Olen keski-ikäinen nainen. Tutustuin kesällä mieheen, joka jossain vaiheessa kertoi, että hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuus. Tulimme kuitenkin yllättävän hyvin toimeen keskenämme alkuvaiheessa. Tapailimme ja juttelimme kaikesta mahdollisesta. Miehellä oli lääkitys ja hän sanoi voivansa hyvin.
Mutta sitten alkoivat ongelmat. Mies muutti mieltään asioissa, joista olimme sopineet, ja esitti erinäisiä vaatimuksia. Kun en suostunut niihin, hän lähetti viestin, että ei haluaisi enää tavata. Muutaman viikon kuluttua hän lähetti uuden viestin ja oli taas kovin ihastunutta. Tapasimme ja kaikki meni hyvin. Pian hän pisti jälleen välit poikki. Kului pari viikkoa, ja mies kirjoitteli, kuinka olen hänen unelmiensa nainen ja kuinka sovimme yhteen täydellisesti. Olin jo melko epäluuloinen, mutta suostuin tapaamiseen, joka olikin oikein mukava. Kävin ensimmäisen kerran miehen luona ja hänen saattaessa minua kotiin hän sanoi taas, että sovimme hyvin yhteen. Seuraavana päivänä mies alkoi kuitenkin tekstitellä, että en ehkä pidä hänestä tarpeeksi. Viestit olivat ikävänsävyisiä. Olimme etukäteen sopineet, että vierailuun ei liity mitään intiimiä kanssakäymistä, mutta nyt mies valitti, kuinka olen estoinen ja kuinka en ole valmis olemaan alaston hänen seurassaan. (Todellisuudessa en mielestäni ole estoinen, mutta en myöskään tarvitse tässä iässä miesten hyväksyntää esittelemällä heille itseäni.) Lopulta vastasin, että hänen olisi parasta etsiä sellainen nainen, joka suostuu kaikkiin hänen oikkuihinsa. Vastaukseksi hän kirjoitti tekevänsä niin ja sen jälkeen hänestä ei ole kuulunut mitään.
Jotenkin aavistelen, että jossain vaiheessa mies taas ilmestyy, mutta nyt olisi varmaankin parasta luovuttaa. Olen pitänyt miehestä kovastikin, mutta muutamassa kuukaudessa on ollut liikaa käänteitä. Nuorempana olin itsekin dramaattisuuteen taipuvainen, mutta arvostan nykyään rauhallisempaa elämää.
Lisäksi olen alkanut epäillä, että mies ei ole kertonut kaikkea menneisyydestään. Hän on ollut naimisissa kahdesti ja hänellä on molemmista liitoista lapsia. Jostain syystä luulen, että hänellä on muitakin lapsia. Itse asiassa mietin jopa, että ottaisin yhteyttä hänen viimeisimpään ex-vaimoonsa ja kysyisin, mikä meni pieleen. Mutta ehkä se olisi aika kenkkumaista ja turhaakin.
On surullista nähdä, miten sairaus tuhoaa ihmistä ja hänen suhteitaan. Samanaikaisesti haluaisin ottaa ihmisen ihmisenä ja olla välittämättä sairauksista. Ilmeisesti se ei vain onnistu. Tällä hetkellä minua painaa se, miten menin mukaan murrosikäiseen kiukutteluun. En haluaisi erota riidoissa. Mutta pelkään, ettei siitäkään mitään hyvää seuraa, jos lähestyn miestä ja pyrin selvittämään asioita hänen kanssaan.
Jos joku osaa neuvoa, miten kannattaisi toimia, voisin ehkä vielä yrittää.
Persoonallisuushäiriöisen bipon kanssa seurustelu
370
9031
Vastaukset
Ylä -ja alamäkeä...tyypillistä bipoa ja totta kai epävakaankin ailahtelua.
Suhde ei oikein ole päässyt edes alkamaankaan eikä hän selkeästikään ole minkäänlaisessa tasapainossa, se nyt on tullut jo selväksi.
Jos haluaa vakaan suhteen (jos siis haluaa), ehkä mahdollisimman epävakaan valitseminen ei ole paras vaihtoehto.
Varsinkin kun alussa vasta mennään...se ristiretkelle lähteminen toisen muuttamiseksi on kovin epäkiitollinen ja raskas.
"En haluaisi erota riidoissa. Mutta pelkään, ettei siitäkään mitään hyvää seuraa, jos lähestyn miestä ja pyrin selvittämään asioita hänen kanssaan. "
Eli tunnetko niin, että et halua erota vai haluat mutta et riidoissa ?
Mitä toivoisit että saisitte selvitettyä ?- ap.
En välttämättä halunnut erota, mutta jos emme jatka seurustelua, niin en haluaisi olla riidoissa. Haluaisin hänen ymmärtävän, että olin vakavissani.
Ehkä myös odotan anteeksipyyntöä liittyen viimeiseen tapaamiseen. Kun hän kutsui minut luokseen, hän sanoi, ettei hänen asunnossaan ole mitään muuta kuin pari huonekalua ja hänen vaatteensa. Niinpä sitten vein mukanani ruokaa, astioita ja muuta hyödyllistä. Asunnossa ei todellakaan ollut mitään: ei yhtään ruokailuvälinettä, lasia, keittotarviketta. Jääkaappi oli typötyhjä. Mies oli asunut siellä joitakin kuukausia, mutta ei ollut koskaan syönyt siellä. Viemiseni ilahduttivat häntä, mutta tapaamisen jälkeen kaikki oli jotenkin unohtunut ja hän valitti "estoisuuttani" yms, mistä kerroin edellä. Tuntui omituiselta, että hän epäili, kuinka en ehkä olisikaan vakavissani hänen suhteensa ja että hän olisi minulle vain ajankulua (kuten hän epäili).
Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja. Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani. Jo muutaman kerran hän käytti kertomiani asioita minua vastaan, mikä tuntui kurjalta. ap. kirjoitti:
En välttämättä halunnut erota, mutta jos emme jatka seurustelua, niin en haluaisi olla riidoissa. Haluaisin hänen ymmärtävän, että olin vakavissani.
Ehkä myös odotan anteeksipyyntöä liittyen viimeiseen tapaamiseen. Kun hän kutsui minut luokseen, hän sanoi, ettei hänen asunnossaan ole mitään muuta kuin pari huonekalua ja hänen vaatteensa. Niinpä sitten vein mukanani ruokaa, astioita ja muuta hyödyllistä. Asunnossa ei todellakaan ollut mitään: ei yhtään ruokailuvälinettä, lasia, keittotarviketta. Jääkaappi oli typötyhjä. Mies oli asunut siellä joitakin kuukausia, mutta ei ollut koskaan syönyt siellä. Viemiseni ilahduttivat häntä, mutta tapaamisen jälkeen kaikki oli jotenkin unohtunut ja hän valitti "estoisuuttani" yms, mistä kerroin edellä. Tuntui omituiselta, että hän epäili, kuinka en ehkä olisikaan vakavissani hänen suhteensa ja että hän olisi minulle vain ajankulua (kuten hän epäili).
Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja. Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani. Jo muutaman kerran hän käytti kertomiani asioita minua vastaan, mikä tuntui kurjalta.Jos on kyseessä oikein ongelmainen ihminen, esim juuri kuvailemasi epävakaa bipo mikä ei todellakaan kuulosta kovin ruusuiselta aloitukselta suhteelle (sen näet jo omista reaktioistasi), toivoisin ettet kovin jäisi kiinni siihen ajatukseen, että nyt pitäisi tapahtua jotain normaalia tms...
Kun on kovin "sekaisin", maaninen, depiksessä tai epävakaan heilahteluissa, ei kannata ottaa itseensä niin sanoakseni mitä hän sanoo tai tekee, mutta sellaisen sietämisen valinta ja suhteeseen lähteminen on vähän uhkarohkeaa kun koet jo nyt noin paljon pahoinvointia...sitä oikeasti kantsii funtsia.
Tuollaisen ihmisen kanssa oleminen vaatisi täyttä välinpitämättömyyttä sekoiluista ja puheista ja selvästikin ne vaikuttavat jo nyt.
Monesti on-offittelu ja kiinnijääminen tuollaiseen suhteeseen alkaa juuri siitä, että jää jotenkin odottamaan sitä hyvitystä, anteeksipyyntöä tai selitystä...eikä sitä välttämättä ole tulossa eikä hän välttämättä osaa siihen edes vastata itsekään.
En nyt oikein osaa mitään kauhean lohduttavaa tai auttavaa tuohon sanoa, kuulostaa lähtökohdaltaan niin oudolta että paras neuvo olisi varmaan unohtaa koko juttu. Eihän se edes oikein ole alkanutkaan.
Pääset vielä ns helpolla.
MD-palstalta saa tietoa tuosta ylä-ja alamäestä joten jos aihe kiinnostaa, sieltä löytyy kokemuksia. Epävakaalle on taas tyypillistä tuollainen yhtäkkinen "inhoilu" ja vaihtelu tunteissa.
"Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja"
"Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani"
Jo nämä kaksi lausetta jotka itse kirjoitit, antavat sinulle vastauksen mitä etsit.
Kumpikin ongelma, MD ja epävakaa ovat "isoja juttuja" joten niin kauan kun tulet etsimään vakaata suhdetta jossa olisi "normaalit kriteerit" - tulet vain pettymään.
Olette vasta tapailleet ja voit nyt jo noin pahoin.
En usko että olet oikeassa paikassa.- ap.
lynett kirjoitti:
Jos on kyseessä oikein ongelmainen ihminen, esim juuri kuvailemasi epävakaa bipo mikä ei todellakaan kuulosta kovin ruusuiselta aloitukselta suhteelle (sen näet jo omista reaktioistasi), toivoisin ettet kovin jäisi kiinni siihen ajatukseen, että nyt pitäisi tapahtua jotain normaalia tms...
Kun on kovin "sekaisin", maaninen, depiksessä tai epävakaan heilahteluissa, ei kannata ottaa itseensä niin sanoakseni mitä hän sanoo tai tekee, mutta sellaisen sietämisen valinta ja suhteeseen lähteminen on vähän uhkarohkeaa kun koet jo nyt noin paljon pahoinvointia...sitä oikeasti kantsii funtsia.
Tuollaisen ihmisen kanssa oleminen vaatisi täyttä välinpitämättömyyttä sekoiluista ja puheista ja selvästikin ne vaikuttavat jo nyt.
Monesti on-offittelu ja kiinnijääminen tuollaiseen suhteeseen alkaa juuri siitä, että jää jotenkin odottamaan sitä hyvitystä, anteeksipyyntöä tai selitystä...eikä sitä välttämättä ole tulossa eikä hän välttämättä osaa siihen edes vastata itsekään.
En nyt oikein osaa mitään kauhean lohduttavaa tai auttavaa tuohon sanoa, kuulostaa lähtökohdaltaan niin oudolta että paras neuvo olisi varmaan unohtaa koko juttu. Eihän se edes oikein ole alkanutkaan.
Pääset vielä ns helpolla.
MD-palstalta saa tietoa tuosta ylä-ja alamäestä joten jos aihe kiinnostaa, sieltä löytyy kokemuksia. Epävakaalle on taas tyypillistä tuollainen yhtäkkinen "inhoilu" ja vaihtelu tunteissa.
"Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja"
"Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani"
Jo nämä kaksi lausetta jotka itse kirjoitit, antavat sinulle vastauksen mitä etsit.
Kumpikin ongelma, MD ja epävakaa ovat "isoja juttuja" joten niin kauan kun tulet etsimään vakaata suhdetta jossa olisi "normaalit kriteerit" - tulet vain pettymään.
Olette vasta tapailleet ja voit nyt jo noin pahoin.
En usko että olet oikeassa paikassa.Olen miettinyt, kuinka sekaisin mies on. Hän on kertonut aikaisempien suhteidensa epäonnistuneen siksi, että hänellä ei ollut oikeanlaista lääkitystä. Bipolaarisuus oli diagnosoitu vasta melko äskettäin. Sen jälkeen kaikki oli kuulemma muuttunut parempaan suuntaan, vaikkakin viimeisin avioliitto oli jo ohi.
Onko tuo MD-palsta siis täällä Suomi24:ssä? ap. kirjoitti:
Olen miettinyt, kuinka sekaisin mies on. Hän on kertonut aikaisempien suhteidensa epäonnistuneen siksi, että hänellä ei ollut oikeanlaista lääkitystä. Bipolaarisuus oli diagnosoitu vasta melko äskettäin. Sen jälkeen kaikki oli kuulemma muuttunut parempaan suuntaan, vaikkakin viimeisin avioliitto oli jo ohi.
Onko tuo MD-palsta siis täällä Suomi24:ssä?Juu on, tuossa vasemmassa reunassa suht ylhäällä pitäisi olla linkki henkinen hyvinvointi ja terveys - osion alla. Käy kattelemassa niin näet vähän realiteetteja itse sairastavilta ja heidän puolisoiltaan.
Lääkitsemättömänä ihan hillittömäksi voi mennä tuo "tauti" ; tuhoaa kaiken mitä on ja sitten depisvaiheessa voi mennä itsariasteelle.
Mutta joo, käy tutustumassa tai googleta perustieto esiin, kertoo jo paljon.- stop!!!!
ap. kirjoitti:
En välttämättä halunnut erota, mutta jos emme jatka seurustelua, niin en haluaisi olla riidoissa. Haluaisin hänen ymmärtävän, että olin vakavissani.
Ehkä myös odotan anteeksipyyntöä liittyen viimeiseen tapaamiseen. Kun hän kutsui minut luokseen, hän sanoi, ettei hänen asunnossaan ole mitään muuta kuin pari huonekalua ja hänen vaatteensa. Niinpä sitten vein mukanani ruokaa, astioita ja muuta hyödyllistä. Asunnossa ei todellakaan ollut mitään: ei yhtään ruokailuvälinettä, lasia, keittotarviketta. Jääkaappi oli typötyhjä. Mies oli asunut siellä joitakin kuukausia, mutta ei ollut koskaan syönyt siellä. Viemiseni ilahduttivat häntä, mutta tapaamisen jälkeen kaikki oli jotenkin unohtunut ja hän valitti "estoisuuttani" yms, mistä kerroin edellä. Tuntui omituiselta, että hän epäili, kuinka en ehkä olisikaan vakavissani hänen suhteensa ja että hän olisi minulle vain ajankulua (kuten hän epäili).
Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja. Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani. Jo muutaman kerran hän käytti kertomiani asioita minua vastaan, mikä tuntui kurjalta.hyvä nainen sinä siellä!eroa äläkä missään tapauksessa pidä minkäänlaista yhteyttä tähän henkilöön!minulla oli perisuushäiriöinen miniäntekele ja poika ehti tehdä jopa pari lasta hänen kanssaan mutta elämä oli yhtä ylä-ja alamäkeä kun ei koskaan tiennyt millä tuulella neitokainen oli,toisinaan niin ihana ja mukava ja jo parin tunnin päästä itse piru,kävi päälle lasten nähden,potki ja hakkasi,laittoi minulle viestejä kuinka huono ja kelvoton poikani on ja miksen ole kasvattanut häntä oikein,tätä helvettiä kesti 4 vuotta ,onneksi se painajainen on takana päin kun neitokainen löysi uuden uhrin poikani ollessa muualla töissä.lasten takia en ole pahaa sanaa sanonut tälle ihanuudelle mut kovin helpottunut olen.maailmassa on ihania,mukavia miehiä joilla ei ole ton suuntaisia ongelmia,etsi ja nauti elämästäsi!!!!!!!
- trskele
lynett kirjoitti:
Jos on kyseessä oikein ongelmainen ihminen, esim juuri kuvailemasi epävakaa bipo mikä ei todellakaan kuulosta kovin ruusuiselta aloitukselta suhteelle (sen näet jo omista reaktioistasi), toivoisin ettet kovin jäisi kiinni siihen ajatukseen, että nyt pitäisi tapahtua jotain normaalia tms...
Kun on kovin "sekaisin", maaninen, depiksessä tai epävakaan heilahteluissa, ei kannata ottaa itseensä niin sanoakseni mitä hän sanoo tai tekee, mutta sellaisen sietämisen valinta ja suhteeseen lähteminen on vähän uhkarohkeaa kun koet jo nyt noin paljon pahoinvointia...sitä oikeasti kantsii funtsia.
Tuollaisen ihmisen kanssa oleminen vaatisi täyttä välinpitämättömyyttä sekoiluista ja puheista ja selvästikin ne vaikuttavat jo nyt.
Monesti on-offittelu ja kiinnijääminen tuollaiseen suhteeseen alkaa juuri siitä, että jää jotenkin odottamaan sitä hyvitystä, anteeksipyyntöä tai selitystä...eikä sitä välttämättä ole tulossa eikä hän välttämättä osaa siihen edes vastata itsekään.
En nyt oikein osaa mitään kauhean lohduttavaa tai auttavaa tuohon sanoa, kuulostaa lähtökohdaltaan niin oudolta että paras neuvo olisi varmaan unohtaa koko juttu. Eihän se edes oikein ole alkanutkaan.
Pääset vielä ns helpolla.
MD-palstalta saa tietoa tuosta ylä-ja alamäestä joten jos aihe kiinnostaa, sieltä löytyy kokemuksia. Epävakaalle on taas tyypillistä tuollainen yhtäkkinen "inhoilu" ja vaihtelu tunteissa.
"Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja"
"Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani"
Jo nämä kaksi lausetta jotka itse kirjoitit, antavat sinulle vastauksen mitä etsit.
Kumpikin ongelma, MD ja epävakaa ovat "isoja juttuja" joten niin kauan kun tulet etsimään vakaata suhdetta jossa olisi "normaalit kriteerit" - tulet vain pettymään.
Olette vasta tapailleet ja voit nyt jo noin pahoin.
En usko että olet oikeassa paikassa.Kiitos kun kutsuit minua välinpitämättömäksi. Itse olin vuoden suhteessa lähes samanlaisen ihmisen kanssa. Suhteen alku saattaa olla vähän töyssyinen, koska ihmisen luulot (etenkin ne negatiiviset) ovat vahvoja silloin, etenkin kun hänellä on bipo. Mielialanvaihtelut ovat juuri sitä että ensin ollaan normaalisti ja kun bipo pääsee ajatuksiinsa hän pyörittää niitä negatiivisia luuloja päässään niin sitten ollaan vihaisia, itsemurhaisia tai muuten vain negatiivisia. Pitää osata käsitellä ihmistä hänen halujen ja vaatimusten mukaan. Saahan ja joissain tilanteissa täytyykin mainita omia haluja ja vaatimuksia, muttei liian raskaita. Jos ei mainitse omia haluja ja vaatimuksia, jotka haittaavat itseäsi, niin bipon päässä tulee taas pyörimään negatiiviset ajatukset.
- trskele
stop!!!! kirjoitti:
hyvä nainen sinä siellä!eroa äläkä missään tapauksessa pidä minkäänlaista yhteyttä tähän henkilöön!minulla oli perisuushäiriöinen miniäntekele ja poika ehti tehdä jopa pari lasta hänen kanssaan mutta elämä oli yhtä ylä-ja alamäkeä kun ei koskaan tiennyt millä tuulella neitokainen oli,toisinaan niin ihana ja mukava ja jo parin tunnin päästä itse piru,kävi päälle lasten nähden,potki ja hakkasi,laittoi minulle viestejä kuinka huono ja kelvoton poikani on ja miksen ole kasvattanut häntä oikein,tätä helvettiä kesti 4 vuotta ,onneksi se painajainen on takana päin kun neitokainen löysi uuden uhrin poikani ollessa muualla töissä.lasten takia en ole pahaa sanaa sanonut tälle ihanuudelle mut kovin helpottunut olen.maailmassa on ihania,mukavia miehiä joilla ei ole ton suuntaisia ongelmia,etsi ja nauti elämästäsi!!!!!!!
Ei ne kaikki bipot nyt noin kamalia ole. Kyllähän hekin ovat ihmisiä kuin mekin. Ei heitäkään saisi jättää yksin tähän maailmaan. Mutta tietysti, jos ei itse usko kestävänsä suhdetta tai ei itse osaa hallita tätä toista niin ei voi mitään.
ap. kirjoitti:
En välttämättä halunnut erota, mutta jos emme jatka seurustelua, niin en haluaisi olla riidoissa. Haluaisin hänen ymmärtävän, että olin vakavissani.
Ehkä myös odotan anteeksipyyntöä liittyen viimeiseen tapaamiseen. Kun hän kutsui minut luokseen, hän sanoi, ettei hänen asunnossaan ole mitään muuta kuin pari huonekalua ja hänen vaatteensa. Niinpä sitten vein mukanani ruokaa, astioita ja muuta hyödyllistä. Asunnossa ei todellakaan ollut mitään: ei yhtään ruokailuvälinettä, lasia, keittotarviketta. Jääkaappi oli typötyhjä. Mies oli asunut siellä joitakin kuukausia, mutta ei ollut koskaan syönyt siellä. Viemiseni ilahduttivat häntä, mutta tapaamisen jälkeen kaikki oli jotenkin unohtunut ja hän valitti "estoisuuttani" yms, mistä kerroin edellä. Tuntui omituiselta, että hän epäili, kuinka en ehkä olisikaan vakavissani hänen suhteensa ja että hän olisi minulle vain ajankulua (kuten hän epäili).
Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja. Toisaalta hän ei tukisi minua todellisissa heikkouksissani ja ongelmissani. Jo muutaman kerran hän käytti kertomiani asioita minua vastaan, mikä tuntui kurjalta."kaikki oli jotenkin unohtunut ja hän valitti "estoisuuttani" yms, mistä kerroin edellä. Tuntui omituiselta, että hän epäili, kuinka en ehkä olisikaan vakavissani hänen suhteensa ja että hän olisi minulle vain ajankulua (kuten hän epäili).
Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja."
Siis voi v'ttu muija, oletko oikeasti noin sokea? Se mies on sadisti ja hän manipuloi sinua, hän pyrkii manipuloimalla saamaan sut ripustautumaan itseensä... kun hän käyttäytyy sadistisesti sinua kohtaan, ripustaudut automaattisesti häneen masokistisesti ja sitäkautta hän saa tyydytyksensä. Te ette ole toimiva pari, tuollainen mies tarvitsee naisen, johon manipulointi ei vaikuta, ja joka tiedostaa toiminnan manipuloinniksi ja osaa näyttää miehelle kaapin paikan. Sinä vuorostasi tarvitset miehen, joka tukee sinua. Tuon miehen kanssa homma on kirjaimellisesti dead end, jossa sadismi etenee vain pidemmälle ja pidemmälle ja sinä annat sen edetä. Lopulta mies rankaisee sua sadistisesti vaikkapa joukkoraiskauksella. Hän pystyy vain ja ainoastaan sadomasokistiseen suhteeseen, jossa saa osoittaa sadistisesti naisen toimivan aina väärin, teki nainen sitten, mitä tahansa, koska se kiihoittaa tätä miestä. Hän hakee masokistisesti riippuvaista, heikkoa naista, joka ei osaa suhtautua hänen ongelmiinsa, vaan yrittää muuttaa häntä huonosta miehestä hyväksi mieheksi ja, joka jää lopulta fyysisen, ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi.- ********
stop!!!! kirjoitti:
hyvä nainen sinä siellä!eroa äläkä missään tapauksessa pidä minkäänlaista yhteyttä tähän henkilöön!minulla oli perisuushäiriöinen miniäntekele ja poika ehti tehdä jopa pari lasta hänen kanssaan mutta elämä oli yhtä ylä-ja alamäkeä kun ei koskaan tiennyt millä tuulella neitokainen oli,toisinaan niin ihana ja mukava ja jo parin tunnin päästä itse piru,kävi päälle lasten nähden,potki ja hakkasi,laittoi minulle viestejä kuinka huono ja kelvoton poikani on ja miksen ole kasvattanut häntä oikein,tätä helvettiä kesti 4 vuotta ,onneksi se painajainen on takana päin kun neitokainen löysi uuden uhrin poikani ollessa muualla töissä.lasten takia en ole pahaa sanaa sanonut tälle ihanuudelle mut kovin helpottunut olen.maailmassa on ihania,mukavia miehiä joilla ei ole ton suuntaisia ongelmia,etsi ja nauti elämästäsi!!!!!!!
No joo, aika jyrkkää tekstiä sairaasta ihmisestä, sille katsos ei voi mitään eikä ole tahallista ! Mutta joo, minäkin tunnen yhden tapauksen (kaksijakoinen persoonallisuushäiriö), joka on väkivaltainen mutta vain humalassa. Selvinpäin ihan mukava ihminen, mutta masennuskaudet hämmentää, kun ei edes tervehdi.
- tuula7
dazu kirjoitti:
"kaikki oli jotenkin unohtunut ja hän valitti "estoisuuttani" yms, mistä kerroin edellä. Tuntui omituiselta, että hän epäili, kuinka en ehkä olisikaan vakavissani hänen suhteensa ja että hän olisi minulle vain ajankulua (kuten hän epäili).
Syntyi vaikutelma, että mies ei ehkä koskaan olisi tyytyväinen minuun - tekisinpä mitä tahansa - ja että hän etsisi minusta olemattomia vikoja."
Siis voi v'ttu muija, oletko oikeasti noin sokea? Se mies on sadisti ja hän manipuloi sinua, hän pyrkii manipuloimalla saamaan sut ripustautumaan itseensä... kun hän käyttäytyy sadistisesti sinua kohtaan, ripustaudut automaattisesti häneen masokistisesti ja sitäkautta hän saa tyydytyksensä. Te ette ole toimiva pari, tuollainen mies tarvitsee naisen, johon manipulointi ei vaikuta, ja joka tiedostaa toiminnan manipuloinniksi ja osaa näyttää miehelle kaapin paikan. Sinä vuorostasi tarvitset miehen, joka tukee sinua. Tuon miehen kanssa homma on kirjaimellisesti dead end, jossa sadismi etenee vain pidemmälle ja pidemmälle ja sinä annat sen edetä. Lopulta mies rankaisee sua sadistisesti vaikkapa joukkoraiskauksella. Hän pystyy vain ja ainoastaan sadomasokistiseen suhteeseen, jossa saa osoittaa sadistisesti naisen toimivan aina väärin, teki nainen sitten, mitä tahansa, koska se kiihoittaa tätä miestä. Hän hakee masokistisesti riippuvaista, heikkoa naista, joka ei osaa suhtautua hänen ongelmiinsa, vaan yrittää muuttaa häntä huonosta miehestä hyväksi mieheksi ja, joka jää lopulta fyysisen, ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi.Huh huh mitä tekstiä. Ei kaksisuuntaiset mitään sadisteja ole.
- uula2
tuula7 kirjoitti:
Huh huh mitä tekstiä. Ei kaksisuuntaiset mitään sadisteja ole.
Mutta persoonallisuushäiriöiset saattavat olla.
Aplle mies vaikuttaa valehdelleen tai kaunistelleen monessa kohtaa. Kannattaisi tarkistaa rikosrekisteri ennen yhteenpaluuta! - hmph
uula2 kirjoitti:
Mutta persoonallisuushäiriöiset saattavat olla.
Aplle mies vaikuttaa valehdelleen tai kaunistelleen monessa kohtaa. Kannattaisi tarkistaa rikosrekisteri ennen yhteenpaluuta!harhaluulonsa kullakin
lynett kirjoitti:
Juu on, tuossa vasemmassa reunassa suht ylhäällä pitäisi olla linkki henkinen hyvinvointi ja terveys - osion alla. Käy kattelemassa niin näet vähän realiteetteja itse sairastavilta ja heidän puolisoiltaan.
Lääkitsemättömänä ihan hillittömäksi voi mennä tuo "tauti" ; tuhoaa kaiken mitä on ja sitten depisvaiheessa voi mennä itsariasteelle.
