pois huostaanottotraumoistaan niin hyvin, kuin hirveistä kokemuksista yleensä on ihmiselle mahdollista kuntoutua. Jotka laittoman huostaanoton jälkeen taistelivat lapsen kotiin ala-arvoisesta sijaishuollon paikasta, jossa lasta pahoinpideltiin niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Emme enää nykyään ajattele näitä asioita kovin usein, nämä ovat liian raskaita jokapäiväiseen elämään - ja siitä huolimatta tiedämme tuhansien lasten kärsivän lastensuojelun laittomuuksista tälläkin sekunnilla kun kirjoitan näitä sanoja.
Lapsemme ei halua puhua enää huostaanotosta, se on hänellekin vielä liian vaikea asia. Hirveintä, mitä lapselle voi tapahtua, on riistää hänet hyvästä kodista ja siirtää huonoon sijaishuoltoon kaltoinkohdeltavaksi. Ennen sitä lapsi oli vain kuullut, että lapsia voidaan lyödä ja mitä kaikkia muita hirveyksiä heille voi tapahtua. Suomalainen, ihana lastensuojelu teki siitä meidänkin lapsellemme todellisuutta.
Siksi en käy tällä palstalla enää kovin usein, koska ahdistuneiden vanhempien kirjoitukset tuovat tuoreina mieleen perheemme hirveimmät kokemukset ja sen voimattomuuden, mitä rikollisesti toimivan systeemin edessä joka ainut vanhempi joutuu kokemaan. Olimme onnekkaita, koska aivan samassa tilanteessa olevat vanhemmat eivät yleensä onnistu lapsen kotiin saamisessa. Jos me emme olisi onnistuneet, ei lapsemme olisi enää terveiden kirjoissa, eikä näissä sanoissa ole liioittelua yhden ainoan kirjaimen vertaa.
Jos näiden asioiden takia haluaa itkeä, on eniten aihetta itkuun niiden lapsivankiloihin siirrettyjen lasten puolesta, joille oikea vaihtoehto olisi ollut kotoa käsin käyty kuntoutus. Omasta sijaishuollon paikastaan lapseni alkoi oma-aloitteisesti käyttää aikanaan lapsivankila nimitystä. Hänen iloiset piirustuksensa vaihtuivat ahdistaviin harmaisiin linnoihin, joiden kalteri-ikkunoiden välistä näkyi lasten itkeviä kasvoja.
On myös aihetta itkeä niiden älykkäiden lasten puolesta, jotka perusopetuslainkin mukaan ovat oikeutettuja saamaan hyvätasoista erityisopetusta, mutta sen sijaan heidät siirretään vammaisiksi ja sairaiksi leimattuina lapsivankiloihin, jossa saavat vain nimellistä opetusta. Heidän koko elämänsä tuhotaan wanna-be-rich-ihmisten rahanahneuden takia. Lasten ihmisarvo on Suomessa suurelta osin vaihdettu markkinatalouden arvojen kumartamiseen. Toiminnan välittäjäorganisaationa toimii lastensuojelu, joka pieneltä osaltaan tekee vielä myös perinteistä lastensuojelua, koska on saatava niitä nuoria, jotka julkisuudessa mainostavat sijaishuollon ihanaa autuutta, että muuta rikollista toimintaa voitaisiin jatkaa sen varjossa.
Meillä oli siis onni mukana, joten otsikon ylpeä sana on siinä mielessä huomiohakuisuutta tärkeälle aiheelle. Ylpeä olen ainoastaan lapsestani, joka on suoraryhtisenä kestänyt kaiken yhteiskunnan taholta tulevan kaltoinkohtelun niin koulussa, terveydenhuollossa kuin lastensuojelussakin. Hänellä on nyt teini-iässä vielä koko elämä kaikkine mahdollisuuksineen edessään toisin kuin niillä lapsilla, joiden perheessä ei ole ollut onni mukana ja lapsi on jäänyt vain kaltoinkohtelevan yhteiskunnan kurimukseen nujerrettuna, lyötynä, syrjittynä, kaikella tavalla alistettuna siksi, koska voimassa olevaa lainsäädäntöä ei välitetä noudattaa.
