Sosialidemokraattien puoluepoliittinen populismi sai nolon lopun vakuusasiassa. Urpilainen antautui ehdoitta kuten odottaa sopi.
Viikko sitten EU:n tekemä ERVV päätös tukirahaston kasvattamisesta ja velkojen ketjuttamisen lisäämisestä enteili ongelmien siirtämistä taivaallisiin puutarhoihin.
Hallituksen hyväksyessä ERVV:n, tiedettiin vakuuksien menneen. Niinpä EU:n pomot saattoivat nauraa julkisesti Urpilaiselle ja Suomelle. Samalla EU mätkäisi meille lisäveroa, jonka hallitus halusi vapaaehtoisesti ottaa, kun kieltäytymällä vakuusvaatimnuksesta olisi päästy vähemmällä.
Siis SDP harrasti halpamaista populismia kansan kustannuksella.
Mitä jäi jäljelle? Urpilainen ja hallitus vaatii edelleen kreikkalaisten työläisten ja eläkeläisten palkkojen leikkaamista. Julkinen omaisuus tulisi lahjoittaa nimellisellä hinnalla yksityispääomalle.
Tätä samaa he vaativat meille. 20 vuotta reaalipalkat ovat nousseet maltillisesti, jos ollenkaan. Sosiaalisia etuja on leikattu lähes joka vuosi. Valtionvelka on onnistuttu (?) nostamaan liki 50 prosenttiin ja lisää velkaannutetaan. Minne rahat menevät? Maksajat kyllä tiedetään.
Jokaisen kansalaisen pitäisi korvamerkitä muistiin hallituksen vakuuspelleilypetos.
Italia on kreikkalaistumassa. Luottoluokitus laskee. Se merkitsee, että sijoittajat ottavat niin kovia korkoja kuin pystyvät ja antavat maan kaatua.
Belgia on perustanut roskapankin. Se ostaa tappiolliset sijoitusvelkakirjat. Velat ovat nyt valtion kontolla. Velkapiikki on avoin. Velan ketjutus siirtää ongelmaa muutamia kuukausia. Roskapankin kulut kulut siirretään veronmaksajille ja jotka eivät enää välttämättä ymmärrä huiputuksen luonnetta.
Suuri pääoma aikoo ostaa useita EU-valtioita. Entä sitten?
Finanssikriisi on silti täsmälleen samanlaisena olemassa. Valtiot on kupattu tyhjiin. Palkkatyöläisten tulot on pudotettu elämisen ehtojen minimiin. Tuotanto on romahtanut alentuneen kulutuksen tasolle. Liikapääomia syntyy uudelleen. Mistä seuraavat tappiot puristetaan?
Toivottavasti emme täällä emmekä Euroopassa anna tilanteen mennä pohjamutiin saakka. Ei ole mitään taloudellista tarvetta. Ratkaisu on yksinkertainen. - Sijoittajat kärsivät kiltisti tappionsa, kirjaavat ne taseihin ja
antavat jäljelle jääneet voitot tuotannon kehittämiseen.-
Viikko sitten EU:n tekemä ERVV päätös tukirahaston kasvattamisesta ja velkojen ketjuttamisen lisäämisestä enteili ongelmien siirtämistä taivaallisiin puutarhoihin.
Hallituksen hyväksyessä ERVV:n, tiedettiin vakuuksien menneen. Niinpä EU:n pomot saattoivat nauraa julkisesti Urpilaiselle ja Suomelle. Samalla EU mätkäisi meille lisäveroa, jonka hallitus halusi vapaaehtoisesti ottaa, kun kieltäytymällä vakuusvaatimnuksesta olisi päästy vähemmällä.
Siis SDP harrasti halpamaista populismia kansan kustannuksella.
Mitä jäi jäljelle? Urpilainen ja hallitus vaatii edelleen kreikkalaisten työläisten ja eläkeläisten palkkojen leikkaamista. Julkinen omaisuus tulisi lahjoittaa nimellisellä hinnalla yksityispääomalle.
Tätä samaa he vaativat meille. 20 vuotta reaalipalkat ovat nousseet maltillisesti, jos ollenkaan. Sosiaalisia etuja on leikattu lähes joka vuosi. Valtionvelka on onnistuttu (?) nostamaan liki 50 prosenttiin ja lisää velkaannutetaan. Minne rahat menevät? Maksajat kyllä tiedetään.
