Levinnyt syöpä

Jos mummolle on kerrottu että on levinnyt syöpä, mielestäni se riittäisi tässä vaiheessa. Ainakin tuntuisi että syöpään menehtymistä ei ole nyt aiheellista korostaa sen vuoksi jotta ei vietäisi kaikkea toivoa ja elämänhalua. Kyllä sairauden vakavuus ja eteneminen hänellekin ajan kanssa sitten selkiytyy. Ehkä tässä vaiheessa kuitenkin riittäisi tieto vakavasta sairaudesta, siinä on sulattelemista. Voihan olla että mummo ymmärtääkin missä mennään, mutta tavallaan torjuu vielä ajatuksen lähestyvästä kuiolemasta. Minkäs ikäinen mummo on?

Minulla on aivan samanlainen tapaus.
Sutent hoidolla etäpesäkkeet on kuitenkin pysyneet kurissa.
Kyllä lääkäri sitten kertoo jos ei hoidossa ole vastinetta.
Luultavasti mummollesi tehdään aika ajoin CT-kuvaus, jossa nähdään onko pesäkkeet kasvaneet vai pysyneet samana.

Mummolle tehdään joo tt kuvaus uudestaan pian, ikää hänellä on 77 v, aika skarppi kyllä päästään mutta voihan olla että torjuu koko asian mielestään - raskaalta jotenkin tuntuu kun kuulee, miten hän iloisena suunnittelee tulevaisuutta - jota ei ole.
Selvitin useista lähteistä, ennen kuin lääkäri kertoi tilanteesta että levinnyttä munuaissyöpä ei ole parannettavissa. Surullista.Niin pohjattoman surullista.

Olkaa hänen tukenaan lopun aikana.

Tietysti olemme. Joku meistä asuu vuorollaan hänen luonaan. Ei rakasta ihmistä jätetä tällaisessa tilanteessa yksin.

Mielestäni on rehellisesti kerrottava, ellei mummu jo tiedä sairauden laatua.
Olen kerran seurannut, kun ystävän äiti lähestyi kuolemaa, eikä sitä mitenkään hänelle kerrottu. Näki näkyjä, joita muut eivät nähneet. Kipulääkkeistä niitä voi tulla.

Ainakin vanhemmilla ihmisillä on usko Jeesukseen ja Jumalaan tallella, vaikka ei suuremmin näkyisi. Juuri siksi olisi kerrottava, jotta ehtisi valmistautua täältä ajasta ikuisuuteen siirtymisessä. Moni tahtoisi ehtoollisenkin ja tilivälit selviksi "yläkertaan" ja sukulaisiin päin. Anteeksi annettu ja anteeksi saatu. Ne on tärkeitä asioita.

Tietysti heitäkin on, jotka viittaavat kintaalla näille asioille, mutta mahdollisuus valmistautumiseen tulee kaikilla olla. Voihan syöpää selvittää ja antaa toivoakin, mutta ellei sitä toivoa oikeasti ole, valehtelukaan ei ole oikein.

Eiköhän hän itse sen tiedä..

Toivoa ei viedä eikä masentaa vanhaa ihmistä, taatusti tietää mistä on kysymys, sinulle sivullisena keinosi on väärä, lääkäritkään eivät vie toivoa, kuinka sinä.

7807870

Ehkä Mummusi kuitenkin tietää asian? Ja oman olonsakin. Ihminen on niin monella tavalla 'viisas', keho kertoo mitä tarvitsee jne.

Anna Mummun kertoa kesästä ja siitä kun hän on terve ja mitä aikoo tehdä!

Aivan kaikki mikä voi tuoda hänelle hyvää mieltä on tärkeää ja oikein. Lääkityksessäkin on kestämisensä. Arki on ihan riittävän kovaa, siihen tarvitsee haaveita ja unelmia Mummu ja omainenkin!

Teille omaisille on varmaan todella raskasta kuunnella hänen rupatteluaan ja suunnitteluaan tulevaisuudesta jota ei ehkä hänelle ole.
Silti, ihmisen suurimpia voimavaroja on usko tulevaisuuteen ja suuntautua eteenpäin, haaveilla.

Kyllä sittenkin ehtii hänelle kertoa, kun on sen aika, ja hänen kehonsa ja mielensä hänelle viestittää, ettei elinpäiviä tule niinkuin ajattelisi, Tai, siis sitten vahvistaa minkä hän aavistaa.
Eli sitten kun hän kysyy teiltä, miten asiat ovat.