Mutta joo, käy tutustumassa tai googleta perustieto esiin, kertoo jo paljon.(kommentoin tähän niin ei tarvitse niin helkutisti rullata hiirtä)
"herakles78
25.8.2011 21:36
Voittajan on helppo hymyillä,ja poistua tästä ketjusta.Kiitos kaikille teille,jotka osoititte niin suurta kiinnostusta minua ja elämääni kohtaan.että luitte vähintään esipuheeni(luettu suomi24:sen laskurin mukaan 1517 kertaa),ja vastauksia yli 300(omia kirjoituksiani huomioonottamatta):Saavutin tavoitteeni tällä palstalla,ja tunnen oloni jälleen mahtavaksi.Saitte minut myös ymmärtämään(nykyisen naisystäväni tuen ohella),että hallintavalta on edelleen minulla.Minulla on rajaton vapaus tehdä mitä vain,ja saada väkijoukot kannattamaan itseäni"
Hoh...herakless jäänee pian kakkoseksi... ;-D
AP: "Haluaakohan täällä enää kukaan lukea päivityksiäni? Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa monologia julkiselle palstalle. "
Kirjoita vain ap-hyvä! Mitä sinulle kuuluu tänään? :)- ap.
yxex kirjoitti:
(kommentoin tähän niin ei tarvitse niin helkutisti rullata hiirtä)
"herakles78
25.8.2011 21:36
Voittajan on helppo hymyillä,ja poistua tästä ketjusta.Kiitos kaikille teille,jotka osoititte niin suurta kiinnostusta minua ja elämääni kohtaan.että luitte vähintään esipuheeni(luettu suomi24:sen laskurin mukaan 1517 kertaa),ja vastauksia yli 300(omia kirjoituksiani huomioonottamatta):Saavutin tavoitteeni tällä palstalla,ja tunnen oloni jälleen mahtavaksi.Saitte minut myös ymmärtämään(nykyisen naisystäväni tuen ohella),että hallintavalta on edelleen minulla.Minulla on rajaton vapaus tehdä mitä vain,ja saada väkijoukot kannattamaan itseäni"
Hoh...herakless jäänee pian kakkoseksi... ;-D
AP: "Haluaakohan täällä enää kukaan lukea päivityksiäni? Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa monologia julkiselle palstalle. "
Kirjoita vain ap-hyvä! Mitä sinulle kuuluu tänään? :)Kiitos rohkaisusta. Kirjoitan tuonne alalaitaan edellisen päivityksen jatkoksi.
ap. kirjoitti:
Kiitos rohkaisusta. Kirjoitan tuonne alalaitaan edellisen päivityksen jatkoksi.
Kuulin maikkarin aamu-uutisista että valtava asteroidi ohittaa parhaillaan maata.
Hiuksenhienosti ohi, kuten videosta näkyy:
http://www.youtube.com/watch?v=STsqP3u9B0I&feature=related
"Valtava asteroidi ohittaa Maan ensi yönä
[Tiede ja tekniikka] päivitetty tänään 8.11. klo 05:43
Suuri asteroidi lentää Maan ohi ensi yön aikana. Halkaisijaltaan 400-metrinen avaruusmurikka lentää Maan ohi Kuuta lähempää. Näin läheltä suuri asteroidi ei ole lentänyt vuosikymmeniin. Törmäysvaaraa ei kuitenkaan ole. "
Antaa kummasti perspektiiviä omille hiukka pienemmille elämäni törmäyskursseille (kenenkään ongelmia väheksymättä) :)
- henna...
Minun mielestäni nyt olisi parasta luovuttaa niin kuin kirjoitit.
Tuollainen vuoristorata on hyvin tyypillistä narsisteille, en tiedä onko muille häiriöille.
Jos on narsisti niin erosta yhdessä sopiminen on kai mahdotonta, lähestyminen asian selvttelytarkoituksissa on narsistille vain merkki siitä, että hänellä on mahdollisuus jatkaa pompotteluaan. Narsisti ei tunne käsitteen "ero" merkitystä, tai ei suostu sitä ymmärtämään.
Ex-vaimoon yhteydenottaminen voisi selvittää sinulle paljon asioita. Riippuu tietenkin siitä, millainen ex-vaimo on ja miten tähän asiaan suhtautuu. Sitä ei voi tietää etukäteen. Ja ei voi tietää, tuleeko yhteydenottosi miehen tietoon, jos mies on narsisti, niin saattaa raivostua julmetusti, jos hän on salannut jotain. Ex-vaimonkin suhtautuminen riippuu paljon esim siitä onko jo päässyt irti miehen koukutuksesta jne, jos mies on narsisti.- ap.
En tiedä ex-vaimosta juuri mitään, mutta ilmeisesti tilanne on ollut kriittinen, koska hän on halunnut erota heti lapsen synnyttyä. Mies ei kuulemma olisi halunnut erota.
Periaatteessa minusta olisi hieman roistomaista ottaa häneen yhteyttä. Ehkä omat havaintoni riittävät. ap. kirjoitti:
En tiedä ex-vaimosta juuri mitään, mutta ilmeisesti tilanne on ollut kriittinen, koska hän on halunnut erota heti lapsen synnyttyä. Mies ei kuulemma olisi halunnut erota.
Periaatteessa minusta olisi hieman roistomaista ottaa häneen yhteyttä. Ehkä omat havaintoni riittävät.Ei tähän varmaan mun mielipidettä tarvita mutta jos on diagnosoitu epävakaa bipo kaverina niin eipä siinä mitään varmistusta tarvitse. Helppoa ei tule olemaan.
Mietin vain, miksi koet tämän asian niin tärkeäksi ?
Siis että ottaisi jopa eksään yhteyttä jne.
Omat havaintosi omasta hyvinvoinnistasi riittävät ja toistamalla toistettuna kun suhde ei ole vielä alkanutkaan, se kannattaa unohtaa. Helpommallakin pääsee jos haluaa vakautta elämäänsä.- ap.
lynett kirjoitti:
Ei tähän varmaan mun mielipidettä tarvita mutta jos on diagnosoitu epävakaa bipo kaverina niin eipä siinä mitään varmistusta tarvitse. Helppoa ei tule olemaan.
Mietin vain, miksi koet tämän asian niin tärkeäksi ?
Siis että ottaisi jopa eksään yhteyttä jne.
Omat havaintosi omasta hyvinvoinnistasi riittävät ja toistamalla toistettuna kun suhde ei ole vielä alkanutkaan, se kannattaa unohtaa. Helpommallakin pääsee jos haluaa vakautta elämäänsä.Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. Hänessä on myös paljon mukavia piirteitä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta kaikesta epävakaudestaan huolimatta hänessä on ollut jotain turvallistakin. Ehkä se johtuu hänen iästäänkin. Olen itse ollut aiemmin naimisissa kauan sitten hyvin nuoren miehen kanssa. Sen jälkeenkin olen aina tapaillut itseäni nuorempia miehiä. Tämä mies on minua vanhempi ja ainakin aluksi se tuntui yllättävän mukavalta. Mutta valitettavasti nuo muut ominaisuudet painavat enemmän tällä hetkellä.
Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. - henna...
ap. kirjoitti:
Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. Hänessä on myös paljon mukavia piirteitä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta kaikesta epävakaudestaan huolimatta hänessä on ollut jotain turvallistakin. Ehkä se johtuu hänen iästäänkin. Olen itse ollut aiemmin naimisissa kauan sitten hyvin nuoren miehen kanssa. Sen jälkeenkin olen aina tapaillut itseäni nuorempia miehiä. Tämä mies on minua vanhempi ja ainakin aluksi se tuntui yllättävän mukavalta. Mutta valitettavasti nuo muut ominaisuudet painavat enemmän tällä hetkellä.
Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden."Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. "
Mulle tuli mieleen, että jos mies jotenkin valehtelee niin ex-vaimon kertomana ehkä selviäisi totuus, tai ei välttämättä, eihän sitä voi varmaksi tietää minkälainen ex-vaimo on. Valehteleeko bipot yleensä herkästi?
"Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. "
JOS EI OLE NARSISTI, niin voisiko ajatella, että olisitte kavereita/ystäviä, jolloin voisit kuitenkin tukea häntä? Tosin tuo että kerroit että vaikka olitte sopineet, ettei tapaamisessanne ole seksiä ja sitten miten hän kuitenkin reagoi todellisuudessa siihen, kertoo kenties siitä että pelkkä kaveruus ei onnistuisi?
Siitä alkaako seurustella jonkun kanssa ja jos alkaa, niin milloin alkaa, pitää kuitenkin jokaisella olla oikeus päättää ihan itse. Jos seurusteluun sitoutuu esimerkiksi siitä syystä että on luvannut olla tukena, niin se ei ainakaan ole oikea syy eikä oikein sitä toistakaan kohtaan. ap. kirjoitti:
Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. Hänessä on myös paljon mukavia piirteitä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta kaikesta epävakaudestaan huolimatta hänessä on ollut jotain turvallistakin. Ehkä se johtuu hänen iästäänkin. Olen itse ollut aiemmin naimisissa kauan sitten hyvin nuoren miehen kanssa. Sen jälkeenkin olen aina tapaillut itseäni nuorempia miehiä. Tämä mies on minua vanhempi ja ainakin aluksi se tuntui yllättävän mukavalta. Mutta valitettavasti nuo muut ominaisuudet painavat enemmän tällä hetkellä.
Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden.Et missään nimessä ole vastuullinen jäämään suhteeseen (josta hän on jo eronnut vielä useasti ja jota ei oikeastaan edes ollut) jossa voit huonosti, oli toisella ongelmia tai ei.
Otat selkeästi jotain sinulle kuulumatonta syyllisyyttä, herättelet hoivaviettiäsi tai toivot voivasti "parantaa" hänet. Tuo ei kuulosta normisuhteen alulta ollenkaan...
Säälittääkö hän sinua ?
Se tunne on helppo joskus sotkea rakastumiseen.
Sori että kysyn nyt suoraan mutta jotenkin välittyy sellainen tunne, että motiivisi suhteeseen tai sen jatkumisen toivomiseen eivät oikein vastaa kuitenkaan omia toiveitasi. Oikeasti.
Kaipaat vakaata suhdetta epävakaan bipon kanssa ja mielestäni se vain kuulostaa maailman huonoimmalta vaihtoehdolta sinulle (toiveesi).
Totta kai (!) teet ratkaisut itse mutta mielipidettä kysyessäsi ajattelin sellaisen jakaa.
Kyllä hän varmasti on ihan mukava jne mutta katso miten suhteenne on alkanut...ei kovin kivasti ?
Ehkä hän ei ole eroamisensa jälkeen MD:n hoitamattomuuden vuoksi saanut asioitaan kuntoon vielä tai jotain. Tuokin on hieman omituista...vai onko ero kovin tuore ?
Silloin hän ei välttämättä (mielestäni ei kukaan ole) ole valmis uuteen suhteeseen.
"Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. "
Toivottavasti et nyt loukkaannut mutta mielestäni tuo on erikoinen alku suhteelle. Ex-vaimolta asioista kysyminen ei muutenkaan välttämättä tuo totuutta esille varsinkin jos ero on ollut vaikea.
Eihän se tietenkään meille kuulu jos haluat niin tehdä, mutta katso mitä itse kirjoitat ja mieti siinäkö on tulevaisuutesi. Jos se käytös rauhoittuu nyt lääkityksellä, voithan aina palata asiaan myöhemmin.
Itse sanoin aikanaan mm asosiaalistyyppiselle juoppomiehelleni että hyvä on, kun olet ollut vuoden pari selvinpäin, katsotaan mitä mieltä sitten ollaan.
Eipä kuulunut mitään.- ap.
henna... kirjoitti:
"Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. "
Mulle tuli mieleen, että jos mies jotenkin valehtelee niin ex-vaimon kertomana ehkä selviäisi totuus, tai ei välttämättä, eihän sitä voi varmaksi tietää minkälainen ex-vaimo on. Valehteleeko bipot yleensä herkästi?
"Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. "
JOS EI OLE NARSISTI, niin voisiko ajatella, että olisitte kavereita/ystäviä, jolloin voisit kuitenkin tukea häntä? Tosin tuo että kerroit että vaikka olitte sopineet, ettei tapaamisessanne ole seksiä ja sitten miten hän kuitenkin reagoi todellisuudessa siihen, kertoo kenties siitä että pelkkä kaveruus ei onnistuisi?
Siitä alkaako seurustella jonkun kanssa ja jos alkaa, niin milloin alkaa, pitää kuitenkin jokaisella olla oikeus päättää ihan itse. Jos seurusteluun sitoutuu esimerkiksi siitä syystä että on luvannut olla tukena, niin se ei ainakaan ole oikea syy eikä oikein sitä toistakaan kohtaan.Välillämme on ehkä liikaa fyysistä vetovoimaa enkä muutenkaan välttämättä haluaisi ryhtyä "tukihenkilöksi".
Miehen asenne seksiin on jotenkin ongelmainen tai sitten hän vain ailahtelee sairautensa kulun mukaisesti. Joskus hän sanoo, ettei tarvitse seksiä, koska on ollut eronsa jälkeen ilman. Joskus hän sanoo, että minulla on psyykkisiä ongelmia, koska en ole valmis seksiin. Viimeksi hän sanoi, että tapaaminen ilman seksiä on täysin ok, mutta heti tapaamisen jälkeen hän taas "diagnosoi" minua. Voihan minulla tietysti ollakin psyykkisiä ongelmia, mutta en usko, että alastomana heiluminen tai alastonkuvien lähettäminen (sellaistakin hän esitti) niitä parantaisi.
Hänen suhtautumisensa on mielestäni myöskin vähemmän kannustavaa. Siinä on jotain murrosikäistä: "jos et tee sitä tai tätä, et oikeasti välitä minusta" tai "meillä on täydellinen yhteys, mutta seksi puuttuu". Hänestä saamani kuvan perusteella seksin jälkeen seuraisi uusia vaatimuksia. Näin lyhyen tuntemisen jälkeen yhteyskään ei tietysti ole "täydellinen". On myös ikävää, että hän sivuuttaa sen, kun osoitan välittämistä. Sen sijaan hän on useammankin kerran lähetellyt viestejä toivoen, että yllättäisin hänet tai että antaisin hänelle jonkin lahjan. Kerran hän sanoi, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka ajattelee vain itseään. Sekin tuntui epäreilulta, koska tuskin hän edes tunsi minua silloin. - ap.
lynett kirjoitti:
Et missään nimessä ole vastuullinen jäämään suhteeseen (josta hän on jo eronnut vielä useasti ja jota ei oikeastaan edes ollut) jossa voit huonosti, oli toisella ongelmia tai ei.
