miten yksinkertainen asia se onkaan. Miten mnta kertaa sen koemme.... ennen kuolemaamme.
Kuolema,
susmorsian ek.
26124
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
On tuo aika filosofinen kysymys. Pieneksi kuolemaksi vois sanoa jonkun suuren menetyksen aiheuttamaa henkistä lamaa. Ja niitähän tapahtuu.
Tätä on turha pohtia se tulee meille kaikille kun on aika. Olen nähnyt 3 tuntia pitkän sen vaiheen (vaimoni) hän tuskin tunsi kipua mutta eräässä vaiheessa puristi hän kättäni lujaa.
Kaikki on jatkuvaa syntymistä ja kuolemista.
Ottakaamme talteen kaikki elämästä mitä voimme sillä tätä aikaa joka meille nyt on suotu sitä ei tässä muodossa tule takaisin.
Kuolemalla on monet 'kasvot'.
Kuolema voi olla hellä ja helpottava pitkän sairauden kärsineelle.
Monelle vanhuksellekin se tuo helpotuksen, yksi niistä oli varmasti oma äitini.
Hän oli vuoreen omana monta vuotta, ei tuntenut, ei puhunut ei reagoinut kosketukseen.
Hieroin häntä monesti milloin jaloista milloin käsistä, silittelin päätä ja juttelin, enpä saanut edes otetta käsistä.
Tottapuhuen rukoilin jo hänelle apua, eihän hänen elämänsä enää ollut elämisen arvoista.
Kuolema voi olla armoton, tulee ja vie ihmisen pois.
Tapaturmaiset kuolemat ja toisen käden kautta elämän riisto on jotain mitä en käsitä.
Tapaturmat ja kaikenlaiset onnettomuudet jotka vievät ihmishenkiä, ovat käsittämättömiä, varmasti kaikille rankkoja kokemuksia.
Omasta kuolemastani en ole valmis puhumaan mitään, mukavaa täällä on vielä hääriä kun voimatkin riittää.
Nuorena luulin, että ikäni ei millään riitä vuosituhansien vaihtumiseen asti. Ajattelin, että joka tapauksessa olen jo niin vanha, etten tajua tästä maailmasta mitään enää.
Ja tässä sitä vaan porskutellaan yhä. Tajuanko vai en, sen määritelkööt muut.
Kunhan tästä pinevästä ja kylmenevästä syksystä rämmitään taas edes pinenevän päivänvalon kauteen, niin ei mielialatkaan ole niin apeat.
Olis hyvä sauma lähtä muutamaksi kuukaudeksi aurinkoisiin maisemiin ja lämpimiin luonnonvesiin lutuamaan.
Kuolema on ihana asia, suuri helpotus, ole kokenu kuoleman jo lapsena olin vakasvasti sairas tietoisuus katosi olin sairaalassa, lapsena kuolema olisi ollu myös hyvä asia , ei ollu pelkoa, näin jälkeen ajateltuna olisiki ollut parasta elämässä silloin poistua elämäni näyttämöltä, nyt muutama vuosi sitten koin kuoleman jälleen,, takasi paluu tietoisuuteen oli suuri pettymys herätessäni teho-osatolla.
Silloin kun lapset oli pieniä alle kymmenvuotiaita pelkäsin kuolemaa, enkä olis halunnu missäntapauksessa silloin kuolla, luoja antoikin voimia jatkaa elämään, kaikki saivat koulutuksen ja oman elämän, siitä kiitos lojalle, puolison menetettyäni sairaudenvuoksi, oma elämän halu katosi hänen mukanaan, loppuelämä onkin laahustamista, taistelua jaksamisen kanssa päivästä toiseen.
Koken voimakkaana tunteena surun omaisten, ystävien, työkavereitten menehtyessä ajasta ijäisyyteen, suurena menetyksenä, olen kai itsekäs kun suren heidän poismenoa, tahtoisin pitää itselläni niin kauana kuin itse olen elossa, kumma kyllä en sure omaa kuolemaa, päinvastoin tahtoisin jo pois ajasta ijäisyyteen, enkeliksi pilviin.
Onnea sinulle elämässä. Kaikilla meillä pitää olla tuuri ja onni, sillä mikä on elämä, tuskin kukaan tietää.
mvh.
Olin hukkua neljän vanhana. Minulle annettiin tekohengitystä paikan päällä ja herätessäni kysyin ensimmäiseksi, missä se enkeli on.
En tiedä mitä se oli, mutta muistan että siellä vesikuopan pohjalla yritin kiivetä suipolle kivelle, joka oli liukas ja vasemmalla takanani oli valkea olento. Kun vesikuoppa kuivui näin että pohjalla todellakin oli se kivi.
