Vasta ylioppilaaksi kirjoittanut lapsenlapseni Saija lähhti innoissaan Madridiin muutama viiko sitten.
Perheessä, jossa isä on pankinjohtaja ja äiti sociaalialan ihminen on neljä lasta, josta vanhimmille haluttiin engantia puhuava hoitaja.
Sitten on vielä kaksoset vuoden vanhat, joilla oma hoitaja.
No sopimus tehtiin kirjallisena, mutta perillä ilmenikin, että taloudenhoitaja oli joutunut leikkaukseen ja kaikki lapset pienimmätkin olivat nuoren tytön vastuulla, sekä taloustyöt.
Pari viikkoa tyttö yritti selvitä, mutta otti yhteyttä järjestöön, joka valvoo näitä aur pair'ien olosuhteita, ja niin joutuivat vanhemmat maksamaan matkan takaisin kotimaahan tytölle.
Oli ilmennyt, että leikkaus oli järjestetty juuri siksi ajankohdaksi kun uusi tyttö saatiin apuun.
Hyväksikäyttöähän se on, kun sopimusta ei noudatetakaan,
eikä ole syytä jäädä, kun kotimaassakin voi jatko-opiskella ja entinen työpaikka oli tallella.
Pettynyt oli varmaan, mutta paljon pahempia tapauksiakin on olemassa.
Perheessä, jossa isä on pankinjohtaja ja äiti sociaalialan ihminen on neljä lasta, josta vanhimmille haluttiin engantia puhuava hoitaja.
Sitten on vielä kaksoset vuoden vanhat, joilla oma hoitaja.
No sopimus tehtiin kirjallisena, mutta perillä ilmenikin, että taloudenhoitaja oli joutunut leikkaukseen ja kaikki lapset pienimmätkin olivat nuoren tytön vastuulla, sekä taloustyöt.
Pari viikkoa tyttö yritti selvitä, mutta otti yhteyttä järjestöön, joka valvoo näitä aur pair'ien olosuhteita, ja niin joutuivat vanhemmat maksamaan matkan takaisin kotimaahan tytölle.
Oli ilmennyt, että leikkaus oli järjestetty juuri siksi ajankohdaksi kun uusi tyttö saatiin apuun.
Hyväksikäyttöähän se on, kun sopimusta ei noudatetakaan,
eikä ole syytä jäädä, kun kotimaassakin voi jatko-opiskella ja entinen työpaikka oli tallella.
Pettynyt oli varmaan, mutta paljon pahempia tapauksiakin on olemassa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Näähän on kaikki hyväksikäyttöä. Miksi lähteä ilmaistöihin kielitaidon takia!?
Kyllä siinä kulttuuri erojakin on. Itselläni oli 15 vuotiaana opiskelijana ensimmäinen kesätyöni silloisen kouluhallituksen johtajan *lapsen kaitsijana* Vääksyssä heidän kesäasunollaan järven rannalla.
Ei työhönikuulunut mitään muuta, kuin aamupäivällä istua ranalla 1 vuoden ikäisen tytön kanssa ja leikkiä ja kaivaa hiekkakuoppia:D Sen jälkeen odotti valmis lounas ja pikkuinen oli valmis nukkumaan sireenimajassa vaunuineen, ja minä luin siinä vieressä Tarzan romaaneja jännityksellä.
Edes lapsen syöttöä ei minulle uskottu, eikä minkäänlaisia taloustöitä, olin vain *lapsenlikkana* vahtimassa jos tutti putosi eikä mennyt järveen!
Siellä hääri vaimo ja mummikin keittiössä, joten se ja seuraava kesä oli aivan ihania koululaiselle:D
Saattaahan olla monta eri kokemusta Suomessakin, riippuen perheestä, mutta hyvät muistot minulle jäi niistä ensimmäisistä kesätyöpaikoista!
Olin hieman vastaavassa tilanteessa kuin Texsanell. Nimittäin 13 vuotiaana menin erään tuttavan tuttavan kesämökille saareen tehtävänä pitää huolta 2 vuotiaasta pienokaisesta, joka oli huulihalkiolapsi. Oli siihen mennessä leikattu useampaan otteeseen. Lasta ei saanut hermostuttaa, vaan piti koettaa pitää hänet hyväntuulisena. Ruokakin syötettiin ulkona, niin että tyttö juoksi pitkin kalliota ja minä lautanen perässä. Lusikoin ruokaa, silloin kun sattui suu aukeamaan.
Perheessä oli kaksi isoa poikaa ja lisäksi toinen tytär, 7 vuotias. Siinä peerheessä esim. ruoka-astiansa tiskasi jokainen itse. Kaikenkaikkiaan minulla oli silloin hauska kesä. Jäi vielä pljon aikaa leikkiä vanhemman tyttären kanssa ja pelata poikien kanssa kaikenlaisia lautapelejä.
Sain myös siellä matematiikan opetusta, sillä perheen yksi setä oli matikan maisteri ja yhdessä perheen toisen pojan kanssa menimme toiseen saareen oppitunnille. Näin oli sovittu vanhempieni kanssa.
Oli mukava, kun Texsanell(Sinisirkku) elvytti tuollaisenkin muiston. Eipä ole pitkiin aikoihin tuokaan käynyt mielessä.