Jokaisen kansalaisen pitäisi korvamerkitä muistiin hallituksen vakuuspelleilypetos.
Italia on kreikkalaistumassa. Luottoluokitus laskee. Se merkitsee, että sijoittajat ottavat niin kovia korkoja kuin pystyvät ja antavat maan kaatua.
Belgia on perustanut roskapankin. Se ostaa tappiolliset sijoitusvelkakirjat. Velat ovat nyt valtion kontolla. Velkapiikki on avoin. Velan ketjutus siirtää ongelmaa muutamia kuukausia. Roskapankin kulut kulut siirretään veronmaksajille ja jotka eivät enää välttämättä ymmärrä huiputuksen luonnetta.
Suuri pääoma aikoo ostaa useita EU-valtioita. Entä sitten?
Finanssikriisi on silti täsmälleen samanlaisena olemassa. Valtiot on kupattu tyhjiin. Palkkatyöläisten tulot on pudotettu elämisen ehtojen minimiin. Tuotanto on romahtanut alentuneen kulutuksen tasolle. Liikapääomia syntyy uudelleen. Mistä seuraavat tappiot puristetaan?
Toivottavasti emme täällä emmekä Euroopassa anna tilanteen mennä pohjamutiin saakka. Ei ole mitään taloudellista tarvetta. Ratkaisu on yksinkertainen. - Sijoittajat kärsivät kiltisti tappionsa, kirjaavat ne taseihin ja
antavat jäljelle jääneet voitot tuotannon kehittämiseen.-
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ken kattoi eilisen A ohjelman sekä eduskunnan kyselytunnin tänään, saattoi vakuuttua vakuushomman huiputuksesta.
Urpilainen paasasi erinomaisuuttaan kuin pappi taivaan iloja. Mitään rehellistä lausuntoa ei tullut.
On nostettava hattua Soinille. Hän totesi reilusti, että omistajat ottavat normaalivoiton ja ylivoiton samalla kun vastaavat tappioistaan.
Pitemmällä välillä pörssissä joku saattaa hävitä toisten omistajien kustannuksella. Keskimäärin pääoma lisääntyy työn tuottavuuden nousun mukana.
Ranskalais-belgialainen suuri liikepankki Dexia käytännössä kaatui. Sen velat ketjutettiin valtion kontolle. Joku joutuu ne maksamaan. Veronmaksajat!
Espanjan ja Italian luottoluokitusta on laskettu. Se merkitsee, että sijoittajat nostavat annetuista lainoista entistä suurempaa korkoa. Joku nekin maksaa.
Kreikan sosiaalidemokraattinen hallitus on ostamassa USAsta aseita. Tukirahoilla! Ketä vastaan!
Suomea velkaannutetaan valtionvelan avulla. Korkokulut ovat jo mlijardeissa vuodessa. Velkaannuttaminen jatkuu. Joskus sekin kupla laukeaa.
Eurokapitalismi hoitaa finanssipolitiikkaa huońosti. Äärettömän huonosti.
Se sen sijaan että viheltäisi pelin poikki, se lypsää niin monta euroa kuin suinkin pystyy sijoittamatta euroakaan tuotantoon.
Sijoittajien kannalta europolitiikka on kulta-aikaa. Se saa aina omansa ilman pienintäkään riskiä sekä koko joukon palkkatyöläisten euroja.
Kyseessä näyttää olevan suunnitelmallinen euroalueen työläisten taskujen vajuttaminen.
Nyt vallitsee krooninen ja pitkäaikainen lamatila. Työväestön elinehtoja pudotetaan kautta linjan ja julkista omistusta hävitetään. Tila on vallinnut euroalueella jo pari vuotta.
Suuri romahdus tekee tuloaan. Mikäli kriisistä selviämiseen luotetaan työväestön kuppaamisella, finanssimaailman romahdus on väistämätön.
Syntyneessä sekasorrossa terveitäkin tuotantoyrityksiä kaadetaan ja tuotannon supistuminen mittaa lamatilan pohjan.
Kaikki muut paitsi hallituksen ministerit vaativat Kreikan asettamista velkasaneeraukseen. Vaatimukset nousevat ylös ympäri Eurooppaa.
Kreikka joutuu ottamaan velkaa jo sen takia, että saisi maksettua korot. Tilanne on mieletön. Suomalaisia pääomia edustava Sixten Korkman (Etla) liputtaa sen puolesta, että tukimaksua on turha maksaa.
