Olen nyt 16-vuotiaan pojan yh-äiti. Meillä meni pojan kanssa välit todella huonoiksi, kun hän 13-vuotiaana alkoi oirehtia murrosikäänsä ja itse en osannut toimia tilanteissa. Poika alkoi olla äreä aamusta iltaan ja illasta aamuun ja minä olin "tyhmä" ja "idiootti" enkä "tiennyt mistään mitään". Hermostuin ja annoin samalla mitalla takaisin ja siinä sitten oltiin kaksi myrtsiä murjottajaa. Poika alkoi viihtyä yhä enemmän epämääräisissä porukoissa poissa kotoa enkä tiennyt mitä tehdä saadakseni taas kontaktin lapseeni.
Kerran hänen poissa ollessaan kävin läpi hänen huoneensa, selasin millaisia elokuvia, kirjoja, sarjakuvia, pelejä jne. hän tykkää ja etsin sitten netistä niistä tietoa. Huomasin, että paljon oli muuttunut muutamassa kuukaudessa. Murrosikäinen ei enää ole kiinnostunut pelkästään Paavo Pesusienestä.
Kun hän tuli kotiin ehdotin et jospa katsottaisiin yhdessä jokin leffa ja ostettaisiin vaikka irtokarkkia? No, sain tietenkin kuulla olevani idiootti, joka ei ymmärrä leffoista mitään. No, en luovuttanut. Seuraavana päivänä kävin vuokraamassa yhden leffan, jonka olin nähnyt hänellä olevan tallennettuna koneella ja istuin katsomassa sitä kun hän tuli kotiin. Alkuhämmennyksen jälkeen hän tuli viereen sohvalle katsomaan leffaa ja kertoi näyttelijöistä ja hahmoista. Tiesin nettisurffaamisen ansiosta paljon heistä itsekin ja juttelimme pitkään.Tuntui todella mukavalta jutella tavallisesti ilman riitelyä!
Muutaman päivän päästä vuokrasin uuden elokuvan, taas sellaisen joista tiesin hänen pitävän. Poika ihmetteli, kuinka tykkään "niin hyvistä" leffoista ja istui kanssani taas katselemaan. Siinä saimme jälleen juteltua niin kuin joskus ennen, kun hän oli vielä pieni.
Tiedän, ettei tämä ole kummoinenkaan keksintö ja että toiset osaavat pitää yhteyden lapsiinsa aina, mutta meillä auttoi, kun saimme edes yhden yhteisen mielenkiinnonkohteen. Se palautti keskustelun ja mukavat perheillat ja poika on selvästi rauhoittuit ja koulukin alkoi sujua paremmin.
Murrosikäiset vaikuttavat torjuvilta ja vihaisilta, mutta hekin kaipaavat vanhempiaan, vaikka ei siltä aina vaikuta.
Olen joutunut nyt katselemaan toimintarymistelyleffoja enemmän kuin koskaan eläissäni ;), mutta yhteiset hetket lapsen kanssa on sen arvoiset. Toinen vaihtoehto olisi ollut alkaa harjoitella rullalautailua tai parkouria, mutta ylipainoisena 44v naisena en oikein usko, että poikani olisi mielellään esitellyt minut kaveriporukalleen.. "hei mun mutsi tulee opetteleen rullalaudalla.."
Kerran hänen poissa ollessaan kävin läpi hänen huoneensa, selasin millaisia elokuvia, kirjoja, sarjakuvia, pelejä jne. hän tykkää ja etsin sitten netistä niistä tietoa. Huomasin, että paljon oli muuttunut muutamassa kuukaudessa. Murrosikäinen ei enää ole kiinnostunut pelkästään Paavo Pesusienestä.
Kun hän tuli kotiin ehdotin et jospa katsottaisiin yhdessä jokin leffa ja ostettaisiin vaikka irtokarkkia? No, sain tietenkin kuulla olevani idiootti, joka ei ymmärrä leffoista mitään. No, en luovuttanut. Seuraavana päivänä kävin vuokraamassa yhden leffan, jonka olin nähnyt hänellä olevan tallennettuna koneella ja istuin katsomassa sitä kun hän tuli kotiin. Alkuhämmennyksen jälkeen hän tuli viereen sohvalle katsomaan leffaa ja kertoi näyttelijöistä ja hahmoista. Tiesin nettisurffaamisen ansiosta paljon heistä itsekin ja juttelimme pitkään.Tuntui todella mukavalta jutella tavallisesti ilman riitelyä!
