kumpi voittaa järki vai tunteet?

ylä- ja alamäkeä

Itsekoettuna rakkausasioissa lopulta se järki voitti vaikka meinasin uskoa tunteisiin, Vaikka kuinka rakastaisi ja miettisi sydämellä ,niin loppujen lopuksi kannattaa ottaa se järki asioihin mukaan niin huomaa ,että asiat ovat oikealla tolalla.
Aina kun mietin tunteella asioita niin menee huonosti ,mutta kun ajattelen järjellä eli mietin tosissani asioita( ilman että ajattelisin mitään ns. hömppää eli tunneasioita)huomaan että asiat alkavat menemään hyvin. Mitäs mieltä olette,kumpi kannattaa sydämellä vai järjellä ajatteleminen ?

35

1237

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • no doubt...

      Järjellä ajattelu voi olla usein järkevää mutta ei oikeaa elämää ja äärimmäisen tylsää sitä paitsi.

    • nn

      Surullista mutta järjellä. Näin se on. En päästä ketään lähelle elämääni, sillä pelkään liiallisen läheisyyden johtavan ennemmin tai myöhemmin ihastumiseen ja siihen tunnemylläkkään. En enää kestäisi uudelleen sitä turbulenssia.

      Mieluummin tämä tuttu ja turvallinen tavallinen tylsä elämä, jossa voin haaveilla ja asettaa itselleni tavoitteita joita voin toteuttaa. Mullahan on jo kaikki perhettä ja puolisoa myöten.

      • Yksi S

        Toivottavasti osaat nyt olla tyytyväinen siitä mitä sinulla on. Oletko onnellinen?


      • ed
        Yksi S kirjoitti:

        Toivottavasti osaat nyt olla tyytyväinen siitä mitä sinulla on. Oletko onnellinen?

        Tunnekysymys. Tähän tilanteeseen tällä hetkellä olen, vain elämänkolhut ja niiden käsittely tietysti asettavat omia murheita, mutta toisaalta se tuo elämään syvyyttä.

        En uskalla edes ajatella, jos hän ja minä olisimme olleet joskus totta jossakin muodossa.


      • Yksi S
        ed kirjoitti:

        Tunnekysymys. Tähän tilanteeseen tällä hetkellä olen, vain elämänkolhut ja niiden käsittely tietysti asettavat omia murheita, mutta toisaalta se tuo elämään syvyyttä.

        En uskalla edes ajatella, jos hän ja minä olisimme olleet joskus totta jossakin muodossa.

        Ehkä sinä vielä tapaat hänet, kun aika on oikea. Tuskin mikään kokemus turhaa on. Minä ainakin uskon hänet vielä joskus kohtaavani. Sopisiko tämä sinulle ja hänelle:

        http://www.youtube.com/watch?v=GrB-BDH79Nk


      • ed
        Yksi S kirjoitti:

        Ehkä sinä vielä tapaat hänet, kun aika on oikea. Tuskin mikään kokemus turhaa on. Minä ainakin uskon hänet vielä joskus kohtaavani. Sopisiko tämä sinulle ja hänelle:

        http://www.youtube.com/watch?v=GrB-BDH79Nk

        Jos antaa itselleen luvan niin sopii. Joitakin aikoja sitten en voinut kuunnella mitään vastaavia sanoituksia. Nyt pystyn eikä tunnu oikeastaan miltään. Vain surullista kaihoa ja ehkä vähän ahdistustakin, jota kappaleesta kumpuaa.


      • aika pönttöä

        " Mullahan on jo kaikki perhettä ja puolisoa myöten. "

        No mitä sitten haet ?


      • nn
        aika pönttöä kirjoitti:

        " Mullahan on jo kaikki perhettä ja puolisoa myöten. "

        No mitä sitten haet ?

        Pitääkö kaikkeen olla jokin selkeä ja yksiselitteinen vastaus?? Tasapainoa, tyytyväisyyttä, elää elämä niin että voisi olla vanhana viisas, oppia ymmärtämänn elämää, kaikkea sellaista. Tälläkin kohtaamisella on ollut tärkeä merkitys elämässäni. En usko että mistään voisin oppia enempää.