Minä olin pihalla leikkimässä, kun äiti oli siinä lähellä vihdanoksia taittelemassa ja pikkuveli nukkui sisällä. Veli alkoi itkemään ja äiti juoksi metsiköstä. Vaistomaisesti huomioi että olin poissa hiekkalaatikolta. Kuopalla hän näki minut vedessä selällään, punainen mekko näkyi ja suuhuni pulppusi vettä. Olin tajuton.
Entä jos veli ei olisi itkenyt.
Ei olisi ollut yhtään vaikea kuolla silloin. Ei pelon häivää hetkeäkään.
Näin, näitä on kertomuksia on tuhansia, mutta meillä on aivot jotka ovat toista kuin tietokoneet.
Luultavasti hapen puutteesta rentoitumisessa voit poistua itsestäsi, olen sen kokenut. Oli virhe koska en lukenut ohjeita.
En suosittele.
Kaikilla meillä on aika nauttia elämästä ja kuinka se on kaikilla, jokaisella ehkä nähdä elämä toisella tavalla kuin on ollut aikaisemmin.
Vasta vähän aikaa sitten, sain sydäninfarktin. Sitä edelsi tietty oire, vaikea vaihe.
Ambulanssi-ihmiset eivät saaneet minua elpymään, joten, onneksi lisävoimia saatiin hälytettyä paikalle. Koomassa olin lähes viikon.
Pitkän sairaalareissun aikana ihmeteltiin, ettei älyllinen suorituskykyni ollut alentunut. Kenpä senkin tiennee?
Helpompaa poismenoa en voisi pyytää, mutta, kukapa voi itselleen vain parasta tilata. Otetaan vastaan, mitä saadaan.
Tämä oli konkreettinen kuoleman läheisyys.
Irrationaalisia voi kukin vain kuvitella.
Näin se on. Minulla on ollut kaikki sairaudet, sydän,syöpä jne. Tiedän mistä puhutte.
Silmissäni kyyneleet, sinulle, ja samalla kai itsellenikin, kaikkea hyvää toivotan.
Uskon, että hyvät ajatukset saavat aikaan hyvää.
"Niin paljon on aihetta lauluun", kiitokseenkin.
Minä katselin innolla jalkapalloa mutta mielessä oli koko ajan tämä ketju. Esitän ihan kysymyksen: Mitä on jalkapallo kuoleman rinnalla? ei mitää!
Olen ikäni sairastanut ja käynyt kuolemankin lähellä jo vauva-iässä. Mitään käsitystä ei minulla ole jäänyt käynnistä kuoleman porteilla. Hiukan olen jopa katkera siitä, etten saanut poistua tästä maailmasta viattomana, eli synnittömänä. Nyt joku uskovaksi itseään nimittävä sanoo minun arvostelevan Jumalaa. Sanokoon!
Kaikki tähän maailmaan syntyvät joutuvat kohtaamaan myös kuoleman.Onko mitään suurempaa varmuuutta olemassa maailmassa?
kun suuremman elinvoimaisuuteni vaiheessa tuli mieleeni kuolema, pelästyin. Peiästyin ihan pahanpäiväisesti. Mielessäni oli kai ne kuulemani kertomuksrét joutumisesta ikuiseen tuleen. kaikella sitä uhataankin ja vielä lapsiakin.
Kun myöhennun olin masennuksissa ja sen kautta suurissa vaikeuksissa, Tuli kuolema mieleeni suurena pelastajana ja helpottajana
Ikuinen tuli mietityttää, olisko se grematorio hautaus, jokatapauksessa haluan itselleni gemaorio hautauksen, se tuntuu sterililtä verrattuna maahan hautaamiseen, kauhuni on maassa kaikenlaiset pakteerit ja madot jotka kaluaa lihat ja luut, tartuttaa vielä maaperän minun mahdollisilla vaarallisilla pöpöillä, siksi haluan krematorio hautauksen.
Minä, 8-vuotiaana, kuvittelin olevani taivaassa. Oli kesä, kuuma, sairaalan huoneen ikkunat olivat avoimillinaan, valkoiset ikkunaverhot heiluivat tuulen mukana. Olin eristyshuoneessa, vanhemmat saivat vierailla vain ikkunan takaa.
Minun henkiinjääminen oli monille ihmetyksen aihe.
Niin on monta tarinaa, kuin on ihmistäkin, jokaisella merkittävä, kenenkään kertaamaton.
Monien hoitolaitoksien läpi kävi elämäntaipaleeni, mutta, onnekas siitä tuli, siltikin.
Olet luotu elämään ja kuka sen on luonut, sitä ei kukaan tiedä, samoin minulla kaikki sairaudet ja aina jatkuu juuri nyt nyöruuru kolmatta kertaa.
