Ampas' sammakko
puuhun laulamaan,
aariaa, suuta aukomaan.
Se siellä niin aukoi
suuta ja tuijotteli
kuuta,
että sinivihreä käpy
irtos' ja uimaan
lähti kohti lahden suuta.
Niin ja kriitikko
tuota ylistämään
kuin ihmettä suurta.
Mitäs kriitikolta
odottaa vois muuta?
puuhun laulamaan,
aariaa, suuta aukomaan.
Se siellä niin aukoi
suuta ja tuijotteli
kuuta,
että sinivihreä käpy
irtos' ja uimaan
lähti kohti lahden suuta.
Niin ja kriitikko
tuota ylistämään
kuin ihmettä suurta.
Mitäs kriitikolta
odottaa vois muuta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä runosihan muistuttaa vanhoista mestareista,
muistaakseni "Hauen laulu" oli runon nimi.
Yhtä käsittämättömältä myös tämä runo vaikuttaa.
Kysymyksessä näyttää olevan ilmeinen parodia:
sammakko nousee puuhun kurnuttamaan aariaa,
ja kriitikko ylistää.
Aivan niin kuin todellisessa elämässäkin.
Tosin harvemmin kai kriitikkoa mikään miellyttää.
Runossasi uusi asia on pantu näppärästi vanhoihin
kehyksiin.
"Jukka Kajavansa".
Aaro Hellaakoski:
Hauen laulu
Kosteasta kodostaan
nous hauki puuhun laulamaan
kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni
linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
(Jääpeili 1928)