      • Yksi S
        ed kirjoitti:

        Jos antaa itselleen luvan niin sopii. Joitakin aikoja sitten en voinut kuunnella mitään vastaavia sanoituksia. Nyt pystyn eikä tunnu oikeastaan miltään. Vain surullista kaihoa ja ehkä vähän ahdistustakin, jota kappaleesta kumpuaa.

        Tunnetilat vaihtelevat, mutta nykyään ajattelen häntä lämmöllä. Aikaisemmin ajatus hänestä sai aikaan valtavan ahdistuksen ja pahan olon. Alan selvästi toipua. Jos joskus tapaamme, voisin jo hymyillä hänelle ystävällisesti, halata ja kysyä vointia. Aikaisemmin olisi sattunut liikaa, olisin mennyt rikki hänen näkemisestään.

        Muistelen hyviä hetkiämme hyvillä mielin. Välillä lähetän hänelle ajatuksissani voimia. Toivon, että hän voi hyvin.


      • ed
        Yksi S kirjoitti:

        Tunnetilat vaihtelevat, mutta nykyään ajattelen häntä lämmöllä. Aikaisemmin ajatus hänestä sai aikaan valtavan ahdistuksen ja pahan olon. Alan selvästi toipua. Jos joskus tapaamme, voisin jo hymyillä hänelle ystävällisesti, halata ja kysyä vointia. Aikaisemmin olisi sattunut liikaa, olisin mennyt rikki hänen näkemisestään.

        Muistelen hyviä hetkiämme hyvillä mielin. Välillä lähetän hänelle ajatuksissani voimia. Toivon, että hän voi hyvin.

        Voisitko? Luuletko että hän suhtautuisi samoin sinuun?


      • Yksi S
        ed kirjoitti:

        Voisitko? Luuletko että hän suhtautuisi samoin sinuun?

        En tiedä miten hän suhtautuisi minuun jos vielä tapaisimme. Toivoisin, että hän voisi suhtautua samoin. Hän on kuitenkin ihan fiksu ihminen, luulisin ettei hän haluaisi minua enempää loukata. Aika korjaa paljon.


      • Yksi S
        ed kirjoitti:

        Voisitko? Luuletko että hän suhtautuisi samoin sinuun?

        Miten sinä suhtautuisit häneen, jos tapaisitte niin että olisi mahdollista jutella?


      • nn
        Yksi S kirjoitti:

        Miten sinä suhtautuisit häneen, jos tapaisitte niin että olisi mahdollista jutella?

        En todellakaan tiedä. Riippuu varmasti tunnetilasta. Jos vanhat merkit pitäisivät paikkansa niin vaikea mun olisi mitään sen suuremmin kommentoida. Siis tilanne on aina ollut se että mulla ei juurikaan ole ollut mahdollisuutta ensinnäkään puhua hänen kanssaan ja toiseksi jos on ollut niin en ole saanut oikein siinä tilaisuudessa kiinni että mikä on viestinnän merkitys kullakin hetkellä. Mistä tuo johtuu, voin arvata vain.


    • rakastan!!!!!!!!!!!

      AINA sydämellä, vaikka kohta olisi kaulaa myöten suossa, ämpäri päässä:)

    • Yksi hupakko

      No, miksi ei voi käyttää sekä sydäntä, että päätänsä. Olen hyvinkin tunteellinen, mutta sen verran järki ihminen kuitenkin, ettei kukaan tai mikään saa minua sekoamaan ihan totaalisesti. Tunteellinen realisti, voisin ehkä näin kuvailla itseäni.

    • järjen voitto

      Mulla voitti järki. Tajusin ettei näin rumasta naisesta kukaan mies voi pitää. Ei siinä sen kummempaa logiikkaa tarvinnut. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista peiliin ja muistella mitä jotkut ovat mun ulkonäöstä sanoneet, niin tunteet katoaa. Mitä näin ruma edes tunteilla tekee, ei yksikään mies ole ollut musta ikinä kiinnostunut. Eli se siitä rakkaudesta ja ihastumisista :)