Muutaman päivän päästä vuokrasin uuden elokuvan, taas sellaisen joista tiesin hänen pitävän. Poika ihmetteli, kuinka tykkään "niin hyvistä" leffoista ja istui kanssani taas katselemaan. Siinä saimme jälleen juteltua niin kuin joskus ennen, kun hän oli vielä pieni.
Tiedän, ettei tämä ole kummoinenkaan keksintö ja että toiset osaavat pitää yhteyden lapsiinsa aina, mutta meillä auttoi, kun saimme edes yhden yhteisen mielenkiinnonkohteen. Se palautti keskustelun ja mukavat perheillat ja poika on selvästi rauhoittuit ja koulukin alkoi sujua paremmin.
Murrosikäiset vaikuttavat torjuvilta ja vihaisilta, mutta hekin kaipaavat vanhempiaan, vaikka ei siltä aina vaikuta.
Olen joutunut nyt katselemaan toimintarymistelyleffoja enemmän kuin koskaan eläissäni ;), mutta yhteiset hetket lapsen kanssa on sen arvoiset. Toinen vaihtoehto olisi ollut alkaa harjoitella rullalautailua tai parkouria, mutta ylipainoisena 44v naisena en oikein usko, että poikani olisi mielellään esitellyt minut kaveriporukalleen.. "hei mun mutsi tulee opetteleen rullalaudalla.."
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kiitos vinkistä!
Heippa!
Hyvä päämäärä, toimintatapa ehkä hiukan epäilyttävä omasta mielestä. Mutta ei se mitään, kiva että nyt menee paremmin teillä! Ja sinua itseäsi kannustaisin tosiaankin lähtemään johonkin liikuntaan mukaan, enkä nyt tarkoita että parkouriin tai skeittaamaan poikasi kanssa, mutta heti auttaa kun saa edes jokusen kilon pois painoa ja siitähän lisää innostuisit ja lopulta olisitkin normaalipainoinen ja täysillä mukana menossa! Ylipaino kuitenkin lisää riskiä moniin eri sairauksiinkin, joista osa johtaa kuolemaankin. Varmasti tykkäisit tuon mukavan poikasi elämässä olla mahdollisimman pitkään. Oma äiti pari vuotta sitten aloitti laihduttamisen ja on tehnyt kovaa työtä asian eteen ja elämäntavaksi on tullut liikunta ja terveellinen ruokavalio (ennenkin kyllä työmatkat käveli/pyöräili ja kävi joskus jumpassa). Nykyään on tosi kiva, kun voin vaikka lainata äidille jotain vaatetta, kun hän alkaa olla minun kokoiseni! Ja minä olen normaalipainoin parikymppinen....Äidiltä varmaan 15 kg lähtenyt painoa pois suurinpiirtein ja olen hyvin ylpeä hänestä! Uskoisin poikasi olevan ylpeä sinusta, kun yrittäisit myös :)
Tsemppiä teille!
??? o.O WTF???
Hmm.. mielenkiintoisia vastauksia. Eikö täällä ole ketään aikuista keskustelussa?
Hauska idea! Oikeasti. Voisin kokeilla tuota oman murrosikäisen poikani kanssa. Hän on 15 ja on niin äreä joskus että ei voisi edes kuvitella. Täytynee hipsiä hänen huoneeseensa ja tutkailla, millaisista elokuvista jne.. hän pitää, niin voisi sitten vuokrailla.. Kiitoksen vinkistä vielä.
Niin, meillä ainakin toimi hyvin. Ylempänä joku mietti onko toimintatapa ihan rehellinen, mutta mielestäni vanhemman kuuluu tietää missä mennään ja joskus joutuu ottamaan sen linjan, että käy lapsen tavaroita läpi. En koskaan lukisi poikani sähköposteja tai muuta yksityistä. Elokuvat, pelit sun muut ovat ihan luvallista tutkittavaa.
Nykyään tiedän monien kungfunäyttelijöiden elämänkerrat ja potkutekniikat tarkkaan ja olen ihan kunnon vastustaja monissa pleikkaripeleissä. Jos minulla olisi tytär olisi harrasteet varmaankin jotain ihan muuta. Pojan kasvattaminen yksin on aika haastavaa, mutta avartavaa ja opettavaista ;D Onnea jatkoon sinulle ja pojallesi Mamma vm.74.
