minun, miehen vai hänen exän, kun pohdimme lasten tulevaisuutta, missä he koulunsa loppuun käyvät ja mitä harrastavat ym kaveripiirit ym muut oleelliset asiat. Meillä on nyt mustia jauhoja säkissä, kun kaikki ovat nyt vastaan minun ehdotuksiani. Tahdon tuoda oman korteni kekoon lasten kavattamisessa, kuin uuden puolison kuuluukin puuttua lasten ongelmatilanteisiin, mutta ei katsota suopesti, vaan heti ollaan niitä puklaamassa pois. Vain vanhempien sana kuulemma ratkaisee, ja se ei voi olla niin. Jos kersat ovat meillä täällä niin minulle kuuluu myös lasten kasvatus ja määräysvalta, ei pelkästään ruokkiminen ja pyykinpesu.
En halua että kodistani tehdään pysäkki ja kääntymispaikka, vaan kersoille turvallinen rajat oleva kasvuympäristö. Minä määrään täällä ja muut sitten muualla. Jos haluan että poika menee parturiin, ennekuin tulee meille, niin so what? Hänhän menee, jos vielä maksan sen kuontalon parturoinnin. Tai jos toinen poika haluaa ostaa jamekset niin hänhän ostaa jos minä maksan, eikä mitään tonnin housuja. En jaksa. Ainaista valitusta. En jaksa maksaa törkyvaatteista. Sammarit olisi lämpimät ja raappahousut, mutta ei kelpaa.
En halua että kodistani tehdään pysäkki ja kääntymispaikka, vaan kersoille turvallinen rajat oleva kasvuympäristö. Minä määrään täällä ja muut sitten muualla. Jos haluan että poika menee parturiin, ennekuin tulee meille, niin so what? Hänhän menee, jos vielä maksan sen kuontalon parturoinnin. Tai jos toinen poika haluaa ostaa jamekset niin hänhän ostaa jos minä maksan, eikä mitään tonnin housuja. En jaksa. Ainaista valitusta. En jaksa maksaa törkyvaatteista. Sammarit olisi lämpimät ja raappahousut, mutta ei kelpaa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lasten vanhemmat maksavat lasten vaatteet ja päättävät koulut, kerhot, harrastukset. ja itse hoitavat myös kuskaukset. voit vihjaista siipallesi kuontalon leikkauksesta, mutta vanhemmat päättävät ja maksavat senkin.
oman kotisi siivoat, teet ruuan jne. käytöstapoja kotonasi saat ja kuuluukin opettaa, mutta niistä on oltava yhtä mieltä siippasi kanssa, exän mielipiteet eivät paina, niistä huolehtii siippasi.
simppeliä.
Lissu vedä lääkkees, mielellään koko purkillinen
Te uusiot, pysykää lesteissänne. Teillä ei ole makuuhuone toverin lapsiin mitään oikeuksia, pitäkää kyntenne erossa heistä ja suunne kiinni. Kasvatus ei kuulu teille yhtään.
Jokainen teistä on tullut tuonne makuuhuoneeseen, ette kuulu yhtään mitään muualle sanomaan. Olette täysiä piruja.
Lapsien omat vanhemmat päättävät asioista, sinä olet usein se rikkoja, särkijä, paholainen.
Siinähän uhoat niin paljon kuin mieli tekee. Meidän taloudessa määrään minä sekä toimintatavoista että rahankäytöstä - yhdessä puolisoni kanssa tietysti.
Jos sinä kerran et opeta lapsillesi käytöstapoja, minä opetan, kun he ovat meillä. Sinun tapasi pätevät sinun luonasi, mutta täällä noudatetaan meidän sääntöjä.
Aikansa ne penskat siitä nurisivat ja yrittivät kannella isälleen (ja äidilleen tietysti, mutta se nyt on ihan sama), mutta nyt ovat oppineet, että tarkoitan, mitä sanon.
Näin, meillä myös sillon kun tullaan meille oman kodin jutut ja säännöt ovat pois pyyhkäisty, niistä ei edes keskustella. Meillä tehdään niinkuin minä sanon, tai saa olla tulematta.
Kaksi eri huushollia, niitä ei ole lupa edes vertailla.
Turha alkaa myös meillä kantelemaan äidille sillä se ei auta mitään eikä sitä edes noteerata.
Yks hailee, mitä se äitikkä aattelee tai puhuu, me kaikki nauramme hänen jutuilleen, ja lapsetkin tietää että aika hauska vekkuli se äiti on, ja uskon että rakastavat minua enemmän kuin äitiään, tuntuu siltä.
Kyllä te uusioit olette todella hirviöitä, antakaa lasten pitää äitinsä ja isänsä, miksi tunkeudutte lasten elämään.
Tosin nämä lapset kyllä tultuaan aikuisiksi oppivat näkemään pelisi ja toivottavasti saat rangaistuksen sen mukaan.
Painukaa kaikki uusiot jonnekin kauas pois, teitä ei kunnioiteta yhtään ja missään.
