4-vuotias sileäkarvainennoutajanarttuni karkasi kolmisen viikkoa sitten ja oli kateissa kaksi päivää. Nyt koiran vatsa on pullistunut aavistuksen ja varsinkin aamuruoan syöntiä joutuu maanittelemaan pitkään. Ennen tyttösemme on siis ollut suursyömäri ja hotkaissut kupin hetkessä tyhjäksi.
Voisiko olla mahdollista, että koiramme karkasi ja jollain konstilla pääsi uroskoiran kanssa lähempiin tekemisiin? Tai no, miksikäs se EI voisi olla mahdollista, mutta huolestuttaa tässä vain se, ettei pennutus ollut suunniteltua eikä toivottavaa huonojen lonkkien takia.
Ultraan aiomme mennä parin viikon sisällä. Nyt on huono omatunto, kun minun takiani maailmaan tulee huonojalkaisia flatteja.
Voisiko olla mahdollista, että koiramme karkasi ja jollain konstilla pääsi uroskoiran kanssa lähempiin tekemisiin? Tai no, miksikäs se EI voisi olla mahdollista, mutta huolestuttaa tässä vain se, ettei pennutus ollut suunniteltua eikä toivottavaa huonojen lonkkien takia.
Ultraan aiomme mennä parin viikon sisällä. Nyt on huono omatunto, kun minun takiani maailmaan tulee huonojalkaisia flatteja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
No toivottavasti sentään koirasi salarakastajalla on terveet lonkat. Saattaahan se olla vaikkapa susi, kuten useissa vahinkotapauksissa, mutta mistä sen tosiaan tietää, kaikkihan on mahdollista. Toivotaan nyt koirasi salarakkaan lonkkien olevan hyväkuntoiset, jotta koirasi pentujen lonkat saattaisivat tasoittua hiukan terveemmiksi.
Ei kannata ensimmäisenä niitä lonkkia miettiä. Varmista nyt ensin että koiralla kaikki hyvin ja itse veisin lekurille jo aikasemmin, mutta jokainen tavallaan kunhan vain koiran vointi ei heikkene... Eikä siellä isukkinä välttämättä ole toinen flätti joten ihan seropeja sieltä hyvin suurella todennäkösyydellä tulee..
Kannattaa silti emän lonkkien kunnosta mainita pentujen tuleville omistajille. Sen verran reilu on oltava.
Tuollaisiahan vahinkoja usein sattuu, jopa ihmisten kesken. Minunkin 3 lapsestani esikoinen ja kuopus ovat vahinkoja
siksi vain epäilin, että tuo isukki olisi flatti, koska kahden talon päässä omastamme asuu flattipoika, joka viettää usein päivät ja joskus yötkin ulkona juoksunarussa ja omistajat antavat koiransa juosta pihallaan vapaana, eikä olisi ihme vaikka kauemmaskin lähtisi...
Ja huonoja/onnellisia uutisia: kävimme eilen ultrassa, ja ainakin kaksi pentua tulossa. Olo vaan tuntuu jotenkin syylliseltä!
Vahinko mikä vahinko - et takuulla ole ensimmäinen etkä viimeinen. Tästä pitää nyt vain ottaa opiksi.
Lonkat ei mitenkään välttämättä periydy suoraan: oman koirani vanhemmat ovat molemmat A-lonkkaisia ja pentueesta meillä on parhaana B-lonkat muut tutkitut ovat b/c - d/d -väliltä. Eli pennuista voi tulla ihan tervelonkkaisiakin. Tohtisiko sen naapurin kanssa ottaa asiaa puheeksi?
Nyt vain pitämään tulevasta äidistä hyvää huolta. Tiesithän, että koirilla on vaisto mennä piiloon penikoimaan. Eli kun synnytys lähenee, vain kytkettynä ulkoilemaan.
Onnea matkaan tuleville pikkuisille
Entäs jos isä ei olekaan se naapurin flatti, kun aloittajakaan ei ole asiasta varma? Juoksuinen narttu saattaa vaeltaa vaikka kuinka kauas uroksen löytääkseen. Sitkeä narttu päätyy usein jopa suden kanssa parittelemaan, jos koirapoikia ei löydy sopiviksi sulhasiksi.