Kreikalle esitetään velkojen 50-60 % anteeksiantoa, mikä sekin lienee liian vähän.
"Kreikan tilanne" on politisoitunut. Sitä pidetään yllä siksi, että Kreikan kansa saataisiin kupattua mahdollisimman kuiviin. Se toimisi esimerkkinä muiden EU-maiden politiikalle ja jota Suomessa harjoitetaan vapaaehtoisesti.
Euroopan pankit ovat ketjussa menossa nurin. Niiden luottotappiot aiotaan siirtää valtioiden kontolle ja sitä kautta valtionvelaksi ja kansojen maksettavaksi.
Se taas synnyttäisi tuotannollista talouslamaa.
Mikään lisäketjuttaminen ei auta. Tilanne vain monimutkaistuu, vaikeutuu ja romahtaa vaikeampana.
Taloudellinen todellisuus ei ole näin synkkä. Pääoma "leikki" liikapääomilla. Laskun kantajat tiedetään.
Pääomat ovat jossain olemassa. Suurin osa on takaisin sijoittajilla suurten korkojen muodossa.
Finanssikriisi syntyi pääoman ahneudesta. Politiikot ottivat sen keppihevoseksi saavutettujen etujen purkamiseksi ja syvensivät kriisiä.
Eurokapitalismin taloudenhoito saa arvosanan 4-.
Liikapääomien seikkailut osoittavat, että pääomaverotus voisi olla huomattavasti korkeampi ja josta tulisi varoja sosiaalisen sektorin rakentamiselle ja jota kautta myös työllisyys kohoaisi.
kenen rahoilla sosiaaalinen sektoti työllistäisi? keltä saaduilla rahoilla?
ok
Keneltä se Pekka nostaa palkkaa? Valtiolta vai pahalta "yksityiseltä pääomalta"? Niinpä....
uusipaavalniemeltä hehheh
"kenen rahoilla sosiaaalinen sektoti työllistäisi? keltä saaduilla rahoilla? "
Raha ei synny pankissa tai pörsissä. Jos syntyisi, työnteko voitaisiin lopettaa.
Arvata saattaa, että yhteiskunta romahtaisi, jos näin trehtäisiin.
Raha syntyy vain työssä. Se on työn arvon mitta.
Työ ja teollisuustuotanto ja työn tuottavuuden kehitys tuovat lisäarvoa.
150 vuotta sitten Suomessa oli alle 5.000 teollisuustyöläistä. Pääosa väestöä puuhaili maataloudessa sahran kanssa. Pieni osa muodostui älymystöstä, virkamiehistä ym.
Vuonna 1.900 oli jo muistaakseni yli 100.000 teollisuustyöläistä. Teollisuuden kehitys toi työkaluja myös maatalouteen, joten sieltä saattoi irtaantua väestöä teollisuuteen.
Teollisuuden suurtuotanto syrjäytti suutarit, räätälit, pientuottajat. Se edisti tavattomasti yhteiskunnallista kehitystä. Tuotteet halpenivat, maatalouden työn tuottavuus kohosi ja väestöä voitiin sijoittaa koululaitoksen palvelukseen, kehittää terveydenhuoltoa ja sosiaalisia toimintoja.
Raha ja sen arvo on vain työn tuottavuuden mittari. Edellisestä kappaleesta huomataan, että työn tuottavuuden nousu supistaa maatalouden työväestöä ja kallista ja vähätuottoista pienyritystoimintaa (sitä syntyy silti lakkaamatta muilla aloilla ja jossa kilpailu johtaa ennen pitkää suurempaan tuotantoon).
Keskimäärin joka vuosi työn tuottavuus nousee. Sama työntekijämäärä tuottaa entistä enemmän ja vapauttaa työntekijöitä muuhun käyttöön.
Myös tuottamaton sosiaalinen sektori (koululaitos, terveydenhoito ym) kohottaa työn tuottavuutta teollisuuden kojeilla ja laitteilla sekä järkeistämällä toimintoja muuttuneita tilanteita vastaavaksi. Tietotekniikkaa on vienyt tuottavaa että tuottamatonta sektoria tavattomasti eteenpäin ja se on vasta alkutaipaleella.
Tuotanto sinänsä ei ole itsetarkoitus. Sen tarkoitus on viedä kansojen sekä aineellista että henkistä elämää eteenpäin. Kysymys asettuu, miten tuotannon tuloksia ja vuotuista lisätuotetta käytetään.
