Minua ympäröi
naurun ja kuiskaavien
suudelmien
lämmin hengitys,
vilkuttaen loitontuen
kömpelösti ja aidosti
niin kuin sietämätön
fyysinen kaipuu syleilee
Kaikki ne kompastelevat
sanat, jotka nojaavat
ja törmäilevät
muistuttaen painotonta
läsnäoloa tuoden
avaruutta liikkumatilaan
sekä tyhjyyden ja
hiljaisuuden uhkan,
lohdun etsijän kyyneleet
Kauniit lentosuudelmat
heräsivät henkiin,
kaunista, notkeaa
vartaloa yhdisti
ryhdikäs selkä ja
täyteläinen lantio,
joka yhtyi siihen
sulokkaaseen risteykseen
Kuinka usein olinkaan
ohittanut tuon risteyksen,
kuiskannut pyyntöni
sinne missä elämä sykki
voimakkaimmin ja missä
huulen värinä soi
suloisimmillaan,
suudelmaakin makeammin
Olisin halunnut
paeta, kadota ja
etääntyä olemattomaksi
muistuttaen taruolentoa,
ratsastaa äänettömästi
kuin maahinen parfyymin
voimakenttään,
täristä, nykiä ja tempoa
ja ottaa mitä annetaan
Intiimiyden olemus,
kaiken merkillisen
puoleensa vetävän
alleen musertavan
voiman ymmärtäminen,
aivan kuin anteeksipyytäen
saada hippusellinen
rakkautta,
toteuttaa pehmeät unelmansa,
poutapilvien törmäilyt
Samalla rajuus
nostaa päätään,
valtavat aallot lyövät
jännittäen elastisuuden,
kemiallisessa reaktiossa
sulautuvat toisiinsa,
kivenlohkareiden
murtaessa aaltojen
harjan huippua
Kuumuus tuntuu,
näyttäen yöperhosen
törmäykseltä kattolamppuun,
lähes tajuttomuus on
metsämiehen unelma
täydellisyydestä
syvällä vehreyden kätköissä
En pääse eroon
ajatuksesta,
joka valtaa
päivin öin,
saatan jättää
kaiken ja uneksia
itseni pois
saadakseni jäljen
Naisen voi unohtaa
mutta unelmaa ei,
sitä joka ei muutu
todeksi ja lopeta
rakastamasta sinua
Outo tuuli
tulee luokseni,
katsoo ympärilleni
näkemättä mitään,
silti tunnen nosteen
irti yhteyksistäni
painuen näkymätöntä
rintaa vasten,
ollen lyhyen ajan
raskaasti puutunut
Sunnuntain aamutunneilla
lentosuukko putoaa siiviltään,
joku pkl:een Hardcore Superstar väittää;
We don't celebrate Sundays anymore
naurun ja kuiskaavien
suudelmien
lämmin hengitys,
vilkuttaen loitontuen
kömpelösti ja aidosti
niin kuin sietämätön
fyysinen kaipuu syleilee
Kaikki ne kompastelevat
sanat, jotka nojaavat
ja törmäilevät
muistuttaen painotonta
läsnäoloa tuoden
avaruutta liikkumatilaan
sekä tyhjyyden ja
hiljaisuuden uhkan,
lohdun etsijän kyyneleet
Kauniit lentosuudelmat
heräsivät henkiin,
kaunista, notkeaa
vartaloa yhdisti
ryhdikäs selkä ja
täyteläinen lantio,
joka yhtyi siihen
sulokkaaseen risteykseen
Kuinka usein olinkaan
ohittanut tuon risteyksen,
kuiskannut pyyntöni
sinne missä elämä sykki
voimakkaimmin ja missä
huulen värinä soi
suloisimmillaan,
suudelmaakin makeammin
Olisin halunnut
paeta, kadota ja
etääntyä olemattomaksi
muistuttaen taruolentoa,
ratsastaa äänettömästi
kuin maahinen parfyymin
voimakenttään,
täristä, nykiä ja tempoa
ja ottaa mitä annetaan
Intiimiyden olemus,
kaiken merkillisen
puoleensa vetävän
alleen musertavan
voiman ymmärtäminen,
aivan kuin anteeksipyytäen
saada hippusellinen
rakkautta,
toteuttaa pehmeät unelmansa,
poutapilvien törmäilyt
Samalla rajuus
nostaa päätään,
valtavat aallot lyövät
jännittäen elastisuuden,
kemiallisessa reaktiossa
sulautuvat toisiinsa,
kivenlohkareiden
murtaessa aaltojen
harjan huippua
Kuumuus tuntuu,
näyttäen yöperhosen
törmäykseltä kattolamppuun,
lähes tajuttomuus on
metsämiehen unelma
täydellisyydestä
syvällä vehreyden kätköissä
En pääse eroon
ajatuksesta,
joka valtaa
päivin öin,
saatan jättää
kaiken ja uneksia
itseni pois
saadakseni jäljen
Naisen voi unohtaa
mutta unelmaa ei,
sitä joka ei muutu
todeksi ja lopeta
rakastamasta sinua
Outo tuuli
tulee luokseni,
katsoo ympärilleni
näkemättä mitään,
silti tunnen nosteen
irti yhteyksistäni
painuen näkymätöntä
rintaa vasten,
ollen lyhyen ajan
raskaasti puutunut
Sunnuntain aamutunneilla
lentosuukko putoaa siiviltään,
joku pkl:een Hardcore Superstar väittää;
We don't celebrate Sundays anymore
Vastaukset 4
Vanhimmat
Herran pieksut.... mun täytyy vaan istua vähän aikaa tässä paikallani.. antaa sanojen virrata tajunnassa, ja koettaa muistaa miten hengitettiinkään..
Niin suloista, niin väkevää. Niin surullista. Niin tajuttoman kaunista! Mulla on ollut sellainen fiilis että mun pitää antaa sulle tilaa, antaa sun olla rauhassa, mutta miten tässä voi? En tiedä enää mitä tehdä.
Älä lausu sitä otsikkoa, älä...
Meinasin jo vetää oman vastauksen pois, mutta olkoon. Tavoistani poiketen vastaan sulle kaksi kertaa ;)) Jostain syystä tuo sun runosi saa mut niin surulliseksi.
Haluan kertoa sulle tarinan, mitä tänään tapahtui. Kun koira heräsi, se oli ihan hölmö, takapää heilui puolelta toiselle, tassut meni eri paria, katse ei pystynyt fokusoimaan. Soitin tietysti eläinlääkärille, neljälle itse asiassa. Varasin neurologille ajan. Sitten aloin googlaamaan, että mitä se voisi olla, pitääkö varautua pahimpaan. Ja löysin että pullataikinan syöminen aiheuttaa koiralle alkoholimyrkytyksen ja muistin - se hotkaisi eilen puolen litran taikinan pöydältä. Sehän olikin kännissä kuin käki! Ja eikun uudestaan soitto lekuriin, neljälle itse asiassa ;) ja saatiin aika. Jo matkalla se alkoi virkoamaan, ei tarvittu tiputusta eikä muuta hoitoa, verinäyte näytti että maksa-arvot oli hyvät. We made it..
Lopputulos - olin 170,- euroa köyhempi, mutta onnessani, olin taas saanut tärkeän muistutuksen siitä, mitä elämässä todella on tärkeää. Että nauttii siitä mitä on, vaalii sitä eikä tavoittele tuulta itselleen.
Joten miksei tää mun itkuni lopu...
Tuuli vai Tuomi ?
Kaunis runo surullisella otsikolla.
Life is nothing but goodbyes...
Niinpä. Elämä on. Toteutumattomia unelmia.