miten suhtautua omiin vanhempiin?

kysymyksen puolesta paremmin nuorten palstalle?

äitinä kertoisin että huusin silloin murkkuna, varsinkin isälleni, joka ryyppäsi liikaa... äitiä säälin ja tottelin paremmin säälistä.

meillä murkut sekä huutaa, polkee jalkaa ja tottelee hiljaa, ihan tilanteen ja sen hetkisen tunnetilan mukaan.

minua ei sitte pakoiteta ostamaan yhtään mitään mitä en halua. viimeksi ostin pyynnön perästä hupparin jossa lukee hullu ja hamsteri parin.

meidän välinen rakkaus? oliskohan itsestään selvää. minulla on ihanat mukulat. ja jos ne yrittää olla jotain muuta minä pakotan ne ruotuun.

"palata ruotuun", "mukulat"...! Kuulostaa ihan meiän historian opettajalta!!

Mun ja mun vanhempien välinen suhde on reilu ja toimiva. Mua tuetaan mun päätöksissä ja autetaan eteenpäin harrastuksissa. Äiti on antelias ja työteliäs, erittäin vahva ja ihana ihminen, isä mieluummin passittaa muita, mutta on hauska ja rento jätkä. Isässä se muiden passitus mua eniten hiertää, mä kun tykkään kaiken näköisestä työn teosta niinkuin äitikin.Äidissä ärsyttää, kun se hössöttää ja huolehtii niin paljon. Toisaalta se on jees, en saa liikkua kaupungillä hengailemassa, niinkuin moni muu. Eikä se asuinpaikan takia oo edes mahdollista (asun maalla).

Hmm, en voi pakottaa äitiä ostamaan mulle uusia housuja, jos se ei halua, mutta mä voin luottaa, että mä ne housut tulen saamaan kyllä. Me saadaan kaikki mitä me tarvitaan; äiti karsii turhat hömppä ostokset pois heti alkuun. Siitä on tullut semmonen luottamus suhde, että mä en vingu ja vangu mitään mitä mä en oikeesti halua tai tarvitse, ja sitten kun mun tekee mieli ostaa uus hieno hame, niin lähdetään pakoputki palaen kaupoille.

huudan ja en huuda. Myönnyn ja en myönny. Myönnyn hiljaa reiluihin käskyihin ja pyyntöihin, epäreiluihin käynvastaan. Äiti ei pyydä koskaan mitään epäreilua; se pitää suoraan sanoen pakottaa hyväksymään sun tarjoama apu vaikkapa koirien hoidossa. Isälle harvemmin juudetaan, äiti saa oikuttelevan veljen vastalauseet niskaansa. Mutta suurinosa kaikista riidoistaja huudoista katkeaa, kun riitelijöistä yleensä se nuorempi osapuoli takeltelee sanoissaan, sanoo jotain hassua tai raivostuu niin, että pitelee käsillään päätään ja huutaa suoraa huutoa, jolloika äiti purskahtaa nauruun ja saa muutkin nauramaan. Se on hyvä se, kaikki riidat sovitaan. Isän epäreiluihin: hae mulle mehua, lämmitä sauna,haravoi piha, pese auto-pyyntöihin sanotaan vastaan, koska se pystyy ne kaikki tekemään itse, muttei viitsi. Yleensä se joutuukin lopulta itse hommiin,ihan hyvä vaan.

Rakkaus toimii. Toimii hyvin. Nauretaan ja huudetaan yhdessä. Harrastuksetkin menee hyvin yhteen, kun äiti valmentaa siskon jalkapallo joukkuetta (pikkuvelikin pelaa) ja isä käy ratsastamassa mun kanssa. Vapaa-ajasta vietetään suurinosa kotona ja pidetään hauskaa. Hienosti toimii. En taida olla ihan tavallinen, näppynaamainen kiukutteleva teini nuori, niinkuin muut. Mulla murrosikä on unohtanut tehtävänsä tuon luonteen ja kiukuttelun puolelta. Äiti on pitänyt huolen, ettei se "aikuiseksi kasvaminen" ole antanut erottaa meitä liikaa eri aalto pituuksille. Kiitos hänelle siitä!

niin kauan kun on vanhempien mielivallan alla.