Vuotuisesta kansantaloudellisesta tuloksesta käytetään työtä ensin vallitsevan tason ylläpitämiseen. Sen päälle syntyy lisätuotetta, josta osalla luodaan uutta tuotantoa tai nykyaikaistetaan olemassaolevia tuotantolaitoksia.
Loppu jaetaan.
Teollisuuden yksityisomistajat vievät osan lisätuotteesta pörssiin, jossa sitten keinotellaan ja jotkut voittavat ja toiset häviävät. Lisätuote sinänsä ei häviä mihinkään.
Poliittinen päätöksentekokoneisto ottaa osan lisätuotteesta veronkannolla valtion käyttöön ja rahoittaa virkakoneistoa ja sosiaalista sektoria.
Raha siis syntyy työstä ja sillä rahoitetaan tai pitäisi rahoittaa sosiaalista sektoria.
Pekalla on muutama vuosi ollut valtio työnantajana. Pääosin olen työskennellyt yksityisellä sektorilla.
Eikä yksityinen sektori ole "paha". Eurokriisi vain johtuu nimenomaan yksityisen sektorin suuromistajien ahneudesta ja politiikkojen luulotaudista. He luulevat, että kurittamalla kansaa, alentamalla palkkoja ja supistamalla sosiaalista sektoria paratiisi saaapuu. Tämän tien päässä odottaa todellisuudessa maanpäällinen helvetti.
Maailmalla olisi mahdollisuus nostaa ripeässä tahdissa tuotanto huimiin mittoihin, edistää henkistä hyvinvointia, puuttua saasteongelmiin ym. On käsittämätöntä tuhlausta pitää miljoonia ja taas miljoonia kansalaisia työn ulkopuolella.
Ensinnäkin. Raha on vaihdon väline eikä mikään työnmittari. Kauan sitten vaihdettiin ihan rehellisesti tavaroita keskenään, mutta erinäisistä haasteista johtuen siirryttiin hiljalleen rahaan.
Toiseksi. Perusta yritys (=ryhdy keräämään pääomaa ja liikapääomaa) joka toimii ylevien sosiaalisten periaatteidesi mukaan. Ei voittoa (tai voitosta maksimaalinen rangaistusvero). Töitä kaikille halukkaille (ainakin mahdollisimman monelle). Ripeä tahtinen tuotannon nosto huimiin mittoihin. Todista meille kaikille, että tuollaiset ylevät sosiaaliset aatteet toimivat lopultakin...
Kolmanneksi. Mistä moinen katkeruus sijoittajia kohtaan?
Mistä rahan arvo tulee? Taivaastako. Joku virasto keksii tavaralle hinnat! Juttu on aivan yksinkertainen.
Sanoit aivan oikein, että raha on vaihdon väline. Mitä vaihdetaan? Markkinoilla vaihdetaan tavaroita ja niillä on hinta rahamuodossa. Miten erilaiset tavarat hinnoitellaan vaihdossa.
Markkinoilla on myynnissä kirves 10 eurolla ja toisella tietokone myynnissä 400 eurolla. Molempien arvo muodostuu tavaraan käytetyn työmäärän perusteella. Muuta mittaria ei ole. Esimerkissämme tietokoneessa 40 kertaa enemmän työn paljoutta kuin kirveeesä. 40 kirvestä ja 1 tietokone vastaavat samaa työpaljoutta ja ovat vaihdossa yhteneviä.
Rahassa ja sen arvossa heijastuu tavaraan tuotetun työn määrä. Työn tuottavuuden lisääntyminen vähentää työmäärää ja tavaran arvo alenee.
Tässä on se juuri, joka mahdollisti ja pakotti teolliseen suurtuotantoon. Pakotti siksi, että se oli yhteiskunnallisesti myönteinen seikka.
Kirveen valmistuksesta kotisepän pajassa siirryttiin tehdastyöhön, koska työn tuottavuus kohosi huimasti.
1.800 luvulla kapitalistinen tuotantotapa ja koneellinen suurtuotanto mullisti Euroopan ja Pohjois-Amerikan. Porvarissääty kumosi perinpohjin feodaalisen sääty-yhteiskunnan, loi edellytykset teollisuuden kehitykselle ja omasi suurta edistystä perinnöllisten säätyetuoikeuksien omaavan feodaalismin tilalle.
