Psykiatrit (omienkin) lastensuojeluyritysten asiakashankkijoina

Lastensuojelun ja psykiatrian liikekumppanuus:
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen vähintään 1000 000 euroa

"Yhden nuoren syrjäytyminen ja jääminen työelämän ulkopuolelle maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa " on uusi muotihokema, joka pitäisi muotoilla uudestaan muotoon:

Yhden nuoren syrjäyttäminen ja jättäminen työelämän ulkopuolelle tuottaa erilaisille lastensuojelujärjestöille ja -yrittäjille, hoito-, työelämävalmennus- ja kuntoutusyrityksille vähintään miljoona euroa.

Syrjäyttäminen on kannattavaa valtion tukemaa liiketoimintaa..
Valtio tukee ja rahoittaa ruhtinaallisesti jokaista nuoren syrjäyttämisprosessiin osallistuvaa tahoa ja toimenpidettä, joihin kuuluvat mm. tehostettu riskiluokitus ja -leimaus ( VARPU) , lumeapu ja - hoito (perhetyö, intensiivihoito) , epätieteelliset lastensuojelutarpeen selvitykset ja olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit(n. 5000-15 000e/ kpl), moniammatillisten ryhmien panettelukokoukset( n. 1000 e/ h), huostaanotot kodeista ( n.70 000 e/vuosi/ lapsi), oikeudenkäynnit puolueellisissa fair trial- periaatteita noudattamattomissa hallinto- oikeuksissa, läheisistä erottaminen, ihmissuhteiden katkaiseminen, eristäminen väkivaltaisiin ja valvomattomiin laitoksiin( jopa 800e/ vrk), korotettujen hoitopalkkioiden toivossa etsityt virheelliset mt-diagnoosit, leimaaminen(verkostotyö), lääkkeillä huumaaminen, ylipitkät ja perustelemattomat osastohoidot, asianmukaisen terveydenhuollon ja koulutuksen laiminlyönti, pakkosäilytys puutteellista opetusta tarjoavissa oppilaitoksissa, jotka on perustettu vain yhteiskunnan tukirahojen imuroimiseksi, työvoimaneuvonta= valehtelu todellisista työllistymismahdollisuuksista, tempputyöllistys, työelämäkuntoutus ja -kurssitus, ilmaisharjoittelut, orjatyö .
Sitten valtion rahaa voivatkin ruveta imuiroimaan psykiatriset hoitolaitokset, ala-arvoiset mielenterveys- , päihdekuntoutus- ja tukiasumisyksiköt ja kriminaalihuollon ohjelmat ja toimijat.

Nuorten syrjäyttämisestä on tullut kannattavampaa bisnestä kuin prostituutio tai huumekauppa.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040

Lastenpsykiatrian vaietut epäkohdat - Johannes Remy

"Kirjoitin jokin aika sitten blogissani kritisoiden lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyvien todistamattomien väitteiden toistelua, joihin kuuluvat mielenterveysongelmien kasvu ja vanhempien syyllistäminen niistä. Sittemmin silmiini on osunut tutkittua tietoa asiasta: Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsaus Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? (Duodecim 13/2008, s. 1499-1506). Haastattelemalla noin tuhatta 8-9-vuotiasta lasta on vertailtu tilannetta vuosina 1989, 1999 ja 2005. Lapsia koskevia vastauksia on pyydetty lasten itsensä lisäksi myös heidän vanhemmiltaan ja opettajiltaan. Tulosten mukaan tyttöjen masennus olisi lähes kaksinkertaistunut 1989-2005, kun taas poikien kohdalla ei ollut havaittavissa vastaavanlaista muutosta. Aktiivisuus- ja tarkkavaisuushäiriöitten määrässä ei havaittu muutosta. Vanhempien vastausten perusteella poikien häiriökäyttäytyminen vaikuttaisi sen sijaan merkittävästi laskeneen mainittuna aikana.

Lasten psyykelääkitys on kuitenkin kasvanut suhteettomasti jopa verrattuna tyttöjen masennuksen mahdolliseen lisääntymiseen. Keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle. Santalahti ja Sourander toteavatkin lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja

Santalahden ja Souranderin katsaus ei ole lopullinen totuus lasten mielenterveysongelmien ilmaantuvuuden kehityksestä Suomessa. On esimerkiksi mahdollista, että tyttöjen on nykyään helpompi kuin vuonna 1989 tuoda esiin masennuksensa. Kirjoitus tuo kuitenkin selvästi esiin terveydenhuoltohenkilökunnan toimintatavan vaikutuksen siihen, kuinka moni potilas saa minkälaista hoitoa. Sairastavuuden määrä ei siis ole suoraan pääteltävissä tehtyjen diagnoosien määrästä.

