Elämä perustuu uskomuksiin

Uskomuksen ovat jokaisen ihmisen elämän perusta. Uskomuksia on monenlaisia ja toiset vain eivät liity mitenkään todellisuuteen. Minä ateistina uskon yhteen jos toiseen asiaan jatkuvasti esim. juuri nyt uskon, että autoni on pysäköitynä taloni eteen tai että kotiavaimeni ovat keittiön pöydällä tiskikoneen päällä paikassa johon minä ne viimeksi jätin. Kaikki nämä uskomukset ovat hyödyllisiä ja kyky näihin uskomuksiin on edesauttanut ihmiskuntaa merkittävästi. Myös kivikautinen ihminenkin uskoi moniin asioihin ja uskomukset hyvinkin konkreettisesti saattoivat pelastaa hänen henkensä. Kun ihminen oppi uskomaan, että jonkin näköesteen takana piilottelee mahdollisesti petoeläin niin hänen selviytymismahdollisuutensa paranivat merkittävästi. Uskomukset ovat näin ollen tarjonneet evoluutiossa merkittävän edut ihmiselle ja kun tämän ymmärtää niin pystyy käsittelemään uskomuksia juuri sellaisina kuin ne ovat primitiivisimmillään. Ne ovat lähes välttämättömiä kaltaisemme hominidilajin selviytymistaistelussa elinympäristössään.
Uskomusten toinen piirre on se, että ne ovat abstrakteja. Kyky uskoa kehitti ihmisen kykyä luoda mielikuvia asioista jotka eivät ole todellisia tai suoranaisesti aistein havaittavia. Kyky abstraktiin ajatteluun on perusedellytys tieteelle ja kulttuurin kehittymiselle. Saamme siis kiittää ihmisaivojen kykä uskoa monista asioista joita nykyihminen pitää itsestäänselvyyksinä.

Uskovaisten ongelma tässä asiayhteydessä nyt näyttäisi vain olevan se, että heidän uskonsa oppiinsa on lähinnä peruja tuosta primitiivisestä uskosta joka oli kriittinen yksilön selviytymisen kannalta. Kuolemanjälkeiseen elämään uskovat ihmiset ovat sisäistäneet jonkinlaisen abstraktiotason, jolla he käsittelevät kuolemaa samoin kuin luolamies uskoessaan piilottelevaan petoeläimeen. Ääritapauksissa uskomus joka ennen suojeli yksilöä tuholta on käännetty uskonnollisessa yhteydessä jopa häntä itseään vastaan mahdollistaen itsemurhan aatteen puolesta.

Ymmärtämällä uskovaisen kuolemanjälkeisen olotilauskomusten syvemmän olemuksen primitiivisenä itsesuojeluna on mahdollista ymmärtää miksi uskovaisten kanssa on niin vaikea keskustella asiallisesti. Heidän uskomuksensa ovat suoraan kytköksissä heidän itsesäilytyskokemukseen ja uskomusten kyseenalaistaminen kyseenalaistaa uskovaisen koko olemassaolon ja näin ollen usein käynnistää varsin kärkkään itsepuollustusmekanismin.

Elämä perustuu siis uskomuksiin, joista toisilla vain ei ole mitään kiinnekohtaa todellisuuteen.