Otat selkeästi jotain sinulle kuulumatonta syyllisyyttä, herättelet hoivaviettiäsi tai toivot voivasti "parantaa" hänet. Tuo ei kuulosta normisuhteen alulta ollenkaan...
Säälittääkö hän sinua ?
Se tunne on helppo joskus sotkea rakastumiseen.
Sori että kysyn nyt suoraan mutta jotenkin välittyy sellainen tunne, että motiivisi suhteeseen tai sen jatkumisen toivomiseen eivät oikein vastaa kuitenkaan omia toiveitasi. Oikeasti.
Kaipaat vakaata suhdetta epävakaan bipon kanssa ja mielestäni se vain kuulostaa maailman huonoimmalta vaihtoehdolta sinulle (toiveesi).
Totta kai (!) teet ratkaisut itse mutta mielipidettä kysyessäsi ajattelin sellaisen jakaa.
Kyllä hän varmasti on ihan mukava jne mutta katso miten suhteenne on alkanut...ei kovin kivasti ?
Ehkä hän ei ole eroamisensa jälkeen MD:n hoitamattomuuden vuoksi saanut asioitaan kuntoon vielä tai jotain. Tuokin on hieman omituista...vai onko ero kovin tuore ?
Silloin hän ei välttämättä (mielestäni ei kukaan ole) ole valmis uuteen suhteeseen.
"Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. "
Toivottavasti et nyt loukkaannut mutta mielestäni tuo on erikoinen alku suhteelle. Ex-vaimolta asioista kysyminen ei muutenkaan välttämättä tuo totuutta esille varsinkin jos ero on ollut vaikea.
Eihän se tietenkään meille kuulu jos haluat niin tehdä, mutta katso mitä itse kirjoitat ja mieti siinäkö on tulevaisuutesi. Jos se käytös rauhoittuu nyt lääkityksellä, voithan aina palata asiaan myöhemmin.
Itse sanoin aikanaan mm asosiaalistyyppiselle juoppomiehelleni että hyvä on, kun olet ollut vuoden pari selvinpäin, katsotaan mitä mieltä sitten ollaan.
Eipä kuulunut mitään.En sääli miestä, vaan tavallaan jopa ihailen häntä. Hänessä on paljon lahjakkuutta ja hänen kanssaan on mielenkiintoista jutella. Olin aikoinaan riitaisassa avioliitossa eikä nyt ole samanlaista ongelmaa. Mutta muita ongelmia taitaa olla nyt jo liikaa.
En toki loukkaanu kommenteista. Siksihän kirjoitin, että saisin niitä. Mies on kuulemma menossa pian lääkäriin, koska hän ei ole tyytyväinen lääkitykseensä. ap. kirjoitti:
En sääli miestä, vaan tavallaan jopa ihailen häntä. Hänessä on paljon lahjakkuutta ja hänen kanssaan on mielenkiintoista jutella. Olin aikoinaan riitaisassa avioliitossa eikä nyt ole samanlaista ongelmaa. Mutta muita ongelmia taitaa olla nyt jo liikaa.
En toki loukkaanu kommenteista. Siksihän kirjoitin, että saisin niitä. Mies on kuulemma menossa pian lääkäriin, koska hän ei ole tyytyväinen lääkitykseensä.En mä oikein osaa jeesiä... selvästi olet niin kiinnostunut miehestä että haluat katsoa eteenpäin. Silloin sinun on katsottava hänen kanssaan sinne, ei siinä oikein muu auta.
Suosittelisin kuitenkin, muuhunhan en kykene, että tutustuisit kyseisiin häiriöihin (kunnolla) ja kattoisit mistä on kyse. MD on hoidettavissa kunhan oikea lääkitys (?) löytyy mutta epävakaa onkin sitten toinen juttu...
Varo kuitenkin säälin (voi olla vaikea tunnistaa koska sekoittuu välittämiseen, "rakkauteen", hoivaamiseen, auttamiseen eli toisen muuttamiseen "rakkaudella/hoivalla" tässä tapauksessa), syyllisyyden (voi olla vaikea tunnistaa ja koet sitä jo nyt siitä että menit ylipäätään aloittamaan suhteen) ja yli-ihannoin tunteita koska ... noh, ehkä ne ei kuulu toiveidesi piiriin.
Haet vakaata suhdetta epävakaan maanisdepressiivisen ihmisen kanssa ja vaikka mulla ei muuten sellaisia ihmisiä vastaan mitään ole, mietin vain sitä paradoksia mikä toiveeseesi sisältyy.
Mutta, tsemppiä mitä ikinä sitten päätätkään =)
Ja joo, hauskaa viikonloppua!- ap.
lynett kirjoitti:
En mä oikein osaa jeesiä... selvästi olet niin kiinnostunut miehestä että haluat katsoa eteenpäin. Silloin sinun on katsottava hänen kanssaan sinne, ei siinä oikein muu auta.
Suosittelisin kuitenkin, muuhunhan en kykene, että tutustuisit kyseisiin häiriöihin (kunnolla) ja kattoisit mistä on kyse. MD on hoidettavissa kunhan oikea lääkitys (?) löytyy mutta epävakaa onkin sitten toinen juttu...
Varo kuitenkin säälin (voi olla vaikea tunnistaa koska sekoittuu välittämiseen, "rakkauteen", hoivaamiseen, auttamiseen eli toisen muuttamiseen "rakkaudella/hoivalla" tässä tapauksessa), syyllisyyden (voi olla vaikea tunnistaa ja koet sitä jo nyt siitä että menit ylipäätään aloittamaan suhteen) ja yli-ihannoin tunteita koska ... noh, ehkä ne ei kuulu toiveidesi piiriin.
Haet vakaata suhdetta epävakaan maanisdepressiivisen ihmisen kanssa ja vaikka mulla ei muuten sellaisia ihmisiä vastaan mitään ole, mietin vain sitä paradoksia mikä toiveeseesi sisältyy.
Mutta, tsemppiä mitä ikinä sitten päätätkään =)
Ja joo, hauskaa viikonloppua!Myönnän, että olen (ollut) jossain määrin idealistinen. Syynä voi olla se, että mies on kertonut avoimesti sairaudestaan. Olen ajatellut, että minua ei ainakaan huijata. Ehkä olen myös mielessäni kuvitellut, että aiemmat naiset miehen elämässä eivät vain ole olleet niin hyviä. Toisaalta kun takana on kaksi avioeroa, on se itsessään huolestuttanut jonkin verran, samoin se, että nuorimmat lapset ovat vielä niin pieniä.
Ja tietysti kaikkeen sekoittuu sekin, että ylipäätään kaipaan parisuhdetta. ap. kirjoitti:
Myönnän, että olen (ollut) jossain määrin idealistinen. Syynä voi olla se, että mies on kertonut avoimesti sairaudestaan. Olen ajatellut, että minua ei ainakaan huijata. Ehkä olen myös mielessäni kuvitellut, että aiemmat naiset miehen elämässä eivät vain ole olleet niin hyviä. Toisaalta kun takana on kaksi avioeroa, on se itsessään huolestuttanut jonkin verran, samoin se, että nuorimmat lapset ovat vielä niin pieniä.
Ja tietysti kaikkeen sekoittuu sekin, että ylipäätään kaipaan parisuhdetta.Anteeksi mutta kuulostaa siltä, että haluat vaikuttaa (ns) hänet rakkaudellasi vaikka JOS luet omat kirjoituksesi (unohda meidät muut) niin näet kuinka jo kärsit...
Se, että kaipaa parisuhdetta jne..okei...mutta katso aiempia kirjoituksiasi joissa kaipasit tasapainoisempaa suhdetta : valintana on maanisdepressiivinen (ailahtelevuuden huippu) epävakaa persoona (samoin) joten olet ottamassa isoja kumppareita suokävelyllesi.
Mutta tosiaan, se ei ole meidän ratkaisu. Toivottavasti et palaa tänne myöhemmin väsyneenä ja tuskastuneena. Mieti ja juttele kavereillesi myös, rehdisti. Kun tuollaista lukee, ei vain voi välttyä ajatukselta että haet nyt jotain mitä et edes halua (idealisointi) loppujen lopuksi ja pissit vielä omille nilkoillesi.
Helppohan se on täältä huudella, kaikki sen tietää mutta merkit siitä miten suhde on alkanut...tai oikeasti jos suoraan sanon niin ei edes ole alkanut, ovat huonot.
Mutta tiedät sen itsekin, että ratkaisu sinun pitää tehdä itse. Turvaa et tästä suhteesta tuskin tule samaan jos kyseessä oikeasti on epävakaa bipo.
Mielestäni olisi eri asia jos tällainen ilmentyisi myöhemmin suhteessa mutta haluamalla "rakastaa" (syyllisyys ja väärät motiivit) tämä ihminen terveeksi joudut antamaan itsestäsi jotain pois.
Oletko valmis ?
Jaksamisia.- ap.
lynett kirjoitti:
Anteeksi mutta kuulostaa siltä, että haluat vaikuttaa (ns) hänet rakkaudellasi vaikka JOS luet omat kirjoituksesi (unohda meidät muut) niin näet kuinka jo kärsit...
Se, että kaipaa parisuhdetta jne..okei...mutta katso aiempia kirjoituksiasi joissa kaipasit tasapainoisempaa suhdetta : valintana on maanisdepressiivinen (ailahtelevuuden huippu) epävakaa persoona (samoin) joten olet ottamassa isoja kumppareita suokävelyllesi.
Mutta tosiaan, se ei ole meidän ratkaisu. Toivottavasti et palaa tänne myöhemmin väsyneenä ja tuskastuneena. Mieti ja juttele kavereillesi myös, rehdisti. Kun tuollaista lukee, ei vain voi välttyä ajatukselta että haet nyt jotain mitä et edes halua (idealisointi) loppujen lopuksi ja pissit vielä omille nilkoillesi.
Helppohan se on täältä huudella, kaikki sen tietää mutta merkit siitä miten suhde on alkanut...tai oikeasti jos suoraan sanon niin ei edes ole alkanut, ovat huonot.
Mutta tiedät sen itsekin, että ratkaisu sinun pitää tehdä itse. Turvaa et tästä suhteesta tuskin tule samaan jos kyseessä oikeasti on epävakaa bipo.
Mielestäni olisi eri asia jos tällainen ilmentyisi myöhemmin suhteessa mutta haluamalla "rakastaa" (syyllisyys ja väärät motiivit) tämä ihminen terveeksi joudut antamaan itsestäsi jotain pois.
Oletko valmis ?
Jaksamisia.Ehkä olen kuvitellut voivani erottaa sen, mikä on sairautta kaikesta muusta. Mutta eihän se tietenkään onnistu. Sairaus ei jää miehen persoonaan ja tekemisiin, kun hän on näkevinään minussa ongelmia, joita minussa ei ainakaan omasta mielestäni ole. Tietenkin on mielenkiintoista kuulla uusiakin näkemyksiä omasta itsestään, mutta ne vain tuntuvat jotenkin liian yliampuvilta.
Mies on esimerkiksi useammankin kerran esittänyt, että en käyttäydy kypsän aikuisen naisen tavoin, koska en ole vielä halunnut seksiä hänen kanssaan. Olen kuulemma kuin ujo pikkutyttö. Mutta entä sitten jos olisinkin? Tosin en mielestäni ole. Ennemminkin olisi mielestäni epäkypsää aloittaa seksisuhde, jos ei ole varma kummankaan osapuolen halusta tai kyvystä sitoutua.
Kerran sanoin miehelle, että molempien avioerotaustan huomioon ottaen voisi olla hyvä, jos esimerkiksi lukisimme parisuhteen rakentamista käsittelevää kirjallisuutta. Mies sanoi, että hän ei tarvitse mitään kirjoja, koska hän "tietää kaiken". Ongelmat ovat johtuneet vain siitä, että hän on ollut naimisissa vääränlaisten naisten kanssa. Luonnollisesti hymähdin koko jutulle ja myöhemmin hän sitten sanoikin, että minun pitäisi pakottaa hänet lukemaan jokin hyvä kirja. Mutta jos mies ei halua, niin pakottaminen olisi mielestäni naurettavaa, kun suhde tosiaan on tuskin edes alkanut. - M.B.
ap. kirjoitti:
Välillämme on ehkä liikaa fyysistä vetovoimaa enkä muutenkaan välttämättä haluaisi ryhtyä "tukihenkilöksi".
Miehen asenne seksiin on jotenkin ongelmainen tai sitten hän vain ailahtelee sairautensa kulun mukaisesti. Joskus hän sanoo, ettei tarvitse seksiä, koska on ollut eronsa jälkeen ilman. Joskus hän sanoo, että minulla on psyykkisiä ongelmia, koska en ole valmis seksiin. Viimeksi hän sanoi, että tapaaminen ilman seksiä on täysin ok, mutta heti tapaamisen jälkeen hän taas "diagnosoi" minua. Voihan minulla tietysti ollakin psyykkisiä ongelmia, mutta en usko, että alastomana heiluminen tai alastonkuvien lähettäminen (sellaistakin hän esitti) niitä parantaisi.