Älä leikkaa linnulta siipiä, unelmienkaan ja toiveiden linnulta! Se jos mikä on eettistä ja rakastavaa.

Nimimerkki Sivullisena, mikset kommentoi, menitkö sanattomaksi?

Mummohan ei ole edes vanha, ymmärtää varmasti tilanteen. Uskoisin hänen vain suojelevan läheisiään kertomalla hyviä uutisia. Itsekin syövän sairastaneena syöpäystävien kanssa keksitään aina uusia tekemisiä joita odottaa. Ei teidän omaisten tarvitse hänen kanssaan alkaa hautajaisia suunnittelemaan ellei hän itse ota asiaa puheeksi. Tehkää iloisia pieniä asioita, antakaa aikaa.

Ei sitä kluolemaa tarvitse paljoa etukäteen tietää. Kun menee todella heikkoon kuntoon, niin kertoo sitten. Antaa elämäilon jatkua niinkauan aikaa kuin sitä vaan kestää ja tehdä viimeisistä hetkistä mahdollisimman elävät.
Mitä vähemmän osaa odottaa omaa kuolemaansa, niin sitä onnellisempi ja toivekkaampi on.
Minä en ainakaan haluaisi elää hirvittävän kauaa epätoivoisena ja tietoisena omasta kuolemastani.
Tietysti jos vaatii joitain järjestelyitä, niin voi kertoa, mutta ei muuten.

"...ettei hän tule selviämään etäpesäkkeistä syövästä..."

Mistä he1vet1stä sinä tai tohtori pystyisi arvioimaan, kuka elää ja kuka kuolee ja milloin? Olisiko sinulle kerrottava, että negatiivinen asenteesi aiheuttaa sinulle syöpää as we speak?

Lukekaa http://www.gawlerblog.com/p/about-ian.html ja puhukaa sitten, ettei levinnyt syöpä muka voi parantua. Tohtoriuskovaisuus pois ja käyttämään kehon ja mielen omia voimavaroja parantumisen, ja ennenkaikkea elämisen laadun hyväksi.

Aloittajalla on todella ikävän negatiivinen, omahyväinen asenne. Päälläpäsmäri, jollaista en itse halua lähelleni, sairastaessani. Ihan rakkaudella, toivotan sinulle syöpää tai jotai muuta vakavaa sairautta, jotta saisit tilaisuuden ja motivaation parantaa asennettasi. Syövästä VOI parantua, mutta ei sinun asenteellasi.

Minusta aloittaja kertoi aiheestaan realistisesti. Kuitenkaan sairauteen mahdollista menehtymistä ei kannattaisi korostaa tässä vaiheessa. Iäkkäällä omaisella kuitenkin on oikeus tietää sairaudestaan ja sen hoidoista. Taitaa teillä kuohujilla onlla jotaiun omaa tunnekuohua menossa vai kuinka?

Äitin on 88v ja on saanut tiedon 1.8 kk sitten että sairastaa syöpää.Kyllä häneltä meni elämisen halu ja on ollut aika vaikea.Kuolemasta ei ole puhuttu sanaakaan.Korkokenkiä koitteli jotka olivat valkoiset ja lupasi laitta ne ensikesänä jalkaansa.Kaikille kuten hänellekkään ei olisi tarvinnut syövästä puhua mitään.Minulla itselläni on ollut vaikeata kun näen kuinka hänen voimat menee ja kuivuu hiljalleen.

Juu on ikää mutta hän itse on sanonut monesti että mitä sitäkin hänelle hoetaan että ikääkin jo on.Ja silloin kun hänelle sanottiin että on syöpä itse hän ei olisi sitä tietoa halunnut kuula.Sanoi minulle että mene sinä kuulemaan ja jos on huonoja uutisia niin ei tarvitse hänelle kertoa.Hänellä ei ole tosiaan kuolema ainakaan vielä läsnä.Oikeus tietää todellakin mutta ei halua tietää sannaa syöpä.Olen miettinyt tässä useasti että onko muilla ihmisillä oikeus sanoa toiselle että kun on jo tuota ikääkin niin voisit( kuolla ) Jokainen päivä on elämisen arvoista mielestäni.En koskaan ole ajatellut kenestäkään että on ikääkin tai niin sairas että eiköhä olisi parempi poistua.Yhteiskunnalle tietenkin olisi parempi näin.Odottaisin hoitohenkilö kunnalta parempaa käytästä kuitenkin sairaita kohtaan.

Niin kauan kun on toivoa kannattaa hakeutua hoitoon mikäli potilas itse haluaa.

