Kultainen nöffi kokemukseni!

Pikku penskana parhaita frendejäni oli samassa pari- talossa asuvat nöffi ja sakemanni. Niiden kanssa tuli sitten peuhattua päivät pitkät, jos joku pojankoltiainen sattu jotain naljaileen, sakemanni oli viivana paikalla ärisemässä, ja siihen jäi kiusaamiset koltiaisilta. Nöffi oli jo vähän vanhempi, arvonsa tunteva rouva. Tallusteli aina perässä, ja katteli touhuja. Yks päivä sitten äitee kutsu syömään sisälle, sanoin nöffille että jos odottas siinä pihalla, kun käväisen syömässä. Alko tuleen kuitenkin jo liian myöhä, enkä päässyt enää ulos, en edes tarkistamaan onko nöffi vielä siellä vartomassa, kun muori vakuutteli koiran jo läksineen kotiansa. Jokusen tunnin kuluttua ovikello kuitenkin soi, siellä oli naapuri joka sanoi tulleensa koiraa hakemaan! Nöffi se oli monta tuntia uskollisesti mua odotellut, tämä tarina koskettaa ja lämmittää mieltä vieläkin!:)