Olen aikaisemmalta tutkinnolta lähihoitaja ja sh-opintoja jäljellä n. 1 vuosi, nyt pidän taukoa, koska hoidan pientä vauvaa kotona. Viime kesänä tein ekan sh-sijaisuuden ja siitä jäi kammo! Työ oli niin vastuullista (sisätautiosastolla) ja iltavuoroissa jouduin olla toisella käytävällä vastaava hoitaja enkä kokenut hallitsevani asioita! Jälkeenpäin ajateltuna ois pitänyt sanoa osastonhoitajalle, etten pysty työhön, onhan ihmisten hengestä kyse.. Lääkkeitä pitää osata niin paljon ja päättää, milloin kutsua lääkäri ja milloin ei, elvytystilanteita voi tulla.. Vuoron jälkeen huokasin, kun ei ollut tullut vastaan elvytystä tm. vaativaa juttua ja pelotti seuraavan aamun tai illan vuoro. En tuollaista stressiä ois varmaan jaksanut kauempaa, olin yhden kk:n tuolla töissä, sitten jäin äitiyslomalle. En edes tajua, miten ne otti mut töihin tuolle osastolle!
Nyt olen alkanut miettiä, et onko musta ollenkaan sairaanhoitajaksi! Vastuu pelottaa ja tosiaan viime kesästä jäi kammo (näen joskus painajaisiakin). Opintoja ois jäljellä niin vähän, mutta onko järkeä jatkaa kun nyt tuntuu etten sh:n töitä halua tehdä.. Mitä mieltä olette? Vaikea päätös, mies ja läheiset yrittää kannustaa jatkaan opintoja, kun niitä jäljellä niin vähän ja sanovat et voinhan aina tehdä lähihoitajan töitä vaikka ois sh:n tutkinto myös.
Nyt olen alkanut miettiä, et onko musta ollenkaan sairaanhoitajaksi! Vastuu pelottaa ja tosiaan viime kesästä jäi kammo (näen joskus painajaisiakin). Opintoja ois jäljellä niin vähän, mutta onko järkeä jatkaa kun nyt tuntuu etten sh:n töitä halua tehdä.. Mitä mieltä olette? Vaikea päätös, mies ja läheiset yrittää kannustaa jatkaan opintoja, kun niitä jäljellä niin vähän ja sanovat et voinhan aina tehdä lähihoitajan töitä vaikka ois sh:n tutkinto myös.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo sinun reaktiosi on ihan ymmärrettävä. Et ole vielä edes valmistunut sh, joten totta ihmeessä varmasti jännittää ja tulee tiukkoja paikkoja. Mutta usko pois, kyllä noihin juttuihin tottuu.
Minusta sinun ei kannata jättää koulua kesken. Valmistumisen jälkeen voit itse miettiä millaista sh-työtä tahdot tehdä. Tai sitten voit pysyä lh:n töissä. Koulutuksessa et kuitenkaan häviä mitään.
Koet vastuun raskaana ja se juuri kertoo sinun olevan vastuuntuntoinen ja työhösi vakavasti suhtautuva ihminen! Sehän on pelkästään hyvä ominaisuus hoitajassa, eikö??
Hei ja kiitos kannustavasta viestistä! :) Olet ehkä oikeassa, että voinhan sitten valmistumisen jälkeen katsoa rauhassa et millaista sh:n työtä haluan tehdä ja sen aikaa tehdä lähihoitajan työtä.
Tuntuu vain et sairaanhoitajan pitää osata ja tietää niin monenlaisia asioita eikä mun päähän mahdu kaikki tieto! Olen aina ollut enemmän käytännön oppija. Teoria ei vaan tahdo jäädä päähän.
Ja jos tuollainen olo, niin hakeudu ensin vaikka erikoissairaanhoitoon, jossa kaikki on sairaanhoitajia. Vaikka työ on haastavaa, niin et ole ikinä yksin ja koska työkaverikin on sh, voit aina kysyä. Opit paljon, mutta kokeneempia on. Jossain osastolla tämä on mahdollista, etsit sellaisen työpaikan sitten valmistuttuasi.
Minä valmistun sh:ksi muutaman kuukauden päästä ja kun vuosi sitten tein ensimmäisen sh-sijasuuteni, niin kyllä pelotti! Työstä tulee takuulla varmempi olo mitä enemmän sitä tekee, kaikki on joskus ollut ensikertalaisia ja yhtä tietämättömiä. Voithan työskennellä jollain poliklinikalla sh:na? Tai niinkun edellä jo mainittiin, erikoissairaanhoidossa jossa kaikki muutkin on sairaanhoitajia.
Ihan samoja mietteitä minulla oli vuosi ennen valmistumista, kun tein ensimmäiset sijaisuudet sh:na. Kauhea paniikki päällä ja alkoi miettimään, onko minusta tähän lainkaan. Vähän myöhemmin tein muutaman kk:n sijaisuuden sh:na ja hieman ehti tottua sitä työtä tekemään ja itseluottamus lissäntyi.Koki iloa siitä, että työt alkoivat sujumaan paremmin ja sai onnistumisen tunteita.Olen nyt viittä vaille valmis ja valmistuminen kyllä jännittää ja hirvittää, mutta töihin olen innolla tarttumassa.Työ tekijäänsä varmasti opettaa, jos on riittävästi innostusta ja motivaatiota.