Yhteiskunta muuttui (vallankumouksellisesti) valtiorakenteita myöden.
Suomessa lakkautettiin viimeinen feodaalinen jäänne torpparilaitos kansalaissodan jälkeen.
Tässä en puutu teollisuuden alkuaikojen työläisten kurjiin työolosuhteisiin
Hetikohta kun tavaroita ryhdyttiin tuottamaan markkinoille, niiden tavaroiden menekki oli taattu, joiden tuottamisessa työn tuottavuus oli korkein.
Jos tavaroille on menekkiä ja tuottajia liian vähän, hinta määräytyy kalleimman tuotantokustannusten mukaan, edistyneimmät tuotantolaitokset saavat ylivoittoa. Siis vanhentuneen tehtaan kallis tuotantokustannus kaatuu ja edistyneempi tehdas (yritys) ottaa sen pääoman haltuunsa ja tuottaa entistä enemmän.
Olipa yhteiskuntamuoto mikä hyvänsä, esitetyt kansantalouden lait pätevät (esitys on yleispiirteinen).
Työntekijöiden työllä kustannetaan työpalkat, tuotantolaitos, korjaus ja uuden tekniiikan kulut sekä tuotannon laajentaminen. Yksityisellä puolella tehdasomaisuus jää pääomalle, valtion laitoksissa valtiolle. Kummassakaan vaihtoehdossa työntekijä ei voi sitä syödä.
Tuotanto on yhteiskunnallista, omistus osittain yksityistä.
"Sijoittajavihaan" vastaan seuraavassa viestissä.
Mitään vihaa sijoittajia tai pääomaa vastaan ei ole. Aikaisemmissa viesteissä olen esittänyt nykyisen eurokapitalismin kriisin kritiikkiä.
Lisätuotetta ei missään nimessä voi laittaa kulutukseen kuin yhdellä ehdolla. Tekninen kehitys pysäytettäisiin vallitsevalle tasolle.
Silti jää jäljelle kysymys, miten jaetaan työn tulokset. Työn mukaan vai osittain omistuksen mukaan. Siis suurtuotannossa.
Pien- ja perheyrityksissä (lukumäärä Suomessa suuri, tuotannon määrä pieni) omistajat ovat samalla työläisiä tai heillä on vain muutama palkkalainen. Suurin osa näistä ei saa ammattityöläisen keskipalkkaa suurempaa tulosta. Tässä ryhmässä käy kova keskinäinen kilpailu ja heikompia kaatuu jatkuvasti
Osa yrittäjistä on mm. kauppiaita ja joilla marketeissa saattaa olla kymmeniäkin työntekijöitä. He ovat tavallaan keskusliikkeen palkkaamia urakkatyöläisiä, jossa kauppiaan oma ja ehkä perheen työpanos on mukana.
Sijoittajat ovat pörssissä. Työläinen voi osan palkastaan laittaa säästöön sijoitustileille ja silti se ei tee hänestä sijoittajaa. Siinäkin moni voi kärsiä, jos sijoituksen joutuu ottamaan pakosta pois huonon markkina-arvon aikana.
Eurokriisin perusta on tavattomat liikapääomat ja jotka eivät löydä tuottavia sijoituksia.
Nyt ne vetävät Kreikasta, Espanjasta ym. valtavia lisävoittoja luottoluokitusten alentumisten takia. Mistä lisävoitot tulevat?
Se on kaikkien nähtävillä. Kriisivaltioiden palkkojen, eläkkeiden, sosiaaliturvan alentamisesta, valtion omaisuuden puoli-ilmaisesta anastamisesta. Suomessa tämä linja on vallinnut pian 20 vuotta eikä loppua näy. Valtiota velkaannutetaan edelleen.
Liikapääomat vain lisääntyvät - poliittisten europäättäjien toimet ovat hölmöläisten leikkiä hiekkalaatikolla.
Liikapääomissa aineellistunutta työtä olisi huomattavasti enemmän. Ja työn tuottavuuden jatkuva kohoaminen tuo pääomia lisää.
Kun niille ei löydy kohteita tuotannossa, on järjetöntä pitää osaa väestä työttömänä. Esimerkiksi sosiaalisella sektorilla löytyy tehtävää.
Osa suursijoittajistakin on huolestunut tilanteesta, poliittisesti. He ovat ilmaisseet, että pääomaveroa voisi nostaa ja että se ei kaataisi normaaleja tuotannollisia sijoituksia.
