Opiskelen ensimmäistä vuotta lähihoitajaksi. Tämä on oikeasti sellainen koulu, jonka haluaisin käydä loppuun. (lukiota kävin vuoden ja ei ollut minun juttuni) Olen siis 17v.
Ihan koulun alussa luokallani oli yksi tyttö, josta tuli kaverini. Hän kuitenkin vaihtoi eri paikkakunnalle kouluun. Ekasta päivästä lähtien yritin tehdä aktiivisesti/ystävällisesti tuttavuutta, smal talkkasin jne. luokkalaisteni kanssa. Vastaukseksi sain vain joota, eitä tai en tiedä. En sitten enää viitsinyt yksin keksiä jutustelua, koska vastapuoli ei ollut halukas puhumaan kanssani.
Heti ensimmäisellä viikolla luokkani tytöt tekivät selväksi, että eivät halua olla kavereitani tai tekemisissä kanssani. Tästä syystä he eivät myöskään puhuneet tuolle kaverilleni juuri ollenkaan. Kaveri ei tarvitse olla, mutta sitä ihmettelin, että miksi he eivät halua olla tekemisissä kanssani. Asiaa ei varsinaisesti alussa sanottu ääneen, mutta tytöt "eristivät" minut.
Kerran yhden luokkalaiseni tytön ollessa yksin, kysyin mielenkiinnosta, että mistä johtuu, että he eivät halua olla kanssani tekemisissä. Tyttö kertoi, että muut tytöt ovat kateellisia vaatteilleni ja minulle ja eivät halua olla heinohelman tai merkkivaatepellen kavereita.
En ole todellakaan leveillyt tms. vaatteillani tai merkkilaukuillani. Minulla on aina joka päivä suunnilleen eri vaatteet, asuste, kengät tai laukku, mutta en käytä eri vaatteita jne. joka päivä siksi, että haluaisin näyttää, että minullapa on paljon vaatteita jne. Ja olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, nätti tyttö.
Kävin toisella viikolla tästä juttelemassa ensin ryhmänohjaajalle, joka sanoi, että luokanvaihtoon olisi perusteltu syy. Jouduin tästä menemään opolle juttelemaan, joka sanoi, että käytäntönä on, että ei voi vaihtaa luokkaa. Pidimme opon, minun ja ryhmänohjaajan kesken palaverin, jossa he sanoivat, että ei voi vaihtaa luokkaa, ennen kuin olen puhunut luokan edessä asiasta ääneen ja sen jälkeenkään luokan vaihtaminen ei ole varmaa. Sanoi, että asia on minulle arka/nolo, koska minua ei ole ennen ikinä kiusattu tai vastaavaa enkä halua puhua asiasta ääneen. Tämän jälkeen opo vain ilmoitti ryhmänohjaajan nyökytellessä, että onkohan koko juttu edes totta. Tuntui oikeasti pahalta, että he eivät uskoneet minua, koska en halua puhua asiasta ääneen. Asia jäi siihen ja he sanoivat, että tulla sitten uudestaan juttelemaan, kun olen valmis puhumaan asiasta ääneen.
Nyt koulua on ollut 8 vk ja olen edelleen samassa luokassa. Tilanne ei ole muuttunut juuri miksikään ja edelleen olen yksin tunneilla ja vain istun ja odotan, että koulupäivä menisi ohi. Turhia poissaoloja (lintsaamisia) minulle on kertynyt jo varmaan 50 h, koska en vain jaksa olla tunneilla. Menen päivästä toiseen ja aamulla kouluun valmistautuessa vain odotan, että olisi jo iltapäivä, että pääsen asunnolle.
Haluaisin edelleen vaihtaa luokkaa, mutta en ole valmis puhumaan asiasta. Tietenkin tämä on minun vikani, koska en halua puhua siitä ääneen, joten minun täytyy myös kärsiä seurauksista. En vain oikeasti jaksa opiskella luokassani. En näytä oikeaa osaamistani, koska tunneilla vain istun yksin enkä viittaa jne.
Osaisiko kukaan auttaa/neuvoa minua? Asiallisia vastauksia, kiitos. :)
Ihan koulun alussa luokallani oli yksi tyttö, josta tuli kaverini. Hän kuitenkin vaihtoi eri paikkakunnalle kouluun. Ekasta päivästä lähtien yritin tehdä aktiivisesti/ystävällisesti tuttavuutta, smal talkkasin jne. luokkalaisteni kanssa. Vastaukseksi sain vain joota, eitä tai en tiedä. En sitten enää viitsinyt yksin keksiä jutustelua, koska vastapuoli ei ollut halukas puhumaan kanssani.
Heti ensimmäisellä viikolla luokkani tytöt tekivät selväksi, että eivät halua olla kavereitani tai tekemisissä kanssani. Tästä syystä he eivät myöskään puhuneet tuolle kaverilleni juuri ollenkaan. Kaveri ei tarvitse olla, mutta sitä ihmettelin, että miksi he eivät halua olla tekemisissä kanssani. Asiaa ei varsinaisesti alussa sanottu ääneen, mutta tytöt "eristivät" minut.
Kerran yhden luokkalaiseni tytön ollessa yksin, kysyin mielenkiinnosta, että mistä johtuu, että he eivät halua olla kanssani tekemisissä. Tyttö kertoi, että muut tytöt ovat kateellisia vaatteilleni ja minulle ja eivät halua olla heinohelman tai merkkivaatepellen kavereita.
