Alzheimer, dementia jne

Tarkennus alzheimer on YKSi dementian muoto!Hassu aloitus,mutta pakko oli tarkentaa!!

No muttta eikös siinä lue jne

Meillä on perheessä Dementia potilas, hän on jo omissa maailmoissaan, Kaikenlaista on sattunut vuosien varrella, niistä saisi vaikka kokonaisen kirjan..

Järkytyin kun sain kuulla eilen että koulutoverini oli sairastunut Alzhaimeriin.
Ei enää voi jättää yksin, eksyy kotipihallakin.
Ikää on vähän päälle 60v.

Olen tavannut hoidettavani intervallijaksoilla nuoria alzhaimer potilaita.
Heistä ei sivullinen huomaa että ovat sairaita. Eräänkin luulin olevan vierailijana, puhui niin asiallisesti ja näytti terveeltä

Saattaa olla , ja monestihan esim. kauniisti puettu,siisti vanhus istuessaan esim. päiväaulassa ei yhtään eroa ns. terveestäkään vanhuksesta ulkoisesti tai fyysisestikään. Näin omankin vanhukseni kohdalla.
Että aivan sama juttu se on vanhallakin dementikolla. Loppuvaihe onkin sitten väistämättä samanlainen ikää katsomatta.

Mutta kyllä tie hoivakotiin on pitkä, nuoremmalla kuin vanhuksellakin.....siihen mennessä on jo kaikkia avopuolen palvelut ja keinot käytetty.
Joten tuo terveen vaikutelma on vain näennäistä.

Meidän papalle tuli se ns vanhuusdementia... anteeksi jos kirjoitan sanan väärin ja jos vaikka tuollaista ei ole olemassakaan...

No kuitenkin, hänestä tuli tosi äksy ja aina kaikki vika oli muissa... sitten tuli ne katoamistemput, eli siihen aikaan hänellä oli vielä ajokortti, koska kukaan meistä ei hoitoalan ihmisiä, ei tajuttu, että voisi olla sairauden alku kyseessä...

Muistan vieläkin ne unettomat yöt ja poikien etsinnät, miettivät kaikki mahdolliset paikat ja kävivät kysyelemässä... ja poliisille ilmoittaminen mutta koska ei ollut vielä virallaista tietoa dementiasta, niin mitään "super etsintää "ei tullut.

Pappa kyllä löytyi mutta sitten alkoi meidän papalla elämä "virallisen" dementian kanssa ja oli helpompi ymmärtää häntä... ja sitten sai apuakin ihan toisella tapaa, kotisairaanhoito jne ja lopulta laitos.. ja viimeisenä se kuolema.

Niin dementia on tosiaankin ennen muuta aivosairaus, ja vahingoittaa aivojen muistialueita, ja varmaan aika monella hieman erilailla , alkaa, ts. eri muistin aluieta tuhoamalla , toisilla nopeammin tai hitaammin.

Sitä olemme monta kertaa omaisemme hoitajien kanssa sanoneet että dementia on usein liikkuvien , hyväjalkaisten ihmisten sairaus.

Kun niin usein on että aivan selvä järkisiä ihmisiä on usein ihan vuodepotilaina siksi etteivät pysty liikkumaan, niin sitten näiltä joilla liikuntakyky säilyy menee muisti!Kun he liikkumisensa ja fyysisen kuntonsa puolesta pärjäisi kotona vallan hyvin, mutta tulee muistamattomuuden myötä karkailua, käytöshäiriötä ym. että tarvii ympäri vuorokautista valvontaa.

Olen myös pannut merkille saman.
Kun on vikkelät jalat, ei pelaa korvien välissä.
Monella jolla järki juoksee joutuu makaamaan sängyssä.
Usein on näin, ei tietenkään aina.

Meidän pappa on nyt jo siellä toisella puolella... nyt on isän serkku dementia vuorossa ja vaimolla jo ikää, ei varmaan kauan jaksa hoitaa... heillä tällä hetkellä se "ovet lukossa" vaihe menossa. Tytär kyllä auttaa mutta kun on oma työ ja perhe ja vuorokaudessa vain 24 h, niin ei sitä yksi ihminen joka paikassa voi olla samaan aikaa. Eikä tytärkään nyt mikään tyttönen... eikä voimatkaan riitä... yksi dementikko syö usean voimia.

vAI IIN

Olen miettinyt Alzhaimeriin sairastuneen mielentilaa.
Ovatko he onnellisia siinä maailmassa mihin ovat joutuneet.
Olin nuorempana vanhainkodilla töissä, näin onnellisen näköisiä Alzhaimer potilaita, mutta oli hyvin ahdistuneita ja tuskaisiakin.
Eräs mummeli eli nuoruuttaan, jopa flirttaili nuorten miesten kanssa, hänellä oli lähes aina hymy huulilla, lauleskeli usein.
Toinen taas oli itku kurkussa kun ei päässyt lypsylle, silmät hätää täynnä yritti päästä navettaan kun lehmät ammuu siellä ja hän ei pääse lypsämään.