Palstalle tuleva ymmärtämätön ilkeilijä saa kirjoittaa mitä tahansa, meille riittää se, että lapsi on tyytyväinen ja halaa meitä yhtä luottavaisena, kuten aina ennenkin on tehnyt. Kun kuulen häneltä olevani "ihana mama", se riittää minulle, en jää edes ylitöihin - kuten en tänäänkään - koska lapseni halusi minut kotiin. Tiedän, että tuhannet vanhemat ovat tehneet ennen huostaanottoa samoin kuin minä, uhranneet kaiken lapselleen ja silti huostaanotto on tehty, eivätkä he ole saaneet lastaan kotiin. Se on asia, joka perheemme tämän hetkisestä hyvinvoinnista huolimatta tulee kalvamaan minua niin kauan kuin lastensuojelun valhekulissit pysyvät nykyisen laisina.
Emme enää nykyään ajattele näitä asioita kovin usein, nämä ovat liian raskaita jokapäiväiseen elämään - ja siitä huolimatta tiedämme tuhansien lasten kärsivän lastensuojelun laittomuuksista tälläkin sekunnilla kun kirjoitan näitä sanoja.
Lapsemme ei halua puhua enää huostaanotosta, se on hänellekin vielä liian vaikea asia. Hirveintä, mitä lapselle voi tapahtua, on riistää hänet hyvästä kodista ja siirtää huonoon sijaishuoltoon kaltoinkohdeltavaksi. Ennen sitä lapsi oli vain kuullut, että lapsia voidaan lyödä ja mitä kaikkia muita hirveyksiä heille voi tapahtua. Suomalainen, ihana lastensuojelu teki siitä meidänkin lapsellemme todellisuutta.
Siksi en käy tällä palstalla enää kovin usein, koska ahdistuneiden vanhempien kirjoitukset tuovat tuoreina mieleen perheemme hirveimmät kokemukset ja sen voimattomuuden, mitä rikollisesti toimivan systeemin edessä joka ainut vanhempi joutuu kokemaan. Olimme onnekkaita, koska aivan samassa tilanteessa olevat vanhemmat eivät yleensä onnistu lapsen kotiin saamisessa. Jos me emme olisi onnistuneet, ei lapsemme olisi enää terveiden kirjoissa, eikä näissä sanoissa ole liioittelua yhden ainoan kirjaimen vertaa.
Jos näiden asioiden takia haluaa itkeä, on eniten aihetta itkuun niiden lapsivankiloihin siirrettyjen lasten puolesta, joille oikea vaihtoehto olisi ollut kotoa käsin käyty kuntoutus. Omasta sijaishuollon paikastaan lapseni alkoi oma-aloitteisesti käyttää aikanaan lapsivankila nimitystä. Hänen iloiset piirustuksensa vaihtuivat ahdistaviin harmaisiin linnoihin, joiden kalteri-ikkunoiden välistä näkyi lasten itkeviä kasvoja.
On myös aihetta itkeä niiden älykkäiden lasten puolesta, jotka perusopetuslainkin mukaan ovat oikeutettuja saamaan hyvätasoista erityisopetusta, mutta sen sijaan heidät siirretään vammaisiksi ja sairaiksi leimattuina lapsivankiloihin, jossa saavat vain nimellistä opetusta. Heidän koko elämänsä tuhotaan wanna-be-rich-ihmisten rahanahneuden takia. Lasten ihmisarvo on Suomessa suurelta osin vaihdettu markkinatalouden arvojen kumartamiseen. Toiminnan välittäjäorganisaationa toimii lastensuojelu, joka pieneltä osaltaan tekee vielä myös perinteistä lastensuojelua, koska on saatava niitä nuoria, jotka julkisuudessa mainostavat sijaishuollon ihanaa autuutta, että muuta rikollista toimintaa voitaisiin jatkaa sen varjossa.
