Kaikille Teille, rakkaat kissaystävät!
Tässä ihana tarina, joka ehkä auttaa pikkuisen siihen suruun jolta ei voi välttyä kun rakas karvainen ystävä menee pois luotamme. Ja ehkä..tämä toimii myös ennaltaehkäisevästi..ja antaa toivoa..
Jotkut ehkä jo ovat tän lukeneet..mutta laitan sen tänne kuitenkin:)
Hyvää Kesää !
t.Jansku ja The Hairy Boys
http://www.petloss.com/rbfinn.htm
Tässä ihana tarina, joka ehkä auttaa pikkuisen siihen suruun jolta ei voi välttyä kun rakas karvainen ystävä menee pois luotamme. Ja ehkä..tämä toimii myös ennaltaehkäisevästi..ja antaa toivoa..
Jotkut ehkä jo ovat tän lukeneet..mutta laitan sen tänne kuitenkin:)
Hyvää Kesää !
t.Jansku ja The Hairy Boys
http://www.petloss.com/rbfinn.htm
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo oli ehdottomasti kauneinta, mitä olen koskaan kuullut.
Kyyneleet täyttivät silmäni ehkä ajoittain nähnyt edes lukea sen vuoksi.
Itse asiassa tuo sai ainoastaan kaipaamaan pientä rakastani entistä enemmän, mutta en syytä siitä sinua.
Luulen, että jos lukisin sen myöhemmin tänä vuonna uudestaan, sillä olisi erilainen vaikutus.
Mutta nyt se teki oloni vaikeaksi.
Itse asiassa tuo oli juuri Sinulle tarkoitettu (laitoin sen myös sinne sun koskettavan kirjoituksen vastaukseksi)
Olen tosi pahoillani jos pahensi mieltäsi..mutta ymmärrän että asia on vielä niin tuore.
Mutta uskon ja toivon että kun aikaa kuluu..pystyt näkemään tuossa toivon pilkahduksen. Minä ainakin uskon ettei tämä elämä tähän lopu..vaan jatkuu jossain muussa muodossa..
siihen asti eletään ja rakastetaan täysillä, eläimiä sekä ihmisiä ja kaikkea kaunista =)
Itke ja sure vaan loppuun kaikki tunteet..jonain päivänä sitten heräät aamulla ja huomaat ettei enää satu niin paljoa..olen ihan varma siitä!!
Halaus
Jansku
Se oli tosi kaunis kirjoitus ja sitä lukiessani tuli kyyneleet silmiin. Minun kissa kuoli viime vuonna vähän ennen joulua ja olen kaivannut kissaani hyvin paljon.
Kiitos Jansku että laitoit tuon kirjoituksen,se lohdutti minua hyvin paljon.
Tämä päivä on jo mennyt huomattavasti paremmin.
Olen jo ehtinyt ajatella asiaa niin paljon, jo ennen kuolemaakin.
Nyt voin jo vastata tähänkin viestiin itkemättä tai tuntematta pahaa oloa.
Tietysti olo on haikea, mutta olen helpottunut siitä ettei Henkalla ole enää kipuja ja että se paha on totaalisesti ohi.
Näin ajattelin kuolinhetkelläkin, joten en edes itkenyt kuin vasta tuntien kuluttua.
Tiedän, ettei tämä sureminen ole nyt ohi.
Tulen tällä viikolla ja myöhemminkin vielä monesti tuntemaan tuskaa, mutta silloin on taas otettava esille asian positiivinen puoli, jolta kantilta asiaa nyt ajattelen.
En tunne, että huijaisin itseäni kun en anna itselleni kokoajan valtaa vollottaa loputtomasti.. Toki itken välillä, mutta pyrin pitämään sille jotain rajaa, ettei se jää päälle.
En halua rypeä surussa ja murheessa liian pitkää aikaa, koska en pääsisi siitä pois.
Koska kuolema on jonkun elämänjakson vieminen päätökseen ja uuden aloittaminen.
Tällä tulee olemaan suuri vaikutus minuun ihmisenä ja ajattelijana, joten en näe tätä pelkästään huonona juttuna.
Henkka oli minulle ystävä ja lemmikki niin monta vuotta, että en jäänyt mistään paitsi, että nyt pitäisi murehtia.
Huolehdin ja rakastin Henkkaa aina koko sydämestäni, ja niin henkkakin minua.
Ei minulla ole itkun aihetta.
Saan olla onnellinen ajasta, jonka yhdessä vietimme.
Kiitos Päivikki noista sanoista, ihanaa jos tuo kirjoitus auttaa edes yhtä kisuihmistä =)
Ja Tiina;
Mun täytyy sanoa, että noin nuoreksi olet harvinaisen fiksu ja kypsä tyttö! Osaat niin hyvin ilmaista tunteitasi ja ajatuksiasi, ja siitä on sinulle itsellesi hyötyä elämässä. Ihanaa kuulla että tuntuu jo pikkusen paremmalta. Noinhan se juuri menee..että ensin on vaan suru ja tuska..sitten pikkuhiljaa pystyy näkemään suuremman kuvan..ja tajuaa että oli onnekas kun sai kokea upean yhteyden karvaiseen ystävään! Tiedätkö, kaikki ihmiset ei kykene tällaiseen..on rikkaus saada elää eläinten kanssa..mun mielestä eläimet voi opettaa meille ihan hirveesti asioita, ihan omasta itsestämme.
Ja Sulla on se rikkaus sydämessä, sieltä se ei ikinä häviä.
Oikein aurinkoista päivänjatkoa!!
=)
t.Jansku
Jansku, olen hyvin otettu.