En nyt sanoisi noinkaan, sillä jonkunhan on lapset kasvatettava, näytettävä oikea ja väärä ja asetettava rjat, jos oma äiti ei sitä osaa tai tee! Meille ei tulla nokka pystyssä, tehdään kotityöt ym hyvällä asenteella, siihen ei vaikuta mitä äiti sanoo tai tekee, vaan meillä tehdään juuri niinkuin minä sanon. Se kasvattaa luoneetta lepsuissa lapsissa. Kun omilla on rajat ja kiitettävä käytös, sitä olettaa että muutkin tekevät niin. Jos ei kelpaa, ei ole pakko tulla, kasvakoot kieroon, ei liikua, mutta se liikuttaa miten meillä ollan.
Uusi isän puoliso on erittäin suuri rikkaus lapsille, joilla ei ole rajoja, ja uskon että me uudet äipät vielä joskus saamme kiitosta, jos ei äideiltä niin lapsilta. Meillä kiitosta viljellään jatkuvasti, sen miehenkin lapset ovat meillä oppineet, ja paljon muuta. Meillä on oikea käytöksen korkeakoulu ollut miehen lapsille, sanon että hyvältä näyttää.
Asioista voi ja pitääkin keskustella kaikkien osapuolten kanssa mutta kyllähän ne on lasten vanhemmat jotka ensisijaiseist päättää lapsen asioista. Ja suuri päätöksentekijä on myös lapsi itse. Lapsi on se joka harrastaa joten harrastukset on oltava sellaisia jotka lasta kiinnostaa ja lapsi haluaa niitä harrastaa. Ja eihän harrastuksia tarvitse montaa olla sillä koulunkäyntiin ja vapaa-aikaankin tarvitaan aikaa. Ei vanhemmat voi myöskään lasten kavereita valita vaikka mieli kieltämättä joskus tekisi.
Miksi lapsen olisi mentävä parturiin? Oletko koskaan miettinyt että lapsella voi olla tietty imago ja siihen ei kuulu parturissa käynti. Minä jouduin lopulta antamaan periksi esikoiseni kohdalla ja kieltämättä hänen pitkä tukkansa näyttää nyt ihan hyvältä. On koulunsa ainoa pitkätukkapoika mutta so what. Hän itse tykkää tukastaan joten ei siinä ole muilla sanomista. Myös vaatteet voi olla henkilökohtainen juttu ja lapsi haluaa pukeutua omalla tavallaan. Jos sinä et sitä halua maksaa niin eiköhän äiti maksa.
Kun lapset ovat luonasi kasvatat heitä, sehän on ihan luonnollista. Teillä on omassa kodissa omat säännöt ja tavat joten lasten on niihin sopeuduttava. En minä puutu koskaan ex:n kodin asioihin kun lapset ovat siellä. Käyvät tosin sen verran harvoin että heitä pidetään varmaan kuin kuninkaallisia eikä vaadita esim. viemään likaisia astioita tiskikoneeseen ym. tylsää jota kotona joutuu tekemään.
Eipa alisteta lasta. Kuunnellaan hänen mielipiteensä ja keskustellaan, Mutta ei painosteta. Lapsi viihtyy varmasti parhaiten siinä harrastuksessa jonka itse kokee hyväksi, eikä sitä mikä on teille aikuisille mieleinen.
Jos kaikessa laistat lasta, ei tämä lapsi koskaan osaa tehdä oikeita päätöksiä, hänestä kasvaa arka aikuinen, joka pelkää kaikkea.
Varsinkin sinun uusio perheessä ei pitäisi missään suhteessa olla määräävä, eikä haukkua lapselle hänen vanhempaansa. Sinulle ei yksinkertaisesti kuulu mikään siitä mitä lapsi tekee äidin tai isän kanssa mitään, jos ei halua olla kanssani, ei hänen todellakaan ole pakko, siihen häntä ei pidä alistaa.
Tietysti kodissa eletään normaalia kodin elämää, mutta lapsilla pitää olla tilaa elää vanhempansa kodissa turvallisesti ja vapaasti.
Jos määräät lapset omaan huoneeseen illalla klo 7,00 tai kukaan kaveri ei saa vierailla lasten luona, en katso toimiasi oikeiksi. Äläkä määrää myöskään kanssasi asuvaa isää tai äitiä niin tekemään. Lapsella pitää olla koti ja syli vanhampansa luona, oletko kilpasilla lapsen kanssa tuosta sylista, siltä nuo teksit vaikuttaa.
Viisaana lapsen vanhempana laittaisin sinut heti ulos ovesta ja ikuisesti.
Ero ei ole paha asia, vaan ero on uusi mahdollisuusa lapselle kasvaa tasapainoiseksi ja kiltiksi sekä yhteiskuntakelpoiseksi.
On riemastuttavaa, kun näkee miten lapsi oppii sellaisia asioita, mitä kotona hänelle ei opeteta. Kyllä 8 v pitää osaa syödä ilman syöttämättä..
