Tästä äidistä tuli nyt välinpitämätön

Ikävä todeta, mutta homma on mennyt pieleen jo paljon ennen murrosikää. Missä, sitä en kyllä voi tietää... Todennäköisesti kasvatuksessa...

No kiitos sinulle. Lapsi alkoi oireilemaan murrosiässä, siihen saakka oli lapsi jonka kanssa helppo tulla toimeen, helppo tehdä kaikkea ...
isäsuhde lapsella on huono, lähes olematon .. mutta sitä suuresti peräänkuulutettua "kunnon miehen mallia" on saanut parilta ihmiseltä kasvaessaan..
ei vaan voi ymmärtää. Se on hirveen fiksu, syvällinen ja ajatteleva. Mutta sitten tulee se vaihde päälle et mennään .. ja kaikki muuttuu. Ihan ku olis täysin eri ihminen niiden kavereittensa kanssa.

Näillä mennään, ehkä se joskus tuiolla kaupungilla vastaan tulee.. mukana sillä ei ole mitään .. kauanko kaverit lainaa vaatteet meikit, pesuaineet, rahat muut.

Niin järkyttävää kuin sitä onkin ajatella niin nuorilla naisilla on sellainen pankki omasta takaa että käteistä riittää vaatteisiin ja meikkeihin ilman kaverien apua. Kun käteinen käy siltä tililtä vähiin aina löytyy vanhempi mies joka tekee uuden panon siihen pankkiin ja taas on rahaa. Siis käy pentu kotiin ajoissa.

Samanlaista oli minulla teinini kanssa aikoinaan. Nyt hänellä on ikää 23 vuotta ja elämä on ihan mallillaan. Asiat kunnossa, ammatti hankittu, lisäopinnot menossa jne.
Oleeme keskustelleet tyttäreni kanssa hänen silloisesta murrosiästään. Hän haki sillä ensinnäkin isän huomiota. Toivoi että isä puuttuisi tilanteeseen, näyttäisi välittävänsä jne. (isä ei ole missään tekemisissä hänen kanssaan ei ollut silloinkaan...)
Toisekseen tyttö sanoo, että minun ei olisi pitänyt luovuttaa, vaan kerta toisensa jälkeen hakea hänet kotiin keinolla millä hyvänsä. (Hainkin sos.viranomaisten ja poliiisien kanssa, mutten ilemisesti tarpeeksi kauaa jaksanut kun noin ajattelee.)

Älä luovuta nyt. Montaa vuotta tuo ei voi jatkua. Yritä pitää myös keskusteluhteys, mikäli se vain on mahdollista.

Äitien pitää jaksaa aina vähän enemmän kuin lasten. Se riittää.

Ikävän kuuloinen tilanne. Oletko puhunut kaverin vanhempien kanssa? Ehkä siitä olisi apua?

Mun veljellä sama juttu. Se on seittemäntoista ja kaupungilla ollaan kahteen asti illalla. Kotiin kuitenkin tullaan iltasin, mutta tupakalta haisten ja pikku pienessä. Äiti ei enää jaksais.

Mun äiti on hälinpitämätön manipuloiva marttyyri. Harmi ku sillä on tiukka tarttumapinta muhun ja olen niin raivona!! Teidän avoin keskustelu kuulostaa hienolta.. itsekkin kaipaan sitä mutta en tiedä voinko raivon takia niin tehä ainakaa alottaa..