Hänen suhtautumisensa on mielestäni myöskin vähemmän kannustavaa. Siinä on jotain murrosikäistä: "jos et tee sitä tai tätä, et oikeasti välitä minusta" tai "meillä on täydellinen yhteys, mutta seksi puuttuu". Hänestä saamani kuvan perusteella seksin jälkeen seuraisi uusia vaatimuksia. Näin lyhyen tuntemisen jälkeen yhteyskään ei tietysti ole "täydellinen". On myös ikävää, että hän sivuuttaa sen, kun osoitan välittämistä. Sen sijaan hän on useammankin kerran lähetellyt viestejä toivoen, että yllättäisin hänet tai että antaisin hänelle jonkin lahjan. Kerran hän sanoi, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka ajattelee vain itseään. Sekin tuntui epäreilulta, koska tuskin hän edes tunsi minua silloin.Ensimmäisenä reaktiona diagnosointi on aina ikävää. Voisit tietysti kokeilla rauhallisena ja jämäkkänä, omassa itsessäsi pysyttäytymistä, ilman suhteen taakkaa. Osoittaist toiselle, että et katoa mihinkään mutta että olet vakavissasi omien tahtotilojesi ja halujesi suhteen.
Fyysinen vetovoima tietenkin osaltaan heikentää sitä tahtotilaa mikä itselläsi on, koska jotenkin käsitin, että se vetovoima on molemminpuolista. Mutta olemalla vakaa oma itsesi, osoittaen oman tahtosi voimallisuuden, saatat jollakin todennäköisyydellä saattaa toisen sellaiseen vakiintuneisuuden tilaan, että ei koe tarpeelliseksi yrittää omalta osaltaan painostaa sinua millekään. Luottamusta, luottamusta ja luottamusta.
Saattaahan mies olla "hajonnutkin" niihin edellisiin suhteisiin ja siksi omissa ajatuksissaan ajattelee, että asioitten pitää tapahtua tietyllä tavalla, jotta ylipäätänsä voi sinuun luottaa pidemmän päälle? Eli epävarmuus myös hänen puoleltaan saattaa olla ratkaisevassa asemassa hänen käyttäytymistään määriteltäessä... Aikaisemmat kokemukset, aikeet ja todelliset tapahtumat saattavat muovata nykyisyyttä tavalla, jota hänkään ei hahmota, eritoten jos on maanisdepressiivisyyttä tai muuta häikkää taustalla. - M.B.
ap. kirjoitti:
Ehkä olen kuvitellut voivani erottaa sen, mikä on sairautta kaikesta muusta. Mutta eihän se tietenkään onnistu. Sairaus ei jää miehen persoonaan ja tekemisiin, kun hän on näkevinään minussa ongelmia, joita minussa ei ainakaan omasta mielestäni ole. Tietenkin on mielenkiintoista kuulla uusiakin näkemyksiä omasta itsestään, mutta ne vain tuntuvat jotenkin liian yliampuvilta.
Mies on esimerkiksi useammankin kerran esittänyt, että en käyttäydy kypsän aikuisen naisen tavoin, koska en ole vielä halunnut seksiä hänen kanssaan. Olen kuulemma kuin ujo pikkutyttö. Mutta entä sitten jos olisinkin? Tosin en mielestäni ole. Ennemminkin olisi mielestäni epäkypsää aloittaa seksisuhde, jos ei ole varma kummankaan osapuolen halusta tai kyvystä sitoutua.
Kerran sanoin miehelle, että molempien avioerotaustan huomioon ottaen voisi olla hyvä, jos esimerkiksi lukisimme parisuhteen rakentamista käsittelevää kirjallisuutta. Mies sanoi, että hän ei tarvitse mitään kirjoja, koska hän "tietää kaiken". Ongelmat ovat johtuneet vain siitä, että hän on ollut naimisissa vääränlaisten naisten kanssa. Luonnollisesti hymähdin koko jutulle ja myöhemmin hän sitten sanoikin, että minun pitäisi pakottaa hänet lukemaan jokin hyvä kirja. Mutta jos mies ei halua, niin pakottaminen olisi mielestäni naurettavaa, kun suhde tosiaan on tuskin edes alkanut.hmm.. jos mies sanoo, että ehkä sinun pitäisi pakottaa hänet lukemaan jokin hyvä kirja aiheeseen liittyen, ehkä hän esittää toiveen siitä, että omalla tavallasi johdattaisit hänet niiden asioiden ääreen?
Että hän tietää kaiken, kuulostaa lähinnä ensihetkien defenssiltä.
Ja jos sinusta tuntuu siltä, että olet ujo pikkutyttö, ehkä sinun kannattaa pitää siitä ujosta pikkutytöstä kiinni ja osaltasi yrittää saattaa hänen huomioonsa, että ehkä hänenkin kannattaisi antaa sille ujolle pikkutytölle mahdollisuus kasvattaa luottamusta Häntä kohtaan.. Seksuaalisuus on niin jotakin, jossa ei voi kenellekään toiselle mennä sanomaan tuosta noin vaan, että hei muuten, SUN seksuaalisuus on niin väärin.. Molemminpuolinen kunnioittavuus viimeistään siinä. - ap.
M.B. kirjoitti:
Ensimmäisenä reaktiona diagnosointi on aina ikävää. Voisit tietysti kokeilla rauhallisena ja jämäkkänä, omassa itsessäsi pysyttäytymistä, ilman suhteen taakkaa. Osoittaist toiselle, että et katoa mihinkään mutta että olet vakavissasi omien tahtotilojesi ja halujesi suhteen.
Fyysinen vetovoima tietenkin osaltaan heikentää sitä tahtotilaa mikä itselläsi on, koska jotenkin käsitin, että se vetovoima on molemminpuolista. Mutta olemalla vakaa oma itsesi, osoittaen oman tahtosi voimallisuuden, saatat jollakin todennäköisyydellä saattaa toisen sellaiseen vakiintuneisuuden tilaan, että ei koe tarpeelliseksi yrittää omalta osaltaan painostaa sinua millekään. Luottamusta, luottamusta ja luottamusta.
Saattaahan mies olla "hajonnutkin" niihin edellisiin suhteisiin ja siksi omissa ajatuksissaan ajattelee, että asioitten pitää tapahtua tietyllä tavalla, jotta ylipäätänsä voi sinuun luottaa pidemmän päälle? Eli epävarmuus myös hänen puoleltaan saattaa olla ratkaisevassa asemassa hänen käyttäytymistään määriteltäessä... Aikaisemmat kokemukset, aikeet ja todelliset tapahtumat saattavat muovata nykyisyyttä tavalla, jota hänkään ei hahmota, eritoten jos on maanisdepressiivisyyttä tai muuta häikkää taustalla.Luottamuksen rakentamiseen olen pyrkinytkin. Siksi minua harmittaa, että väsyneenä en jaksanut käyttäytyä aikuismaisesti, vaan ehdotin toisenlaisen naisen etsimistä. Samalla tietysti ymmärrän, että terveet aikuiset ihmiset pääsevät suutahduksista yli eivätkä pistä suhdetta katkolle yhdestä lauseesta.
- ap.
M.B. kirjoitti:
hmm.. jos mies sanoo, että ehkä sinun pitäisi pakottaa hänet lukemaan jokin hyvä kirja aiheeseen liittyen, ehkä hän esittää toiveen siitä, että omalla tavallasi johdattaisit hänet niiden asioiden ääreen?
Että hän tietää kaiken, kuulostaa lähinnä ensihetkien defenssiltä.
Ja jos sinusta tuntuu siltä, että olet ujo pikkutyttö, ehkä sinun kannattaa pitää siitä ujosta pikkutytöstä kiinni ja osaltasi yrittää saattaa hänen huomioonsa, että ehkä hänenkin kannattaisi antaa sille ujolle pikkutytölle mahdollisuus kasvattaa luottamusta Häntä kohtaan.. Seksuaalisuus on niin jotakin, jossa ei voi kenellekään toiselle mennä sanomaan tuosta noin vaan, että hei muuten, SUN seksuaalisuus on niin väärin.. Molemminpuolinen kunnioittavuus viimeistään siinä.Luulen, että olen monella tavalla edustanut miehelle jotain uutta ja myönteistä. Hän arvostaa esimerkiksi lukeneisuuttani, vaikka ymmärrettävästi voi kokea jonkinlaista alamittaisuutta, koska ei ole itse lukenut niin paljon. Olemme keskustelleet paljon ja hän on ollut hyvin avoin kuulemaan näkemyksiäni asioista, joista monet ovat olleet hänelle vieraita.
Ujous ja pikkutyttöus saattavat toki olla osa minua, mutta miehen väitteet estoisuudestani ovat mielestäni vain enemmän tai vähemmän heikkoja yrityksiä saada minut todistamaan, että olen aikuinen nainen. Lueskelin noita kuvauksia persoonallisuushäiriöisistä ja mietin, voisiko kaikki liittyä seksuaalisen kaikkivoipaisuuden kuvitelmaan.
Joka tapauksessa on selvää, että miehen tulisi kunnioittaa minua sellaisena kuin olen. Muistan kerran, kun hän halasi minua jotenkin kovakouraisesti. Pyysin häntä olemaan vähän varovaisempi ja kerroin, että minulle tulee helposti mustelmia. Mies oli jotenkin epäuskoinen ja väitti, että kyseessä olisi jotain psyykkistä. Etenkin tuollainen diagnosointi on mielestäni aivan yliampuvaa, koska en usko, että kukaan mahtaa mitään sille, jos saa helposti mustelmia. Itselleni jäi tästäkin tapauksesta sellainen olo, että mies on kuin murrosikäinen, jolla ei ole vielä mitään kokemusta naisten käsittelemisestä. - M.B.
ap. kirjoitti:
Luottamuksen rakentamiseen olen pyrkinytkin. Siksi minua harmittaa, että väsyneenä en jaksanut käyttäytyä aikuismaisesti, vaan ehdotin toisenlaisen naisen etsimistä. Samalla tietysti ymmärrän, että terveet aikuiset ihmiset pääsevät suutahduksista yli eivätkä pistä suhdetta katkolle yhdestä lauseesta.
Hmm.. joo. Olen hieman jäävi vastaamaan tuohon, koska minä myös ymmärrän. Mutta olen todennut elämässäni, että oikeasti ihmiset, vaikka sanoisivatkin että ymmärtävät, niin eivät ymmärrä..
Mutta minä ymmärrän. Jos toisella on ollut oma oikeutensa sanoa sitä ja tätä ilman, että sinä olet pistänyt vielä suhdetta katkolle, oletat herkästi, että toinen tekisi/toimisi samoin sinun suhteesi, yhtä ymmärtäväisesti moisia suutuspäissään tai muussa epähuomion myllerryksessä lausahdettuja asioita kohtaan... Aika näyttää?? Ei varmaan vastaus mitä odotit :) - M.B.
ap. kirjoitti:
Luulen, että olen monella tavalla edustanut miehelle jotain uutta ja myönteistä. Hän arvostaa esimerkiksi lukeneisuuttani, vaikka ymmärrettävästi voi kokea jonkinlaista alamittaisuutta, koska ei ole itse lukenut niin paljon. Olemme keskustelleet paljon ja hän on ollut hyvin avoin kuulemaan näkemyksiäni asioista, joista monet ovat olleet hänelle vieraita.
Ujous ja pikkutyttöus saattavat toki olla osa minua, mutta miehen väitteet estoisuudestani ovat mielestäni vain enemmän tai vähemmän heikkoja yrityksiä saada minut todistamaan, että olen aikuinen nainen. Lueskelin noita kuvauksia persoonallisuushäiriöisistä ja mietin, voisiko kaikki liittyä seksuaalisen kaikkivoipaisuuden kuvitelmaan.
Joka tapauksessa on selvää, että miehen tulisi kunnioittaa minua sellaisena kuin olen. Muistan kerran, kun hän halasi minua jotenkin kovakouraisesti. Pyysin häntä olemaan vähän varovaisempi ja kerroin, että minulle tulee helposti mustelmia. Mies oli jotenkin epäuskoinen ja väitti, että kyseessä olisi jotain psyykkistä. Etenkin tuollainen diagnosointi on mielestäni aivan yliampuvaa, koska en usko, että kukaan mahtaa mitään sille, jos saa helposti mustelmia. Itselleni jäi tästäkin tapauksesta sellainen olo, että mies on kuin murrosikäinen, jolla ei ole vielä mitään kokemusta naisten käsittelemisestä.:DDDD Anteeksi. Minullekin tulee herkästi mustelmia ja minäkin olen sanonut noin ja samoin seurauksin!!
Itse mietin silloin, että joopasen joo, tässä hieman mieli allapäin toisen halattavana, tilaan itselleni muutamat mustelmat.. jotta alkoi naurattamaan.. jotta sai kuulla että sekin on hieman arveluttavaa.. :)
Jos olet päättänyt laittaa panoksesi tuolle vedolle, niin.. tuota.. tarvitset kaiken mielentyyneyden ja voiman pysyttäytyä itsessäsi antautumatta toisen painostamana teille, joilla eksyt itsestäsi.
Hankalampi homma tpoteuttaa, mutta ei välttämättä mahdoton. Saattaahan tuo mies kasvaakin tuosta, ikään kuin myötä. - omapäätös.
ap. kirjoitti:
En tiedä ex-vaimosta juuri mitään, mutta ilmeisesti tilanne on ollut kriittinen, koska hän on halunnut erota heti lapsen synnyttyä. Mies ei kuulemma olisi halunnut erota.
Periaatteessa minusta olisi hieman roistomaista ottaa häneen yhteyttä. Ehkä omat havaintoni riittävät.Lääkitys kohdilleen, niin saattaa mennä paremmin. Mutta lue lisää dipoa sairastavista, niin saat paremmin tietoa. Luultavasti kumminkin saisit sitä vuoristorataa, jos jatkat. Itse teet valinnat. Ei hänen tarvi mikään narsisti olla, eikähän hänelle sun mukaan ole sitä diagnosoitukaan. Helpomman tien valitset, jos et pidä enää häneen yhteyttä.
- stop!
ap. kirjoitti:
En sääli miestä, vaan tavallaan jopa ihailen häntä. Hänessä on paljon lahjakkuutta ja hänen kanssaan on mielenkiintoista jutella. Olin aikoinaan riitaisassa avioliitossa eikä nyt ole samanlaista ongelmaa. Mutta muita ongelmia taitaa olla nyt jo liikaa.