      • Höpön löpö. Aina löytyy joku joka tykkää ja rakastaa sua ihmisenä. Se on vain susta itsestä kiinni, että oletko ruma ulkoisesti ja sisäisesti. Jos sisäinen kauneus ja itseluottamus paistaa, se peittää kaiken muun. Voin miehenä sen sanoa ihan rehellisesti. Ei kun kampaamoon, kosmetologille ja vaatekauppaan ja niistä hyviä neuvoja. Siihen päälle vielä etsit jonkinmoisen itseluottamusta kasvattavan harrastuksen, niin avot. Se on siinä. Ei kukaan ole ruma ulkonaisesti, ellei sitä itse välttämättä halua/ajattele. Rumuus tulee ahneudesta, välinpitämättömyydestä ja huonosta itsetunnosta.


      • haastat bullshittii
        marjalanporo kirjoitti:

        Höpön löpö. Aina löytyy joku joka tykkää ja rakastaa sua ihmisenä. Se on vain susta itsestä kiinni, että oletko ruma ulkoisesti ja sisäisesti. Jos sisäinen kauneus ja itseluottamus paistaa, se peittää kaiken muun. Voin miehenä sen sanoa ihan rehellisesti. Ei kun kampaamoon, kosmetologille ja vaatekauppaan ja niistä hyviä neuvoja. Siihen päälle vielä etsit jonkinmoisen itseluottamusta kasvattavan harrastuksen, niin avot. Se on siinä. Ei kukaan ole ruma ulkonaisesti, ellei sitä itse välttämättä halua/ajattele. Rumuus tulee ahneudesta, välinpitämättömyydestä ja huonosta itsetunnosta.

        En mä enää viitsi edes turhan takia yrittää. Ei ne vaatteet tai meikit ole mua ennenkään auttaneet, yhtä rumaks on silloinkin haukuttu. Kun ruma yrittää laittautua vaikka vaan omaks iloks, niin se on kuin punaista vaatetta heiluttais härän eessä eli jotkut tykkää siitäkin huonoa ett rumakin muka pukeutuu parhaimpiin ja meikkaa itseään. Joten olen reilusti ruma ja annan kauniimpien ja parempien meikata ja pukeutua nätisti, mun kohdalla se kaikki menee harakoille. Ikääkin on jo liikaa(melkein 50v.) ett enää rupeaisin harrastamaan mitään ja kuvittelemaan itsestäni turhia. Meikäläinen on jo viittä vaille vainaja, joten annanpa suosiolla toisten pokata miehiä niin paljon kuin sielu sietää. Mä en enää usko rakkauteen, vaan siihen etten kelvannut elämäni aikana yhdellekään ihmiselle. Järki voitti, ei siinä kummempaa.


      • haastat bullshittii kirjoitti:

        En mä enää viitsi edes turhan takia yrittää. Ei ne vaatteet tai meikit ole mua ennenkään auttaneet, yhtä rumaks on silloinkin haukuttu. Kun ruma yrittää laittautua vaikka vaan omaks iloks, niin se on kuin punaista vaatetta heiluttais härän eessä eli jotkut tykkää siitäkin huonoa ett rumakin muka pukeutuu parhaimpiin ja meikkaa itseään. Joten olen reilusti ruma ja annan kauniimpien ja parempien meikata ja pukeutua nätisti, mun kohdalla se kaikki menee harakoille. Ikääkin on jo liikaa(melkein 50v.) ett enää rupeaisin harrastamaan mitään ja kuvittelemaan itsestäni turhia. Meikäläinen on jo viittä vaille vainaja, joten annanpa suosiolla toisten pokata miehiä niin paljon kuin sielu sietää. Mä en enää usko rakkauteen, vaan siihen etten kelvannut elämäni aikana yhdellekään ihmiselle. Järki voitti, ei siinä kummempaa.

