Jossain joskus
tapaamme vielä
kun taivas ja maa
hehkuu purppuraa
kun suru iloksi
muuttuu
kun pimeys haihtuu
ja elämän valo syttyy
kun kesä on ikuinen
ja syksy ja talvi
vain ikävät muistot on
menneen ahdistuksen
tapaamme vielä
kun taivas ja maa
hehkuu purppuraa
kun suru iloksi
muuttuu
kun pimeys haihtuu
ja elämän valo syttyy
kun kesä on ikuinen
ja syksy ja talvi
vain ikävät muistot on
menneen ahdistuksen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olet ottanut tavaksesi saada minut hämmentymään... =)
Runosi kauneus mykistää !!
ja nyt minä hämmennyin kommentistasi.
kaunis kiitos sinulle Mys!
ehkä se on niin
että jossain joskus mahdollisesti....
pidin melankoliastasi
uskotko
että sekin voi olla voimavara
tässä runossa se oli niin
Haluan uskoa että se on niin, haluaisin kirjoittaa
hauskasti mutta harvoin onnistun tästä tyylistäni
poikkeamaan.
Kiitos jälleen darklady sanoistasi!
Niin.... On varmasti vaikeaa kirjoittaa samanaikaisesti noin tunteella ja hauskasti. Mikäli lähtee ajatuksesta, että hauska tarkoittaa huvittavaa ja humoristista sanaleikkiä.
Sinulla on taito kirjoittaa kuvailevaa ja tunteikasta kieltä jolla tavoitat lukijasi ja heidän mielensä.
Puhut tyylistäsi kirjoittaa. Minä en löydä " tyyliäsi", enkä halua sitä koskaan löytääkään. Se, mitä koen tyylinä on tiettyihin ja aikaa myöten tavanomaisiin rajoihin asettumista. Sitä, että tekstit alkavat olla tunnistettavia suoraan jollekin kirjoittajalle tavanomaisina.
Sinun kykysi kirjoittaa aina tuoretta ja mielenkiintoista kuvaelmaa on voimavara, jonka en toivoisi kuihtuvan johonkin tiettyyn " tyyliin" rajatuksi.
Olen tietoisesti välttänyt sinun runojesi kohdalla käyttämästä sanaa " TYYLI"
Sinun tekstiesi tuoreus ja muuntuvuus ei asetu minkään tyylin rajoihin.
En tarkoita, etteikö teksteissäsi olisi huumoria, onhan sitä. Se ei kuitenkaan ole niinkään huvittavaksi muuntuvaa, pikemminkin sillä syvennät hetkittäin tunnelmakuvia tekstisi sisällä. Runojesi huumori on mielikuvia hyväilevää, ei niitä kutittavaa.
Ceero en tiedä mitä sanoisin kommentistasi
jolle annan suuren arvon. Kun kävin kirjoittamiskurssia
niin siellä annettiin aihe josta piti sitten kirjoittaa runo
tai tarina, toisinaan riimitetty ja hauska silloin menin
kuin lukkoon. En osaa kirjoittaa käskystä ja riimit
ovat aivan liian vaikeita minulle, koska silloin
täytyy ajatella (ainakin minun) miten saisi riimit
sopimaan että siitä tulisi jotain järkevää, yleensä kirjoitan
runoni suoraan ruutuun muokkaamatta ja jälki on sen
mukaista, kirjoitusvirheitä sekä kielioppivirheitä vilisee. Suomenkielentaitoni
on sen verran vajanaista, vaikka olen tullut maltillisemmaksi
ja luen paljon suomenkielistä kirjallisuutta (draamaa sekä omaelämän-
kertomuksia enimmäkseen) Mutta sinä
ohitat virheeni vastauksissasi ja koska olet itse hyvä
runoilija/kirjailija/kriitikkö niin saat toki huomauttaa
virheistäni, en pidä sitä pahana, päinvastoin.
Kiitos taas kommentistasi/Liona
Taattua Lionaa:) Pimeys haihtuu, valo syttyy, sydän ikuisessa kesässä:))))
Onko tyylini kirjoittaa niin tuttua, pelkään usein
että poljen paikallani. Mutta aivan totta haluaisin
että olisi pelkästään 3 vuodenaikaa, kevät, kesä ja alkusyksy
väreineen, talven tullessa haluaisin vetäytyä
talvilepoon ja antaa kevään ensimmäiset auringonsäteet ja
räystäiden tippumiset herättää valoon ja linnunlauluun.
Kiitos alma.p kun pysähdyit runoni äärellä
ja kommentoit!
Kerran viel,,,,
Niin kaunis runosi.
Kertoi sen kaipuuden.
Johonkin.
Jostakin.
Olla olemassa kuitenkin.
Rakkaus.
Margitta kiitos poeettisen kauniista
vastauksestasi.
Olet kaivattu tällä palstalla!