Meillä on nyt hankala vaihe, Millään ei osaa olla mieliksi, ei vastaa kun kysytään, joka asiassa panee vastaan. Tietää kaikki asiat paremmin, muistamattomuudesta johtuvat hankaluudet ovat minun syytäni, olen piilottanut tavarat, valehtelen jne..
Katseet ja puheet ovat vihamielisiä.

Isoäidillä(82v.) todettiin alzhaimerin tauti muutama vuosi sitten ja hänet siirrettiin laitokseen.Ihan perusterve ihminen,ei sairauksia,ei leikkauksia,ei verenpainetta,harrasti monenlaista,oli käsistään taitava ja oli sosiaalinen.Yhtäkkiä vain oltiin siinä pisteessä,että ei ole kaikki kohdallaan.Isoäiti ei osannut enää kotiin,ei tunnistanut tuttuja paikkoja,alkoi elää menneisyydessä.Soitin synttärionnittelut isoäidille ja hän alkoi puhua 30 vuoden takaisista synttärijuhlista.Että hyvin meni ja pikkutytötkin olivat mukana(siis minä ja siskoni).Alkoi piilottaa/hukata tavaroita ja väitti,että on varastettu.Ennen niin kiltti isoäiti tuli äkäiseksi ja levottomaksi.Tilanne menee hiljalleen pahemmaksi.Kädet ja jalat toimii,periaatteessa kaikki muu toimii paitsi aivot.Jos hänet viedään hetkeksi jonnekin talon ulkopuolelle,ei tunnista takaisintullessaan hoitajia eikä muita potilaita,ei edes huonettaan.Isoäidin äiti kuoli jo ennen minun syntymää,mutta nyt isoäiti on alkanut ihmetellä,missä se äiti on ja miksei tule hakemaan pois(laitoksesta).On surullista katsoa hänen poiskuihtumistaan.Olen miettinyt,että kuinka suuri riski minulla on saada sama sairaus.Äidin suvussa on muunmuassa skitsofreniaa.Minulla itselläni on aspergerin syndrooma.

Alzhaimer on armollisempi sairaalle. Hän ei itse sairauden edetessä tajua tilaansa. Toisin onALS-taudissa, se on kidutusta kun järki juoksee ja on katseltava kuinka ruumis rappeutuu.

Minulla on omakohtaista kokemusta perhepiirissä kummastakin kauheasta sairaudesta, sekä ALSista että alzheimerista. En molempia tapauksia omaishoitaneena pysty sanomaan, kumpi on kamalampaa.

ALS johti kuolemaan kolmessa vuodessa, alzheimer on nyt viiden vuoden jälkeen keskivaikeassa vaiheessa ja elämää saattaa olla vielä edessä yli 10 vuotta. Molemmille on yhteistä se, ettei kumpaankaan pystytä parantamaan - viimemainittua ehkä sentään hiukan hidastamaan, jos tauti on todettu jo varhaisvaiheessa.

Meillä on periytyvä alzheimer,miehelläni siis,yhtä helvettiä ja kidutusta tämä on,katsella kun toinen riutuu pois,miten tämä armollisempi??3 vuotta menty ja kohta vaikea vaihe tulossa,vauhti ja aggressivisuus lisääntyy.
Varhaisvaiheessa todettu,lääkkeet ei oo hidastanut pätkääkään,vaikka on parhaat alzheimerlääkkeet mitä maailmassa myydään.Ei alzheimer ole armollinen ,niin kauan kuin on yksi solu joka toimii aivoissa,mieheni kärsii,se näkyy vaan eri tavalla kuin terveellä!!Tuska ja hätä on valtava yötä päivää,ja se purkautuu aggressioina!!
Maailma vaan yhtä alzheimeria ollut siitä päivästä kun diagnoosi saatiin,olen aina sanonut,että jos nuorena saan itse alzheimerin,otan kyl ja hyppään johonki koskeen,sen verraan karmeeta tämä on!!