En toki loukkaanu kommenteista. Siksihän kirjoitin, että saisin niitä. Mies on kuulemma menossa pian lääkäriin, koska hän ei ole tyytyväinen lääkitykseensä.lääkitys varmasti kunnossa mutta tää sun kaverisi ei vain ota niitä lääkkeitä säännöllisesti joten kierre on valmis
- ap.
omapäätös. kirjoitti:
Lääkitys kohdilleen, niin saattaa mennä paremmin. Mutta lue lisää dipoa sairastavista, niin saat paremmin tietoa. Luultavasti kumminkin saisit sitä vuoristorataa, jos jatkat. Itse teet valinnat. Ei hänen tarvi mikään narsisti olla, eikähän hänelle sun mukaan ole sitä diagnosoitukaan. Helpomman tien valitset, jos et pidä enää häneen yhteyttä.
Miehellä on todettu myös epävakaa persoonallisuus.
- möhkö 10
henna... kirjoitti:
"Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. "
Mulle tuli mieleen, että jos mies jotenkin valehtelee niin ex-vaimon kertomana ehkä selviäisi totuus, tai ei välttämättä, eihän sitä voi varmaksi tietää minkälainen ex-vaimo on. Valehteleeko bipot yleensä herkästi?
"Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. "
JOS EI OLE NARSISTI, niin voisiko ajatella, että olisitte kavereita/ystäviä, jolloin voisit kuitenkin tukea häntä? Tosin tuo että kerroit että vaikka olitte sopineet, ettei tapaamisessanne ole seksiä ja sitten miten hän kuitenkin reagoi todellisuudessa siihen, kertoo kenties siitä että pelkkä kaveruus ei onnistuisi?
Siitä alkaako seurustella jonkun kanssa ja jos alkaa, niin milloin alkaa, pitää kuitenkin jokaisella olla oikeus päättää ihan itse. Jos seurusteluun sitoutuu esimerkiksi siitä syystä että on luvannut olla tukena, niin se ei ainakaan ole oikea syy eikä oikein sitä toistakaan kohtaan."JOS EI OLE NARSISTI, niin voisiko ajatella, että olisitte kavereita/ystäviä, jolloin voisit kuitenkin tukea häntä?"
Henna hyvä, aloittaja kertoi miesystänsä sairastavan bipolaarihäiriötä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ei narsistista persoonallisuushäiriötä. Sotket nyt kaksi eri sairautta toisiinsa... - .al.
ap. kirjoitti:
Luottamuksen rakentamiseen olen pyrkinytkin. Siksi minua harmittaa, että väsyneenä en jaksanut käyttäytyä aikuismaisesti, vaan ehdotin toisenlaisen naisen etsimistä. Samalla tietysti ymmärrän, että terveet aikuiset ihmiset pääsevät suutahduksista yli eivätkä pistä suhdetta katkolle yhdestä lauseesta.
Uskomattoman analyyttisesti käsittelet tätä tilannetta, jos et ole aikaisemmin ollut tekemisissä vastaavantyyppisen ihmisen kanssa, uskallat kyseenalaistaa jopa omaa ajatusmaailmaasi- mitä- kuinka- miksi-jos-jne.
Tunnekipuilusi osaat laittaa omaan laatikkoon, toinen henkilö toiseen. Jatko tällaiselle suhteelle tuottaa varmaankin paljon ajattelemista ja soveltamista, eikä ehkä itsellesi anna lopputuloksena sitä mitä me kukin suhteiltamme odotamme, vakautta, turvallisuutta, tunnetta- vieläpä molemmin puolin.
Toivottavasti asiat aukenevat Sinulle hyvään ratkaisuun.
Arvostan asennettasi. - ilman sairauttakin
ap. kirjoitti:
Luulen, että olen monella tavalla edustanut miehelle jotain uutta ja myönteistä. Hän arvostaa esimerkiksi lukeneisuuttani, vaikka ymmärrettävästi voi kokea jonkinlaista alamittaisuutta, koska ei ole itse lukenut niin paljon. Olemme keskustelleet paljon ja hän on ollut hyvin avoin kuulemaan näkemyksiäni asioista, joista monet ovat olleet hänelle vieraita.
Ujous ja pikkutyttöus saattavat toki olla osa minua, mutta miehen väitteet estoisuudestani ovat mielestäni vain enemmän tai vähemmän heikkoja yrityksiä saada minut todistamaan, että olen aikuinen nainen. Lueskelin noita kuvauksia persoonallisuushäiriöisistä ja mietin, voisiko kaikki liittyä seksuaalisen kaikkivoipaisuuden kuvitelmaan.
Joka tapauksessa on selvää, että miehen tulisi kunnioittaa minua sellaisena kuin olen. Muistan kerran, kun hän halasi minua jotenkin kovakouraisesti. Pyysin häntä olemaan vähän varovaisempi ja kerroin, että minulle tulee helposti mustelmia. Mies oli jotenkin epäuskoinen ja väitti, että kyseessä olisi jotain psyykkistä. Etenkin tuollainen diagnosointi on mielestäni aivan yliampuvaa, koska en usko, että kukaan mahtaa mitään sille, jos saa helposti mustelmia. Itselleni jäi tästäkin tapauksesta sellainen olo, että mies on kuin murrosikäinen, jolla ei ole vielä mitään kokemusta naisten käsittelemisestä.Tuollaisia miehiä on pilvin pimein Suomen maassa ilman mitään diagnoosiakin. Jos miehen sairaudesta ei tietäisi niin pitäisi ehkä vaan vähän hankalana ihmisenä. Tuollaisia hankalia ihmisiä on ilman sairauttakin.
- ap.
.al. kirjoitti:
Uskomattoman analyyttisesti käsittelet tätä tilannetta, jos et ole aikaisemmin ollut tekemisissä vastaavantyyppisen ihmisen kanssa, uskallat kyseenalaistaa jopa omaa ajatusmaailmaasi- mitä- kuinka- miksi-jos-jne.
Tunnekipuilusi osaat laittaa omaan laatikkoon, toinen henkilö toiseen. Jatko tällaiselle suhteelle tuottaa varmaankin paljon ajattelemista ja soveltamista, eikä ehkä itsellesi anna lopputuloksena sitä mitä me kukin suhteiltamme odotamme, vakautta, turvallisuutta, tunnetta- vieläpä molemmin puolin.
Toivottavasti asiat aukenevat Sinulle hyvään ratkaisuun.
Arvostan asennettasi.Kiitos rohkaisevasta kommentistasi.
Ehkä alunperinkin otin kaiken jonkinlaisena mahdollisuutena toisaalta kypsyä ja toisaalta käyttää sitä elämänkokemusta, mikä minulla tähän mennessä on. Keskustelut miehen kanssa ovat olleet erittäin antoisia silloin, kun hän on pystynyt pohtimaan elämäänsä. Kaikkien kanssa ei samanlaiseen kohtaamiseen tasoon pääse koskaan ja oikeastaan juuri hänen sairautensa ja kärsimyksensä osaltaan tekevät hänestä niin ainutlaatuisen ja kallisarvoisen. Valitettavasti vain hänessä on myös paljon tuhovoimaa. - ed.
ap. kirjoitti:
Miehellä on todettu myös epävakaa persoonallisuus.
Joo, epävakaa on eri kuin narsistinen. Mutta ei epävakaakaan hyvä ole. Sopii käsi kädessä dipon kanssa. Miten noita epävakaata ja dipoa voi oikein edes erotelle. No, ammattilaiset osaa. Luultavimmin dipo pahempi ja epävakaa häiriötilaan viittaava. Mutta sen verran voin sanoa diposta, että hoitamattomana saattaa tehdä itsemurhan. Näitä tapauksia on. Ei sulle luultavastikaan mitenkään vaaraksi, mutta itselleen on.
- Anne46
ap. kirjoitti:
Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. Hänessä on myös paljon mukavia piirteitä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta kaikesta epävakaudestaan huolimatta hänessä on ollut jotain turvallistakin. Ehkä se johtuu hänen iästäänkin. Olen itse ollut aiemmin naimisissa kauan sitten hyvin nuoren miehen kanssa. Sen jälkeenkin olen aina tapaillut itseäni nuorempia miehiä. Tämä mies on minua vanhempi ja ainakin aluksi se tuntui yllättävän mukavalta. Mutta valitettavasti nuo muut ominaisuudet painavat enemmän tällä hetkellä.
Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden.Sanoisin että unohda. Miksi ihmeessä koet että olet vastuussa? Mukavia piirteitä löytyy meistä jokaisesta, mutta vasta arki paljastaa totuuden. Et voi pelastaa jokaista tunnevammaista. Säästä itsesi!
- ap.
ed. kirjoitti:
Joo, epävakaa on eri kuin narsistinen. Mutta ei epävakaakaan hyvä ole. Sopii käsi kädessä dipon kanssa. Miten noita epävakaata ja dipoa voi oikein edes erotelle. No, ammattilaiset osaa. Luultavimmin dipo pahempi ja epävakaa häiriötilaan viittaava. Mutta sen verran voin sanoa diposta, että hoitamattomana saattaa tehdä itsemurhan. Näitä tapauksia on. Ei sulle luultavastikaan mitenkään vaaraksi, mutta itselleen on.
Mitä ihmettä sönkkäät ED? olet itse tainnut vetää lääkkeitäsi, kuin noin sekoja tulet yllätten huutelee!
- rakastamisen vaikeus
ilman sairauttakin kirjoitti:
Tuollaisia miehiä on pilvin pimein Suomen maassa ilman mitään diagnoosiakin. Jos miehen sairaudesta ei tietäisi niin pitäisi ehkä vaan vähän hankalana ihmisenä. Tuollaisia hankalia ihmisiä on ilman sairauttakin.
Yksi hyvä ja erittäin terve näkemys ja mielipide käynnissä olevaan keskusteluun.
Nykyaikaan kuuluu, että keksitään diagnoosi jos minkäkinlaiselle käyttäytymiselle.
Milloinkahan keksitään diagnoosi sille, että ei ole mitään diagnoosia. No se sitten on, diagnoosipelkoinen;)
On niin helppo löytää aina syy toisesta, jos vain hänelle on diagnosoitu sairaus
Paljon tapahtuu tappoja murhia, pahoinpitelyjä. Ja sen jälkeen vasta ihmiselle on diagnosoitu sairaus.
vastuuntoinen ihminen hakee apua huonoon oloonsa.Diagnoosia ei todellakaan anneta aivan helposti. Ihminen joutuu kovaan prosessiin, jossa hän joutuu tutustumaan juurta jaksain omaan itseensä, tunteisiin, käytökseensä ja samalla myös toisten käyttäytymiseen.Ns. normaalien ihmisten kauttahan sairaat peilaavat itseensä.
Sen jälkeen pohditaan yhdessä, voiko kyse olla mm.kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Jos tähän päädytään, alkaa kokeilu lääkkeillä, millä voidaan parantaa oloa.
Ja kun oikea lääke löytyy, "sairaan" olo tulee paremmaksi. Ja näin hän taas saa voimaa uudelleen tutustua elämään, ihmisiin, ihmisten käyttäytymisiin ja tunteisiin.
Tällä tarkoitan sanoa, että tässä viestiketjussa kaikki biboihmisen kanssa tekemisissä olleet ihmiset ovat valitettavasti ollet tekemisissä sairaan kanssa, joka ei vielä ole päässyt sinuksi sairautensa kanssa.
biboihmisellä on samalla lailla tunteet kun ns.terveilläkin. Ja itse asiassa ne tunteet ovat vielä voimakkaammat ja tuntosarvet hyvinkin vahvasti pystyssä.
Ja kun hän on sinut sairautensa kanssa, hänen kanssaan tulee toimeen samalla lailla kuin "terveenkin" tai vaikka ihmisen kanssa, jolla on verenpainetta tai diabetes tai nitroja syövän ym.ym.
Aloittajalle haluan sanoa, että hänen miesystävällään on sairausprosessi vielä kesken.Välillänne on kuitenkin jotain hyvää, koska haluat perehtyä asiaan ja et helpolla luovuta.
Joskus sairaus voi myös yhdistää suuresti. Luottamus toisiinsa kasvaa, kun saa tuntea, että toinen on rinnalla niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Ja kyllä terveelläkin on huonoja päiviä, tapahtuu ikäviä asioita ja silloin toki on hyvä, kun on toinen tukemassa. Ja luonnollisesti se löytyy siitä läheisestä, jota itse olet auttanut , kun hänellä on ollut huonoa aikaa.
Saa kuvan tätä keskustelua lukiessa, että kaikki bibot ovat hyvin epäonnistuneita yksilöitä. Mm. Tapani Kansa sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ja mies on hyvin luova. No okei,,,hänellä on ylinopeussakkoja,,,mutta tulee niitä muillekin.
Siis alottajalle, joko miesystäväsi haluaa olla vahva, hän etsii itsessään niitä vahvuuksia, mitä hänellä on. Hän ei hyväksy itseään vielä, koska tuntee, että ei ole tarpeeksi vahva ihmisenä eikä halua vain apua sinulta. Ja, hyvinkin voi käydä niinkin, että kun hän löytää itsensä, hänestä tulee mitä ihanin ihminen ja yhteiselonne on ihanaa, niin myrskyineen, kuin suvannossa, iloineen ja suruineen.
Aloittaja, vain sinä itse tiedät, haluatko katsoa tuleeko suhteeseenne lämpöä ja ymmärrystä ja niin, että viihdytte yhdessä.
Toin alottajalle vain tämän positiivisemmankin puolen hänen suhteessaan esille.
Mutta js ei onnistu, niin ei säälistä voi jatkaa. Anna silloin miehen itse tutustua itseensä ja kasvaa vahvaksi ja joskus vielä löytää naisen, jota rakastaa ja sinä löydät miehen, jota rakastat.
