivasti.
Paikasta toiseen muuttamisesta olen monet kerrat maininnutkin, ehkäpä ennätysmäärä minulla muihin nähden, reilusti yli neljänkymmenen, lapsuus mukaanluettuna.
Varsinaiseen otsikon kysymykseen on vaikea vastata, kun ei tiiä, niin pitkälti en oo ajatellut. Ainahan oon ollut edelleen lähdössä, välillä lähtenytkin, mutta tänne nyt palannut. Lieneekö pitkäaikaisin elin-olinpaikkani tämä. Mihinkään vanhus-taloihin en ainakaan vielä voisi kuvitellakaan asettuvani, toivottavasti Tuoni korjaa minut ennen sellaista tilannetta.
Vuokra-asunnothan meille muuttolinnuille sopivimmat olleet, paikoillaan pysyjällä on tietysti eri juttu. Vielä kaivertaa sen verran tuo muille maille vierahille-muutto, että on kai tehtävä siitä päätös, niin kauan kun viel järettömyyksissään on !!!
No jopas SUS on sinulla muuttokertoja, siinä ei ole kerinnyt vanheta montaa vuotta yhdessä paikassa, ja olet asunut eri maissakin, mutta monessako ???
Tällainen käsitys minulle on tullut.
Et kai enään mieti muuttoa vieraille maille, oikeinko tosissasi,,,, ihka asumaan pysyvästi ?
Eikös ikäsi huomioon ottaen ole hankalaa tottua näinkin vanhana uuteen ympäristöön ja uuden kielenkin käyttöön, joka tulisi käytännön asiaksi.
Eikös se riitä kun käy lomailemassa, voihan viipyä lomalla pidemmänkin aikaa, jos katsoo viihtyvänsä.
Tähän viimeiseen ratkaisuun minä olen tutustunut, olinhan Thaimaassa melkein vuoden, mutta kyllä sitten palattuani kotimaakin tuntui mukavalta.
Mutta lomallekin lähtiessä en lähtisi yksin, kun mitä vaan voi sattua, kun on tuota ikää siunaantunut, on sitten toinen kuin turvana.
Vihdoinkin olen tyytyväinen asuntooni .
Muutin Suomesta v-85 Ja täälä on ollut nyt kolmas asunto .
Halusin kerrostaloon missä on hissi ja vähän rappuja.
Eihän minunlla ole vaikeuksia kulkemisessa , mutta tiedän ,että elän kauan Ja olen varautunut kaikkeen . Toivottavasti.
Älkäähän nyt hymyilkö --- se on vakava asia. Kun on työskennellyt ikänsä
( melkein) jiikunta vammaisten auttamiseksi.
Onneksi oli senverran säästössä, että pääsin omistusasuntoon.
Missä on vielä suh. pieni - kk Vastike
.Läheiseni tyttö ja poika ovat lähellä myös.
Vaikka eihän sitä koskaan tiedä kuinka tässä loppujuoksussa käy.