Ilmanvaihdon säätö?

> Alipainetta pitää ehdottomasti olla.

Kyllä, jos halutaan maksimoida radonin yms. epäpuhtauksien määrä.

Muutoin tämä edustaa menneiden vuosikymmenien ajattelua. Vaikka, valitettavasti, yhä roikkuu rak. määräysten suosituksissakin. Taustalla on se ajatus, että alipaineella estetään huoneilman kosteutta pääsemästä rakenteisiin. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toimi - ainakaan niin hyvin, että alipaineella saisi estettyä hallitsemattomat ilmavirtaukset huonosti tehdyn höyrysulun läpi.

Jos talon ilmavuotoluku on vaikkapa 4, niin se tarkoittaa, että 50 Pa alipaineen luomiseen tarvitaan 422 l/s tuloilmavirtaa suurempi poistoilmavirta. 5 Pa alipaine syntyisi reilun 40 l/s erolla. 15 l/s kehittää päätä huimaavan 2 Pa alipaineen.

Vaan kun pakkasilla ns. savupiippuvaikutus kehittää reilun 5 Pa eron lattian ja katon välille, käy näin: lattian rajassa alipainetta on 4-5 Pa, mutta katon rajassa onkin 1 Pa ylipainetta, vaikka talo on *keskimäärin* 2 Pa alipaineinen.

2-kerroksisissa tilanne on vielä pahempi, ylipainetta on yläpohjassa useita pascaleita. Plus pitää vielä muistaa tuuli, joka voi aiheuttaa >10 Pa paine-eroja eli kääntelee joka tapauksessa virtaussuuntia. Eli tällä "poisto 10-20 % tuloa suurempi" EI pystytä paikkaamaan höyrysulun puutteita. Kun tämä menee vielä niin, että mitä epätiiviimpi talo, sitä vaikeampaa on saada aikaan edes muutaman Pa alipainetta. -> Ainoa toimiva tapa ilmavuotojen ehkäisyyn on tehdä talosta tiivis.

Toisaalta, jos on onnistuttu tekemään hyvin tiivis talo, niin silloin tällainen "poisto 20 %" voi tehdä siitä turhan alipaineisen (esim. ilmavuotoluku 0,5 johtaisi tällä "poisto 15 l/s" mitoituksella 10 Pa alipaineisuuteen), jolloin imetään sitten väkisin ilmaa rakenteiden läpi. Ja saadaan ne radonit yms. kaupan päälle.

Kyllä nykyään pitäisi jo pyrkiä siihen, että a) rakenteet ovat tiiviit ja b) ilmanvaihto säädetään niin, että paine ero on nollilla tai vain pari Pa pakkasen puolella. Eli otetaan se rakenteiden tiivyiskin huomioon.

On nimittäin tullut nähtyä näitäkin tapauksia, missä on ensin tiivistetty rakenteita (sisäilmaongelmien vuoksi), mutta tämän jälkeen on "vanhan liiton" miehet suunnitelleet poistot 10 % ja sitten on vielä säädetty perinteiseen tyyliin tuloilma -10 % ja poisto 10 % suunniteltuihin arvoihin nähden, niin onkin saatu poisto reilut 30 % tuloilmavirtaa suuremmaksi ja alipainetta jopa 20-30 Pa = ongelmat jatkuu...

Eli noissa säätöarvoissa on tolkkua ainoastaan, jos siellä on joukossa jotain tehostuksiakin, esim. saunan pikasuljettava poistoventtiili tai tehostuspellillä varustettu liesikupu. Ainakin voisi kuvitella, koska ilmanvaihtokerroinkin on 0,9 1/h. Liki 140 m² kokoluokassa kun voi normaaliin ilmanvaihtoon jo sovitella kerrointa 0,5 1/h (pienemmissä on syytä käyttää korkeampaa arvoa, tämä kyllä lukee rak. määräyksissäkin, mutta tuntuu unohtuvan essonbaarin miehiltä).

> Omakotitalossa ei yleisesti ottaen ole tehostusmahdollisuutta (huipparia laskematta) niin ne ilmamäärät, mitkä suunnittelija on merkannu papereihin, niin ne pitäisi myös olla jatkuvasti.

Taas täysin virheellisiä neuvoja. Tehostusmahdollisuus on vaadittu jo 2003 lähtien. Kannattaisiko joskus päivittää tiedot tälle vuosituhannelle?

Meillä about saman kokoinen talo ja sama laite, mutta suosituksena oli nelosella pyörittää... Seiskalla alkaa jo kuulumaan vinkunaa tulopuolella, Harvoin käytän yli vitosella.

Ilmanvaihdon suunnitelu ja toteutus myös vaikuttavat asioihin, eikä pelkkä talon koko. Jos suunnitellaan kaikki mahdollsimman halvaksi, niin runkoputket ovat liian pienet jne. Kun kysytään asikkaalta mitä hän haluaa ja hän haluaa kaikki mahdollisimman halpaa, niin tätä myös saa.Toteutusvaiheessa kun sitten vielä nipistetään tuostakin, niin saadaan urakasta parempi kate. Lopputulos onkin sitten jo todella loistava.

Kyseiset litramäärät/s ovat ne jotka tulee vaihtaa normaalilkäytössä, eli millä on koneen tarkoitus yleensä pyöriä.