Juuri näin! Hienoa! Näin osoitit olevasi kiinnostunut asioista jotka teinille tärkeitä; elokuvat, pelit. Et enää, (ainakaan ihan koko ajan=), ole "tyhmä, idiootti, kalkkis.." Niin, ja aikuisella on oikeus tutkia nuoren huone..tietyissä rajoissa...tai tarpeen vaatiessa laajemminkin.
t. 15v tytön, 17 ja 19v poikien äiti
Kertokaapas miten tuo kaikki sovelletaan äitipuolen hahmolle! Itselläni ei ole lasta ollenkaan ja olen murrosikäisen teinin äitipuoli. Yrittääpä siinä sitten tehdä jotakin oikein kun toinen käyttäytyy todella huonosti minua kohtaan. Kuinka paljon huonoa käytöstä oikea äiti sietäisi ja kuinka paljon minun pitäisi sietää? Millä tavalla rankaisette huonosta käytöksestä?
Ei tohon voi vastata yksselitteisesti. Millaista se huono käytös on? Rankaisukeinoina toimivimpia on tiettyjen etuuksien menettäminen; raha, kännykkä, puheaika, kotiintuloajan aikaistaminen... Mutta porkkana on toimivampi kuin keppi! Meillä viikkorahan sijaan käytössä kannustinraha. periaatteessa sama asia mutta summa voi vaihdella ja sen tarkoitus on kannustaa toimimaan hyvin: on tietty perussumma jonka saa kun kaikki ns normaalisti ok, summa pienenee jos huonoa käytöstä, kotiintuloajasta myöhästymistä tmv mutta ennenkaikkea summa nousee jos on aihetta! korotuksia saa hyvistä koenumeroista, pyytämättä tehdyistä ns ylimääräisistä kotitöistä, hyvästä käytöksesta jne jne Näitä voi miettiä jokaisen nuoren kohdalla yksilöllisesti
Raha on huono kannustin jos sitä ei ole.
Periaatteessa normaalisti kaikki on ihan ok. Sitten välillä on näitä päiviä kun teini on huonolla tuulella ja purkaa sitä kotona. Yritetään opettaa, että vaikka sukka on rikki, se ei ole meidän muiden vika. Pitäisi siis osata ilmaista asiansa ilman riehumista ja toisten mielen pilaamista. Jos väsyttää, ei se ole syy käyttäytyä huonosti!
Minustakin kasvoi fiksu ja reilu aikuinen ilman kannustin rahaa. Raha on siis mielestäni todella huono kannustinkeino. Meillä on käytössä etuuksien menettäminen. Yleensä se on se tietokone. Ja silloin kun se lähtee hetkeksi kieltoon tulee sellaisia kommentteja, että mutta miksi aina se tietokone? No siksi, että se ottaa teiniä päähän kaikkein eniten. Näin meilläkin muksuna tehtiin ja kyllä mietti seuraavalla kerralla mites toimitaan, ettei se telkkari lähde viikoksi toiseen huoneeseen.
Mitä voi tehdä teinille joka ei vain opi? Mieli tekisi sanoa, että tyyppi on tyhmä kuin saapas eikä vain ymmärrä, taikka ei sitten vain välitä. Leikkii tyhmempää kuin on tai sitten oikeasti on tyhmä!
Montako kertaa pitää samasta asiasta joutua sanomaan? Jos sanotaan, että palloa ei potkita sisällä niin sitten teini ajattelee, että kiekkoa voi potkia koska sitä ei ole kielletty! Miten ei voi jakeluun mennä, että ihan sama mitä potkii jos potkii. Potkiminen on kiellettyä.
Huoh. Täällä on äitipuolella loppumassa hermot kun teini on niin maailman kieroin tyyppi. Missä vaiheessa voi sanoa, että nyt on enää yksi mahdollisuus ruveta käyttäytymään tai tyyppi muuttaa pois?
Elokuvat on minulla ja tyttärelläni ainoa yhdistävä asia... valitettavasti ne eivät estä pysymästä "pahan teosta" ja mieluummin katsoo nekin leffat kavereitten kanssa.
Mitä voisin tehdä, kun 14-vuotias tytär ei tottele? Eilen hän myöhästyi kotiintuloajasta todella reippaasti, joka muuten on klo 11 illalla, koska tunti vähennettiin edellisen temppuilun jälkeen. Kun sanoin, että tänään ollaan kotona niin vastaus oli "katellaan" eikä kotona ole näkynyt! Enhän voi lukita häntä kotiinkaan! Olen ollut yhteydessä jo koulukuraattoriinkin, pientä vaikutusta sillä oli ettei enää ole lähtemässä kokonaan pois kotoa!