        No on sinua sitten lyöty elämän aikana, kun noin on itseluottamus lyöty pihalle. En sano tätä tosiaankaan "ähäkutti"-äänensävyllä, vaan ihan tyrmistyneenä miehenä. Itse olen 43 vuotias ja kävin yhtenä iltana katselemaan treffisivuja ihan naisen kuva kerrallaan ja huomasin, että aina kun sattui omasta mielestä mielenkiintoinen nainen kohdalle, hän oli 80%:sti 48 --> 52 ikähaarukassa. Itse nyt kuitenkin haluan ensisijaisesti oman ikäiseni naisen, ihan vain poikamaisuuden takia :), mutta se hämmästytti, miten hyvässä kunnossa ja hyvännäköisiä nykynaiset ovat 50:nä. Eli kunnosta pitäminen, meikkaaminen, suht'koht hyvä pukeutuminen tekee naisen. Ei se ole iästä kiinni, vaikka vanhuutta ja kuolemaa pelkäävät 50-miehet niin haluavatkin itselleen uskotella. Myös 50 naisten seksuaalisen haluttavuuden häviäminen on pelkkä myytti. Senhän jo kuvastaa oheisessa linkissä sivuttu tutkimus, joka ei tosiaankaan kuvasta, että 50 nainen olisi jo haudassa http://www.huoltamo.com/blogit/kaikki/henry-laasanen/mita-internetin-seksihaut-kertovat-haluistamme/925
        Sehän on ihan selvä, että jos ei pidä kunnostaan huolta (henkisestä ja fyysisestä), pukeutuu säkkiin, ei meikkaa ja on naama rutussa kuin elefantilla, niin ei sillä periaatteella tosiaankaan elämän onni löydy. Se löytyy sisäisestä voimasta ja siitä, että pitää itsestänsä huolta. Rakastaa itseänsä ja muita, eikä sorru surkuttelemaan tilaansa tai elämäänsä.


      • ruma,ruma,ruma,ruma,
        marjalanporo kirjoitti:

        No on sinua sitten lyöty elämän aikana, kun noin on itseluottamus lyöty pihalle. En sano tätä tosiaankaan "ähäkutti"-äänensävyllä, vaan ihan tyrmistyneenä miehenä. Itse olen 43 vuotias ja kävin yhtenä iltana katselemaan treffisivuja ihan naisen kuva kerrallaan ja huomasin, että aina kun sattui omasta mielestä mielenkiintoinen nainen kohdalle, hän oli 80%:sti 48 --> 52 ikähaarukassa. Itse nyt kuitenkin haluan ensisijaisesti oman ikäiseni naisen, ihan vain poikamaisuuden takia :), mutta se hämmästytti, miten hyvässä kunnossa ja hyvännäköisiä nykynaiset ovat 50:nä. Eli kunnosta pitäminen, meikkaaminen, suht'koht hyvä pukeutuminen tekee naisen. Ei se ole iästä kiinni, vaikka vanhuutta ja kuolemaa pelkäävät 50-miehet niin haluavatkin itselleen uskotella. Myös 50 naisten seksuaalisen haluttavuuden häviäminen on pelkkä myytti. Senhän jo kuvastaa oheisessa linkissä sivuttu tutkimus, joka ei tosiaankaan kuvasta, että 50 nainen olisi jo haudassa http://www.huoltamo.com/blogit/kaikki/henry-laasanen/mita-internetin-seksihaut-kertovat-haluistamme/925
        Sehän on ihan selvä, että jos ei pidä kunnostaan huolta (henkisestä ja fyysisestä), pukeutuu säkkiin, ei meikkaa ja on naama rutussa kuin elefantilla, niin ei sillä periaatteella tosiaankaan elämän onni löydy. Se löytyy sisäisestä voimasta ja siitä, että pitää itsestänsä huolta. Rakastaa itseänsä ja muita, eikä sorru surkuttelemaan tilaansa tai elämäänsä.

