Vuosia on valitettu että asunnot ovat aivan liian kalliita. Sehän tarkoittaa sitä että asunnot ovat joskus olleet halpoja, milloin? 1990-luvun alku on huono vertailukohta, silloin Suomi oli itsenäisyyden ajan pahimmassa lamassa. Eikä asuntojen alennusmyynti silloinkaan montaa vuotta kestänyt.
Milloin asunnot ovat olleet halpoja?
Kysyn vaan
12117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itseasiassa asunnot ovat kalliita, niin ovat myös Ferrarit, myöskään ferrarit eivät koskaan ole olleet halpoja.
asunnot on olleet aina kalliita. Ostin ensimmäisen asunnon juuri 1990 luvun alussa ja sen maksaminen oli työlästä. Korko oli 14%, joten vaikka hinta tuntuu nyt pieneltä niin oli se silloin paljon rahaa.
Ja tuon asunnon hinta on suorastaan laskenut sillä kun ostimme ensimmäisen talomme niin emme myyneet sitä vaikka siitä olisi ehkä saanut jopa 400 tuhatta. Nyt vuokralaiset on maksaneet velat mutta asunnosta ei saisi enää kuin alle 200 tuhatta.
No näinpä, mutta silloin oli mk, nyt €
Hei se korko oli noin 17% eli noin kolme yläspäin.Vuosi oli tuolloin 1992-1993.
1990 Ostit suurimpaan kuplaan ja hinnat tuli ropisten alas1992-1993.
Osto ajoitus erittäin huono,niin kuin nytkin eräillä.
Myönät että työlästä oli maksaa kuplaa.Se vaan ei auta tällä palstalla näille höperöille.
Ja johan sinä olet sen kertaalleen remontoinutkin ja mitä jäisi nyt käteen jos kaiken lasket ja jos sen saa myytyä nopeesti.
Se on varmaan remontti kunnossa vuokralaisten jäljiltä ja täyttä päivitystä vaille.
Kalliiksi käy.
tunnut tietävän korkoni paremmin kuin itse. Se olisi tosiaan ollut 17%, mutta silloin pankit antoivat (ensiasunnon ostajille??) 14% korolla kun otti kiinteän 3 vuoden koron.
Helppo tuo käteen jäävä osuus on laskea kun kaikki jäisi itselle. Pitäisikö kenties laskea vuokratulotkin mukaan? Remontithan saa vähentää kuluna vuokratuotoista ja niitä on hyvä tehdä aina vuokralaisen vaihtuessa.
Eivät koskaan. Olen tässä lueskellut kirjailija Pekka Lounelan pamflettia "Anna meidän asua" vuodelta 1964. Sen mukaan Helsingissä vuokramarkkinoilla vallitsi täydellinen isäntien valta, ja vuokralaiselta kiskottiin se mikä lähti. Lounela itse maksoi perheasunnostaan vuokraa noin puolet Yleisradion osastopäällikön palkastaan. Köyhemmät kärvistelivät toveriasunnoissa ja pihamökeissä. Asuntopulaa yritettiin helpottaa vapauttamalla sijoitusasunnot veroista, mutta kaupunkiin vyöryi koko ajan lisää väkeä täyttämään uudet asunnot.
Asunnon ostaminenkin oli kuin Sisyfoksen työtä, kun hinnat nousivat sitä mukaa kuin ehti palkastaan säästää. Ainoa ero nykypäivään oli siinä, että omarahoitusta vaadittiin paljon, korot olivat kovat ja laina-ajat lyhyet. Senhän luulisi pitävän hinnat kurissa, mutta silti asunnot olivat keskipalkkaiselle virkamiehelle liian kalliita.
Lounela hakee historiallista taustaa 1850-luvun Helsingin vuokramarkkinoista, ja silloin näyttää vallinneen aivan sama meininki. Lisäksi hän ennustaa, että tilanne jatkuu samanlaisena tulevaisuudessakin kaupungin kasvaessa. Siltä tosiaan vaikuttaa.
Todellinen tarina:
- Ostettu syksyllä 1988 hintaan 150000 e
- Vaihdettu kesällä 1993 ja saatu 100000 e (mutta samalta alueelta 60 m2 isompaan väliraha vain 22 te)
- Vuonna 2000 alkuperäisen asunnon hinta oli jo 220000 e
- Tänä kesänä asunnon hinta oli 360000 e
Sen 122000 euroa maksaneen asunnon hinta oli muuten vuonna 2004 425 000 te, mutta nykyistä hintaa en tiedä, kun asuntoa ei ole sen jälkeen myyty.
Ne onnettomat, joilla korko ei ollutr peruskorkoon sidottuja saattoivat 90-luvun alussa maksaa yli 18%:n korkoja eli veikkaan ettei nykyisellä korkotasolla moista tiputusta ihan heti ole edessä.
Pidemmän päälle nousee väkisin, jos esim palkat ovat tuona aikana melkein nelikertaistuneet.
Nimellispalkat ovat voineet nelinkertaistu mutta ei todellakaan reaalipalkat. Et ole inflaatiosta kuullut?
Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen ei asunnot ikinä ole olleet keskituloiselle halpoja.
Inflaatio mennyt melkein koko tämän vuosituhannen lähellä nollalinjaa ja korot siksi alhaiset...
Ihan yhdentekevää verrata reaalipalkkaan (ei siis merkitystä tässä jutussa), koska nyt jos ostat asunnon 100000 e ja palkkasi on 2500 e/kk. Jos 20 vuoden kuluttua palkkasi on vaikka 6000 e/kk on vaikea kuvitella, että asuntoja myydään samalla 100000 euron hinnalla.
Palkkatason nousu nostaa väkisin asuntojen hintoja. Siksi jonkinlaista nousua pidemmänpäälle tapahtuu väkisin.
Vain vuokralla oleva jaksaa laskella ja kuvitella etteivät asuntojen hinnat enää tästä nouse.
Esimerkki 25 vuoden takaa:
- Palkka 1100 e/kk ja asunto (26 m2) maksoi 34000 e
- Nyt samanlaisen työn alkupalkka noin 2700 e/kk ja asunnon hinta nyt 150000 e
- Palkkaan verrattuna aika samoissa ollaan, mutta korot oli silloin noin 8% ja veroaste vähän korkempi. Lainat sai vain 10 vuodeksi pisimmillään. Ollaanko nyt isossa kuplassa?
Ja nämä siis todellisesta elämästä ja Espoosta.
No on ne hinnat joskus ollut halpojakin. Jopa pääkaupunkiseudulla tippui 40-60% hetkessä vuosina 1992-96. Ongelmana vaan ettei suurimmalla osalla silti ollut varaa kuten minullakaan ostaa mitään. Sijoittajilla kylläkin. Samaan tilanteeseen ei ole paluuta ja vaikka olisikin niin ostajia ei tavallisesta kansasta taaskaan löydy. Oma ostettu 2001 ja hinta vähintään tuplaantunut....
Hinnat laskivat laman aikana juuri siksi, ettei ihmisillä ollut varaa kalliimpaan. Asunnot maksavat aina juuri sen minkä ostajat pystyvät maksamaan. Köyhempien on jätettävä ostamatta ja niin kysyntä tasaantuu vastaamaan tarjontaa.