Onko joku kokenut?
Olen kuvitellut että olen vähä seonnut noitten kipujeni takia ja päätellyt että toimin jonkunlaisen itsesuggestion välityksellä.
Siihen aikaan kun selkäni meni niks ja naks, pelkäsi aina uusintaa. Saunassa löylyssä käynnin lopetin kun aina etukäteen ajattelin , jos se taas,... ja niinhän siinä useasti kävikin.
Joskus minun niskani on oikkuillut niin että se kipu sieltä nousee päähän ja tuntuu niinkuin korva viiltelisi.
Moneen viikkoon ei tuota kipua ole ollut, mutta tänään kävi tyttäreni ja valitti että hänen nisknsa on kovasti kipeä.
Siihen minäkin selittelemään että mullakin on ollut samanlaista ja se on levinnyt tuonne päähän ja korviin.
Ja mitä ihmettä, kun olin siitä maininnut, ja se muistui mieleeni, niin eikös vaan johan on koko illan vetänyt niskasta ja päästä aivankuin suonenvetoa jaloissa..
Tuli mieleen taas että se on sitä kuvittelemaani itsesuggestiota, mutta kun en ollut oikein asiaa koskaan ottanut muuta kuin omaksi hassuksi kuvitelmaksi, niin otinpa googlen avukseni.
Tuli selvitettyä että onhan sitä olemassa jos minkälaisissa tapauksissa, minulle sitä varmaan on sattunut aika paljon tietämättäni koko asian todenperäisyydestä.
Jo lapsuudesta asti olen ollut kauhean pelkääväinen ja arka, ja mielikuvitus vielä lisännyt pelkojani.
Olen kuvitellut että olen vähä seonnut noitten kipujeni takia ja päätellyt että toimin jonkunlaisen itsesuggestion välityksellä.
Siihen aikaan kun selkäni meni niks ja naks, pelkäsi aina uusintaa. Saunassa löylyssä käynnin lopetin kun aina etukäteen ajattelin , jos se taas,... ja niinhän siinä useasti kävikin.
Joskus minun niskani on oikkuillut niin että se kipu sieltä nousee päähän ja tuntuu niinkuin korva viiltelisi.
Moneen viikkoon ei tuota kipua ole ollut, mutta tänään kävi tyttäreni ja valitti että hänen nisknsa on kovasti kipeä.
Siihen minäkin selittelemään että mullakin on ollut samanlaista ja se on levinnyt tuonne päähän ja korviin.
Ja mitä ihmettä, kun olin siitä maininnut, ja se muistui mieleeni, niin eikös vaan johan on koko illan vetänyt niskasta ja päästä aivankuin suonenvetoa jaloissa..
Tuli mieleen taas että se on sitä kuvittelemaani itsesuggestiota, mutta kun en ollut oikein asiaa koskaan ottanut muuta kuin omaksi hassuksi kuvitelmaksi, niin otinpa googlen avukseni.
Tuli selvitettyä että onhan sitä olemassa jos minkälaisissa tapauksissa, minulle sitä varmaan on sattunut aika paljon tietämättäni koko asian todenperäisyydestä.
Jo lapsuudesta asti olen ollut kauhean pelkääväinen ja arka, ja mielikuvitus vielä lisännyt pelkojani.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Et taida olla tämän palstan asiakas kun olet jo täyttänyt 80v.
Olisit vain pitänyt fiiulin-nikkisi niin olisit vanha tuttava ees.
ruikata paha olosi.
Hei! Kaukana lääketieteen tuntemisesta olen, mutta jos jottain appuu tästäkin olisi. En hoitsukaan, vaikka olen kokenut niin, että hoitsut ja apteekin väki useinkin enemmän osaavat auttaa kuin lääkäri.
Minusta tuntuu, että mitä "oppineempi" ja omaan alaansa uppoutuneempi ihminen on, jopa fakkiutunut alalleen, sitä vähemmän hän ymmärtää elämän perusasioista, arkipäivästä.
Jokainen kolhumme kannamme, näitä kliseitä tämäkin, mutta eihän kukaan säästy, ja itsestä riippuu, miten keinot keksii selvitä, jotkut eivät selviäkään.
Tuopa oli jännä olettamus itsesuggestiosta. Itse olen ajatellut sen kehittävän useimmiten myönteiseen suuntaan.
Oisko sinulla psykosomaattisia oireita, erilaisia kiputiloja, joista ei tutkimuksista huolimatta saada selvyyttä mistään ruumillisesta sairaudesta.
Siis ruumis oireilee, ilmoittaen "jossain" olevan hätää, ehkä elämäntilanteessa. Syitä on vaikea selvittää, ymmärtämätön lääkäri saattaa ne kiireissään kuitata ne kuvitelluiksi, mutta ne ovat kuulemma todellisia. Lueppas wikipediasta, saattanet saada sieltä alkuselvitystä.
