Minut hyväksyttiin yliopistoon opiskelemaan humanistikakkaa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että en ole akateeminen, eikä minua kiinnosta jauhaa tikusta asiaa. Syy, miksi edes hain kyseistä ainetta opiskelemaan, on uskomaton päähänpinttymä edellisen tutkintoni loppuunsuorittamisesta kunnialla. Ja sitten tietenkin, että äitini kuvittelee minun olevan fiksumpi kuin olenkaan.
En halua opiskella tätä alaa, mutta en tiedä, mitä muutakaan opiskelisin. Haluaisin kouluttautua terapeutiksi, mutta en vain tiedä, riittääkö minulla siihen rahkeet. Olen lahjakas paskanjauhannassa, mutta mitään loogista ajattelukykyä vaativaa en osaa sitten yhtään. Olen myös todella laiska.
Tietenkin voisin vain kituuttaa seuraavat 5-7 VUOTTA minimaalisella opintotuella ja valmistua työttömäksi.
Niin ja sitten vielä se, että valmistuttuani työllistymisvaihtoehtoni ovat joko OPETTAJA tai TUTKIJA. Kumpikaan näistä ei nappaa.
En halua opiskella tätä alaa, mutta en tiedä, mitä muutakaan opiskelisin. Haluaisin kouluttautua terapeutiksi, mutta en vain tiedä, riittääkö minulla siihen rahkeet. Olen lahjakas paskanjauhannassa, mutta mitään loogista ajattelukykyä vaativaa en osaa sitten yhtään. Olen myös todella laiska.
Tietenkin voisin vain kituuttaa seuraavat 5-7 VUOTTA minimaalisella opintotuella ja valmistua työttömäksi.
Niin ja sitten vielä se, että valmistuttuani työllistymisvaihtoehtoni ovat joko OPETTAJA tai TUTKIJA. Kumpikaan näistä ei nappaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voit kituuttaa 5-7 vuotta minimaalisella opintotuella ja valmistua työttömäksi. TAI voit olla menemättä yliopistoon ja jäädä saman tien työttömäksi. Työmarkkinatuki /toimeentulotuki on muuten paljon opintotukea parempi. Suosittelen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Työttömänä laiskuus on vain etu :)
Jos kerran olet laiska, et pysty kuitenkaan suoriutumaan opinnoistasi ikinä. Eli et valmistu edes työttömäksi, sillä et valmistu koskaan. Eli lopeta koulu mahdollisimman pian ja ryhdy oikopäätä työttömäksi. Minä ja muut veronmaksajat elätämme sinut sitten.
Ja luovu niistä päähänpinttymistä ja ala elämään.
Hei, tuohan kuulostaa tosi hyvältä. Voisin vielä pyöräyttää muutaman muksun ja rueta nostamaan lapsilisää, jonka sitten ryyppään. Tässä ratkaisu kaikkiin ongelmiini, kiitos rakentavasta palautteesta!
Jos ihmisellä on ongelmia päättää, mitä haluaa elämällään tehdä, ja on siitä ehkä hieman huolestunutkin, on todella ilahduttavaa saada noinkin kannustavaa palautetta.
T: tuleva työtön
P.S Ehkä voisimme välttyä välikäsiltä, jos minä tulisin hakemaan ne verorahasi suoraan Sinun taskustasi. Näin Minä saisin ehkä hieman enemmän rahaa siihen kossuun ja kaljaan.
No kun ryhdyt lapsilisiäsi ryyppäämään, lapsesi otetaan huostaan. Tosin siihen menee vuosia, ja mahdollisesti valtio säästää, eikä otakaan toukkiasi. On muuten aika hankala ryypätä päätoimisesti niin pieniä summia, mitä lapsilisät ovat.