Lapsille määrättyjen psyykenlääkkeiden määrän räjähdysmäinen kasvu kertoo paitsi hoitokulttuurin muutoksesta, myös lääkärien käyttämästä suuresta vallasta. Vallankäyttö korostuu erityisesti lastenpsykiatrien kohdalla, joiden lausunnoilla on usein ratkaiseva merkitys päätettäessä lapsen huostaanotosta tai mahdollisen lasta vastaan tehdyn rikoksen tapahtumisesta.

Suurin osa lastenpsykiatreista käyttää ammattiinsa liittyvää valtaa vastuullisella ja eettisesti kestävällä tavalla. Valitettavasti eivät kuitenkaan kaikki. Kaltoin kohdellun lapsen ja heitä suojelevien vanhempien koettelemukset valitettavan usein jatkuvat heidän asioidessaan lastenpsykiatrien kanssa.

Ei ole lainkaan tavatonta, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä ilmoituksen tehnyt vanhempi tai vanhemmat kohtaavatkin mitätöimistä ja oman vanhemmuutensa kyseenalaistamista. HUS:n lastenpsykiatri sai muutama vuosi sitten Etelä-Suomen Lääninhallitukselta huomautuksen erittäin suuresta määrästä virheitä potilasasiakirjoissa, jotka liittyivät seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn selvittämiseen. Lääninhallituksen mukaan vanhempien antamien tietojen virheellinen kirjaaminen muutti kuvan koko tapauksesta siten, että vanhempien esittämä epäily vaikutti virheiden vuoksi kummalliselta tai jopa järjenvastaiselta. Lääninhallitus ei katsonut, että tämä olisi voinut johtua vain epäselvyyksistä. Johtuen lastenpsykiatrisen lausunnon ratkaisevasta painoarvosta seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkinnassa, kyseinen rikosprosessi ei huomautuksesta huolimatta kuitenkaan edennyt edes syyteharkintaan.

Seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen ei näytä olevan ainoa alue, jossa joidenkin lastenpsykiatrien toiminta jättää toivomisen varaa. Nettikeskusteluissa usein esiin nouseva ongelma on vanhempien syyllistäminen lastensa neurologisista oireista, kuten esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä. Lastenpsykiatrian alalla ongelmana ei olekaan vain yleisessä tiedossa oleva palvelujen heikko saatavuus, vaan myös potilaiden ja heidän vanhempiensa riittämätön oikeusturva. Kanteleminen tuottaa parhaassa tapauksessa epäeettisesti toimineelle lastenpsykiatrille huomautuksen muutaman vuoden viiveellä, useimmiten ei sitäkään. Niin kauan kuin tätä ongelmaa ei ole ratkaistu, lisäresurssien kohdistaminen lastenpsykiatriaan ei automaattisesti johda lasten mielenterveyden aiempaa parempaan hoitamiseen.

Maltillisena vasemmistolaisena kannatan sitä, että julkinen valta järjestää terveydenhuollon pääsääntöisesti itse. Lastenpsykiatrian kaksi pääongelmaa, palvelujen riittämättömyys ja niiden tason suuri vaihtelevuus saavat minut kuitenkin tässä nimenomaisessa tapauksessa kannattamaan poikkeusta: lastenpsykiatrisia palveluja tarvitsevien on saatava käyttöönsä palveluseteli, jonka avulla he voivat ostaa palvelun valitsemastaan paikasta. Lapsia ei saa pakottaa hoitoon paikkoihin, joissa heihin ei suhtauduta kunnioittavasti ja asiallisesti."

Johannes Remy- blogista

Psykiatrien "tilaustyölausunnot" lastensuojelulaitoksille ja lasten puuttuva oikeusturva

"Valitettavasti maassamme toimii myös paljon lastenpsykiatreja jotka kirjoittavat lausuntoja"tilaustyönä".

Esimerkkinä olkoon lastenpsykiatri joka toimi lastensuojelulaitoksen konsultoivana psykiatrina. Hän kirjoitti mm eräästä lapsesta tavattuaan tämän yhden ainoan kerran n. 45min ajan seuraavaa: "x tulee tarvitsemaan hoitoa todennäköisesti 18v asti" sekä suositteli kyseistä lastensuojelulaitosta hoidoksi. Lapsi oli 14 vuotias. Vanhempia ei asiassa kuultu.

Tällaisia lausuntoja sitten sosiaalityöntekijät ja jopa hallinto-oikeudet pitävät totena.



Mainittakoon, että psykiatria on huomautettu asiassa, mutta ei kaikilla vanhemmilla ole suinkaan voimia taistella tuulimyllyjä vastaan.