Aupairista vielä. Tyttäreni oli vaihto-oppilaana USA:ssa. Perhe oli aika outo, rouva oli intiaanin jälkeläinen, mutta mies oli alkuperäinen amerikkalainen. Heillä oli yksi tytär, jota varten he ilmeisesti ottivat vaihto-oppilaan talouteensa. Alussa vaikutti siltä, että tyttäreni piti hoitaa tätä vauvaa iltakaudet, kun vanhemmat oli poissa.
Se oli melko hankalaa, eihän tyttäreni päässyt tutustumaan juuri koulutovereihinsakaan lainkaan. Onneksi valvojana oli yliopiston profesori ja hänelle tyttäreni valitti asiasta ja korjaus tuli, mutta välit tähän nuoreen rouvaan kylmenivät tyystin. Sitäpaitsi hän oli hirveän mustasukkainen miehestään, joka oli ystävällinen ja koetti seurustella tyttäreni kanssa, jotta hän olisi tuntenut koti-ikävää.
Vuosi meni onneksi kaikesta huolimatta mukavasti. Hän sai koulutovereistaan paljon ystäviä ja oli tovereittensa luona aika paljon.
Näin hänkin melkein joutui hyväksikäytetyksi, mutta pääsi sentää pelkällä säikähdyksellä.
En tuohon Au-pair-asiaan mitään osaakaan sanoa, mutta jäi vaivaamaan mieltä tämä sanontasi: "Perhe oli aika outo, rouva oli intiaanin jälkeläinen, mutta mies oli alkuperäinen amerikkalainen." Tunnen olevani saivartelija, mutta mikä on alkuperäinen amerikkalainen? Eikös ne inkkarit paremminkin alkuperäisiä, vai olenko väärässä.
sus on ijan oikeassa.Täällä mummot toistelee kritiikittä, mittä nuoret heille syöttää.
Jos nyt haluat saivarteluusi vastauksen, niin tarkoitin, että mies oli sikäli alkuperäinen, että ei ollut muuttanut emigranttina mistään muusta maasta. Kyllä tietysti on intiaani alkuperäinen, en vain katsonut tuota tarpeelliseksi painottaa, koska se on nyt itsestään selvää. Vaikka tietysti voisihan hän olla Meksikon intiaaneja, mutta ei ollut.
Sikäli oli erikoinen perhe, että he eivät laittaneet juuri kotona ruokaa. Tyttäreni sai etsiä ruokansa, miten parhaaksi näki. Josku mies laittoi jotain pientä iltapalaa.
Vaikea perhe vaihto-oppilaalle. Ei juuri opastaneet amerikkalaiseen kulttuuriin sisälle. Kirkossa oli oltava kuitenkin joka sunnuntai. Se ei tietenkään ollut pahasta, mutta se teeskentely siellä tuttaville hyvänä, herttaisena isäntäperheenä hieman ärsytti tytärtäni.
No, hyvä kokemus se oli lapselleni. Osasi antaa kodille arvon palattuaan.
Varsin monihan lähtee iloisin mielin kuvitellen kieltäkin opiskelemaan, toimien sitten lasten piikana. Pettymys onkin sitten suuri, kun joutuukin oikeisiin töihin ja varsinainen vapaa aika kutistuukin olemattomaksi.
Jos oli kirjallisesti kaikki sovittu, ei siinä pitäisi olla epäselvää. Tietysti olisi hyvä tietää vastapuolen näkemys, ennen kuin alkaa hutkia enemmälti. Oilisihan se ihmeen helppo paikka tytölle ollut vain kahdelle isolle lapselle englantia puhua.
Tietääkseni perhettä voi vaihtaakkin, aina ei ne kuuluisat kemiatkaan käy yksiin puolin ja toisin.
Perheen vaihtamisesta oli kyllä puhetta, mutta tämä valvoja sai tyttäreni pään käännettyä. se ei olisi ollut sillä paikkakunnalla aivan yksinkertaista. Se mitä olen perheestä kertonut, ei yksin ole tyttäreni kertomaa, hänen koulutovereittensa kirjeistä hänelle olen saanut paljon lisävalaistusta asiaan. Pienellä paikkakunnalla kaikki tuntevat toisensa, joten perhe kyllä tunnettiin erikoisista tavoistaan.
Totta kai voi olettaa mummien puolustavan pelkästään lastenlapsiaan, heitäkin on.
Tässä tapauksessa sanoi minulla terve järki jo, että liikaa on kerralla joutua kokemattomana hoitamaan niinkin pieniä kuin 1 vuoden ikäisiä kaksosia ja suurperheen taloutta!
Pakosta selviäisi jotenkuten, mutta kun on kirjallinen sopimus, johon on suostunut, niin vastapuolen menettely ei ole hyväksyttävää.
Tietenkin kuului isompien lasten kanssa paitsi puhua englantia, auttaa kotiläksyissä ja muutenkin valvoa heidän tekemisiään iltapäivisin. Saattaa ja hakea koulusta mm.
Kyllä tarjottiin vaihoehtoja muihin perheisiin, mutta en ole vielä kysynyt miksi ei halunnut enää. Taisi olla jo koti-ikäväkin kahden viikon jälkeen, jolloin nuo pienet oireilivat vakihoitajan ollessa poissa, eivätkä haluneet muuta kuin olla sylissä molemmat:D
Äiti kotiin vain tuollaisessa hätätilanteessa!