Jotkut on vain tuomittu olemaan yksin.
Mä oon alkanut hyväksymään oman kohtaloni.
Jotkut tapaa sen oikean ja kokee sen päätä huimaavan rakkauden.
Toiset vain odottaa sitä hetkeä, jolloin jalat menevät alta.
Ja sitten ne jalat menee alta.
Tuntee perhosia vatsassa.
Tuntee, että on oikeasti elossa.
Silti kuitenkin pelkää...
Pelkää tehdä jotain ratkaisevaa.
On turvallisempaa vain ihastella kauempaa.
Kuitenkin ne tunteet vain voimistuu.
Ja voimistuu...
Ja voimistuu...
Miksi sitä ei uskalla tehdä mitään?
Miksi se torjutuksi tuleminen pelottaa niin kovaa?
Vanhat arvet jättää jälkensä ihmiseen.
Jos ei ole koskaan ollut tarpeeksi, miksi siis nyt olisi.
Voi olla paljon ihmisiä ympärillä, mutta kuitenkin on yksin.
Mikään ei kuitenkaan koskaan ole pysyvää...
Ei kannata kiintyä keneenkään.
On vain minä ja minun muurini.
Tyhjät muurit, seinät, joiden kanssa elän.
Yksin.
Peloissani.
Minä tyydyin kohtalooni.
Uskon, että minun kuuluu olla yksin.
En ole minkään tai kenenkään arvoinen.
Näin minä uskon.
Ja jos uskon näin niin miten voisin vaatia muilta mitään.
Jos uskoo olevansa pelkkä nolla
ei voi vaatia muilta muuta arvostusta.
Siis olen yksin.
Yksin ja peloissani.
Nyt.
Huomenna.
Ehkä aina.
Tunnen jotain.
Jotain lämmintä toista kohtaan.
Mutta.
Mitään ei tapahdu.
Ei ennen kuin rakastan itseäni.
Ei ennen kuin hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Yksinäisyys.
Tällä hetkellä se on ainut mitä minulla on.
Ainut ystäväni
Ja
Ainut viholliseni.
Ja se yksinäisyys...
Se olen minä.
Mä oon alkanut hyväksymään oman kohtaloni.
Jotkut tapaa sen oikean ja kokee sen päätä huimaavan rakkauden.
Toiset vain odottaa sitä hetkeä, jolloin jalat menevät alta.
Ja sitten ne jalat menee alta.
Tuntee perhosia vatsassa.
Tuntee, että on oikeasti elossa.
Silti kuitenkin pelkää...
Pelkää tehdä jotain ratkaisevaa.
On turvallisempaa vain ihastella kauempaa.
Kuitenkin ne tunteet vain voimistuu.
Ja voimistuu...
Ja voimistuu...
Miksi sitä ei uskalla tehdä mitään?
Miksi se torjutuksi tuleminen pelottaa niin kovaa?
Vanhat arvet jättää jälkensä ihmiseen.
Jos ei ole koskaan ollut tarpeeksi, miksi siis nyt olisi.
Voi olla paljon ihmisiä ympärillä, mutta kuitenkin on yksin.
Mikään ei kuitenkaan koskaan ole pysyvää...
Ei kannata kiintyä keneenkään.
On vain minä ja minun muurini.
Tyhjät muurit, seinät, joiden kanssa elän.
Yksin.
Peloissani.
Minä tyydyin kohtalooni.
Uskon, että minun kuuluu olla yksin.
En ole minkään tai kenenkään arvoinen.
Näin minä uskon.
Ja jos uskon näin niin miten voisin vaatia muilta mitään.
Jos uskoo olevansa pelkkä nolla
ei voi vaatia muilta muuta arvostusta.
Siis olen yksin.
Yksin ja peloissani.
Nyt.
Huomenna.
Ehkä aina.
Tunnen jotain.
Jotain lämmintä toista kohtaan.
Mutta.
Mitään ei tapahdu.
Ei ennen kuin rakastan itseäni.
Ei ennen kuin hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.
Yksinäisyys.
Tällä hetkellä se on ainut mitä minulla on.
Ainut ystäväni
Ja
Ainut viholliseni.
Ja se yksinäisyys...
