Muistatko kiertävän kenkäsuutarin?

Siekö et muista. Miepä muistan, Syksyllä se tuli torppaan, ja viipyi niin akuan , kun sai kaukille tejdyksi lapikkaa, Asui ja söi isäntä väen kanssa samassa pöydässä. Silloin sain minäkin ensimmäsiset lapikkaat, Kauniit oli ja pitkä vartiset, vaaleata nahkaa. Pohjat oli naulattu puu nauloilla. Kelpasi niiden kärkeen pujottaa aatamit, Ne aatamit suksi oli siteet. Niilläpä hiihtelin osuuskaupaan, joka myös posti virkaa toimitti, Karjalainen piiti hakea ja vaarille jymy toppa.......

Olihan niitä entisaikaan, kiertäviä ammatinharjoittajia. Oli räätäleitä, pärevasun tekijöitä, tinureita, jopa urosporsaan salvajia.
Tästä niin montakaan vuotta ole kun alkukesästä mies tuli huoltamaan ruohonleikkurin terän, tasapainoitti sen kans.

Kun olin kouluikäinen, maaseudulla matkalaukkuaan kantoi myös kulkukauppias. Usein ne jotain siltä osti.
No maalla nyt kulki metsän- tai teuraskarjan ostajia. Näitä nyt kumminkin tulee mieleen. Romaniperhe tuli talvisaikaan pyytämään yösijaa.

Meillä oli kulkumiesten, kauppiaitten, suutarien, räätälien ja romanien yönviettopaiikka. Siinä tuli lastenkin elämään
vaihtelua. Isä vaihtoi aina hevosia romanien kanssa ja aina niiden piti
saada väliä, vaikka olis heidän hevosensa ollut hullu päästään, piloille
hakattu.

Tuttua asiaa, muori joka oli kolutukseltaan karjakko hoiti naapurinkin porsaiden salvamisen. Kuumavettä oli vadissa , jossa virutti partakoneen terää, sitten nappasi porsaan syliinsä käänsi sen selälleen ja nopealla viillolla poisti kivekset. Ympärillä oli kanalauma joka odotti kiveksiä. Nappasivat sitten melkein ilmasta munapussit ja roikuttivat niitä ympäri pihaa.