Laitoin kysymykseni ensin vauvakuume-puolelle, mutta siellä en ole saanut ainakaan vielä yhtään vastausta, joten uskaltaudun kysymään täältä.
Hoidoista on kumminkin teillä monella erilaisia kokemuksia ja siten myös realistisuutta sen suhteen, valitettavasti myös pitkää odotuksen odottelua rankkojen hoitojen viidakossa. Tahdon myös toivottaa samalla teille muille voimia!
Tarvitsisin apua päätöksessä, erilaisia näkökulmia jotta päätyisin oikeaan ratkaisuun.
Enkä jaksaisi kivitystä siitä, että kysyn asiaa täältä sillä vauvakuume se on minullakin.
Olen vuosi sitten päätynyt sterilisaatioon sektion yhteydessä terveydellisistä syistä ja painostuksen alla. Erosin silloisesta miehestäni hyvin pian henkisen väkivallan vuoksi ja hän on vielä eron jälkeen tuonut ilmi vahingonilonsa siitä etten voi uuden miehen kanssa lasta saada.
Terveydentilanne on nyt parempi sillä moniin selittämättömiin oireisiin ja huonoon kuntoon löytyi myöhemmin syy eli 1 tyypin diabetes. Reumaakin sairastan, mutta se ei ole este raskaudelle, vaikka siitä kivuliaan tekeekin.
Tahtoisin kovin purkuleikkuuseen ja raskautua ns. kotikonstein jos mahdollista, iän puolesta minulla ei ole kiire, nykyinen mieheni on 40-vuotias.
MUTTA minua pelottaa leikkaus ja sen jälkeiset viikot sillä sektion jälkeen jouduin ambulanssailla sairaalaan kamalien kipujen vuoksi ja tilanteen ollessa pahimmillaan sairaalassa, minut vietiin leikattavaksi. Vatsa aukaistiin ja tutkittiin läpikotaisin, etsittiin kipuun selitystä. Vatsaontelossa oli märkäisää nestettä ja tulehduarvot nousussa. Neste poistettiin ja minut laitettiin antiniootti-tippaan. kipu jäi mysteeriksi, myöhemmin neuvolassa epäilivät sektion jälkeistä vatsakalvon tulehdusta. Meinasin kuolla ja asia on jäänyt mieleeni pysyvästi. Pelkään leikkausta vatsan alueelle. Tuolloinkin vielä haavani aukesi ja paraneminen oli hidasta.
Toinen vaihtoehto, pakotie leikkauksesta olisi koeputkihedelmöitys ja mieheni olisi siihen suostuvainen. Ainoa este hoidoille tuntuu olevan raha sillä kela-korvauksia en tule saamaan sillä lapsettomuus on itse aiheutettua.
Eli paineet kasvaa sille, että raskaaksi pitäisi tulla 1-2 hoitokerran aikana rahan puolesta. =(
Virossa tehdään kumpaakin halvemmalla, mutta terveydellisen tilanteeni (diabetes) en uskalla mennä paikkaan missä minua ei ehkä ymmärrettäisi oikein kielimuurin vuoksi (kuullut ettei siellä englantia paljoa osata).
Alan olemaan hieman masentunut tämän asian kanssa ja siksi kun en saa tehtyä päätöstä.
Aikataulukin tiukka eli toimenpiteeseen (purku) minulla on aika varattuna 24.10. Odl:ään ja siten miehellä aika siemennesteanalyysiin jo seuraavalla viikolla, samoin minulla gynekäynti. Purkuleikkuuseen siksi aika varattu, että ensin olin ihan varmana siihen menossa kaiken uhalla ja otin ajan lokakuulle sillä marraskuun alusta hinta leikkauksellekin tuplaantuu, ollen nyt n.3000e (monissa paikoissa jo nyt 5000e).
Kumpi teistä olisi parhain ratkaisu?