En ole todellakaan leveillyt tms. vaatteillani tai merkkilaukuillani. Minulla on aina joka päivä suunnilleen eri vaatteet, asuste, kengät tai laukku, mutta en käytä eri vaatteita jne. joka päivä siksi, että haluaisin näyttää, että minullapa on paljon vaatteita jne. Ja olen mielestäni ihan tavallisen näköinen, nätti tyttö.
Kävin toisella viikolla tästä juttelemassa ensin ryhmänohjaajalle, joka sanoi, että luokanvaihtoon olisi perusteltu syy. Jouduin tästä menemään opolle juttelemaan, joka sanoi, että käytäntönä on, että ei voi vaihtaa luokkaa. Pidimme opon, minun ja ryhmänohjaajan kesken palaverin, jossa he sanoivat, että ei voi vaihtaa luokkaa, ennen kuin olen puhunut luokan edessä asiasta ääneen ja sen jälkeenkään luokan vaihtaminen ei ole varmaa. Sanoi, että asia on minulle arka/nolo, koska minua ei ole ennen ikinä kiusattu tai vastaavaa enkä halua puhua asiasta ääneen. Tämän jälkeen opo vain ilmoitti ryhmänohjaajan nyökytellessä, että onkohan koko juttu edes totta. Tuntui oikeasti pahalta, että he eivät uskoneet minua, koska en halua puhua asiasta ääneen. Asia jäi siihen ja he sanoivat, että tulla sitten uudestaan juttelemaan, kun olen valmis puhumaan asiasta ääneen.
Nyt koulua on ollut 8 vk ja olen edelleen samassa luokassa. Tilanne ei ole muuttunut juuri miksikään ja edelleen olen yksin tunneilla ja vain istun ja odotan, että koulupäivä menisi ohi. Turhia poissaoloja (lintsaamisia) minulle on kertynyt jo varmaan 50 h, koska en vain jaksa olla tunneilla. Menen päivästä toiseen ja aamulla kouluun valmistautuessa vain odotan, että olisi jo iltapäivä, että pääsen asunnolle.
Haluaisin edelleen vaihtaa luokkaa, mutta en ole valmis puhumaan asiasta. Tietenkin tämä on minun vikani, koska en halua puhua siitä ääneen, joten minun täytyy myös kärsiä seurauksista. En vain oikeasti jaksa opiskella luokassani. En näytä oikeaa osaamistani, koska tunneilla vain istun yksin enkä viittaa jne.
Osaisiko kukaan auttaa/neuvoa minua? Asiallisia vastauksia, kiitos. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
lopeta se, olet liian heikko ihminen lähihoitajaksi. Jos et kestä edes pientä aiheellista kiusaamista.
Sinunko mielestä mun vaatteet, merkkilaukut yms. antaa aiheellisen syyn kiusata? :o
Aika oudolta ja kuulostaa, koska itse en ainakaan ymmärrä miksi luokan vaihtaminen olisi niin mahdoton suoritus. Mitä syrjintään tulee niin maailma on idiootteja täynnä, yleensä oudompaa olisi, jos ihmisel ois samat vaatteet joka päivä päällä.
Toi luokan edessä puhuminen voisi auttaa, mutta olisi kuitenkin aika naiivia ajatella, että sen avulla nykyiset luokkalaiset muutuisivatkin ystäviksesi, joten sen tarkoitusperä jää hämärään. Suosittelisin ennemminkin puhumaan luokkalaisillesi yksitellen niin voisi asiaan saadakin jotain muutosta.
Koita pärjätä:)
Aika kauheelta kuulostaa. Meillä kyllä otetaan heti nämä kiusaajat huomioon ja puhutaan asiat läpi eikä anneta vaan olla. Itsekin opiskelen lähihoitajaksi ja poika olen :) Tehtiin jo ekana päivänä selväksi että ketään ei saa jättää yksin ja sitten kun puhuttiin kaikki kahden kesken ryhmänohjaajan kanssa niin se sano kaikille mullekin et pitää tulla sanoo jos joku jotakuta omasta mielsetä syrjitään ja sit otetaan puhutteluun kaikki. Mut aika hölmö ryhmä tuommonen!
Joo-o.. Kyllä meidän luokan kanssa silloin alussa leirikoulussa tehtiin sellanen yhteinen kirjallinen "asiakirja" luokan pelisäännöistä, mutta eipä niitä ole noudatettu sen jälkeen..
Kiusaaminen on otettava vakavasti ja on kurjaa, että opo ja ryhmänohjaaja eivät ole päässeet kanssasi sopuun luokan vaihtamisesta.
Paras vaihtoehto ehkä olisi, että todella keskustelet asiasta luokassa. Voisit kertoa miltä sinusta tuntuu ja miten se vaikuttaa sinuun. Voisit kokeilla kysyä heiltä mitä he kokisivat samassa tilanteessa ja miltä se heistä tuntuisi. Kukaan ei halua kokea eristäytymistä tai olla syrjäytetty. Avoin keskustelu olisi parempaa kuin kärvistely huonossa ilmapiirissä. Opiskelumenestyskin kärsii sitä myöden.
Ole rohkeasti oma itsesi.
Opo ja ryhmänohjaaja ovat aikuisia, joitten pitäisi ottaa asia tosissaan.