Kuules, ne unetkin...alitajuntasi yrittää sitkeästi ilmoitella, ettei kaikki ole kohdallaan.
Suggeroidahan voi itsensä vaikka rakastumisessa, kuvittelee toisessa ihmisessä vahvasti olevan juuri niitä ominaisuuksia, ihannoimiaan piirteitä, vaikkei niitä todellisuudessa olisikaan.
Itsesuggerointia voisi olla itsekunkin hyvä harjoittaa monenkin asian takia. Keskittymisen opettelun avulla voi korjailla unen saamisen vaikeuksiaan, opetella poistamaan mielestään vaikeita asioita, joille ei voi mitään ja niin edelleen.
Akupunktiostakin voisi kysellä. Mutta sinnikäs täytyy jaksaa nykyaikana olla, jos apua johonkin asiaan aikoo saada. Ja jos sinnikkäästi uskoo jonkin asian onnistuvan, se voi hyvässä lykyssä onnistuakin.
Minulla on polvi kipeänä, koska kaaduin eilen märällä kalliolla, vaikka olin juuri varottanut neli- ja seitsenvuotiaita liukkaasta kalliosta ja vahdin heidän askellustaan . Pidän nyt ulkoilusta ainakin rokuliaamupäivän , lepuutan polveani ja höpöttelen palstalla aikani kuluksi.
Mielikuvaharjoittelua käyttävät urheilijatkin psyykatessaan itseään huippusuorituksiin, ammattilaiset apunaan. Itsekseenkin sitä voi harjoittaa, kunhan koettaa ohjata ajatuksensa myönteisiin asioihin, koskapa se toimii tietysti molempiin suuntiin. Olen nähnyt tästä käytettävän myös sanontaa positiivinen sisäinen höpötys. Ennen heräilin usein aamuyöstä , kun työhuolet painoivat, ja silloin aloin "laulaa" mielessäni rauhoittavia lauluja - hyvin tepsi. Vaikka ei tietäisi näistä termeistä mitään, keino on ollut luontaisesti aina käytössä. Minulla oli lapsena paljon säärissä kasvukipuja, ja äiti hieroi jalkojani, samalla puheli, miten ihanaa on taas ensi kesänä kun pääset uimaan. Hellästi puhaltaen monet pipit hoituvat vieläkin.
Suggerointi sinänsä on jo voimallisempaa toimintaa, varmastikin koettaisin vaistomaisesti kaihtaa siihen altistumista. Monesta alakulon hetkestä olen päässyt eroon laittamalla taustalle mielimusiikkia, sulkemalla silmät, rentoutumalla kauniisiin mielikuviin. Yllättävän paljon apua on myös miellyttävistä tuoksuista, vaikkapa kukkakimpusta pöydällä tai lempihajuvedestä. Meille jo lapsena terotettiin ryhdin merkitystä, selkä suorana ja hartiat rentoina ei tule lihasjännityksiä ja -kipuja.
Lokakuun sunnuntai säteilee,on ihan pakko edes värikkäitä lehtimattoja vähän päästä kahisuttelemaan.
Taidan käyttää liian vahvaa sanontaa tuo itsesuggestio.
Ei minulla mitään mantroja ole, itse siis vain yritän keskittää ajatukseni johonkin muuhun, että se ajatuksia vaivaava häviäisi.Yöllä kello kahdesta neljään on kaikkein vaarallisin aika vaipua ahdistukseen, jopa toivottomuuden tunteeseen, jos on vaikeita asioita meneillään,
Olen soveltanut vuosien mittaan kirjoista löytämiini opastuksiin ja löytäny itselleni sopivimpia. No, tuttu juttu se kellon hahmottaminen silmiinsä, sellaisen vanhanaikaisen seinäkellon. Ensin tarkastelee sen yksityiskohdat, sitten viisareitten kulkua ajatellen hitaasti "seuraa" niiden kulkua, laskien samalla mielessään 1.2.3....Tai kellon punnusten mukaan hitaasti 1-2.
Samoin Enkeli taivaan - mielessään laulaen kuin seuraten samalla silmillään sanoja, edelleen Herran siunaus ja siunaa herra pientä lasta, estä vaaraan joutumasta, Etelän valtameren hiekkaranta tyrskyineen jne. jne.
Etsivä löytää konsteja. Aamulla on kaikki toisin herätessä...useimmiten.
