Elämä rajoittuu kodin seinien sisälle.
Joku ajattelee pidäthän vapaasi.
Niin pidän, ei kolme päivää kuukaudessa ole tarpeeksi. Muu aika 24/7 koko ajan saatavilla, neuvottiin säästämään vapaita, 9 päivän vapaata saa odottaa 3kk, jos sitä enää edes saa yhdellä kertaa.
Joku ajattelee pidäthän vapaasi.
Niin pidän, ei kolme päivää kuukaudessa ole tarpeeksi. Muu aika 24/7 koko ajan saatavilla, neuvottiin säästämään vapaita, 9 päivän vapaata saa odottaa 3kk, jos sitä enää edes saa yhdellä kertaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Se on ihan totta, että jos vapaita alkaa säästämään esim lomamatkaa varten, niin menee kuukausia, ettei saa vapaata ollenkaan.
Juuri vapaat ovat henkireikä joka auttaa jaksamaan.
Jos ei ole mitään odotettavaa, edes vapaata päästäkseen vaikka rauhassa ostoksille, ei hminen sellaista jaksa kauan.
Minä maksan ihan omasta kukkarosta ne vapaat,annan 3 seteliä intervalliin ja sit loput 2 viikosta maksan itse,tämän teen noin 5-6 viikon välein,maksaahan se,mut ompahan vapaat ja jaksaa!Vähemmän rahaa jää itelle,mutta jo kahvimuki ja lehti luksusta!
Kuinka jaksat noin kauan ilman vapaata.
Minä en jaksa.
Mieheni on Perjantai-aamusta Sunnuntai-iltaan hoidossa vanhainkodilla, silti tekee tiukkaa jaksamisen kanssa.
Jaksoin itsekin 5 vuotta ilman vapaata koska en edes tiennyt että sitä on mahdollista saada.
Jaksamisellakin on rajansa, näköjään.
Maksaahan intervallihoito vielä maksukatonkin jälkeen muistaakseni 15€ vrk, noin 180€ kk, eihän se ole paljon, mutta pidän lisäksi muutaman kerran vuodessa pidemmän vapaan.
En välitä rahasta, jaksaminen on tärkeintä.
Ulkona on synkän syksyistä, se vaikuttaa mielialaankin.
Päivät kuin unta vain...
Olen katsellut äkkilähtöjä., lupasivat järjestää vapaata. Saa nähdä saanko aikaiseksi että ihan lähtisin. Vähän vastahakoiselta tuntuu ja vaivalloiselta sekin:(
Kaipasin vaihtelua elämääni, aloin rustata uutta nikkiä.
Moni on ihmetellyt että mikä nikki sellainen auli-auli on. Silloin kokeilin vaikka mitä, kaikki olivat varattuja.
Tuli mieleen entäpä jos mummoni nimi olisi varaamatta. ja olihan se:)
Tein sen jokin aika sitten.
Eiks ole hauskaa, meillä on niin saman sointuiset nimimerkkit... :) :)
Mulla oli sama juttu, tosi vaikea keksiä nimimerkkiä, joka ei olisi varattu, suvun nimistä tämäkin on rakennettu;)
Sattuipa mukavasti:)
Mikä on elämää, en osaa sanoa?
Riippuu varmaan siitä, minkä ikäsenä tuota asiaa pohtii... :o
Älä muuta sano!
Mikä sitten on elämää? Omaishoitajan arkipäivä on täyttä elämää.
Kyllä välillä kaipaisi jotain muutakin.
Mitä muuta harrastatte kuin omaishoitoa?
Saman verran voi harrastaa kuin pienten lasten vanhempana. Yöllä on noustava auttamaan, koko ajan pitää olla kuulolla.
Nyt se kaamosväsy iski taas vaikka kuinka kesällä ajattelin, että ei tule. On d vitaamit jne käytössä, veriarvot ok mutta miten tämän väsyn kanssa taas jaksaa... Pakolliset hommat hoitaa kuin unessa ja muuten nukkuisin vaan ja söisin suklaata. Pääsen joka päivä kunnolliselle reippaalle kävelylenkille ja sielläkin haukottelen vaan... mihinkään ei edes huvita lähteä, saati että kävisi vapaita järjestelemään... Onko kukaan kokeillut kirkasvalolappua, auttaako se? Kärsin väsystä, en niinkään koe, että olisin jotenkin masentunut... se tunne on toki tuttu mutta nyt ei vaivaa, elämä on ihan tasapainossa muutoin..
Talvet ovat olleet koko omaishoitajuuteni ajan piiiitkiä......
Kesä menee niin nopeasti. Jos kumppani olisi terveempi lähtisimme etelän aurinkoon synkimmän ja kylmimmän talven ajaksi.
tammi-helmikuu ovat oikein piiiiitkiä minusta myös... varsinkin jos on kovaa pakkasta ja paljon lunta... saas nähdä mitä tästä taas tulee..
Vaikka kuulostaa vähäiseltä asialta, minulle se on todella tärkeä.
Meillä on 8-vuotias kissa Kaapo.
Se sairastui Sunnuntai-iltana, tänään mennään kolmatta kertaa eläinlääkäriin.
Eilen kuvattiin ja otettiin kokeita, ei löytynyt muuta vikaa kuin sokeriarvot koholla.
Kaapo on tärkeä jäsen meidä perheessä. Se pitää miehelle seuraa, ja "juttelee" minun kanssani. Kun se on sairas vasta huomaan kuinka tärkeä se meille on.
Ei sinun asia ole yhtään vähäinen... kyllä se lemmikin sairastaiminen on iso huoli, eläimet kun ei osaa kertoa mikä niitä vaivaa.. Toivottavasti selviää mikä, Kaapon sairaus on, jospa se olisi sellainen, mihin löytyisi lääkitys. Meidän ensimmäisellä kissalla oli munaissairaus ja toiselle koiralla sydämen vajaatoiminta, lääkitys auttoi.
Hei Hellu-mari
Taitaa Kaapossa olla syöpä.
On niin sydäntä särkevää katsoa kun kököttää ruokakupin edessä, nälkä on, mutta ei pysty syömään.
Kielessä näkyi vähän jotain eilenkin, mutta se oli yön aikana pahentunut. En osannut arvata että olisi vakavaa.
Kokenut eläinlääkäri ei antanut pajon toivoa, aamulla mennään taas, sai tänään nesteytystä joten on kohtalaisessa kunnossa.
Tämä kissa on meille hyvin rakas, on ollut miehellekin seurana.
Voi Kaapoa, tosi surullista.. tiedän tuon tuskan eläimen puolesta hyvin.. Oletko katsonut onko jossain kissapalstalla ollut vastaavaa, niin saisit vertaistukea...
Tällaista ihmisten kielivaivaa... meidän poika oli jotain 8 v ja kieli tuli kipeäksi, käytin terkkaitädillä ja sanoittiin, että ei se mitään vakavaa ole...on varmaan purrut kieltä... No, poika oli 10 päivää syömättä, kielen sivut olivat aivan auki, herpes eli yskärokko kielen sivuilla (vein lääkärille ). Pakottamalla pillillä joi mehua, ettei ihan kuivunut...