P.S. itsehän leveilit laiskuudellasi, loogisella pätemättömyydelläsi ja kerroit jopa olevasi "paska". Miten positiivista palautetta sinulle voisi antaa? Olet kiva ja mukava, ja varmasti ahkera ja älykäs. Suoriudut elämästäsi näillä avuilla, ja varmasti pääset opiskelemaan jotain virkeämpää alaa, jossa tienaat paljon osaamatta mitään. Ja lässyn lässyn.
Lue hallintoa ja valmistu kunnanjohtajaksi. Hyvä liksa, nou työtä.
Tiedätkö että kun olet nyt yliopiston sisällä voit hakea muihin koulutusohjelmiin helpommin ja ainakin näet sisältäpäin mikä on hyvä koulutusohjelma.
Yliopisto on kuitenkin aina yliopisto!
Mielestäni vastasit jo itsellesi kirjoituksessasi. Mikäli kyseinen opiskelu ei kiinnosta eikä työt, mitä sen jälkeen voisit tehdä, älä mene opiskelemaan. Lähipiirin painostuksesta olin itse joskus vähällä mennä opiskelemaan alaa, jolle en olisi ikinä päätynyt töihin. Elämäni paras päätös, kun tein kuten itse halusin enkä kuten muut halusivat.
Ei kaikkea tarvitse tietää valmiiksi. Eikä kannata asennoitua siihen, että jään nyt heti työttämäksi ja siinä sitä sitten ollaan. Kyllä työpaikkoja on kaikenlaisia auki, kannattaa katsella ja sitä saattaa innostua jostain, mitä ei alunperin ollut ajatellutkaan. Onko sinulla esim. jokin harrastus, johon liittyen haluaisit ehkä työskennelläkin? Vain esimerkki: Tuttuni, joka on kova saliharrastaja, meni töihin salille, hommasi sitten personal trainerin koulutuksen ja alkoi tehdä myös ohjelmia asiakkaille jne. Eikä kyseisen työn tarvitse olla työ, jota teet aina. Myöhemminkin ennätät opiskelemaan, jos motivaatio siihen löytyy.
Ja jos et terapeutiksi kouluttautumisesta ole vielä varma, tee jotain muuta pari vuotta, ja mieti sitten uudelleen. Kyllä sitä ehtii. Itse olen ollut työelämässä 8 vuotta, kokeillut vaikka mitä ja nyt alkaa oma ala löytyä. Kaiken ei tarvitse olla valmiiksi mietittynä loppuelämäksi. Kyllä ne ajatukset ajan kanssa selkenee!
Yliopisto on huono paikka hengailla, jos ei oikeasti kiinnosta. Itse hain alunperin ulkoisen sysäyksen vuoksi yliopistoon ja vietin pari vuotta ilman motivaatiota, koska opiskelemani aine ei kiinnostanut. Se olikin aikamoista kivireen vetämistä. Itselläni oli oikeastaan aika samantyyppisiä fiiliksiä kuin sinulla nyt, en nähnyt tulevaisuutta kovin toiveikkaasti.
Pidin välivuoden töitä tehden ja vaihdoin pääainetta. Motivaatio kehittyi vasta vähitellen tiedon lisääntyessä. Olen motivoinut vasta nyt, koska voin hahmottaa laajempia kokonaisuuksia opiskelemissani jutuissa, mutta tietojen saavuttamiseen menee jonkin verran aikaa. En siis tiedä, voiko asioista heti kokea, että ne ovat täysin oikeita itselle, omasta mielestäni kannattaa olla myös jonkin verran kärsivällinen. Tietysti jos jokin tuntuu heti väärältä, ei väkisin kannata jäädä sellaiseen roikkumaan.
Jos siis sinulla on mahdollisuus viettää vuosi töitä tehden, suosittelen sitä. Omalla kohdalla töiden tekeminen on ollut sellaista, jonka myötä on halunnut viettää päivänsä jotenkin toisin, eli opiskella. Töissä myös yleensä tapaa muitakin ihmisiä, jotka ehkä voivat avartaa maailmaa sen suhteen, mitä kannattaisi opiskella.