olenko ainoa joka itkee?

Halusin laittaa tämän minun tekemän surullisen tarinan tänne jonka kirjoitin kun olin 9-vuotta. Kun kuuntelin youtubesta samalla tätä http://www.youtube.com/watch?v=VSpYonebzHE laulua ja luin juttuani niin kyyneleet valuivat ja ehkä juuri siksi koska tämä on tositapahtuma ja olen itse tässä. Sanokaa mielipiteenne tästä kirjoitelmasta.

Sinä et ole vain lehmä

”Heippa Liisa. Leikitään sitten kun sää tulet koulusta”! huudan Liisan perään kun hän avaa ulko-oven. ”Joo joo” ,Liisa sanoo turhautuneena. Liisa on minun siskoni. Hän on yhdeksän. Minä täytän tässä kuussa viisi. ”Elisa. Tule syömään”! äiti sanoo. “Odota. Käyn ensin katsomassa Muumia”, sanon äidille.

Sujahdan sähköaidan alta ja menen Muumin luokse. Muumi katsoo minua suoraan silmiin ja alkaa sitten syödä heinää. Silitän Muumia sen poskestapa se suoristaa sen pään kohti taivasta. Äiti huutaa portailta: ”Elisa. Nyt syömään”! Taputan Muumia sen selästä ja juoksen saman tien mansikkamaalle Alitan sähköaidan ja kyykistyn katsomaan onko mansikoita mansikkamaalla. “Voi rähmä. Ei yhtään kukkaa”, ärähdän. Kiersin nokkospuskan ja nappasin kourallisen punaviinimarjoja. Tungin ne kaikki suuhuni ja irvistin vähän väliä. Avasin ulko-oven ja otin kengät pois.

”Kestipä sinulla kauan” äiti toteaa. ”Mitä ruokaa”? kysyn epävarmasti. ”Maksalaatikkoa”, äiti sanoo hymähtäen. ”Maksalaatikkoa. Yök”, sanon. Äiti laittoi lautaselle perunan ja lusikallisen maksalaatikkoa ja antoi sen sitten minulle .Söin äkkiä ruokani, jotta pääsisin mahdollisimman nopeaa pois ruokapöydästä. Nousin pöydästä kunnes äiti sanoi minulle: ”Muumi on jo aika vanha ja se on sairas. Ole varovainen sen kanssa”. ”Okei” sanoin ja katsoin äitiä kysyvästi. Laitoin kengät jalkaan ja juoksin pihan poikki keinumaan.

Näin kun lehmät lähestyivät kohti rintiä. Menin katsomaan navetan ikkunasta ja Muumi oli jo siellä. Avasin navetan ovea vähän, mutta laitoin sen sitten raolleen kun kuulin äidin ja isän puhuvan jotain Muumista. ”Katso nyt, jalassa oleva patti vain kasvaa”, äiti sanoo huolestuneena isälle ja osoittaa Muumin jalkaa. ”Se on kyllä kasvanut. Katsotaan sitten huomenna uudestaan mitä tapahtuu”, isä sanoo päättäväisesti. Avaan oven ja kysyn: ”Ei kai Muumia laiteta pois”? Isä ja äiti kääntää katseen nopeasti minuun. ”Ei vielä tiedä”, isä sanoo ja kohauttaa hartioitaan

Menen ulos surullisen näköisenä pidättäen itkua. Liisa kävelee pihaan. Juoksen Liisan luo ja sanon itku kurkussa: ”Muumi laitetaan ehkä pois.” Liisa sanoo noustessaan portaita: ”Tiedän. Se on sairas, eikä sillä ole enää kauaa elinaikaa.” Päästin kyyneleen ja katsoin maahan. ”Mitä sinä itket? Sehän on vain lehmä”, Liisa sanoo ottaessaan kenkiä pois.

Oli aamu. Heräsin kun jokin rekka-auto tuli pihaan. Laitoin kengät jalkaan ja juoksin yöpukuisillaan navettaan. Menin sisään ja aloin itkeä ja rutisti Muumia kaulasta. Kyyneleet valuivat poskilleni. Rutisti sitten Muumia kovempaa, mutta helpotin, kun se nuolaisi minua sälästä. En silti lakannut itkemästä. Silitin Muumia otsasta ja pyyhi kyyneleitä, kun kaksi miestä tuli Muumin viereen. Toinen heistä sitoi sen kaulaan köyden ja sitten he ottivat sen mukaansa. He kävelivät kohti ovea kunnes juoksin heidän peräänsä ja halasin vielä kerran Muumia. Menin pois tieltä ja miehet taluttivat Muumin teurastamoautoon . He sulkivat sitten auton ovet ja auto käynnistyi. Ummistin silmäni, mutta kyynel pääsi valumaan. Katsoin rekka-auton perään ja sanoin mielessäni: ”Sinä et ole vain lehmä”. :`(