        Mä vaan olen liian ruma, ei siinä sen kummempaa. Olen yrittänyt olla kuin muut ja nauranut ja jutellut muitten kans, mutta jostain syystä muutamat ihmiset ei oikeasti pidä siitä, että ruma henkilö on samassa seurassa hänen kanssaan. Pelkkä mun läsnäolo on koettu ärsyttäväksi. Ei ole ollut mukavaa kuultavaa, kun joskus erehtyi kysymään nuorempana toisilta, että voinko tulla heidän kanssaan samaan pöytään istumaan ja joku heistä sanoo isoon ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä, vaikka en ollut edes puhunut mitään kyseiselle henkilölle. Jos ketä vaan jatkuvasti moititaan ulkonäöstä tai esim.pukeutumisesta, niin ei se itsetuntoa kohenna. Mieluummin nykyään pysyttelen syrjässä ja poissa muitten joukosta, kuin menen vasiten kerjäämään loukkauksia joltakulta jota mun ruman naaman näkeminenkin jo ärsyttää. Ulkonäön takia olin koulukiusattuna ollut, ehkä sekin on syy miksi toisten kommentit satuttavat, tulee ne kouluajat mieleen. Ehkä se on vaikea ymmärtää, kun itse ei ole samaa joutunut kokemaan. Työelämässäkin on mun rumasta naamasta sanottu ja olen kerran saanut potkutkin petolinnunpersettä muistuttavan naaman takia, kun työnantaja vaihtui. Eli mä vaan olen oikeastikin ruma, eikä siihen meikit tai muutkaan kommerverkit auta. Eikä mua ole miehet koskaan katselleet tai olleet kiinnostuneita, pelkästään haukkuneet ja mulkoilleet vihaisesti. Joten tuostakin voi vetää sen johtopäätöksen, että olen ruma.


      • ruma,ruma,ruma,ruma, kirjoitti:

        Mä vaan olen liian ruma, ei siinä sen kummempaa. Olen yrittänyt olla kuin muut ja nauranut ja jutellut muitten kans, mutta jostain syystä muutamat ihmiset ei oikeasti pidä siitä, että ruma henkilö on samassa seurassa hänen kanssaan. Pelkkä mun läsnäolo on koettu ärsyttäväksi. Ei ole ollut mukavaa kuultavaa, kun joskus erehtyi kysymään nuorempana toisilta, että voinko tulla heidän kanssaan samaan pöytään istumaan ja joku heistä sanoo isoon ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä, vaikka en ollut edes puhunut mitään kyseiselle henkilölle. Jos ketä vaan jatkuvasti moititaan ulkonäöstä tai esim.pukeutumisesta, niin ei se itsetuntoa kohenna. Mieluummin nykyään pysyttelen syrjässä ja poissa muitten joukosta, kuin menen vasiten kerjäämään loukkauksia joltakulta jota mun ruman naaman näkeminenkin jo ärsyttää. Ulkonäön takia olin koulukiusattuna ollut, ehkä sekin on syy miksi toisten kommentit satuttavat, tulee ne kouluajat mieleen. Ehkä se on vaikea ymmärtää, kun itse ei ole samaa joutunut kokemaan. Työelämässäkin on mun rumasta naamasta sanottu ja olen kerran saanut potkutkin petolinnunpersettä muistuttavan naaman takia, kun työnantaja vaihtui. Eli mä vaan olen oikeastikin ruma, eikä siihen meikit tai muutkaan kommerverkit auta. Eikä mua ole miehet koskaan katselleet tai olleet kiinnostuneita, pelkästään haukkuneet ja mulkoilleet vihaisesti. Joten tuostakin voi vetää sen johtopäätöksen, että olen ruma.

        No ei tuohon voi sanoa, kuin että harvinaisen paljon olet elämäsi aikana tavannut urpoja ihmisiä. Omahyväisiä, typeriä ja itseään täynnä olevia hengettömiä ihmisiä. Ei tuollaisia kukaan fiksu ja älykäs ihminen tee kuin lapselliset ja lapseksi jääneet ihmiset. Ehkä tässä nyt turhaan haukun lapsia, koska nekin osaavat tänä päivänä olla järkevämpiä. Semmoisten kanssa ei kannata keskustella, eikä noteerata heidän puheitaan yhtään mitenkään. En voi käsittää ja edes uskoa, että olet joutunut tuollaisen paskan saamaan, mutta on se sitten varmaan mahdollista. Mutta kaikesta huolimatta toivon, että osaisit/saisit olla kaukana tuollaisista ääliöistä ja en voi muuta kuin toivoa, että saisit itsellesi joskus sen itsekunnioituksen ja itseluottamuksen takaisin. Sanomattakin on selvää, että se on tökeröiden ihmisten toimesta lapsesta asti lyöty maanrakoon, mutta muista se, että maanraostakin ei ole kuin suunta ylöspäin. Ajattele vaikka se siten, että tuollaisia puhelevat ja eleillä käyttäytyvät ihmiset ovat pikkusieluisia mitättömyyksiä ja mitättömyyksien kanssa ei kannata hengailla. Mennään vaan eteenpäin ja porskutellaan vaikka lumipyryssä. No en nyt tähän osaa sen enempää sanoa, kuin "bodya, sporttia ja tsemppiä". Siitä se lähtee, omasta itsestään, ei siinä itsesääli ja syyttely tai muukaan auta.