Asiaan on siis vain kaksi ratkaisua, mutta epävarmuudessa ei voi luoda suhdetta.Ja hyvä että otatkin selvää asioista. henna... kirjoitti:
"Ex-vaimolta haluaisin ehkä kuulla joitakin perusasioita. He kuulemma tapaavat lasten takia säännöllisesti, mutta käytyäni miehen kotona aloin miettiä, mikä mahtaa olla totuus. Voivatko pienet lapset käydä asunnossa, josta ei löydy edes yhtä juomalasia? Ehkä asiat eivät ole aivan hullusti, mutta jos ne ovat, niin jokin minussa kaipaa tietää ikävänkin totuuden. "
Mulle tuli mieleen, että jos mies jotenkin valehtelee niin ex-vaimon kertomana ehkä selviäisi totuus, tai ei välttämättä, eihän sitä voi varmaksi tietää minkälainen ex-vaimo on. Valehteleeko bipot yleensä herkästi?
"Mies kertoi jo niin alkuvaiheessa sairaudestaan, että koen jotenkin olevani vastuussa siitä, että olen halunnut yrittää. "
JOS EI OLE NARSISTI, niin voisiko ajatella, että olisitte kavereita/ystäviä, jolloin voisit kuitenkin tukea häntä? Tosin tuo että kerroit että vaikka olitte sopineet, ettei tapaamisessanne ole seksiä ja sitten miten hän kuitenkin reagoi todellisuudessa siihen, kertoo kenties siitä että pelkkä kaveruus ei onnistuisi?
Siitä alkaako seurustella jonkun kanssa ja jos alkaa, niin milloin alkaa, pitää kuitenkin jokaisella olla oikeus päättää ihan itse. Jos seurusteluun sitoutuu esimerkiksi siitä syystä että on luvannut olla tukena, niin se ei ainakaan ole oikea syy eikä oikein sitä toistakaan kohtaan."Valehteleeko bipot yleensä herkästi?"
Bipot ovat patologisia valehtelijoita, kuten myös antisosiaaliset ja narsistis-huomionhakuiset luonteet.möhkö 10 kirjoitti:
"JOS EI OLE NARSISTI, niin voisiko ajatella, että olisitte kavereita/ystäviä, jolloin voisit kuitenkin tukea häntä?"
Henna hyvä, aloittaja kertoi miesystänsä sairastavan bipolaarihäiriötä eli kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ei narsistista persoonallisuushäiriötä. Sotket nyt kaksi eri sairautta toisiinsa...Möhkö idiootti, epävakaa suunnilleen sama, kuin narsistinen ja kokemuksesta tiedän, että suhteessa jopa pahempi.
ap. kirjoitti:
Kiitos rohkaisevasta kommentistasi.
Ehkä alunperinkin otin kaiken jonkinlaisena mahdollisuutena toisaalta kypsyä ja toisaalta käyttää sitä elämänkokemusta, mikä minulla tähän mennessä on. Keskustelut miehen kanssa ovat olleet erittäin antoisia silloin, kun hän on pystynyt pohtimaan elämäänsä. Kaikkien kanssa ei samanlaiseen kohtaamiseen tasoon pääse koskaan ja oikeastaan juuri hänen sairautensa ja kärsimyksensä osaltaan tekevät hänestä niin ainutlaatuisen ja kallisarvoisen. Valitettavasti vain hänessä on myös paljon tuhovoimaa."oikeastaan juuri hänen sairautensa ja kärsimyksensä osaltaan tekevät hänestä niin ainutlaatuisen ja kallisarvoisen. Valitettavasti vain hänessä on myös paljon tuhovoimaa."
Tuo on juuri se, mitä hän haluaa sinun itsestään ajattelevan. Liian kallis hinta on mielenterveytesi yhdestä pantavasta kahelista. Ajattele aivoilla, älä p*llulla. Sut on isketty sadistin toimesta ja kaikki, mitä ajattelet tällä hetkellä, tekee susta sellaisen surkimuksen, mikä sen sadistin mielessä oikeuttaa sadismiin sinua kohtaan.ap. kirjoitti:
Myönnän, että olen (ollut) jossain määrin idealistinen. Syynä voi olla se, että mies on kertonut avoimesti sairaudestaan. Olen ajatellut, että minua ei ainakaan huijata. Ehkä olen myös mielessäni kuvitellut, että aiemmat naiset miehen elämässä eivät vain ole olleet niin hyviä. Toisaalta kun takana on kaksi avioeroa, on se itsessään huolestuttanut jonkin verran, samoin se, että nuorimmat lapset ovat vielä niin pieniä.
Ja tietysti kaikkeen sekoittuu sekin, että ylipäätään kaipaan parisuhdetta."Ehkä olen myös mielessäni kuvitellut, että aiemmat naiset miehen elämässä eivät vain ole olleet niin hyviä."
Juu, eli olet itse luonnevikainen, psykopaattimiehistä kiinnostunut lumppu, joka haluaa sadomasokistiseen suhteeseen. Mielisairasta ei voi muuttaa ja olet osoittanut täällä kertomiesi ajatustesi mukaan olevan nainen, joka ei erota tunteita ja seksuaalista halua toisistaan ja, joka kiihoittuu miehistä, jotka muistuttavat omaa sadistista vanhempaa ja, joita kohtaan riippuvaistut masokistisesti ja mikä sinua myös kiihoittaa, koska saat olla heikko kaikkivoipaista vanhempaasi muistuttavan sekopään edessä. Kuulutte molemmat pyöreään huoneeseen. Case closed.- johan on
ap. kirjoitti:
Välillämme on ehkä liikaa fyysistä vetovoimaa enkä muutenkaan välttämättä haluaisi ryhtyä "tukihenkilöksi".
Miehen asenne seksiin on jotenkin ongelmainen tai sitten hän vain ailahtelee sairautensa kulun mukaisesti. Joskus hän sanoo, ettei tarvitse seksiä, koska on ollut eronsa jälkeen ilman. Joskus hän sanoo, että minulla on psyykkisiä ongelmia, koska en ole valmis seksiin. Viimeksi hän sanoi, että tapaaminen ilman seksiä on täysin ok, mutta heti tapaamisen jälkeen hän taas "diagnosoi" minua. Voihan minulla tietysti ollakin psyykkisiä ongelmia, mutta en usko, että alastomana heiluminen tai alastonkuvien lähettäminen (sellaistakin hän esitti) niitä parantaisi.
Hänen suhtautumisensa on mielestäni myöskin vähemmän kannustavaa. Siinä on jotain murrosikäistä: "jos et tee sitä tai tätä, et oikeasti välitä minusta" tai "meillä on täydellinen yhteys, mutta seksi puuttuu". Hänestä saamani kuvan perusteella seksin jälkeen seuraisi uusia vaatimuksia. Näin lyhyen tuntemisen jälkeen yhteyskään ei tietysti ole "täydellinen". On myös ikävää, että hän sivuuttaa sen, kun osoitan välittämistä. Sen sijaan hän on useammankin kerran lähetellyt viestejä toivoen, että yllättäisin hänet tai että antaisin hänelle jonkin lahjan. Kerran hän sanoi, että olen sellaista ihmistyyppiä, joka ajattelee vain itseään. Sekin tuntui epäreilulta, koska tuskin hän edes tunsi minua silloin.Miksi pyörittelet ajatusta jatkosta mielessäsi? Haluatko tosiaankaan vakautta? Kertomasi kuulostaa sellaiselta että tuossa vaiheessa oman mielenterveyden kannalta anna jo olla.
Fyysinen vetovoima... no se ei ole ainoa tai tärkein tekijäkään HYVÄÄn suhteeseen. Jaksatko alati muuttuvia mielialoja, itsesi kyseenalaistamista.
Väitteet estoisuudesta kun ei halua koikkeloida alasti toisen vaatimuksesta,mistä tuollainen paska on kotoisin? Ei kaikilla tule edes mieleen vaikka vakaassa suhteessa olisikin.
Totta on ettei sairaudelle välttämättä voi mitään,mutta ei myöskään saa antaa sairaan pyöritellä ja ohjailla oman tahtonsa mukaisesti. Tarkoitus kai on toipuminen ja parantuminen. Lähde suhteeseen mutta varaudu että sairastuttaa itsesikin. - niin kerta
ap. kirjoitti:
Miehellä on todettu myös epävakaa persoonallisuus.
Voi sillä olla narsistinen persoonallisuushäiriökin, ja se on vain valehdellut sinulle olevansa bipo.
- oletko itsekin hullu
dazu kirjoitti:
"Ehkä olen myös mielessäni kuvitellut, että aiemmat naiset miehen elämässä eivät vain ole olleet niin hyviä."
Juu, eli olet itse luonnevikainen, psykopaattimiehistä kiinnostunut lumppu, joka haluaa sadomasokistiseen suhteeseen. Mielisairasta ei voi muuttaa ja olet osoittanut täällä kertomiesi ajatustesi mukaan olevan nainen, joka ei erota tunteita ja seksuaalista halua toisistaan ja, joka kiihoittuu miehistä, jotka muistuttavat omaa sadistista vanhempaa ja, joita kohtaan riippuvaistut masokistisesti ja mikä sinua myös kiihoittaa, koska saat olla heikko kaikkivoipaista vanhempaasi muistuttavan sekopään edessä. Kuulutte molemmat pyöreään huoneeseen. Case closed.Etkös sinä nyt ota aika henk.kohtaisesti tämän asian? Lopeta se meuhkaaminen jos et osaa muuta tehdä kuin arvostella ja haukkua. Ei tuo nainen sinua ota vaikka kuinka itkupotkuraivoat siinä, nimittäin kuulostaa viestiesi perusteella että loukkaannut siitä että tuo nainen on kiinnostunut vähän pipistä miehestä. Anna heidän olla keskenään jos haluavat, ei varmaankaan ole sinulta pois mitenkään?
Ihme spede.. - 50v bipoa katsellut
dazu kirjoitti:
"Valehteleeko bipot yleensä herkästi?"
Bipot ovat patologisia valehtelijoita, kuten myös antisosiaaliset ja narsistis-huomionhakuiset luonteet.Vaikka sait miinuksia dazu, olen kanssasi samaa mieltä.
Minä jos kuka tiedän millaisia energiasyöppöjä bipot ovat, jos kumppani suostuu, he imevät voimat niin tyystin että hengittminenkin samassa huoneessa tuntuu ylivoimaiselta. On hyvin pitkä avioliitto takana sellaisen ihmisen kanssa.
Lisäksi täydellinen välinpitämättömyys kumppanin tunteista, narsisti ja bipo ovat lähes tulkoon sama asia.
En ole eronnut, mutta meillä on aina ollut kaksi asuntoa, paitsi nyt kun mies on vuodepotilaana, viimeinen masennuskausi ja lääkitys veivät vuoteen omaksi, ei edes pysty syömään itse.
Myönnän, olen ollut sopiva uhri vaikean lapsuuteni takia, olen kai niitä läheisriippuvaisia koska huolehdin miehestä omasta asunnostani käsin.
Olen kuitenkin elänyt aika rikkaan ja monipuolisen elämän, kiitos itsekkyyden jota kuitenkin löytyy pakon edessä.
Bipot ovat usein lääkkeiden ja alkoholin väärinkäyttäjiä. Täysin epäluotettavia, opin jo hyvin varhain että päätökset on tehtävä itse, mies oli kuin tuuliviiri. Äärimmäiene turhamainen ja huomionkipeä lisäksi. - m-ll
Narsismi ja kaksisuuntaisuus ovat kaksi eri asiaa. Tietty bipo voi olla narsisti niinkuin kuka muu tahansa.
- hohhoijaaa
kummasti nykyään ihminen on heti narsisti jos suhteessa on ongelmia jotkut ei vain sovi yhteen ja sillä selvä ei siinä mistään narsistisuudesta heti ole kyse.
dazu kirjoitti:
"Valehteleeko bipot yleensä herkästi?"
Bipot ovat patologisia valehtelijoita, kuten myös antisosiaaliset ja narsistis-huomionhakuiset luonteet.Aika outoon paikkaan tuli nuo miinukset, kun oli suoraan manuaaleista annettu vastaus tuon kirjoittajan kysymykseen. Jos joitakuita ei miellytä manuaalit, niin voitte keksiä ihan ikioman todellisuuden, mikä on helpompi kestää, mut älkää nyt vaan alkako väittämään, että se olisi totta!
oletko itsekin hullu kirjoitti:
Etkös sinä nyt ota aika henk.kohtaisesti tämän asian? Lopeta se meuhkaaminen jos et osaa muuta tehdä kuin arvostella ja haukkua. Ei tuo nainen sinua ota vaikka kuinka itkupotkuraivoat siinä, nimittäin kuulostaa viestiesi perusteella että loukkaannut siitä että tuo nainen on kiinnostunut vähän pipistä miehestä. Anna heidän olla keskenään jos haluavat, ei varmaankaan ole sinulta pois mitenkään?
Ihme spede..Luin naisen kirjoituksia ja sanoin sanottavani suoraan. Tiedän, että sanoin asiani törkeästi, mutta tuota miletä olen tuosta heidän tilanteestaan. Mulla on itselläni sivustakatselijana kokemuksia noista asioista ja se on vaan niin sydäntäsärkevää, kun joku nainen on pimee, että ripustautuu sellaiseen mieheen. Juu, ottaa tällaiset jutut tunteen päälle ja tässä tilanteessa katsoin, että parasta sanoa asiat suoraan yhtään kaunistelematta, jos sillä olisi osaltaan herättävä vaikutus aloittajaan.
Hän voi ihan vapaasti suhteilla tuon miehen kanssa, mut minun tukeani se ajatus ei millään tavalla saa.- sananen
ap. kirjoitti:
Ehkä olen kuvitellut voivani erottaa sen, mikä on sairautta kaikesta muusta. Mutta eihän se tietenkään onnistu. Sairaus ei jää miehen persoonaan ja tekemisiin, kun hän on näkevinään minussa ongelmia, joita minussa ei ainakaan omasta mielestäni ole. Tietenkin on mielenkiintoista kuulla uusiakin näkemyksiä omasta itsestään, mutta ne vain tuntuvat jotenkin liian yliampuvilta.