Elämä on kaikille tärkein, jokainen olkoon onnellinen tästä hetkestä elämässä.
Muillekin ei ole helvettiä tai paratiisia on vain ehkä toinen ulottuvaisuus, jota nyt tutkitaan, aikanaan ehkä tulee selville mikä on totuus, luulen ei koskaan, sillä meidän mitalla aika-- on nolla.
Minulla hölmöllä on omat mitat. Ei ole mitään taivasta tai helvettiä, on vain hetki joka on pois.
Tärkeintä on elämä täällä meille kaikille joita me rakastamme ja jotka mietä rakastavat ja kaikessa on aika, rakkaus ja aika,elämä ei ole mitään muuta.
En ole enään päivääkää onnellinen, ihmettelen kun vanhuksille halutaan pitkää ikää, mä en halua elää enään päivääkään, mutta kun on pakko, luoja ei huoli vielä ja piru ei pidä kiirettä.
"Sillä toivo on meille annettu
että lapsen silmät
yhä iloa säteilisivät
että säilyisivät lämpimät kädet
tarttumaan lähimmäisen käteen
kuivaamaan kyyneleitä
istuttamaan ruusuja
että ruusut kukkisivat
sydämissä
eikä haudoilla."
Maaria Leinonen
En pelkää kuolemaa , toivon vain, että saan kuolla rauhallisesti ja arvokkaasti, jättäen paikalleni rakkautta. Hartaasti kylläkin toivon, että ehtisin nähdä lapsenlapsenlapsiakin. Kuolemanvaarassa en ole ollut, mutta uskon sillä hetkellä ihmisen elämän kulkevan silmien edessä kuin filminauhan.Näkemieni vainajien kasvoilla on ollut rauha , kuin syvä uni, josta ei enää haluakaan herätä.
Nykyisin on helppo puhua kuolemasta lasten ja lastenlastenkin kanssa, olemmehan seuraava poistuva sukupolvi lähisuvussa. Viralliset asiat selvitettiin jo aikoja sitten, keskinäinen testamentti, hautapaikat ja hoitotahto. Lapsia ahdisti alkuun, kun jo keski-iässä ne tehtiin, mutta ne asiat on hyvä selvittää, kun on vielä voimissaan. Omat vanhempani kertoivat, millaiset hautajaiset he haluavat, ja hyvin heidän näköisensä niistä tulikin. Minäkin haluan hautajaisiini paljon vieraita, paljon hyvää ruokaa ja musikkia, kukkiakin toivon vielä kuoltuani, niistä jää kaunis kuva hautajaisväen muistiin ja valokuviin.
Muutaman läheisimmän kesken olemme tehneet treffejä taivaaseen tiettyyn puistoon kristallivirran rantaan, tietyn puun alle kokoonnumme piknikille kerran, jokainen saa esittää mielimusiikkiaaan mieleisellään soittimella. Siellä tapaamme edesmenneet lemmikkimmekin. :) Kaunis kuva kuolemasta on, että kun vene irtoaa rannasta ulapalle saattajien itkiessä, vastarannalla se otetaan riemulla vastaan.
kirjoitat, kiitos Sinulle Ramoona* !
Voisin kuolla puolestas Onko se suurta rakkautt vai pakememista kestämättömästä tuskasta..
jaaa, en kuolis toisen puolesta, kuolen itseni takia, elämän halu on kadonnu, elämä on takana perheineen ja työelämänään, tulevaisuuteni on kuolema.
Ei ole tulevaisuutta.
vastaan omaan kysymykseeni..voisin. On tarkoini harkittuani, jos voisin antaa mahdollisuuden elämän raadollisuteen, kuten itselläni, sihen "täyteen" elämään..näytä minulle kasvosi elämä...
mutta..jatkan viel...mielelläni antaisin sen, mihin itse olen päässyt, täyden rakkauden, ite tuntemani, siiis itseni antaisin, monomutkaisuuksieni
ni. Mutta oman positiviisituuteni, uskon elämän tarkoitukseni. Elämä fatalistitusuuedessaan on minun, kun uskallan . elää.
Juuri kävi kaksi poikaa, hoitavat pari asia puolestan . l.ähimmäisenakkaus...minä autan sinua, sinä autat minua.
Maallisesta irtaantuminen alanmiehen tapaan. No.
Se meinas toteuttaa oman plaanin siltä varalta, kun tosi heikko pahvi alkaa käydä ja heikko hivellä; teipata annos 'hepoa' jalkapohjaan.
ss-väellä oli omat tietyt kapselinsa, alanmies vaihtaa hiippakuntaa tukevan annoksen siivittämänä. kerrottiin.