Se olen minä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä en sanoisi "tuomittu" vaan "tarkoitettu". Tai ehkä jotain vielä neutraalimpaa. Jotkut jäävät yksin. Se on fakta. Aina on ollut vanhojapiikoja ja -poikia. Joillekin niin vain käy. Se alkaa jossakin vaiheessa helpottaa, kun oppii luovuttamaan. Vaikeinta on ehkä se, miten oppii elämään niin, ettei tule katkeraksi. Itse ainakin painiskelen sen kanssa usein.
Kyseessä on ehkä joku tietty ihmistyyppi, joka ei vain ole pariutumiskelpoinen. Sen ainakin tiedän, että meitä on paljon ja ihmiset tykkäävät jeesustella meille, koska heillä ei oikeasti ole aavistustakaan siitä, että kaikki eivät saa kaikkea, koska he ovat itse saaneet kaiken. Se on vähän niinkuin monet vauraisiin oloihin syntyneet hokevat sitä, että miksi hökkelikylien ihmiset eivät vain tee työtä ja nouse kurjuudestaan. Ihmisillä nyt ei vain ole aavistustakaan muusta kuin omasta elämästään.
höpö höpö elämä ei oo noi mustavalkoista.on niitä jotka jää yksin halus tai ei,on niitä jotka jää yksin omasta halusta,usko se.on niitä jotka roikkuu suhteissa vaikka päätä leikattaisiin kun joku pitää vieressä olla,otetaan vaik nyrkistä,tunteepahan elävänsä,on niitä jotka on suhteissa vaan kun niin "kuuluu olla",on niitä jokta roikkuu suhteissa et pääsee hyysään jotain siipirikkoa,on tärkee / parempi ku se jol on vielä huonomin asiat,,,siis mä sitä et jokainen suhde on laisensa ja jokainen tyyppinsä,et voi mennä vetään noin suorasti yhteen.
Mikä vedettiin yhteen?? En ymmärrä, mitä sanot.
Samaa mieltä olen. Ei elämä ole noin mustavalkoista. On miljoona syytä, miksi joku on yksin. Ei se yksin oleminen tarkoita automaattisesti sitä, että voi huonosti ja on yksinäinen. Yksinäinen voi olla myös suhteessakin. Joku voi syystä tai toisesta tietoisesti haluta olla yksin. Jokainen suhde on omanlainen, eikä voi noin mustavalkoisesti ajatella.
Mutta jos ei uskalla ottaa sitä ratkaisevaa askelta, niin silloin ei voi sanoa, että on tarkoitettu tai tuomittu olemaan yksin. Enemmänkin siellä peilissä olisi jotain korjaamisen varaa, ei millään pahalla, mutta jos ei yritä, niin ei voi saada. Jos on ollut lukemattomia tilaisuuksia ja aina itse ne mokannut, koska pelkää torjutuksi tulemista, niin on sitten vain karaistuttava ja yritettävä rohkaista itseään, jos meinaa sitten suhteeseen päästä. Elämässä tulee pettymyksiä ja se on vain opittava hyväksymään.
Joskus on hyvä olla myös yksin, tietää ainakin miltä se tuntuu ja oppii tuntemaan itseänsä. Jos ei itseään rakasta ja arvosta, niin miten sitten sitä toista.
Nörtti.
sä romantisoit asiat jotka kuuluvat elämään. Sillo kun ei rohkeutta ole ni aletaan lässyttää miten on kohtalona olla yksin tai muuta paskaa. Kysymys on siitä että uskaltaa ja ei jää vellomaan johonki menneisiin. Ei tässä ole kyse vaikeista asioista vaan siitä että tajuaa ettei kukaan ole valmis ku syntyy vaa kokemukset rakentaa sua. Se miten sä uskallat kohdata asiat itsessäs ja elämässäs on susta kii. Sitä voi lässyttää miten pelkää ja entiset arvet kutiaa eikä uskalla, siinähän sitten elämä menee. Voi myös itkeä itkut ja sitten jatkaa matkaa ja uskaltaa uudellee ja uudellee antaa elämälle mahiksen.
Mut se on varma että niitä jotka uskaltaa ottaa riskejä ja tarttua elämään ei ole montaa. Sun kaltaisia menneisyydesta tekosyitä hakevia on turhanki paljon. Mut eipähä toi oo muilta pois jos jäät muuries taakse.