KUN KYSEESSÄ VANHA IHMINEN,EI VARMASTI KANNATA KERTOA.EHKÄ RIITTÄÄ KUN ON LÄHELLÄ JA KOSKETTAA,

Totta, jokaisen kuuluu tietää totuus itseään koskevista asioista.


ps. aiemmalle nimimerkille; olisi mukavaa jos et huutaisi, kiitos.

Jos haluaa tuoda mielipiteen julki voimakkaasti, voi "huutaa" ja ikimuori taas besserwisserinä. Minä en kertoisi kuolemasta vanhalle ihmiselle, he aavistavat muutenkin, ikimuori olet synkkämielinen paskanjauhaja.

Sinusta ei eettisyyttä löydy, vaan kuinka voisi edes löytyä, miksi kirjoitat laitoshuoltajan koulutuksella asioista, jätä ne tietävämmille.

Heh, laitoshuoltajan koulutus on varsin lyhyt ja koulutukseen hyväksytään jokainen alasta kiinnostunut. Raskas työ, pieni palkka, ei riitä edes lapsen taskurahoiksi. Vähintään 10.000€ pitää jäädä palkkaa/kk.

En puhu omasta palkastani vaan miehen, vuositulojen tulee olla 300.000 paikkeilla, ja usko tai älä, sellaisen olen saanut.

Korri se jaksaa söheltää päivästä toiseen,vaikka ei oo edes syöpäpotilas,roikkuu täällä ja änkyttää ja on aina omasta mielestään niin oikeassa,joten muut hiljaa Korri puhuu.

Minäkään en tykkää Ikimuorista mokoma paskanjauhaja , täällä kiusaamassa syöpäpotilaita.

Älä kerro. Sopeudu sinä hänen sairauteen ja pidä positiivisia ajatuksia yllä.
Loppuaika on kuitenkin niin kovaa, ettei hän tajua kuolevansa. Ainoastaan sinä tajuat hänen kuolevan.

Meidänkin isä puhui kovasti suunnitelmistaan, eikä me häntä keskeytetty unelmoimasta. Maanantaina kaikki oli hyvin, lauantaina hän oli kuollut. Muun ajan tuota ennen hän oli iloinen ja suunnitteli kaiken maailman matkoja.

Harmittaa tätä lukiessa, että asialliseen aloitukseen kirjoitetaan muutakin asiatonta.

Lähestyvää kuolemaa kyllä potilas aistii. Parempi jättää kertomatta.
Toivotaan, että sairaalle annetaan kivunlievitys, jos omainen huomaa läheisensä kärsivän kivusta.

Näin on ollut siitä asti kun tämä moninikkinen Ikimuori ilmestyi tälle palstalle joulun aikohin,nimimerkki Iraa puolustamaan.Joka ikinen ketju menee pipariksi,sillä hän puuttuu joka asiaan ja joka ketjuun.Lopputulos aina sama.Ikävää.

Korri kotka päivystää palstalla.

Ei pidä kertoa. Fiilis on parempi kun teoreettistä toivoa.

Ensi viikolla keksitään syöpälääke.

Tilastot on vain tilastoja, joka tapaus kun on niin yksilollinen.
Ihmisella on tietenkin OIKEUS tietaa omasta sairaudestaan, vaan jo mummi ei nyt ole suoraan kysynyt tata asiaa itse laakarilta, niin ehka on parempi sen vain antaa olla.
Itse sairansta takaisintullutta syopaa joka levinnyt luustoon melkein joka paikkaan, se oli agressiivinen muoto, kysyin sitten suoraan onkoloogilta, miten tilasto on. Omaa sairauttani ei voi enaa parantaa, vaan yrittaa pitaa se kurissa.
Olen onnellinen etta kysyin silla vastaus oli etta keskimaarin elossa oleminen on noin 3 vuotta. Nyt voin ainakin ottaa irti elamastani sen mita haluan, ja jos on annettu Luojan kautta enemman elinvuosia, otan nekin kiitollisuudella vastaan. Laakarit kun on vain ihmisia nekin, kaikki on Luojan kasissa.

Toivonetta tama auttoi.

Kun ihminen vanhenee solujen uusiutuminen hidastuu. Iäkkäällä ihmisellä syöpä voi edetä niin hitaasti, että hän ehtii kuolla johonkin muuhun sairauteen. Niin ja vielä syöpä taitaa viedä suurimman osan meistä hautaan jos riittävän kauan elämme.

Eiköhän mummi tiedä tilansa tolan.