Kirjoitin siitä mitä olen nähnyt.
Vanhainkodilla on Alzheimer potilaita jotka ovat hyvin agressiivisia. Sitten myöhemmin moni rauhoittui, olivat hyväntuulisia, elivät lapsuuttaan tai nuoruuttaan. Tuskaisiakin oli, "Lehmät ammuu navetassa eikä pääse lypsylle", Hätä eläinten puolesta oli todellista.
Minulla ei ole kovin läheistä kokemusta Alzheimerista, kirjoitin vain siitä vähästä mitä olin nähnyt.
Olin nuorena kesätöissä vanhainkodilla.
Te elätte Alzheimeriä konkreettisesti sen keskellä.

Olen 26 vuotta hoitanut muistisairaita ja vanhuksia laitoksissa sekä kentällä,,nyt "oma" alzheimer tässä kotona,ja pahimmasta päästä,vanhoilla joillakin on auvoista,mutta onko se sitten todettu alzheimer,dementioita niin montaa eri sorttia.
Hoitokodissa missä käyn, on kyllä alzheimersairaita vanhuksia, jotka aggressiivisia aina "kasvivaiheeseen asti".Nuorilla tämä vielä rajumpaa,mutta mitenkään armollisempaa tämä ei ole.,onko edes armollista muistisairautta?Oman mieheni kohdalla olen huomanut,että hän kärsii vaikka ei muisti pelaa,pitää itse vaan olla Poirotti ja keksiä mistä mikin purkaus johtuu.
Neurologilta kysyin kerran ,auttaako ne alzheimerlääkkeet todella,totesi että harvemmin nuorilla,mutta rauhoittaa hetken käytöstä,meillä ei pure kohta mikään lääke,paitsi jos Korkeasaaresta sais tainnutuspiikkejä!

Ristiina ja tytär kysyi onko edes olemassa armollista muistisairautta. Omasta kokemuksesta sanoisin että on, vaikkakin se taitaa olla harvinaista.

Mieheni sairastui ALSiin, sellaiseen lievästi dementoivaan muotoon, joka lääkäreitten mukaan on äärimmäisen harvinainen. Hänessäkin tapahtui persoonallisuudenmuutoksia, hänestä tuli äreä, toisista piittaamaton vastarannan kiiski, joka sanoi lääkkeille EI, pesulle menoon EI, pyjaman vaihtoon EI, parranajoon EI, hiustenleikkuuseen EI, hampaitten pesuun EI.

Puhuin tilanteesta mieheni lääkärin kanssa ja sanoin, etten jaksa hoitaa miestäni kotona jos ihan jokaisesta arjen asiasta täytyy käydä hirmuinen vääntö. Hän ymmärsi asian ja määräsi miehelleni lievän mielialalääkityksen, joka jatkui kuolemaan asti. Ei miehestäni mikään tahdoton tai tunteeton Zombi tullut, ehkä paremminkin oma itsensä, läheisistään välittävä ja aina toisia ensiksi ajatteleva.

Ajan kuluessa ja sairauden edetessä mieheni unohti, että hänen vakava sairautensa on parantumaton ja johtaa kuolemaan hyvin nopeassa ajassa. Näin jälkeenpäin ajattelen että hirveän sairauden harvinainen, dementoiva muoto oli oikeasstaan armelias, sillä mieheni oli loppuun asti valoisa ja toiveikas, uskoi paranevansa.

Voimia ja jaksamista kaikille omaishoitajille.

Et-lehdässä oli viime syksynä?? Alzheimeristä todella liikuttava arttikkeli, jossa mies omaishoiti työikäisen vaimonsa loppuun saakka ja siten mies palasi takaisin työelämään.. siinä artikkelissa oli kovin vähän sellaista haastavaa käyttäytymistä.. sen kun luin, jäin siihen käsitykseen että Alzheimeriä on monenlaista..

http://areena.yle.fi/video/1331452888618
Tässä on yksi tapaus.

Heillä oli se seesteinen vaihe,haikeana muistan,kun meillä se,sitten alkoi alamäki....

D3-vitamiini ehkäisee Alzheimerin tautia
Kalifornian yliopiston tutkijat ovat löytäneet uuden vaikutustavan, jolla D3-vitamiini ehkäisee ja lievittää Alzheimerin tautia. D-vitamiini auttaa valkosoluja poistamaan aivosoluista taudille tyypillisiä amyloidi-beeta-paakkuja. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto ja tulokset julkaistiin 6.3.2012 lehdessä nimeltään Journal of Alzheimer's Disease.
Samat tutkijat ovat jo aikaisemmin havainneet, että Alzheimer-potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on usein vähäinen ja että puute heikentää muistia ja muita kognitiivisia toimintoja. Työryhmä on osoittanut myös, että D-vitamiini ja kurkumiini vaikuttavat yhdessä Alzheimerin tautia potevien immuunisoluihin ja poistavat amyloidi-paakkuja. "Uusi tutkimus tuo lisävalaistusta siihen, kuinka D3-vitamiini suojaa aivoja", sanoo tutkimusta johtanut tohtori Milan Fiala (David Geffen School of Medicine, UCLA ja Veterans Affairs Greater Los Angeles Healthcare System). Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että berberiini, B-vitamiinit, karnosiini ja omega-3-rasvahapot voivat ehkäistä ja jarruttaa Alzheimerin tautia.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2287

Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/25/vitamin-d-may-reduce-the-risk-of-dominantly-inherited-alzheimers-disease/

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla on kovin vähän D-vitamiinia seerumissaan. Mitä pienempi S-D-25-lukema on, sitä suurempi taudin riski. Ja kääntäen D3-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa tautia. S-D-25:n tulisi olla 75–150 nmol/l, mielellään vähintään 126 nmol/l. Siihen pääseminen voi edellyttää vähintään 100 mikrogramman (µg) päiväannoksen nauttimista. Se on paljon enemmän kuin viranomaisuositus, 7,5 µg/vrk (yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk).

EI MARGARIINIA

http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/

http://sundqvist.blogspot.fi/

http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=279

Tiedoksi, että ilmoitin asiattomasta viestistä, luettuani ketjun läpi. Näillä julkisilla palstoilla _ei varmasti kukaan_ kerro tunnistettavasti omaistensa sairauksista tahi sairaiden omaistensa iästä ja sellaiset keskustelut kuuluvat yksityisiin suljettuihin nettiryhmiin. Mä ihan aidosti en tykkää yhtään tästä Suomi24-foorumista. Pelkkiä ihmisten yksityisasioiden levittelijöitä rikollisia täällä, oli palsta mikä tahansa.

Heh no mie annan vertaistukea kertomalla meidän elämästä, oma valinta. Saa itsekin tukea tai siis sai...Mitä siitä ilmoittelemaan, joudunko putkaan. Oi mitä luksusta saa levätä :)

heps! Hoidan Alzheimer-sairasta äitiäni,joka on keskivaikeassa vaiheessa..
Hän ei itse tunnista olevansa sairas.. En usko että Alzheimer-potilas kovin
paljon ahdistuu omasta sairaudestaan..vaan kuten äitini..hän uskoo muiden
olevan kaikessa väärässä,ja olevan jotenkin päästään vialla.. Alzheimeriin
vaikuttaa perintötekijät,siinä missä kaikki muukin ihmisessä..Tuolla yhellä
tieteissivulla just luin,että jopa 20-30 vuotta ennen Alzheimerin puhkeamista
aivoissa alkaa tapahtua sellaisia muutoksia,jotka sitten aikanaan alkavat
sairauden..

Metakromaattinen leukodystrovia (MDE) Myös aivosairaus

MDL,joka on vielä salakavalampi ja rajumpi kuin mikään muu olemassaolevista aivo-
sairauksista kohdistuu lapsiin kaikkein voimakkaammin.

Se on peittyvästi periytyvä,eli poikkeava geeni on molemmissa vastinkromosomeissa
ja molemmat vanhemmat ovat oireettomia sairauden kantajia.(perintötekijät)

Oli raastavaa katsoa itselleni,saatika sitten nuorelle äidille joka joutui päivästä,päivään
seuraamaan rakkaimpansa kuihtumista ja kärsimyksiä 7 vuotiaasta aina 12:sta ikä-
vuoteeseen saakka.

Mitenkä tauti tuhosi nuoren elämänsä alkutaipaleella olevan tyttären poikani kehon.

Motoriset taidot katoaa, Lihasheikkous/lihasten jäykkyys/lihakset kuihtuu, Epileptiset
kohtaukset, Mielialavaihtelut/ itku ja nauru herkkyys, Puhekyvyn menetys, Sokeus.
Lopuksi menehtyminen.





















Metakromaattinen leukodystrovia (MLD)

Äiti joutui vanhainkotiin kuukausi sitten, kun hänen avomies kuoli. En ollut aikasemmin tietoinen äidin alzheimerista, kun asun eri kaupungissa ja puhelimessa äiti on ollut aina melko ookoo. Mutta nyt tajuan... pakko myöntää, etten enää pelkää edes kuolemaa tämän jälkeen. Olen soittanut melkein joka päivä äidille sinne vanhainkotiin. En pääse vierailemaan, kun on melkein 130 kilsaa välimatkaa ja itselläkin liikuntarajoite. Pitäisi vaihtaa bussia moneen otteeseen matkan varrella. No, onneksi on puhelimet ja etanaposti !