Olen jo pitkään haaveillut omasta koirasta ja nyt koen, että olen elämäntilanteeltani siihen valmis. Olen parikymppinen opiskelija ja opiskeluni sekä muu elämäni on siinä vaiheessa, että minulla on aikaa koiralle, olen siihen tarpeeksi vastuullinen ja taloudellinen tilanteeni ei kaatuisi, jos hankkisin koiran.
Haluaisin kuitenkin ottaa koiran ihmiseltä tai perheeltä, joka joutuu rakkaasta koirastaan luopumaan, koska en haluaisi ensimmäiseksi koiraksi pentua vaan saada kokemusta aikuisemman koiran kanssa, jolla on jo jonkinnäköistä pohjakoulutusta.
Olen etsinyt eräältä hyvin tunnetulta nettisivuilta kerrostaloasuntoon sopivaa koiraa ja olen laittanut muutamalle ihmiselle sähköpostia ja kysellyt heidän koirastaan, en kuitenkaan ole saanut yhtään vastausta!! OIenko automaattisesti huono valinta koiran omistajaksi, kun minusta ei muuta tiedetä kuin että ei ole ollut aikaisemmin koiria, asun kerrostalossa ja olen nuori opiskelija?!
Olen suoraan sanottuna lähes masentunut tästä tilanteesta, koska en uskonut että koiran löytäminen olisi näin vaikeaa... Tuntuu jo kuin jokin ylempi taho ei haluisi minun saavan koiraa...
Pitäisikö siis luovuttaa ja katsoa joskus vuosien päästä uudestaan, laittaa uudestaan sähjöpostia ihmisille, joiden koirista olen kysellyt, vai yrittää vain löytää uusia sopivia koiria ja ihmisiä, jotka haluavat antaa koiransa minulle?
Haluaisin kuitenkin ottaa koiran ihmiseltä tai perheeltä, joka joutuu rakkaasta koirastaan luopumaan, koska en haluaisi ensimmäiseksi koiraksi pentua vaan saada kokemusta aikuisemman koiran kanssa, jolla on jo jonkinnäköistä pohjakoulutusta.
Olen etsinyt eräältä hyvin tunnetulta nettisivuilta kerrostaloasuntoon sopivaa koiraa ja olen laittanut muutamalle ihmiselle sähköpostia ja kysellyt heidän koirastaan, en kuitenkaan ole saanut yhtään vastausta!! OIenko automaattisesti huono valinta koiran omistajaksi, kun minusta ei muuta tiedetä kuin että ei ole ollut aikaisemmin koiria, asun kerrostalossa ja olen nuori opiskelija?!
Olen suoraan sanottuna lähes masentunut tästä tilanteesta, koska en uskonut että koiran löytäminen olisi näin vaikeaa... Tuntuu jo kuin jokin ylempi taho ei haluisi minun saavan koiraa...
Pitäisikö siis luovuttaa ja katsoa joskus vuosien päästä uudestaan, laittaa uudestaan sähjöpostia ihmisille, joiden koirista olen kysellyt, vai yrittää vain löytää uusia sopivia koiria ja ihmisiä, jotka haluavat antaa koiransa minulle?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moni varmaan antaa mielellään maalle tai omakotitaloon, mutta jatka sitkeästi etsintää, sitkeys palkitaan. Vakuuta omistajat siitä, kuinka ulkoilutat riittävästi koulusta ja koulutehtävistä huolimatta ja järjestät koiralle virikettä.
No mulle tuli mieleen, että jos ovat olleet ns. ongelmakoiria, eivätkä sentähden halua antaa esim. kerrostaloon tai kokemattomalle koiranomistajlle.
Ja kyllähän totuus onkin, että mikäli koira on ok. niin eihän sitä normaalisti pois anneta.
Erittäin usein nämä ´allergiat´ja ´elämäntilanteen muuttuminen´- koirat ovat juuri näitä ns. ongelmakoiria.
Odottele ja jatka vaan etsimistä rauhallisesti, kyllä se oikea jostain sinun eteesi tulee, ja parempi niin.
Erittäin usein nämä ´allergiat´ja ´elämäntilanteen muuttuminen´- koirat ovat juuri näitä ns. ongelmakoiria.
Ei tuo aina sitä tarkoita että ongelmakoira..jos tunnet rodun ennestään mikä annetaan pois tiedät jo mistä kyse..usein se on koiran energisyys ja koira turhautunut annettuihin oloihin. Tai dominoi kun rajoja ei laiteta.
Oma rotuni sellainen että vaatii hieman osaamista ja usein syy juuri tuo omistajan osaamattomuus ja koiran energisyys..koirassa sinällään ei mitään vikaa vaan toimii rodunomaisesti.
Ongelmakoira ei välttämättä olekaan ongelmakoira kun liikunta ja olosuhteet muuttuu jämptimmiksi ja rotua ymmärtävämmiksi.
Koiran ongelmiin syy on siellä remmin takana.
Me hankimme koiran perheestä johon tuli lapsi ja ajanpuute oli syy. Koira normaali mutta hyvin energinen ja nyt menee mitä parhaimmin maalla missä saa mennä vapaasti..ongelmat hävisi samantien. :)
Lisään vielä että avioerot voi olla riitaisia ja koira päätetään sitten antaa pois joko syystä ettei kumpikaan koiraa saa tai ei olla varauduttu että hoito jää pelkästään omalle kontolle kmuiden kiireiden ohella kun ero tulee.
Koirassa jälleen ei vikaa.
mäkin asun kerrostalossa ja etin aikoinaan koiraa joka olisi jo parin vuoden ikäinen juuri samasta syystä. mutta ei löytynyt koska kaikki halusivat antaa koiransa maalle. ja olen onnellinen etten silloin saanut "aikuista" koiraa vaan otin pennun. vaikka sen kouluttaminen ylimmästä kerroksesta sisäsiistiksi on työlästä ja välillä hieman turhauttavaa.
ja kuten `onnea etsintään` sanoi monesti aikuiset koirat joista luovutaan ovat ongelmakoiria jotka eivät todellakaan sovellu kerrostaloon.
mutta onnea etsinään ja toivottavasti löydät ihanan koiran ^^