Minun äiti kuoli syöpään 8 vuoden taistelun jälkeen. Syöpä häipyi niin kauan kuin jaksoi pitää yllä normaalia elämää. Ei halunnut puhua syövästä, vaan arkisista asioista. Halusi unohtaa syövän. Kun sairastui keuhkokuumeeseen, syöpä palasi ja loppu tuli 8 kuukaudessa. Äiti oli vasta 67 v kuollessaan. Hän sai elää 6 vuotta ns. terveenä positiivisen asenteensa vuoksi.(syövän toteamisen jälkeen). En lähtisi enää 77-vuotiaalle kauheasti muistuttelemaan lähestyvästä kuolemasta. Läsnäolo ja huolehtiminen ovat nyt tärkeämpiä asioita. Jos vaikka pienelle matkalle tai kokonaan irti arjesta tapahtumia voisi järjestää hänelle.

Tosiasiahan on, että sairastunut kyllä itse vaistoaa tilanteensa . Meille omaisille sairastuneesta luopuminen on tosi vaikeaa. Sairas usein sitten suojelee omaisia. Tuntee ikäänkuin pettävänsä heidät, kun nyt menee ja kuolee.
Meidän asiamme on olla mahdollisimman ymmärtäväisiä. Ei lisätä kuolevan syyllisyydentunteita. Ihmisen, jolla on unelmia elämän jatkumisesta, on annetta va unelmoida rauhassa. Se helpottaa lähtöä. Jokaisessa meissä on elämänhalu ei kuolemanhalua. Se on meihin luotu ja raamatun lupausten mukaan elämä saadaan takaisin ylösnousemuksessa. Kuolema on unenkaltainen tila, josta sitten joskus herätään ja saadaan laittaa ne korkokengät taas jalkaan, joista joku sairastunut oli maininnut.

Jaksamista kaikille syöpään sairastuneiden omaisille.

Ptan psaa.Eip' siitä pmaisille halua kertpa ja lisätä heidän tuskaansa.

Itsellä 5-v tarkastus maakiskuussa ja voin sanoa jotta jännittää,mutta otetaan se tulos sellaisena kun tulee.

En ruollaiseen edes viitsi vastata

Eivät lääkärit enää salaa sairauksia potilaalta, mitä vielä muutamia vuosikymmeniä tapahtui.
On vain eri asia, jaksaako potilas kuulla.
Hän saattaa vasten parempaa tietoaan tehdä suunnitelmia tervehtymisensä jälkeen. Omaisten asia on nyt vain tukea ja kuunnella. Mukaan en suostuisi itse menemään niihin kuvitelmiin.

Sisaren asia olisi kysellä potilaan kuullen asioita, jotka potilaan pitäisi ymmärtää ja kuulla. Voihan sisarkin keskustella lääkärin kanssa.

Oma mummi siirtyi ajasta ikuisuuteen sohvalla istuskellessamme, kun televisiota katselimme. Hän ei koskaan sanonut mitään siitä, että tiesi kuolevansa sairauteen, suunnitteli tulevaisuutta ynnä muuta.

Mummi siis katseli televisiota kanssamme, kun hän nosti katseensa katonrajaan. Sitten hän sanoi "Nyt minä..." mutta ei koskaan saanut lausettaan loppuun, vain huokaisi syvään. Tiesimme että mummi oli lähtenyt, 89-vuotiaana, uusiin seikkailuihin.

Kyllä vanha ihminen oman tilansa tietää, ehkä ei ole syytä nopeuttaa sitä tietoa, vaikka se oman kuoleman havaitseminen sitten jäisikin vasta siihen viimeiseen sanaan. Tärkeintä oli meille saada mummi viimeisiksi kuukausikseen takaisin omaan rintamamiestaloonsa, tekemään omia askareitaan tutussa ympäristössä kliinisen sairaalan sijaan.

Pahoittelen, että näin kävi. Lääkäreitä on niin monenlaisia. Empaattisia ja järkeviä syöpälääkäriä löytyy todella vähän. Silti jokainen syöpäpotilas selviytyy jos saa hyvää hoitoa. Hänhän näki sinun ahdistuneen tilaasi ja siksi hän kääntyi sinuun päin koska omaisen olemuksesi hyökkäsi. Pahoittelen...

." Silti jokainen syöpäpotilas selviytyy jos saa hyvää hoitoa. " Ei pidä paikkaansa, eivät kaikki, hidoista huolimatta, selviydy.

Tunnetko montakin onkologia kun kerrot että heidän joukostaan löytyy järkeviä ja empaattisia todella vähän???

Voimia sinulle ja Korkeimman siunausta