En enää jaksa ees yrittää elää. Nukun kaikkien tulevien vuosikymmenten yli. Oon niin maassa ettei suuhun mee kun muutama karkki ja sämpylää. Isovanhemmat kuollu, hevonen viety väkivalloin pois, koulukiusaamista kymmenen vuotta, perheväkivaltaa ja sisko on niin huonossa kunnossa ettei jaksa silmiään pitää auki. Aikuiset huutaa päin naamaa ja kiroilee ja haukkuu mut lyttyyn vaikka en ole mitään tehny. Minun pitää aina olla se asiallinen ja aikuismainen ihminen. Nyt tää elämä saa riittää! Tulevaisuus ei kiinnosta, en oo ikinä mukavaa ihmistä tavannu elämässäni, koskaan en tule itselleni miestä saamaan. Kaikki ihmiset kohtelee mua kun roskaa, vaikka yritän aina olla iloinen ja ystävällinen. Jäin eilen viikon sairauslomalle masennuksen takia, ja koulun oppilailta tulee vittuiluviestejä lintsauksesta.
Nyt kun kerroin ongelmistani saan pelkkää sääliä ja "ammattiapua." Mitä tää apu on? "Mokaa, niin huomaat ettei se oo maailmanloppu. Kiroile, niin viha purkautuu." Juu ei kiitos. Terkkarit, opet, ryhmänohjaajat ja psykiatrit mulkkaa joka ikistä liikettäni, ja äitiä v*tuttaa kun oma pentu on sekasin ja uhkaa viedä hoitoon.
Olen päättänyt nyt katkaista hoitosuhteen psykiatriini, käydä koulun loppuun kunnialla, ja painua jonnekkin korpeen. Nukun ja teen töitä. En enää ikinä tahdo tavata ihmisiä. Ei niiltä saa kun ****** niskaan. Jos pärjäsin ilman noiden apua niin pärjään nytkin. Saan kyllä vaikka minkälaista viestiä ja puhelua mutta ei kiinnosta. Olen oppinut millaiset pelisäännöt tässä maailmassa on, syö tai tule syödyksi. Itsemurhaa en jaksa tehdä vaikka olen harkinnut sitä hyvinkin paljon, liian itsekästä ja säälittävää. Elän surkean elämäni loppuun, kumpa se kuluisi nopsaa. Ei ole olemassa apua masennukseen, ei ole ratkaisua huonoon elämään. Valitan. Tämä on ratkaisuni
Nyt kun kerroin ongelmistani saan pelkkää sääliä ja "ammattiapua." Mitä tää apu on? "Mokaa, niin huomaat ettei se oo maailmanloppu. Kiroile, niin viha purkautuu." Juu ei kiitos. Terkkarit, opet, ryhmänohjaajat ja psykiatrit mulkkaa joka ikistä liikettäni, ja äitiä v*tuttaa kun oma pentu on sekasin ja uhkaa viedä hoitoon.
Olen päättänyt nyt katkaista hoitosuhteen psykiatriini, käydä koulun loppuun kunnialla, ja painua jonnekkin korpeen. Nukun ja teen töitä. En enää ikinä tahdo tavata ihmisiä. Ei niiltä saa kun ****** niskaan. Jos pärjäsin ilman noiden apua niin pärjään nytkin. Saan kyllä vaikka minkälaista viestiä ja puhelua mutta ei kiinnosta. Olen oppinut millaiset pelisäännöt tässä maailmassa on, syö tai tule syödyksi. Itsemurhaa en jaksa tehdä vaikka olen harkinnut sitä hyvinkin paljon, liian itsekästä ja säälittävää. Elän surkean elämäni loppuun, kumpa se kuluisi nopsaa. Ei ole olemassa apua masennukseen, ei ole ratkaisua huonoon elämään. Valitan. Tämä on ratkaisuni
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kannata ottaa elämää tosissaan, kaikki me täällä vaan ollaan ja hengaillaan kunnes kuollaan. Tehdään töitä ja sitten muutama pieni hetki vapaata ja taas töitä, että voi vaan elää. Aika on rahaa ja raha on aikaa. Itse joskus nuorempana olin masentunut ja vanhempani hommasivat minut pakkohoitoon, suljetulle osastolle. Elikkä, ehkä vaan tekee hyvää mennä sinne, tajuatpahan vihdoin ja viimein, että maailma on yksi perseenreikä. Siellä sitä vihdoin huomasi etteivät nallekarkit mene tasan. Mutta voi voi, olen itse kehittänyt päätelmän, että en halua kuollakkaan, joten käynpä paskan elämän läpi ja otan joka viikonlopusta kaiken irti vetämällä perseet ja pitämällä oikeasti hauskaa kavereitteni kanssa.
Mitä haluaisit sitten tehdä? Ja miksi et sitten tee sitä?
Siinä olet oikeassa ettei itsemurha ole ratkaisu ongelmiisi. Ilmeisesti asut vielä kotona, joten älä huoli pääset vielä elämään siten miten haluat.