Menee pieleen jo tässä kohtaa:
"Markkinoilla on myynnissä kirves 10 eurolla ja toisella tietokone myynnissä 400 eurolla. Molempien arvo muodostuu tavaraan käytetyn työmäärän perusteella. Muuta mittaria ei ole.",
joten ei ole tarvetta lisäkommentoinnille.
Menee muuten melko reilusti päin per****ä!
"Lisätuotetta ei missään nimessä voi laittaa kulutukseen kuin yhdellä ehdolla. Tekninen kehitys pysäytettäisiin vallitsevalle tasolle."
Siis mitä?! Mitä yrität sanoa? Ymmärränkö oikein, kun luulen sinun tarkoittavan, ettei "uutta autoa voi myydä, ellei se ole yhtä huono kuin edellinen"??? Miksi ei voida myydä parempaa autoa kuin vanha? Väitätkö, että kaikilla on auto? (huom. auto on vain esimerkki "tuotteestasi").
Ja tämä: "Silti jää jäljelle kysymys, miten jaetaan työn tulokset." Mitä ihmettä yrität kertoa meille? Suomennanko oikein, jos luulen sinun ihmettelevän, että miten metsurin kaatamat puut jaetaan? Metsurin kaatamat puuthan ovat työn tulosta. Metsuri saa Metsähallitukselta korvauksen tekemästään työstä, mutta ei varmasti saa puita omakseen (paitsi sosialistin unessa).
Muutenkin koko teksti on melkoista aivopierua, esim. kaikki halukkaat voivat ostaa osakkeita, jonka jälkeen he ovat sijoittajia. Ja varmasti sinäkin odotat sijoituksillesi tuottoa. Esimerkkinä:
"Olet ostanut firman A osakkeita. Valitettavasti firman A tuote on vanhanaikainen verrattuna firman B tuotteeseen. Niinpä firman A myynti sakkaa, varastot alkavat täyttyä ja työntekijöillä ei ole enää tekemistä. Toisin sanoen, kassaan ei tule rahaa, mutta sieltä häviää paljon rahaa tehtaan ylläpitoon ja henkilöstön palkkoihin. Yrityksen (sijoituksesi) arvo laskee ja saattaa hävitä kokonaan, ellei toimenpiteitä aloiteta. Sijoittajana vaadit toimitusjohtajalta toimia, joista nopein on kulurakenteen huolellinen tarkastaminen...."
Edellisestä huomaat, että yrityksen A olisi kannattanut myydä kokoajan parempia tuotteita, eikä pysäyttää teknistä kehitystä nykyiselle tasolle. Toivotaan, että Yritys B:llä on tarvetta hyville työntekijöille. Vai siirretäänkö heidät töihin sosiaaliselle sektorille? Kerropa vielä, että mistä saadaan palkat (korvaus työstä) sosiaalisen sektorin työntekijöille??? Varsinkin, jos työllistät kaikki maailman työttömät sille saralle.
Ja jos millään viitsit, niin kerrotko vielä, että mikä on "liikapääoma".
Päätän kuitenkin kommentoini tähän viestiin syystä, että en ymmärrä noin korkealentoista vasemmistopropagandaa.
"c apitali..." on jyvällä yksityisen yrityksen tehtävästä. Pekka selitti kansataloudellista kokonaistuotantoa. ja johon yritysten toiminta liittyy.
Mitään vasemmistolaista tai oikeistolaista tuotantoprosessia ei ole.
Tuotannossa tuotantolaitos edellyttää tuotantotilat, työkoneet, työvoiman (siivoojasta toimitusjohtajaan), raaka-aineet, ym.
Yksityisen yrityksen tehtävä tuottaa tuotteet mahdollisimman pienillä tuotantokustannuksilla unohtamatta vallitsevia työvoimalle asetettuja vallitsevia edellytyksiä. Niitä ovat työsuojelu, työterveydenhuolto, koneturvallisuus, ympäristömääräykset, työpalkan taso ym.. Tämä pätee teollisuustuotannossa kuin myös metsäyhtiöissä.
Olemme kai samaa mieltä!
Mikäli työn tuottavuus ei etene (sinänsä mahdoton yhtälö), tuotannon ja kulutuksen taso jää entiseelleen muiden ehtojen pysyessä samoina.
Teollisuustuotannossa pääomien tehtävä on tuottaa voittoa olivatpa ne yksityisiä tai valtiollisia.
