olen ollut monta vuotta ihastunut poikaan, ja kun ennen kesää sitten olimme parisuhteessa kaikki meni hyvin jne. vaikka olihan meiillä tietenkin riitojakin. ennen kesälomaa sitten suhteemme vain levisi ja levisi ja sitten sitä ei yhtäkkiä enään ollutkaan, kumpikaan ei sanonut toisilleen suhteen olleen nyt ohi vaan kaikki loppui vähitellen. kaikki oli kuitenkin mun syytä kun en tehnyt sen eteen mitään vaan hän teki, mutta minun tekemättömyys johtui siittä että pelkäsin pilaavani kaiken jos tekisin jtn väärin ja kaikki menikin toisin päin. kadun vieläkin ehdottomasti ! vaikka tiesin sen loppuvan, koska olemme niin erillaisia ja tulimme aika erillaisista perheistä, hänellä oli hyvin vaikea luonne ja hän oli henkisesti vahva ja kova mutta kun hänet tunsi hän oli hyvin herkkä;) , aluksi koulussa vain välttelin ja pakoilin vessaan tunteitani, vaikka en enään. välitunneilla hän tulee välillä jtn säätään tyttöporukalle jossa itsekin olen ja tämmöistä pientä. hän kulkee omanikäistensä kanssa ja montavuotta vanhempien tyttöjen kuin poikien. mikään ei voi enään palata ennalleen ,, enkä haluaisikaan murtua uudelleen,koska tiedän ettei se toimisi,olen kokeillut melkein kaikkea, mutta mikään ei auta, en ikinä pääse tunteistani, ja ajatuskin sittä että parin vuoden päästä hän menee joko amikseen tai lukioon enkä nää häntä enään,,, olisiko ideoita lopettaa tämä tunteilu ja jatkaa elämää ?(;
ei vieäläkään exästä yli !
auttakaa avutonta
273
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten toi kuulostaa AIVAN samalta ku mun tilanne. joka ikinen sana :o en siis itekkään osaa sanoa mitään tähän mut uskon että löydät vielä jonkun toisen ihanemman joka oikeesti ansaitsee sut :)
Aivan. Jos ja kun löydät jonkun toisen niin sydänsurut luulisi kaikkoavan. Aikakin tosin korjaa jos jaksat odottaa.