”Isoäiti ja isoisä olivat järvellä. Molemmat olivat väsyneitä, mutta mummi halusi soutaa, ja ukki piti perää. Kun tuuli alkoi nousta ja soutaminen kävi raskaaksi, sanoi ukki: Anna mie souvan.”
Tällaisen tarinan luin jostain vuosia sitten.
Eikö tällainen ole arkipäivän rakkautta? Sitä on myös kun mies rakentaa perheelleen talon, kun väsynyt hieroo toisen väsyneen hartioita. Kun nielaisee mököttämättä pahan sanan, minkä toinen suutuspäissään on laukonut., eikä halua päästä tasoihin. Kun ei nosta meteliä jokaisesta pikkuvirheestä, kun ohimennen halaa toista. Kun antaa anteeksi ja välittää, ja hyväksyy toisen vikoineen päivineen.
Kestääkö parisuhde näillä eväillä, eikö onni ja rakkaus ole kuitenkin arkipäivän asioista kiinni?
Tällaisen tarinan luin jostain vuosia sitten.
Eikö tällainen ole arkipäivän rakkautta? Sitä on myös kun mies rakentaa perheelleen talon, kun väsynyt hieroo toisen väsyneen hartioita. Kun nielaisee mököttämättä pahan sanan, minkä toinen suutuspäissään on laukonut., eikä halua päästä tasoihin. Kun ei nosta meteliä jokaisesta pikkuvirheestä, kun ohimennen halaa toista. Kun antaa anteeksi ja välittää, ja hyväksyy toisen vikoineen päivineen.
Kestääkö parisuhde näillä eväillä, eikö onni ja rakkaus ole kuitenkin arkipäivän asioista kiinni?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tänään kaikki kynnelle kykenevät,
hierokaa puolisoanne hartioista!!
Antakaa suukki ja halatkaa!!