    • Asennemuutos

      Mitä ihmettä koet hyötyväsi tuosta asenteesta? Itsensä mollaamista ja vielä hymiön kanssa. Saatko siitä jotain kiksejä? Kenties tsoukkina vedät näitä? En ymmärrä. Kaikki eivät ole kaunokaisia, mutta tervettä asennetta itseen toivoisin silti. Itseironiaa harrastan paljon itsekkin, mutta toki arvostan itseäni ja koen olevani arvokas ihan tälläisenä ja tämän näköisenä kuin olen. Peräti rakkaudenkin arvoinenkin. Tuntuu vain niin pahalta lukea tuollaista jos nyt vakavissasi kirjoitit.

      • asenne jo muuttunut!

        Ihan tosissani tuon kirjoitin. Eikö ole hyvä ett osaa nauraa itselleen, niin toisten ei tarvi nähdä sitäkään vaivaa. Mä en ole minkään arvonen, se on mulle tässä elämässä opetettu jo moneen kertaa. Mitä siinä asenteessa, ett on realisti oman ulkonäkönsä suhteen, on vikana. Tuskin, niin monet pelkästään kiusaa tehdäkseen, ovat mut rumaksi sanoneet. Musta ei kukaan mies ole oikeastikaan ollut ikinä kiinnostunut. Ei edes kouluaikoina kukaan poika ollut musta kiinnostunut. Pakkohan se on jo uskoa, ett olen helvetin ruma ja kaikilla tavoilla epäkelpo. Jossain mua tituleerattiin jopa ihmisen ja eläimen välimuodoksi, tämän ulkonäköni takia. Sehän se olis hullua, jos tällä pärställä varustettu kuvittelis, ett miehet on kiinnostuneita musta, ne vaan on niin ujoja ettei uskalla tällästä kaunotarta lähestyä :D :D. Ei todellakaan!! Ei mun kannata enää elää jossain vitun ihmemaassa ja odottaa sitä olematonta prinssiä noutamaan. Järki päähän ja peili kouraan, sillä ne kuvitelmat haihtuu aika äkkiä :D :D :D


    • queen of ice

      Tein järjellä ratkaisun, ja hyvästelin rakastamani miehen. Tilanne on sellainen, etten voi hänen kanssaan olla, vaikka haluaisinkin. Tunteet kuitenkin huutaa, että rakastan häntä edelleen. Ja kaipaan niin, että koen melkein fyysistä kipua.

    • avioero/uusi mies

      gueen of ice; teit oman valinnan jo ja minulla on oma vielä edessä.

      Silti tuo oli kuin minun kirjoittamani (tekstisi siis).

      Itse en tiedä voittaako järki vaiko tunne vielä, sekun vaihtelee päivittäin ja päätökseni koskisi myös lapsiani.

      Jos päätän järjellä eli jatkan vahaa niin en ole onnellinen mutta lapseni ehkä olisivat ehjästä perheestä.

      Jos taas päätän tunteellani niin hajoittaisin perheemme ja hyppäisin lapsieni kanssa uuteen maailmaan, sitä en tiedä katuisinko sitä joskus jos maailma ei olisikaan sitä mitä nyt kuvittelen ja miten lapseni ottaisi tämän, ketään ei tiedä.

      Tunne vai järki voi kumpa tietäisinkään.

      • realistioptimisti

        Teki ratkaisun järjellä, tunteella tai molemmilla, niin ei se onni tule mistään ulkopuolelta.