Sosiaalinen sektori (sairaanhoito, vanhusten hoito, sosiaalihuolto yleensä) ja valtion toimet perusasioiden hoidossa (tiet, valtionhallinto, viestintäjärjestelmät ym) kuluttavat ja saavat varat tuottavan työn tuloksista. Näissäkään toiminnoissa ei ole sama, miten ne järjestetään. Järkeistetty organisaatio, edistynein tekniikka ym. pienentävät kuluja. Terveydenhoito mm. hyvin järjestettetynä "tuottaa".
Tavaran arvo näyttää olevan vaikea kysymys.
Miten käyttöarvoiltaan erilaisia tuotteita verrataan keskenään. Vertailuarvo on raha. Tuotteen arvo rahamuodossa eli hintana esitettynä.
Hinta heijastelee oikeaa arvoa, mutta ei välttämättä ole täsmälleen sama. Pitkällä aikavälillä kaikkien tuotteiden arvo ja hinta lähenevät toisiaan.
Esim. uusi tuote ja jolle on kova kysyntä, mahdollistaa yrityksen ottamaan arvoaan korkeamman hinnan. Kun kilpailun mukana tuotteita tulee markkinoille riittävä määrä niin hinta lähenee arvoaan.
Käyttöarvoiltaan erilaisissa tuotteissa arvo muodostuu tuotteeseen käytetyn työmäärän mukaan. Työhön kuuluu tuotteen viimeistely sekä raaka-aineisiin, tuotantotiloihin, valmisosiin ym. käytetty työ.
Hinta määräytyy markkinoilla kuten edellä esitin joko yli tai alle arvonsa.
Liikapääomat ovat niitä pääomia, joille ei löydy tuottavia sijoituksia ja joita, tai edes osaa, ei haluta antaa valtiolle ja sitä kautta sosiaalisen sektorin kehittämiseen. Nykyainen tekninen kehitys on siksi ripeää työn tuottavuudessa, että liikapääomia syntyy väistämättä.
Liikapääomien vastapooli on jatkuva krooninen työttömyys. Vielä 1970 luvulla työttömyys oli huomattavasti alle 100.000 pahimpinakin vuosina. Vuoden1992 jälkeen työttömyys on harvoin laskenut alle 200.000.
Pääomien runsauden vallitessa vallitsee vallitsee valtava työvoiman haaskaus.
Maailmanmitassa työvoimaa ei pitäisi pitää käyttämättömänä. Tehtävää ja tarvetta on vaikka millä mitalla. Ei myöskään Suomemme ole vielä valmis.
Kreikan parlamenttiin on tulossa lakiesitys, joka veisi ammattiliitoilta neuvotteluoikeuden työehdoista.
Ay-maailmanjärjestö ITUC: n mukaan kans.väl. valuuttarahasto IMF, EU ja EU:n keskuspankki painostavat Kreikkaa häätämään ammattiliitot ulos työehtosopimusten neuvottelupöydistä. Laista tulisi ensi alkuun kolmevuotinen.
Peli muuttuu raa,aksi. Demokratia murennetaan ilman tankkeja. EU:n mukana Suomen hallitus tukee aietta. Hallituspuolueiden edustajat ovat olleet hankkeesta hiirenhiljaa.
Väistämätön on edessä. Tukipaketit ovat syventäneet ja pahentaneet EU:n finanssikriisiä. Yksittäiset sijoittajat haluaisivat sitä vielä jatkaa. Se on heille rahasampo. Luottoluokitusten laskun mukana suursijoittajien voitot kasvavat.
Suursijoittajien ahneus uhkaa talousjärjestelmän perusteita. Tämä on ymmärretty muualla paitsi Suomessa. Ainakin vielä tänään Suomen päällikkö, pääministeri Katainen vannoo ostovoiman alentamisen ja yhteiskunnan sektorin alasajamisen autuuteen.
Katainen ei ymmärrä, että kun missään ei ole ostovoimaa, minnekään ei voi viedä tuotteita.
Samaan aikaan puskee päälle liikatuotannon pula. Useilla aloilla varastot ovat täynnä ja yritykset supistavat tuotantoa.
Useissa EU:n maissa on jo voimassa ostovoiman alentaminen. Ja aika rajulla tavalla. Työläiset maksavat karvaasti poliittisen ja finanssieliitiin vastuuttomista seikkailuista.