Mietin jo, että menisikö hoitoihin ja hakeutuisi purkuleikkuun jonoon kunnalliselle sillä aikaa, saisin samalla mietintäaikaa pelon käsittelyyn ja silti raskaus saisi mahdollisuuden jonotusaikana hoidoissa.
Sterilisaatioon on aikanaan ollut myös se syy, että minulle ei vaan sovi mikään muu ehkäisy, joten purku toisi ongelman takaisin. Ehkä joku ehkäisyvaahto on ainoa mikä sopii. Kumiallergiakin minulla on ja reuman vuoksi kierukka ei sovi ja pillerit aiheuttaa kamalia sivuoireita (migreeni).
Toisaalta ole sterkun jälkeen ollut todella kivulias menkkojen aikaan ja jo viikkoa ennen niitä. Kierto säntillinen.
Tiedän, että minulle ei voi kukaan antaa valmista vastausta, mutta erilaisia näkökulmia kaipaan asiaan. Päätökselle kun ei ole montaa päivää aikaa. :(
Ja vauvakuume kolkuttelee jo siihen malliin etten mitään tekemättäkään halua olla.
Kiitän jo etukäteen vastaajille, vinoilu ei auta mitään, joten toivon siltä säästyväni
Hoidoista on kumminkin teillä monella erilaisia kokemuksia ja siten myös realistisuutta sen suhteen, valitettavasti myös pitkää odotuksen odottelua rankkojen hoitojen viidakossa. Tahdon myös toivottaa samalla teille muille voimia!
Tarvitsisin apua päätöksessä, erilaisia näkökulmia jotta päätyisin oikeaan ratkaisuun.
Enkä jaksaisi kivitystä siitä, että kysyn asiaa täältä sillä vauvakuume se on minullakin.
Olen vuosi sitten päätynyt sterilisaatioon sektion yhteydessä terveydellisistä syistä ja painostuksen alla. Erosin silloisesta miehestäni hyvin pian henkisen väkivallan vuoksi ja hän on vielä eron jälkeen tuonut ilmi vahingonilonsa siitä etten voi uuden miehen kanssa lasta saada.
Terveydentilanne on nyt parempi sillä moniin selittämättömiin oireisiin ja huonoon kuntoon löytyi myöhemmin syy eli 1 tyypin diabetes. Reumaakin sairastan, mutta se ei ole este raskaudelle, vaikka siitä kivuliaan tekeekin.
Tahtoisin kovin purkuleikkuuseen ja raskautua ns. kotikonstein jos mahdollista, iän puolesta minulla ei ole kiire, nykyinen mieheni on 40-vuotias.
MUTTA minua pelottaa leikkaus ja sen jälkeiset viikot sillä sektion jälkeen jouduin ambulanssailla sairaalaan kamalien kipujen vuoksi ja tilanteen ollessa pahimmillaan sairaalassa, minut vietiin leikattavaksi. Vatsa aukaistiin ja tutkittiin läpikotaisin, etsittiin kipuun selitystä. Vatsaontelossa oli märkäisää nestettä ja tulehduarvot nousussa. Neste poistettiin ja minut laitettiin antiniootti-tippaan. kipu jäi mysteeriksi, myöhemmin neuvolassa epäilivät sektion jälkeistä vatsakalvon tulehdusta. Meinasin kuolla ja asia on jäänyt mieleeni pysyvästi. Pelkään leikkausta vatsan alueelle. Tuolloinkin vielä haavani aukesi ja paraneminen oli hidasta.
Toinen vaihtoehto, pakotie leikkauksesta olisi koeputkihedelmöitys ja mieheni olisi siihen suostuvainen. Ainoa este hoidoille tuntuu olevan raha sillä kela-korvauksia en tule saamaan sillä lapsettomuus on itse aiheutettua.