Meillä oli siis onni mukana, joten otsikon ylpeä sana on siinä mielessä huomiohakuisuutta tärkeälle aiheelle. Ylpeä olen ainoastaan lapsestani, joka on suoraryhtisenä kestänyt kaiken yhteiskunnan taholta tulevan kaltoinkohtelun niin koulussa, terveydenhuollossa kuin lastensuojelussakin. Hänellä on nyt teini-iässä vielä koko elämä kaikkine mahdollisuuksineen edessään toisin kuin niillä lapsilla, joiden perheessä ei ole ollut onni mukana ja lapsi on jäänyt vain kaltoinkohtelevan yhteiskunnan kurimukseen nujerrettuna, lyötynä, syrjittynä, kaikella tavalla alistettuna siksi, koska voimassa olevaa lainsäädäntöä ei välitetä noudattaa.
Palstalle tuleva ymmärtämätön ilkeilijä saa kirjoittaa mitä tahansa, meille riittää se, että lapsi on tyytyväinen ja halaa meitä yhtä luottavaisena, kuten aina ennenkin on tehnyt. Kun kuulen häneltä olevani "ihana mama", se riittää minulle, en jää edes ylitöihin - kuten en tänäänkään - koska lapseni halusi minut kotiin. Tiedän, että tuhannet vanhemat ovat tehneet ennen huostaanottoa samoin kuin minä, uhranneet kaiken lapselleen ja silti huostaanotto on tehty, eivätkä he ole saaneet lastaan kotiin. Se on asia, joka perheemme tämän hetkisestä hyvinvoinnista huolimatta tulee kalvamaan minua niin kauan kuin lastensuojelun valhekulissit pysyvät nykyisen laisina.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näen peilistä äidin, jota huostaanotosta huolimatta ei ole syytetty huonosta vanhemmuudesta ikinä muualla kuin tällä palstalla. Näin siis meilläkin, kuten lukemattomissa muissakin huostaanottoperheissä. Ja lisäksi on paljon niitä, joiden sossu on lähtenyt omaa arkuuttaan mukaan valheellisten syiden kaiveluun. Siinä meillä onkin "todellisia lastensuojelijoita".
Mitä hyötyä siitä muuten on?
Muiden ihmisten tässä pitäisi peiliin katsoa kuin vanhempien.
Tai sitten on sossukin vääräsä arvioissaan.
Meillä päästiin koulukiusaamisesta eron vasta kun huostaanoton jälkeen lapsi kotiutui ja siirsin hänet pois tavallisesta peruskoulusta. Nyt lukuvuosimaksu on 500 euroa, mutta se kannatti.
Siis turhaan maksan veroa myös peruskoulun ylläpidosta, että silleen meillä, mutta pääasia on, että lapsi voi nyt hyvin, eri tavalla kuin laittomassa huostassa ollessaan.
Mutta sehän on jutun juoni ollut jo parikymmentä vuotta, että koulukiusattu otetaan huostaan, koska oirehtii kiusaamisen takia. Sekö muka on lapsen paras, että hän pääsee mihin sattuu hirveään laitokseen!
Miksi sossua työllistetään näillä peruspalveluja korvaavilla, laittomilla huostaanotoilla ja oikeasti lastensuojelun apua tarvitsevat lapset jäävät heitteille?
Eerikan tapauksessa sossut tyrivät pahemman kerran ja he saavat vastata teoistaan, mutta viime kädessä sossut eivät ole yksin vastuussa, vaan vastuu on poliitikkojen, jotka ovat ajaneet ls:n siihen jamaan, missä se tällä hetkellä on.
Ja sen takia sossutkaan eivät tule tässä tapauksessa saamaan ansionsa mukaan, koska poliitikot ymmärtävät vastuunsa ja omat tekonsa, ja hehän ovat kaikkien rangaistusten yläpuolella tällaisissa asioissa. Kun riittävän korkealta taholta (hallitus) annetaan tutkijoille ohjeet, mitä sossujen virheistä saa paljastaa ja mitä ei, niin tuskin saamme ikinä kuulla kaikkia yksityiskohtia sossujen laiminlyönneistä.