ei aina onnistu

Olen kanssasi samaa mieltä. Itselläni on nyt 2 kk ikäinen tyttö ja jo sairaalassa imettäminen oli hankalaa. Vauva ei saanut kunnolla imuotetta ja käytössä oli ensimmäisen 1,5 kk ajan rintakumit. Niiden takia maito ei varmaankaan kunnolla päässyt koskaan nousemaan. Sitten päätin jättää rintakumit pois ja jonkin aikaa vauva harjoitteli imemistä ilman kumeja. Nyt imeminen jo sujuu hyvin, mutta maito ei tunnu edelleenkään riittävän. Vauva oli alussa erittäin itkuinen ja päivisin huono nukkumaan. Oli selvästi nälkäinen. Lastenlääkäri kehoitti antamaan rinnan lisäksi aina lisämaitoa sen verran kun vauva haluaa ja nyt meillä vauva arki sujuu hyvin. Vauva on tyytyväinen ja jaksaa nukkua sekä päivällä että yöllä. Itse olin jo uupua kun vauva oli niin tyytymätön ja itse yritin vain tuntitolkulla imettää. Itse en kerennyt edes päivällä kunnolla syömään kun vauva viihtyi vain rinnalla tai sylissä. Mielestäni on aivan turhaa yrittää pelkällä rinnalla jos maito ei kertakaikkiaan riitä. Vauva saa kuitenkin siitä pienestäkin määrästä äidinmaitoa tärkeitä ravinto ja vasta-aineita, että lisämaidon antamisesta ei ole mielestäni mitään haittaa. Päinvastoin vauva ja äiti ovat molemmat tyytyväisempiä. On vain tärkeää muistaa, että tarjoaa aina ensin rintaa ja jos jää nälkäiseksi niin sitten korviketta. Minua harmittaa, että en muista juuri mitään niistä päivistä kun vauva oli ihan pieni. Olin niin väynyt imettämisestä ja olin huolissani kun vauva oli niin itkuinen. Kunpa olisin tajunnut antaa lisämaitoa jo silloin niin olisimme päässeet hieman helpommalla ja olisin itsekin varmasti voinut paremmin. Aina oma maito ei vain riitä vaikka kuinka yrittäisi ahkerasti imettää.

Ymmärrän myös sen, että äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle, mutta en voi käsittää miksi korvikkeiden mainostaminen ja korvikkeista puhuminenkin on kuin rikos. Ihan niin kuin se olisi jotenkin häpeällistä. Äideillä jotka eivät voi syystä tai toisesta imettää on jo valmiiksi pahamieli kun ei voi tajota lapselle parasta niin sitten vielä korvikkeiden nettisivuilla muistutetaan, että äidinmaito olisi parasta ravintoa. Ihan niinkuin jokainen äiti ei sitä tajuaisi. Jos omaa maitoa ei tule tai se ei riitä niin pitäisikö lasta pitää nälässä.

Tämä imetysasia on niin suuri osa sitä hienoa ja mahtavaa äitimyyttiä, että johan sen kanssa on oltava joko tai :D

Minua harmittaa, ettei imetystuki/neuvola yms. tue enemmän myös osaimetykseen ja lopeta noita "kyllä se siitä kun vain imetät ja imetät" -jankkauksia. Joo kyllä varmasti, mutta mielestäni tärkeää on myös äidin jaksamisesta huolehtiminen. Nykynaisella varmaan olisi aikaa istua ja imettää tunti tolkulla toisin kun navetoissa juoksevilla entisaikojen emännillä, mutta onko tuo nyt ihan itseisarvo, kun olemassa on nykykäsityksen mukaan ihan terveellisiä ja turvallisia vaihtoehtojakin. Tai jos ei ihan vaihtoehto niin osaimetyksen kanssa helpotus. Oikeilla konsteilla imetys voi jatkua lisämaidonkin kanssa ihan hienosti (nim. kokemusta on).

Meille on nyt toinen tulossa ja minä ainakin aion olla niin mahtava mamma, etten ala päätäni vaivaamaan imetysasioilla ainakaan. Olen aikanani saanut imetysohjaajan koulutuksen eikä se homma siltikään niin helppoa ollut. Sain kyllä maitomääriä pienikasvuisen esikoisen kanssa nostettua hiljokseen, mutta koliikkisen vauvan kanssa oli tosi raskasta päivät vain imettää, hormoonit myllää ja illat köpötellään ympäri taloa huutavan lapsen kanssa. Helpotti paljon antaa pulloa ja tietää, että ei se ainakaan nälkäänsä itke. Jos tämän kakkosen kansas ei imetys lähde sujumaan niin minä otan pullon ihan ilman omantunnontuskia käyttöön. Haluan jakaa aikaani sille esikoisellekin yhä, joten en aio pesiä vuoteessa tuntitolkulla vastasyntyneen kanssa. Pääasia, että minä ja vauva ja esikoinen ollaan tyytyväisiä kaikki.