Eli paineet kasvaa sille, että raskaaksi pitäisi tulla 1-2 hoitokerran aikana rahan puolesta. =(
Virossa tehdään kumpaakin halvemmalla, mutta terveydellisen tilanteeni (diabetes) en uskalla mennä paikkaan missä minua ei ehkä ymmärrettäisi oikein kielimuurin vuoksi (kuullut ettei siellä englantia paljoa osata).
Alan olemaan hieman masentunut tämän asian kanssa ja siksi kun en saa tehtyä päätöstä.
Aikataulukin tiukka eli toimenpiteeseen (purku) minulla on aika varattuna 24.10. Odl:ään ja siten miehellä aika siemennesteanalyysiin jo seuraavalla viikolla, samoin minulla gynekäynti. Purkuleikkuuseen siksi aika varattu, että ensin olin ihan varmana siihen menossa kaiken uhalla ja otin ajan lokakuulle sillä marraskuun alusta hinta leikkauksellekin tuplaantuu, ollen nyt n.3000e (monissa paikoissa jo nyt 5000e).
Kumpi teistä olisi parhain ratkaisu?
Mietin jo, että menisikö hoitoihin ja hakeutuisi purkuleikkuun jonoon kunnalliselle sillä aikaa, saisin samalla mietintäaikaa pelon käsittelyyn ja silti raskaus saisi mahdollisuuden jonotusaikana hoidoissa.
Sterilisaatioon on aikanaan ollut myös se syy, että minulle ei vaan sovi mikään muu ehkäisy, joten purku toisi ongelman takaisin. Ehkä joku ehkäisyvaahto on ainoa mikä sopii. Kumiallergiakin minulla on ja reuman vuoksi kierukka ei sovi ja pillerit aiheuttaa kamalia sivuoireita (migreeni).
Toisaalta ole sterkun jälkeen ollut todella kivulias menkkojen aikaan ja jo viikkoa ennen niitä. Kierto säntillinen.
Tiedän, että minulle ei voi kukaan antaa valmista vastausta, mutta erilaisia näkökulmia kaipaan asiaan. Päätökselle kun ei ole montaa päivää aikaa. :(
Ja vauvakuume kolkuttelee jo siihen malliin etten mitään tekemättäkään halua olla.
Kiitän jo etukäteen vastaajille, vinoilu ei auta mitään, joten toivon siltä säästyväni
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei!
Ikävää, että olet joutunut päätymään sterilisaatioon ja vielä exäsi on siitä vahingoniloinen. Luulen, että täältäkään et hirveästi vastauksia saa, kun on kyse lapsettomuus palstasta. Minä en halua tuomita ketään, jokainen tekee omat ratkaisunsa itse.
Jos olisin sinun tilanteessa, niin menisin ennemmin purkuun kuin hoitoihin. 7 vuoden lapsettomuustaistelun läpikäyneenä voin sanoa, että jos raskautuminen on purun jälkeen luonnollisesti mahdollista, niin suosittelen ehdottomasti. Luulenpa, että purku ei ole niin iso leikkaus kuin sektio. Klipseillä tehty?? Itsekin kaksi sektiota läpi käynyt, tähän tarvittiin seitsemän pitkää vuotta, kuusi koeputkihedelmöityshoitoa lukuisine pakastetunalkion siirtoineen. Ei ollut helppoa ei...
Uskon, että pelottaa tollaisen sektiokokemuksen jälkeen. Kannattaa puhua peloista lääkärille. Varmasti saat riittävästi tukea ennen mahdollista toimenpidettä, jos siihen päädyt. Voimia sinne!
Vaikka kuka sanoo että sitä lasta saa enää purun jälkeen?? Ainakin mitä monilta oon kuullu ni taitaa lääkäreilläkin olla aika varovaiset kommentit purun jälkeen luomuraskautumisen suhteen.
että kannattaa silti pitää mielessä se ivf hoito vaikka purku tehtäiski ja ite asias aikaa siinä säästät jos valitset sen ivf:n suoraan..