Että silloin kun elää parisuhteessa ja elää ns normaalia elämää. On lasten kanssa, puuhailee kotiaskareet ja on puolison kanssa niin on "kunnollinen" ihminen. Mut sen jälkeen kun eroaa niin oon niin paska ettei usko pirukaan.
Vaikka kuinka elää samanlaista elämää jossa toinen vanhempi elää eri osoitteessa ja näkee/on lasten kaa harvemmin niin se pääosainen huoltaja on jotain hiton pohja sakkaa??!! Ihmetyttää tää käytäntö ja ajattelu maailma.
Sama vaikka ois eronnu alkoholistista tms niin silti se alkoholisti on parempi ihminen kuin yksinhuoltaja (vaikka tosiasiassa melkeinpä suurin osa on yhteishuoltaja papereille)
On se ihme että ihminen pitää leimata huonoks jos elämä ei mene niinkuin oppikirjassa opetetaan, mut tää maailma nykyään on vähän sellainen et tulee toisinaan liikaa liian vähän ajan sisälllä..
Olisiko minun pitänyt elää suhteessa, jossa oli väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistäkin, vain sen takia että olisin ollut toisten silmissä parempi ihminen? Olisiko pitänyt kestää se kaikki paska ja katsoa kun lapset vaistoaa ettei kaikki ole hyvin? NO EN V***U KESTÄNYT!!!
JA ARVATKAA MITÄ? OLEN HELVETIN YLPEÄ ETTÄ USKALTIN LÄHTEÄ POIS!
Vaikka kuinka elää samanlaista elämää jossa toinen vanhempi elää eri osoitteessa ja näkee/on lasten kaa harvemmin niin se pääosainen huoltaja on jotain hiton pohja sakkaa??!! Ihmetyttää tää käytäntö ja ajattelu maailma.
Sama vaikka ois eronnu alkoholistista tms niin silti se alkoholisti on parempi ihminen kuin yksinhuoltaja (vaikka tosiasiassa melkeinpä suurin osa on yhteishuoltaja papereille)
On se ihme että ihminen pitää leimata huonoks jos elämä ei mene niinkuin oppikirjassa opetetaan, mut tää maailma nykyään on vähän sellainen et tulee toisinaan liikaa liian vähän ajan sisälllä..
Olisiko minun pitänyt elää suhteessa, jossa oli väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistäkin, vain sen takia että olisin ollut toisten silmissä parempi ihminen? Olisiko pitänyt kestää se kaikki paska ja katsoa kun lapset vaistoaa ettei kaikki ole hyvin? NO EN V***U KESTÄNYT!!!
JA ARVATKAA MITÄ? OLEN HELVETIN YLPEÄ ETTÄ USKALTIN LÄHTEÄ POIS!
Vastaukset 3
Vanhimmat
HYVÄ SINÄ!! =)
Olen ite huomannu myös, että katsotaan nenän vartta pitkin, kun sanoo olevansa yksinhuoltaja. Alkujaan en sanonut (koska hävetti), mutta kun kerhoissa alettiin puhumaan, että se ja se on (yhden lapsen) yksinhuoltaja. Oli pakko sanoa, että olen myös mutta minulla on kaksi alle 3w. lasta.
Yhteishuoltajuushan meille exän kanssa on mutta sekin tuli kuvioihin vasta kun menin käräjiltä hakemaan elatusapua. Sitten alkoi kiinnostamaan kun "joutuu" maksamaan lapsistaan. (Meillä oli vallan henkistä väkivaltaa. Mun oli myös pakko päättää, että jäänkö lapset kärsii tilanteesta joka olisi voinut koska tahansa muuttua fyysiseksi.
Oli yksinhuoltajana yksi tai useampi lapsi, on nostettava hattua!
Tämä on rankkaa, mutta aivan upeaa samalla!
Samaa mieltä ja enemmän voimia meiltä tarvitaan kuin silloin kun on kaksi aikuista. Joskus olisi kiva kuulla myös jotain hyvää, koska tämä on rankkaa, mutta myös palkitsevaa.
Silti joskus v****taa kun yhärit liitetään johonkin pissis teineihin tms. Joo aikuiset naiset osaa varmaan käyttäytyä, eikä meno haluja oo ollu enää pitkiin aikoihin.
Niinhän tuo taitaa olla joka kontolla.
Itsellä meinasi päästä nauru perhekerhossa kun eräs äiti päivitteli kuinka rankkaa on kun mies on työmatkalla pari viikkoa, nyt oli vähän yli viikko mennyt ja tämä äiti oli ihan naatti.
Ihan pakko oli hämmennyksen ohi mentyä sanoa että minä elän näiden pikkuipanoiden kanssa yksin ja hyvin pärjätään.
Se vähän herätteli noita äitejä ja sanoivatkin sitten tuumaustauon jälkeen että onhan se niin että pärjäähän sitä varmaan jos siihen on pakko niin asennoitua, yleensä sitä vain pitää oletuksena että kotona on kaksi tekijää.
Itselläni ei parisuhteessa ollut apuja, se oli yksi syy miksi häivyin.
Hattua nostan jokaisella "yhäriruikuttajalle", kuten täällä palstalla on tapana sanoa. Vaikka elämä on välillä rankkaa, kyllä se joskus palkitaan ja jollei muutoin niin lasten hymyllä ja halilla.