Kaikista auttaneista ja varsinkin sinusta on ollut paljon apua tässä vaikeassa tilanteessa.
Olen nyt tottunut ajatukseen, ettei Henkka ole enää fyysesti lähellä, mutta ajatuksissa hän tulee aina olemaan.
Vaikka ensin vastustin ajatusta ottaa uusi kissanpentu, olen nyt vahvasti sen puolella.
Uusi kissa ei tule korvaamaan Henkkaa, mutta se täyttää sitä tyhjiötä, joka jäi Henkan mukana.
Otamme kissan myös siksi, että tämä Henkan pienempi "veli" Toni saa jonkun ystävän, jonka kanssa olla, onhan hän sellaiseen pienestä asti tottunut.
Uuden kissan myötä saamme uutta ajateltavaa, eikä suru ole läsnä niin kauan, vaan on helpompi jatkaa eteenpäin ja keskittyä tulevaisuuteen.
Olen onnellinen saadessani Henkan tilalle uuden pienen ystävän, jolle voin rakkauteni näyttää ja olla yhdessä.
Olen tässä miettinyt sen uuden kisun väriä..
Henkka oli lähes pikimusta, kaulus ja tassut olivat valkoiset. En missään nimessä halua Henkan kopiota, koska sitten en ehkä voisi keskittyä tähän pikkuiseen yksilönä ja persoonana, vaan saattaisin miettiä vain hänen ja Henkan eroja..
Toni on vaaleanoranssinruskea raita-nalle joten tämä uutukainen voisi olla suklaanruskea, valkoinen tai hiirenharmaa :)
Hei!
Toivon todellakin, että vielä löydän rakkaan metsäkissani (ruskeatiikeri), joka kaikessa rauhassa ulkoili 'omalla mäellä' kissasiskonsa kanssa ja oli HIHNASSA. LENKKI OLI TEHTY, HE HALUSIVAT VAIN NAUTTIA KEVÄÄN TUOKSUISTA JA ÄÄNISTÄ. Mäellä on käyty jo kahdeksan vuotta ja aina on ollut rauhallista ja turvallista.
Paikalle tuli känniläissakki metelöimään ja kaljottelemaan keskellä sunnuntai-iltapäivää!
Vieressä on saattohoitokoti, vanhusten talo ja palvelutalo,joten heitä kehotettiin olemaan hiljempää, sillä kissatkin oli herätetty päiväuneltaan ja korvat luimussa katselivat, miksi pikkuparatiisi onkin yhtäkkiä önkyröitten meteliä täynnä. 'Me juodaan vaan yhdet ja lähdetään'!
Emäntä päätti, että koska kissat olivat koko päivän ulos pyytäneet, emme lähde pois vaan odotellaan ja poimitaan kieloja kauempaa sen aikaa.
Kun sitten kiipesin törmän yli takaisin, kissat olivat vapaana, irroitettu hihnasta. Kohta selvisi myös, että toinen kissa oli viety. Paikalle oli tullut myös naapuritalosta kielonpoimijoita, jotka totesivat, että olivat nähneet ryhmän naisen kantavan kissaa!
Haluan prinssini takaisin. Osaako kukaan auttaa?
Olen jakanut satamäärin ilmoituksia, etsinyt kilometri-ja tuntitolkulla Schildin puistosata, lassilasta, Kannelmäestä ja muualta Kaarelasta.
Poliisi-ilmoituskin on tehty, mutta eivät vaivaudu, vaikka saivat tietoja tekijöistä; naisesta on saatu selville etunimi ja puhelinnumero, joka salainen!
Kissallani on vaiva, joka väärällä ruualla voi johtaa virtsatien tukkeutumiseen ja myrkytystilaan.
surullinen kissanainen
Kissanaiselle:
Kamalaa!!! Otan osaa ja pieksisin kyllä henk.koht (suokaa anteex) nuo hirvitykset jotka vievät keskellä päivää jonkun oman kullanmurun!!!!
Toivon että saat kisusi takaisin, älä luovuta!
Ihmeitäkin tapahtuu..olisko mahdollista..ehkä voisit ottaa jonkun skroden kaverin mukaan, miespuolisen ja mennä tämän naisen juttusille? Jos tiedät nimen jne..?
Toivon parasta!!
Ja Tiina!
En uskaltanut tuota itse ehdottaa..mutta olen iloinen että ootte päättäneet ottaa uuden kisukaverin!!! Itse olin kans miettinyt että ei heti jne..mutta kun oma mussukkani kuoli 18v vanhana rouvana..huomasin että olin jo surrut pikkusen etukäteen..ja että mun elämääni kuuluu kissa. Oli hyvin luonnollista hankkia uusi kaveri, ja en koskaan verrannut heitä, eikä mikään uusi kisu vienyt ensimmäisen paikkaa..oli vaan yllinkyllin kissarakkautta annettavana, tavallaanhan voisi ajatella niinkin, että se, että Henkka oli niin ihana kissa sinulle, niin on ikäänkuin kunnianosoitus sille, että haluat ottaa kissan elämääsi. Mä ainakin koin sen myös niin, että mun kisu oli niin ihana ja tärkeä..että se teki mut myös 'riippuvaiseksi' kissan ystävyydestä:)
No enivei, hieno juttu!! Moni tosiaan suosittelee juuri tuota..lieventää surua ja saat antaa hellyyttä ja rakkautta uudelle suloiselle pennulle...ihanaa!!
Oikein kivaa kesäpäivää,
kerropa sitten kuulumisia kisulin tulosta perheeseesi!
Jansku