Ongelmasi kuullostaa siltä että olet masentunut (en ole lääkäri) mutta jos ammattiapu ei ole sinun juttusi niin älä sitten sinne mene. Ssri lääkkeet voivat ehkä auttaa tai helpottaa oloa, mutta vielä paremmin auttaa puhuminen, eli puhu, puhu ja puhu lisää se helpottaa. Kannattaa kokeilla myös liikuntaa, kunhan nouset sängystä ja teet sitä täysillä, omasta kokemuksesta auttaa hetkeksi kunhan syke nousee tappiin niin synkät ajatukset häviää hetkeksi.
Lajeja on monia mitä voi tehdä yksin tai kaverin kanssa, juokse, nyrkkeile tai lähde salille vaikka spinning tunnille.
Kohta täytät 18 ja varmasti silloin tulee jotain vaihtelua elämääsi, lähde kaverin kanssa baariin, vedä perseet ja pokaa itsellesi yhdenillanhoito, äläkä väitä ettei baarissakaan kukaan olisi sinusta kiinnostunut ;) se jeesaa hetkeksi.
Nyt jos luulet olevasi "pohjalla" niin älä huoli, alamäki on vasta alussa ellet tee jotain mikä sinua kiinnostaa.
Sinulla siis on vielä toivoa jäljellä jos on edes niitä vittuilevia kavereita, toisilla ei ole edes enää niitä.
Jatka vain loputonta taistelua, älä luovuta!
-Roihu-
pohjalta on hyvä nousta ylöspäin.
hae toiseen kouluun vitun kausa tuolta, oota että oot 18,muuta omilles tee mitä ikinä haluat älä välitä mitä muut ajattelevat. Ujous,pelko ja muiden mielepiteistä välittämiset ovat heikkouksia. Monet ovat liian heikkoja ollakseen vahvoja,oletko sinä?
Huuda jos huvittaa tee kaikkea mistä muut pelkurit/heikot ajattelevat että " toikin on sekasin"
tee elämästäs hauskaa,matkustele,nauti luonnosta kaikin puolin ja kyllä mukaviakin ihmisiä on niitä vain voi olla ihan hlvtin vaikea löytää
mut kuitenkaan älä innostu tekemään mitään sairaita asioita :d
Poista elämästäsi pikku hiljaa ihmiset JA asiat, jotka "vievät alaspäin" - kerää itsesi ympärille hyviä asioita, joista tulee hyvä mieli. Kuulostat niin fiksulta jo NYT - pidä se - älä anna muiden elää sun puolesta. Tämä on SUN elämä -ala jo nyt rakentamaan asioita ympärillesi, mitä haluat ja toivot. Tee oman elämäsi aarre kartta - kerää siihen asiat, jota toivot elämällesi, joista tulee hyvä olo. Leikkaa lehdistä kuvia, sanoja, ym. Lisää kartaan sitä mukaan kuva tai sana - näin elämän karttasi muotoutuu vähitellen. Ei ole tarkoituskaan, että se olisi yhdessä illassa valmis.
Kun näet asiat edessäsi kuvina ja sanoina - näet ne uudella tavalla. Kun haaveet ja positiiviset asiat ovat edessäsi omalla aarrekartalla - alat pikku hiljaa toteuttamaan niitä. Ne antavat suunnan elämällesi.
Voit aloittaa pienistä asioista: esim. jos pidät jostain tietystä tukan väristä - leikkaa lehdestä sen tapainen kuva, jos haluat joskus matkustaa Pariisiin, leikkaa kuva Pariisista, jos haluat tulevaisuudessa vaikka presidentiksi - leikkaa kuva pressan linnasta jne. Lisää kuvia ja poista sitä mukaan kun ne eivät enää ole ajankohtaisia tai tuota hyvää oloa/mieltä. Ajatusmaailma muttuu ja toiveet muuttuvat - joten muuta myös elämäsi aarrekarttaa.
Helppoa ja toimii :)
Elämän aarre kartta tulee tehdä yksin, jotta kaverit tai vanhemmat eivät pääse vaikuttamaan siihen. Tämä on sinun elämä, ja sinä määräät sen suunnan.
Ja onneksi olet vielä nuori joten koko maailma on rajana :)
Et välitä muitten mielipiteistä vaan vedät sisulla loppuun asti?
Respect!
"kotiterapeuttien joukko kokoontuminen" kaikki ryminällä spekuloimassa ja taputtelemassa selkään.. vaikkakaan nainen itse ei edes apua pyytäny vaan tahto nimenomaan räkästä tämän porukan silmille =D
sanon vaan nuori nainen että tee sitä mitä teet nytkin..
tie on vittumaisen kuoppanen mutta suunta on kuitenkin oikea..
joudut käymään tavallista rankemman elämänkoulun.. mutta kokemuksesta voin sanoo että paska loppuu kyllä aikanaan.. ei välttämättä ihan huomenna tai kuukauden saati vuoden päästä.. mutta kuitenkin joskus.. ainut hyöty tästä on että tulevaisuudessa et ole peukalo keskellä kämmentä kun vaikeita tilanteita tulee eteen.. tämä tosin toimii vaan jos olet fiksu ja osaat ottaa menneistä oppia sen sijaan että olisit sen uhri..
pidä mieles rautasena ja katse tulevaisuudessa..
Ehkä joku muu saa "apua ongelmaansa" - joku joka ei osaa kirjoittaa omia fiiliksiä tänne?!?