      • LuckyLucy

        Minä tein päätökseni vähän vajaa pari vuotta sitten: en ollut onnellinen enää pitkään aikaan parisuhteessa eikä ollut mieskään. Yhteinen lapsi ja asuntolaina sitoivat viime kädessä yhteen... Samaan aikaan jäin työttömäksi - eli järkevintä olisi ollut kitkutella eteenpäin saman katon alla: ehkä onnettomana, muttei kuitenkin ihan pee aa. Ratkaisin toisin, erosin. Lähdin uuteen lapsen kanssa, rämmin eteenpäin väkisin... Sydämessä mukana se toinen mieskin, vaikka hänen varaansa en ole koskaan mitään laskenut.

        Nyt olen onnellinen. Nautin elämästä, uudesta työstä, näen, että lapsellakin on kaikki hyvin. On kaksi häntä täysillä rakastavaa vanhempaa ilman ikäviä keskinäisiä jännitteitä. Toinen mies edelleen sydämessä, ajan myötä ehkä arjessakin, mutta hiljaa hyvä tulee.


    • avioero/uusi mies

      Paha mennä sanomaan tuleeko onni ulkopuolelta tai ei, sitä en tiedä ja siksi mietinkin jäänkö lapsien kanssa asumaan alkoholistin rinnalle taikka hyppään tuntemattomaan ja voihan olla ettei sekään suju ja olen kohta lapsieni kanssa mutta mietittävä on tarkkaan.

      Toki tämäkin elämä nyt on melko tasapaksua eli mies tissuttelee joka päivä,
      välillä kun ottaa vähemmän niin en hermostu mutta on päiviä kun ollaan saappaat solmussa ja sitä en siedä/jaksaisi.
      Hyvä isä hän on lapsillemme tissuttelusta huolimatta ,mutta elämänkumppanina ehkä jotain muuta.

      Päivät pyörii kaljan ympärillä, milloin kauppaan ja sitten kotiin tissuttelemaan taas.

      Intiimielämä meillä on loppunut vuosia sitten minun haluttomuuteeni, minua kun ei kiinnosta vanhalle viinalle haiseva mies.

      Toisaalta olen näinä vuosina kiintynyt kuitenkin mieheeni ja tuntuu etten pärjäisi ilman häntä, mutta nyt elämääni on astunut nuorempi mies joka tahtoisi tarjota minulle ja lapsilleni yhteisen tulevaisuuden.

      Vanhin lapsista tosin haluaa jäädä isänsä kanssa jos päätän lähteä, sekin askarruttaa minua päätökseni edessä.

      En kuitenkaan ole fyysisesti pettänyt miestäni vaan tämä uusi tuttavuus on ollut henkistä puolta eli paljon olemme puhuneet asioista.

    • Pinta/sisin

      Kumpi voittaa, karhu vai leijona?

      Se riippuu omista arvoista. Elääkö tätä elämää vai elääkö toisten elämää. Elääkö rahalle vai elääkö rauhoittavalle silitykselle. Mikään ei ole niin kovin mustavalkoista, mutta kaikkea ei voi saada. Se on valinta.

    • avioero/uusi mies

      Niinpä, mietittävä minun on tarkkaan ja onneksi minulla on aikaa 2kk miettiä mitä teen kun uusi tuttavuus on työkomennuksella, haluaa heti nähdä minut kun palaa ja silloin minun pitäisi tietää vastaus, eli tunne taikka järki.

      Uusi tuttavuus haluaa puhua kahdenkesken mieheni kanssa ja mieheni taas on sanonut että kun hän näkee tämän tuttavuuden niin antaa turpaa jos flirttailee minulle.

      En edes tiedä mitä tapahtuu kun nuo kaksi niin toisilleen erinlaista ihmistä tapaavat, kuvittelisin että muutama sana ja sitten molemmilla nyrkit heiluu, sitä en missään nimessä halua ja yritänkin pitää heidät erillään mutta vaikeaa tulee olemaan koska molemmat tietävät missä toinen asuu ja minulla ei voi olla silmiä selässäni 24h/vrk.

      Pinta/sisin; Mitä tarkoitit-> Elääkö rahalle vai elääkö rauhoittavalle silitykselle?

      Mieheni ei ole rikas, enkä minäkään ja uusi mies vieläkin köyhempi eli raha tässä nyt ei tule olemaan se päällimmäinen asia.

    • Omassa

      tapauksessani järki voitti.