Pitkästä aikaa näin viime yönä ahdistavan unen, joka on silloin tällöin toistunut. Ikävä kyllä en kirjoittanut sitä muistiin, tai lieneekö ollut hyväkin. En muista sitä enää kuin hajanaisesti. Uniini kuuluu nähdä unta ruuanlaitosta, ruuista yleensä, asiat eivät ole hyvin, kun ruokaa ei riitä kaikille tms.
Siinä oli sitten se ahdistava kohta, kun en saanut sanoja suustani, puhe ei tullut, vaikka kuinka yritin. Itse tiedän kyllä suunnilleen, mitä uneni tarkoitti.
No, nyt mää höpö lopetan juttuni tähän, vois venyy ja venyy taas!
Kiitoa Susmorsian ja Ramoona kun esititte oman näkemyksenne .
Minä nyt vain en osaa jatkaa enempää, mutta eipähän nuo toisetkaan tunnu osaavan tai haluavan , joten jätetään koko aihe.
Ootte molemmat aika selvillä asiasta, kiva lukea asiallisia ja selventäviä kirjoituksia.
Minä koetan aina löytää kivun hallintaan luonnonmenetelmän. Kaikkein tärkeintä on saada selvitettyä itselle mikä kivun aiheuttaa, siis ymmärtää kivun mekanismi.
Jos on itsellä tietoa anatomiasta ja fysiologiasta, se auttaa jo paljon. Tietämättömyys aiheuttaa pelkoa ja kuvitelmia kivun syystä.
Usein tarvitaan myös asiantuntija-apua. On osattava kysyä ja vaatia selvittelyä.
Sillä on valtavan suuri vaikutus millaisen vastauksen saa ongelmiinsa. Aika on rahaa, mutta tässä kohtaa sitä aikaa juuri tarvittaisi. Muuten kivuistaan kärsivä voi jäädä niin lääkäri- kuin lääkekoukkuun.
Kaaduin pyörällä 11v sitten seurauksena polven sivusiteiden pahat repeämät, sääriluun yläosasta murtui palanen irti ja toinen nivelkierukka irtosi.
Ihme ja kumma särkylääkkeitä söin vain vähän. En kivuton ollut, mutta minulla oli tieto mistä ne johtui. Tarkka tunto kipualueella antoi tietoa paranemisprosessista.
Siksi en luottanutkaan julkisen puolen kontrolleissa sanaan että murtuma on luutunut ja vaivan hoito nyt jääköön, kävelyä, kävelyä, portaita ym. Tunsin ettei kaikki ollut vielä kunnossa.
Lääkärin ennustukseen, että polvesta tulisi minulle ilmapuntari, vastasin myös napakasti, että ei tule. Eikä siitä tullut. Houkutushan olisi tiätty ollut kehua ilmojen ennustuskykyä ;).
Menin yksityiseltä puolelta pyytämään magneettikuvauksen, josta selvisikin epäilyni, ettei luutumista ole tapahtunut. Irtokappale irrallaan ja vinossa. Lääkäri olisi tehnyt avoleikkauksen ja ruuvannut palan paikoilleen.
Sanoin lääkärille, että haluan vielä odottaa. Lopetin porraskävelyn, joka on kovin polviniveltä rasittava, ostin tukisiteen polveeni, jotta nivel pysyisi stabiilina. Annoin siis luonnolle tilaisuuden ja luutuminen tapahtuikin kolmessa kuukaudessa.
Kipuja oli ajoittain 5 vuoden ajan. Ei se polvi entisellään ole, mutta elämää ei häiritse, eikä ole kipuja.
Niskakivutkin on mahdollista saada hallintaansa. On siitäkin kokemusta. Särkylääkkeet hoitavat oiretta ei syytä.
Tuo itsesuggestie on mielenkiintoinen. Uskon meidän sitä käyttävän ihan normaalissa arkielämässämme, kun vakuutamme itsellemme, kyllä tämä tästä vielä järjestyy!
Unet hoitavat sen alitajunnassa hienosti, alitajunta on aina auttajamme, se osa psyykeä joka ilmaisee unen muodossa, joko varoittaa tai rakentaa meitä.
Hiljattain näin aivan ihanan unen, jossa ajoin autoa ja kissanpentu pyöri mukana siellä, milloin hartioilla ja leikkisästi
oli ohjaimissakin.
En pelännyt hetkeäkään, tiesin sen olevan jokin hyvä lähettiläs ja rakastin sitä unessani!
Uskon myös maalatessa tapahtuvaan todellisuuden unohtamiseen, ainakin itselläni, jolloin aika menettää merkityksensä, ja alitajunta ohjaa mielikuvia, jotka antavat iloa ja onnen tunnetta.
Onko itsesuggestio kentis jonkinlainen itselleni tuntematon itsetyydytysmenetelmä? Orgasmi on aina kova juttu.