Tämä oli ehkä tarkoituskin. Pidemmälle ei uskalleta mennä. Tällä kertaa. Muuten tulisi kapinoita. Ja/tai pidemmälle menevä rosvous edellyttäisi porvariston avoimempaa diktatuuria.
EU-politiikot on pakotettu määräämään taseihin velkojen nollauksia. Puhutaan 50- 70 % alaskirjauksista. Pääomako kärsisi tappioita. Ei suinkaan.
Suursijoittajat ovat taistelleet pörsseissä verissä päin liikapääomien jakamisesta. Toiset voittivat, toiset hävisivät. Pääomien määrä ei hävinnyt minnekään.
Kansantaloudessa kuin yritystaloudessakin pätee yksinkertainen sääntö. Sama kuin esim. asuntoyhtiössä. Tulot ja menot tulee olla balanssissa. Velkaa voi ottaa vain siten, että se on maksettavissa. Velkojen ketjutus olisi samaa kuin harmaa talous ja se on luonteeltaan rikollista. Velkojen ketjutuksella luodaan "hötörahaa", pääomaa, jota ei ole olemassakaan.
Tuotannossa työvoima luo lisäarvoa eli lisätuotetta. Sijoittaminen ei luo mitään. Sijoiittaminen organisaatiomuotona ohjaa tuotantoa, tietoisesti tai osinkotulojen haalimisen muodossa.
Suomen niiden puolueiden poliittinen linja talouskriisissä, jotka ovat nyt hallituksessa, on kärsinyt täydellisen vararikon.
On yllättävää, että vasemmistopuolueet ovat kuvitelleetkin, että kriisi ratkeaisi kansojen elintasoa kuristamalla.
On todennäköistä, että ilman kansan vastarintaa ne jatkavat Suomessa valitsemaansa linjaa. Odotettavaissa on, että maailman suursijoittajien pelastamisen nimissä jatketaan velkarahalla (valtionvelan kasvatus) niiden tukemista.
Rohkea kommentti tällaisen roskan kirjoittalta väittää, ettei Katainen ymmärrä jotakin.
Mitä, jos menisit saunaan rauhoittumaan. Sitten nukut hyvät yöunet ja katsot maailmaa huomenna ihan erilaisilla silmillä. Ei maailma ole ihan noin musta-vakoinen kuin toivot.
Pekka Pietarinen on ihastunut omiin sepustuksiinsa,persujen äänitorvi joka ei päässyt esduskuntaan?
Vastatkaapa yhteen kysymykseen. Pieni kysymys.
Onko se väestönosa vastuullinen meneillään olevaan finanssikriisiin, joka tekee töitä verokirjalla? Jos ei ole niin mikä taho sitten olisi?
Puolitoista viikkoa on kulunut. Mikä on muuttunut? Ei mikään.
Velkojat, EU ja sijoittajat vaativat Kreikan työväestön kuristamista.
Kreikan sosiaalidemokraattinen hallitus ja oppositiossa olevat porvaripuolueet haluavat kansansa kuristamista.
Suomen valtionvarainimisteri SDP:n puheenjohtaja Urpilainen vaatii Kreikan kansaa maksumieheksi. Suomen hallitus ajaa Urpilaisen linjaa.
Sijoittajille ei ole ongelma luopua puolesta veloista. He ovat jo sen saaneet ylimääräisillä koroilla. Silti Kreikan valtionvelka olisi 120 % bruttokansantuotteesta. Parin vuoden päästä velka olisi jälleen liki 200 %.
Mitä ei huomata?
Vastuuttomia sijoittajia ei esitetä tuomiolle.
Vastuuttomat kreikkalaiset pankit, politiikot ja ja yritykset eivät ole joutumassa tuomiolle ylettömästä rahan lainaamisesta.
EU tiesi, että Kreikan hallitus väärensi taloustietojaan Kreikan eurohakemuksessa. EU:n vastaavia johtajia ei ole tuomiolla.
Ainoa tuomiolla oleva on Kreikan rahvas eli kansa.
Velekojen ketjutusta heitellään sinne tänne. Iso raha sanelee Unionin päätöksiä.
Kreikan velkasaneeraus on tosiasie. Sijoittajien vastaantulo tappiohin ollaan siirtämässä pankkien pääomitusten lissäämiosen kautta veronmaksajille.
Markkinoiden vääristymät ei tuu kuntoon näin.
so what?