Kuulepa uusio, mieti miksi tulit siihen perheeseen, luultavasti ei lapset vaan aikuisten leikit. Joten älä puutu lapsen asioihin ja siihen, että mollaat hänen vanhempiaan kumpaakaan.
Västöliiton sivulla on mielenkiintoinen kirjoitus
Uusperheneuvoja Minka Mansikka.
Uusperheet,äitipuoet, isäpuolet.
Vanhemmuutta on neljä laatua, biologista,,juridista, sosiaalista ja psykologista..
http://www.vaestoliitto.fi/vanhemmuus/tietoa_vanhemmille/perheiden_monimuotoisuus/uusperheet/isa-ja_aitipuolen_rooleista/
----
Pakko puuttuu jos lapsi ei muuten osaa. Kyllä se kuuluu äidille, lapsen hoito mutta jos hän ei tee tai osaa? Jos laittaa lapsen päälle vaatteet väärinpäin, tai likaisia, tai puuttuu toinen kenkä... tai yötamineet tai muuta.. niin kyllä siihen on uuden äidin puututtava ja ehkä huomautettava äitiä, koulutettava jotta osaisi.
Mä luulen ette sen sepustuksen on kirjoittanut joku lapseton nainen, pelkkää arvailua, huomaa jo kirjoistustyylisiä ja sananmuodoista.
Täysin tarinaa ja satuilua koko sepustus. Ihan nauratti koko juttu.. kukaan ei määritttele sitä mitä meillä saa tehdä ja mitä ei, se vaan on niin että minä olen pomo ja jos ei sovi, meil on ovi.
Nämä jutut mitä äiti- tai isäpuoli saa tai ei saa tehdä, tuntuu olevan joillekin kamalan vaikeita.
Minua enemmänkin harmittaa, ettei oman lapseni äitpuoli tunnu olevan pätkääkään kiinnostunut lapsen hoidosta silloin kun lapsi on heillä. Hän elää elämäänsä, kuin lasta ei olisikaan. Hän itse ei kuulema omia lapsia halua, ja vähän on vaikea tajuta, miksi sellainen nainen on ruvennut äitipuoleksi... Mutta minä en asiaa voi muuttaa. Lapselleni en koskaan sano hänen äitipuolestaan mitään pahaa.
Itse olen lisäksi äitipuoli kahdelle kouluikäiselle (ja meillä on myös kaksi yhteistä lasta). Minä huolehdin mieheni lapsista kovastikin. Ja kyllä minä myös komennan! Tässä huushollissa kaikilla viidellä lapsella on samat säännöt, ikä toki huomioiden. Ei elämästä tulisi yhtään mitään, jos joillakin lapsilla olisi eri säännöt kuin toisilla. Heidän välilleen tulisi vain katkeruutta, eikä rakkautta.
Autan lapsia läksyissä, komennan kotitöihin, nuhtelen riidoista tms... Vien kouluun ja harrastuksiin jne. Minulla on yhtälainen päätösvalta mieheni kanssa niissä asioissa meidän kodissa, jotka vaikuttavat meidän koko perheeseen tai tapahtuvat meidän kodissa.
Mieheni päättää exänsä kanssa niistä asioista, jotka eivät ole osa tätä meidän arkea. Esimerkiksi lasten terveydenhuoltoon liittyvät päätökset, ainevalinnat koulussa tms, niitä minä en yritäkään päättää mieheni lasten kohdalla. Toki voin esittää näkemykseni miehelleni, mutta hän exänsä kanssa tekee päätöksen.
Miehen exän uusi puoliso ei ole millään tavalla kiinnostunut myöskään lapsista, joten minulla ja miehellä on sama tilanne, ettei aiemmista liitoista lasten elämässä oleva uusi aikuinen välitä lapsista. Se on sääli.
Juu ei meilläkään, tuskin muistaa että on lapsia. Minä joskus vietittelen että hei... lapset vaatteiden vaihtoon ja nukkumaan.. Pakko katsoa vähän perään, ettei ihan hulinaksi heillä kotona mene.
Olen sanonutkin että minä olen heille enemmän äiti kuin heidäno ma. Miehestänkin olisi parempi jos lapset muuttaisi meille. Minä kuitenkin heidät olen kasvattanut noinniikun käytännön asioihin ja toisia huomioon ottavaiseksi.
Lissun lässyt, nyt taas äitipuoli............
Siis ei teilläkään mitä? Siis lapsista meillä välitämme me, ja myös lasten toinen vanhempi. Siis mieheni lapsista huolehtii myös lasten äiti ja minun lapsesta huolehtii myös lapsen isä, eli exäni. Mutta siis minun exäni nykyinen vaimo ja mieheni exän nykyinen mies eivät ole pätkääkään kiinnostuneita lapsista. Lapset vaistoavat sen, ja asia ihmetyttää meitä. Lapset kokevat olevansa "tiellä" toisessa kodissa. Mutta on siellä siis se toinen aikuinen huolehtimassa.