    • 18+9

      Järki sanoo ettei tunteille ole vastakaikua :(

      Pakko se on kai antaa järjen voittaa vaikka omat tunteet haluiskin muuta...

    • maksan velkaa

      Molempia. Järkeä ja tunteita. Siinä alkuhuumassa tosin ei ole järjen häivääkään ja hyvä niin -pitää uskaltaa heittäytyä elämään.

      Se järki on sitten se mikä pelastaa sen mitä pelastettavissa on.

      Heittäydyin itse viimeisimmässä täysillä vaikka _tiesin_ ettei siinä ole järjen häivääkään. Sitä velkaa tehdessä ei hintaa kyselty.
      Nyt on sitten maksun aika ja tässä kohtaa se järki on kovaa valuuttaa.

      En kadu.

    • *****

      Toimin järjen mukaan, vaikka sydän olis halunnut muuta. Nyt viimeisimmästä "tilaisuudesta" käyttää sitä sydäntäkin on melkeinpä tasan vuosi. Toisaalta kadun järjen käyttöäni, sillä järki ei syrjäyttänyt niitä tunteita, jotka vieläkin herää joka kerta kun näen hänet. Viimeksi eilen sydän melkein muljahti ympäri, kun osuimme samalle reitille.

      Kuitenkin hetki niiden tuntemusten jälkeen tajuan, että hän löysi silloin ehkä sen oikean. Olkoonkin oikea tai ei, on ehkä edelleen hänen kanssaan. Eli hänelle olen ehkä enää pelkkä haalea muisto ja tervehtijän roolissa. Hymyilen yhä, kutne aina, mutta voi elämä ei se ole sama hymy kuin jokunen vuosi sitten. Nyt se on puoliksi väkinäinen.

    • true love is sane

      Ideaali olisi että molemmilla, eli sydämmellä ja järjellä. Jos ajattelee vain toisella, seuraa vain ikävyyksiä.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Vakava rikosepäily Seinäjoella

      Ilkka ei taaskaan tiedä mitään mutta hesalaiset kertoo: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010959325.html
      Seinäjoki
      41
      2431
    2. Mitä on woketus?

      Täälläkin hoetaan usein sanaa "woketus". Mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa? Ilmeisesti sen käyttäjät ymmärtävät sen k
      Maailman menoa
      389
      1964
    3. Oletko jo luovuttanut?

      Joko olet luovuttanut kaivatun suhteen ja hyväksynyt, että mitään ei tule?
      Ikävä
      138
      1654
    4. Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä - Hoivakotiin ei pääse, vaan joutuu selviytymään yksin

      Ikääntyvien tilanne Suomessa on järkyttävä… Hoivakoteihin sijoittamista vältellään, koska hoito on kallista ja hyvinvoin
      Maailman menoa
      109
      1457
    5. Olet saanut kyllä tunnisteita

      Itsestäsi ja meistä. Mutta mikä siinä on, ettet kirjoita etkä anna itsestäsi merkkejä. Ellei ole kysymys siitä, mikä ens
      Ikävä
      14
      1351
    6. Hirvenmaitojuusto

      Olin Prisman juustohyllyllä kun vierestä alkoi kuulua kamala paapatus. Siinä oli vanha muori, joka räyhäsi raivokkaasti,
      Ruoka ja juoma
      0
      1052
    7. Kristo Salminen, 52, riisuutui - Paljasti Iso-Börjen tatuoinnit - Somekansan tuomio yksimielinen

      Iso-Börje, tuo iso, tatuoitu, yltiöromanttinen ja aika kuuma rikollispomo - vai mitä mieltä sinä olet? Lue lisää ja kat
      Tv-sarjat
      21
      993
    8. Vanhentunut runsaasti.

      Ei hyvä juttu. Mieheltä pötkylänaiselle.
      Ikävä
      65
      878
    9. Kerro mulle miksi juuri me

      Kohdattiin? Tässä elämässä. Vaikka ollaan edelleen tutut tuntemattomat. Se on omituinen tunne.
      Ikävä
      63
      855
    10. Mitä todennäköisimmin teette kun

      tapaat hänet seuraavan kerran?
      Ikävä
      43
      802
    Aihe