Mitä näille lapsille tapahtuu kun he keräävät itsensä täyteen vihaa tuntiessaan, että heitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti?



Suomessa elää liikaa lapsia laitoksissa ja on pelottavaa ajatella näiden laitoshoitojen seurauksia..lisäksi raha määrä mikä näissä liikkuu on valtava. Unohtamatta erilaisia kytköksiä..

Muutosta tarvitaan ja kipeästi! Yhtään lasta ei tulisi leimata turhaan sairaaksi- leima seuraa koko loppu elämän! "

Laura Lehtonen

Yksityisten lastenkotien määrä kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa- samoin alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito. Myös uudet lasten huostaanotot mm. teini- ikäisten tyttöjen huostaanotot kaksinkertaistuivat. Olenko ainoa, joka epäilee, että nämä uutiset ovat yhteydessä toisiinsa?

http://www.iltalehti.fi/perhe/2011091414384232_pr.shtml
groups.stakes.fi/NR/rdonlyres/.../lastensuojelutilastojenkertomaa.rtf

A) Yksityisten lastenkotien määrä kaksinkertaistui vuosikymmenessä. Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä kuvailee lastenkotibisneksen turvotuksen tapahtuneen hallitsemattomasti. Rimpelä sanoo, että lastenkoteja ei valvota, joten yrittäjät ovat päässeet ja pääsevät helpolla.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/ss_yksityisten_lastenkotien_maara_tuplaantui_vuosikymmenessa_2912157.html
B) Alaikäisten psykiatrinen sairaalahoito Suomessa kaksinkertaistui vuosina 1995-2004.Suurinta lisäys oli selvityksen mukaan nuoruusikäisten ja erityisesti nuorten tyttöjen kohdalla.Myös tahdosta riippumaton hoito ja pakkotoimet lähtivät nousuun.
Kokonaisuutena lasten ja nuorten sairastavuudessa ei ole niinkään tapahtunut muutosta. Muutos on tapahtunut tarjonnassa, kun alaikäisten psykiatrista sairaalahoitoa on lisätty, Lönnqvist sanoo.
-Hoitopaikat täyttyvät, kun niitä lisätään, tutkimusprofessori muistuttaa.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=4322/type=1

C) "Viime vuosina on ollut myös havaittavissa, että psykiatrisen hoidon jälkeen nuori ohjautuu entistä useammin erityisen huolenpidon yksikköön."
Erityisen huolenpidon vaikuttavuutta ei ole tutkittu riittävästi.
http://www.sosiaaliportti.fi/Page/c776e0fc-368f-4e77-a23e-21ba82bc7f69.aspx

D) Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistyö lisää lasten diagnooseja ja psyykelääkitystä, laittomia hoidollisia sijoituksia ja perheiden oikeusturvaongelmia.
Esim. Pelastakaa Lapset ry:n lehdessä 3/2011 järjestön oman lastenkodin, Tirlittanin, johtaja Seppo Kinnunen vaatii, että lastenpsykiatrian ja lastensuojelun pitäisi entistä tiiviimmin työskennellä yhteistyössä.

Lapsiasiavaltuutetun kommentti Mieli09 -työryhmän ehdotukseen "hoidollisen sijaishuollon kehittämisestä":
Erittäin ongelmallisena lapsiasiavaltuutettu pitää kuitenkin ehdotusta ns.
”hoidollisen sijaishuollon” kehittämisestä. Mielenterveyshoidon tarve ei ole
yksistään peruste lapsen sijoittamiseen sijaishuollon toimena kodin
ulkopuolelle ellei siihen liity muita ongelmia lapsen kasvuoloissa.

Nykyisellään vaikeista mielenterveysongelmista kärsiviä lapsia on voitu
psykiatrian palveluiden puutteen takia siirtää lastensuojelulaitoksiin vaikka
he tarvitsisivat ensisijaisesti psykiatrista hoitoa. Laitoksissa nämä lapset
usein joutuvat myös tiukkojen rajoitustoimien kohteeksi. Ongelma ei
korjaannu ilman että lastenpsykiatrian palveluita uudistetaan."

http://www.lapsiasia.fi/c/document_library/get_file?folderId=97173&name=DLFE-8313.pdf

Missähän tämä koijari Sveins nykyään vaikuttaa? Liukeni aikoinaan vähin äänin silloisesta asuinpaikastaan Vihdistä kait Espanjaan. Oli Vihdissä paikallislehden joka toisessa numerossa vuosien ajan hymyilemässä leveästi. Paikallistoimittajien kultapoju. Lobbasi kyllä tehokkaasti itseänsä ja firmojansa Länsi-Uudellamaalla mutta minua aina epäilytti se amerikkalainen tekohymy. Mietin että hyytyyköhän se jonakin päivänä.