Mies on esimerkiksi useammankin kerran esittänyt, että en käyttäydy kypsän aikuisen naisen tavoin, koska en ole vielä halunnut seksiä hänen kanssaan. Olen kuulemma kuin ujo pikkutyttö. Mutta entä sitten jos olisinkin? Tosin en mielestäni ole. Ennemminkin olisi mielestäni epäkypsää aloittaa seksisuhde, jos ei ole varma kummankaan osapuolen halusta tai kyvystä sitoutua.
Kerran sanoin miehelle, että molempien avioerotaustan huomioon ottaen voisi olla hyvä, jos esimerkiksi lukisimme parisuhteen rakentamista käsittelevää kirjallisuutta. Mies sanoi, että hän ei tarvitse mitään kirjoja, koska hän "tietää kaiken". Ongelmat ovat johtuneet vain siitä, että hän on ollut naimisissa vääränlaisten naisten kanssa. Luonnollisesti hymähdin koko jutulle ja myöhemmin hän sitten sanoikin, että minun pitäisi pakottaa hänet lukemaan jokin hyvä kirja. Mutta jos mies ei halua, niin pakottaminen olisi mielestäni naurettavaa, kun suhde tosiaan on tuskin edes alkanut.Tämä kirjajuttu on tosi mielenkiintoinen ehkä diagnosointimielessäkin. Hanki kirja ja lukekaa se yhdessä. Katso mitä tapahtuu kirjan lukemisen jälkeen. Jos olet kertonut miehelle/tai täsmentänyt joitakin kirjan tärkeitä kohtia, niin varmaan alkaa tapahtua. Mies saattaa polttaa kirjan/tuhota sen/syyttää kirjan kirjoittajaa tai muuta hullua siitä syystä, että olet sellaisen roskan hankkinut.
Eräs narsistitutkija kirjoitti vastaavanlaisesta tilanteesta. Nainen osti sopivan kirjan kirpparilta, kirja luettiin yhdessä, senjälkeen mies otti yhteyttä kirpparin pitäjään ja haukkui myyjän siitä syystä että oli tällaista roskaa myynyt naiselleen, sen lisäksi kirja poltettiin.. oletko itsekin hullu kirjoitti:
Etkös sinä nyt ota aika henk.kohtaisesti tämän asian? Lopeta se meuhkaaminen jos et osaa muuta tehdä kuin arvostella ja haukkua. Ei tuo nainen sinua ota vaikka kuinka itkupotkuraivoat siinä, nimittäin kuulostaa viestiesi perusteella että loukkaannut siitä että tuo nainen on kiinnostunut vähän pipistä miehestä. Anna heidän olla keskenään jos haluavat, ei varmaankaan ole sinulta pois mitenkään?
Ihme spede..Kirjoitukseni ei muuten ollut haukkua, tai arvosteula, se oli kokemuksiini pohjaava mielipide tuollaisesta tilanteesta... se, että väität sitä haukuksi, kertoo myös sinun henkilökohtaisesta asennoitumisesta asiaan ja on myös virhellistä argumentointia, jolla koitat lytätä kirjoitukseni.
- kirpale
dazu kirjoitti:
Aika outoon paikkaan tuli nuo miinukset, kun oli suoraan manuaaleista annettu vastaus tuon kirjoittajan kysymykseen. Jos joitakuita ei miellytä manuaalit, niin voitte keksiä ihan ikioman todellisuuden, mikä on helpompi kestää, mut älkää nyt vaan alkako väittämään, että se olisi totta!
Pitäisikö sinun, dazu-kulta, opiskella jotain muutakin kuin manuaalejasi?
Kuulostaa ihan mun exältä. Erosta tuli kaksi vuotta ja sama kaava toistunut säännöllisesti: haluan olla vaan kaveri -> rakastankin sua vieläkin -> oot sokee ja tyhmä kun et tajua että oon muuttunut, sun pitäis antaa mahdollisuus näyttää se -> saatanan huora et ollu koskaan tosissas mun suhteen, tiedän että petitkin mua kokoajan, oot paska ihminen jne.... -> Anteeksi, mutta itse olit provosoiva, en mä tarkottanu mitä sanoin voidaanko olla puheväleissä -> rakastan sua vieläkin....... jne.
Kertaalleen jo olin muutaman kuukauden puhelakossa, silti mua pommitettiin viestein ja puheluyrityksin jne. Toivoin aina et olis pystyny pysyy ihan ok väleissä ilman mitää tämmöstä mutta...
Nyt kahden vuoden jälkeen vaihdoin numeron ja vieläpä salaiseksi, blokkasin mesen ym. vastaavat yhteydenottokanavat, jospa viimein pääsisin eroon. En kestänyt enää, eikä homma mihinkään ole muuttunut, tuskinpa tulee muuttumaankaan.mayara kirjoitti:
Kuulostaa ihan mun exältä. Erosta tuli kaksi vuotta ja sama kaava toistunut säännöllisesti: haluan olla vaan kaveri -> rakastankin sua vieläkin -> oot sokee ja tyhmä kun et tajua että oon muuttunut, sun pitäis antaa mahdollisuus näyttää se -> saatanan huora et ollu koskaan tosissas mun suhteen, tiedän että petitkin mua kokoajan, oot paska ihminen jne.... -> Anteeksi, mutta itse olit provosoiva, en mä tarkottanu mitä sanoin voidaanko olla puheväleissä -> rakastan sua vieläkin....... jne.
Kertaalleen jo olin muutaman kuukauden puhelakossa, silti mua pommitettiin viestein ja puheluyrityksin jne. Toivoin aina et olis pystyny pysyy ihan ok väleissä ilman mitää tämmöstä mutta...
Nyt kahden vuoden jälkeen vaihdoin numeron ja vieläpä salaiseksi, blokkasin mesen ym. vastaavat yhteydenottokanavat, jospa viimein pääsisin eroon. En kestänyt enää, eikä homma mihinkään ole muuttunut, tuskinpa tulee muuttumaankaan.Tämä siis liittyi noihin narsistikuvauksiin, eritoten hennan kommentteihin.
- atpua
ap. kirjoitti:
Miehellä on todettu myös epävakaa persoonallisuus.
Juu, ja lepra ja Paiserutto, löytyykö vielä liikkuva limasienikin ?
aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaatpua ! - markettaa
ap. kirjoitti:
En tiedä ex-vaimosta juuri mitään, mutta ilmeisesti tilanne on ollut kriittinen, koska hän on halunnut erota heti lapsen synnyttyä. Mies ei kuulemma olisi halunnut erota.
Periaatteessa minusta olisi hieman roistomaista ottaa häneen yhteyttä. Ehkä omat havaintoni riittävät.roistomaista..kuule sina olet liian kiltti..itse olin samanlainen nuorena ja itkin 6 vuotta narsistin..persoonallisuushairioisen kynsissa..joten please ..sina et voi kiltteydella muuttaa toista ihmista varsinkaan narskua..tilanne vain pahenee..
- dffgtgvhjvfbgbjklnjn
niin kerta kirjoitti:
Voi sillä olla narsistinen persoonallisuushäiriökin, ja se on vain valehdellut sinulle olevansa bipo.
Ja sulla varmaan on epäluuloinen pers.häiriö.
Peruswikistä otettu mutta kuvaa hyvin maanista vaihetta.
Masennusvaihe on sitten masennusta.
Bipolaarihäiröitä on eri vakavuusasteisia.
"Maaninen vaihe
Tuntomerkkejä muun muassa:
- Epätavallisen innostunut, euforinen (= epätavallisen iloinen, hilpeä, haltioitunut) tai ärtyisä mielentila (tai potilas vaikuttaa sellaiselta läheistensä mielestä).
- Ajattelemattomia, seurauksista piittaamattomia tekoja.
- Vähäinen unentarve suuresta tarmokkuudesta huolimatta.
- Puhe on niin nopeaa, että toiset eivät kykene sitä seuraamaan.
- Ajatuksenriento.
- Keskittymisvaikeus, jonka vuoksi esimerkiksi puheenaiheet tai tekemisen kohde saattavat vaihdella nopeasti.
- Liioiteltu voiman, suuruuden ja tärkeyden tunne.
- Poikkeava tai korostunut ärtyneisyys tai reagointi pieniinkin asioihin stereotyyppisen ärtyneesti tai jopa aggressiivisesti.
- Vastuuntunnon puuttuminen, ei tunne huolta tekojen mahdollisista huonoista seurauksista; esimerkiksi liian runsasta rahankäyttöä, liiallista seksuaalista aktiivisuutta tai holtittomuutta, järjettömiin investointeihin ryhtymistä.
- Päämäärätön, tarkoitukseton touhuilu ja puuhailu.
Maniaa voidaan pitää psykoottisena tilana. Siihen saattaa liittyä myös hallusinaatioita (kuulo- tai näköharhoja) tai harhakuvitelmia (luja usko asioihin, jotka eivät ole totta).
Kuten muihinkin psykoottistasoisiin häiriöihin, maniaan liittyy sairaudentunteen puuttuminen tai vähäisyys.
Potilas itse ei useimmiten tunnista tilannettaan ja saattaa ärtyä voimakkaasti, kun hänen tekemisiinsä yritetään puuttua."- ap.
Ainakaan mies ei nuku tai jos nukkuu, niin vastaa aamulla. Muuten en oikein osaa sanoa mielialoista, koska silloin kun emme ole tavanneet, olemme vain viestitelleet. Jostain syystä hän ei halua puhua, vaan nimenomaan viestitellä. Koen sen itselleni hieman vieraaksi, koska siinä ei kuule edes äänenpainoja. Mies on esimerkiksi luullut minun olleen vihainen, kun olen kirjoittanut jotain aivan kepeän ystävällistä.
ap. kirjoitti:
Ainakaan mies ei nuku tai jos nukkuu, niin vastaa aamulla. Muuten en oikein osaa sanoa mielialoista, koska silloin kun emme ole tavanneet, olemme vain viestitelleet. Jostain syystä hän ei halua puhua, vaan nimenomaan viestitellä. Koen sen itselleni hieman vieraaksi, koska siinä ei kuule edes äänenpainoja. Mies on esimerkiksi luullut minun olleen vihainen, kun olen kirjoittanut jotain aivan kepeän ystävällistä.
Jaa... tähän taisin jo vastatakin mutta hävisi...höh...
Kirjoitetussa tekstissä se sanaton viestintä puuttuu...toisaalta silloin on helpompi keskustella siten jonkun kanssa jos ei muuten hotsita.
Vielä kerran, isoja saappaita olet tietoisena ottamassa. Toivotan onnea vilpittömästi =)- xcch
lynett kirjoitti:
Jaa... tähän taisin jo vastatakin mutta hävisi...höh...
Kirjoitetussa tekstissä se sanaton viestintä puuttuu...toisaalta silloin on helpompi keskustella siten jonkun kanssa jos ei muuten hotsita.
Vielä kerran, isoja saappaita olet tietoisena ottamassa. Toivotan onnea vilpittömästi =)Mies siis kertoo että diagnoosi ja lääkitys on kohdallaan, mutta oireilee silti voimakkaasti, lisäksi hänen kertomuksista osa ei pidä paikkaansa, kumoaa oman mielipiteensä myöhemmin, käytös kertoo siis aivan toista.
Liitossa ei hyvät piirteet riitä täyttämään noin vakavia puutteita, et koskaan tiedä miten asiat ovat, et tiedä mikä kotona odottaa jos alat suhteeseen.
Tulet varmuudella traumatisoitumaan tuossa suhteessa, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Yleensä liitossa tilanteet pahenee tramaattisesti, kaikista tärkein on ottaa puoliso joka on pään suhteen omillaan toimeentuleva, eikä holhottava oikuttelija jolla on vakava diaknosoitu häiriötila.
Suoraa tekstiä, mutta sinuna suojelisin itseä onnettomalta tulevaisuudelta, sinulla on oikeus päättää omasta elämästäsi, unohda hänet. Minä olen samanlainen empaattinen tunteilija vaikka olen mies ja olen saanut katua sitä että olen uskonut tuontyyppisten ihmisten rakkaus vakuutteluihin ja ajan kanssa olen joutunut suuriin vaikeuksiin..
Jätä vielä kun voit jos jatkat jäät kiinni je se on menoa.. - ap.
xcch kirjoitti:
Mies siis kertoo että diagnoosi ja lääkitys on kohdallaan, mutta oireilee silti voimakkaasti, lisäksi hänen kertomuksista osa ei pidä paikkaansa, kumoaa oman mielipiteensä myöhemmin, käytös kertoo siis aivan toista.
Liitossa ei hyvät piirteet riitä täyttämään noin vakavia puutteita, et koskaan tiedä miten asiat ovat, et tiedä mikä kotona odottaa jos alat suhteeseen.
Tulet varmuudella traumatisoitumaan tuossa suhteessa, siitä ei ole pienintäkään epäilystä. Yleensä liitossa tilanteet pahenee tramaattisesti, kaikista tärkein on ottaa puoliso joka on pään suhteen omillaan toimeentuleva, eikä holhottava oikuttelija jolla on vakava diaknosoitu häiriötila.
Suoraa tekstiä, mutta sinuna suojelisin itseä onnettomalta tulevaisuudelta, sinulla on oikeus päättää omasta elämästäsi, unohda hänet. Minä olen samanlainen empaattinen tunteilija vaikka olen mies ja olen saanut katua sitä että olen uskonut tuontyyppisten ihmisten rakkaus vakuutteluihin ja ajan kanssa olen joutunut suuriin vaikeuksiin..
Jätä vielä kun voit jos jatkat jäät kiinni je se on menoa..Mies on sanonut, että hänen elämänsä muuttui diagnoosin ja lääkityksen myötä, mutta että nyt lääkitystä pitäisi tarkistaa. Hän on sen takia menossa lääkäriin lähiaikoina. Olen kiinnittänyt huomiota mielialan heilahtelujen lisäksi siihen, ettei hän nuku öisin ja että hän on melkein aina töissä. Siksikin olen epäillyt, tapaako hän lapsiaan juuri koskaan.
Rakkausvakuutteluista puheen ollen: mies sanoi kerran, että todellisesta rakkaudesta voi suhteessa puhua vasta vuosien kuluttua. Kun myöhemmin otin asian esille (muistaakseni kun hän jälleen kerran vaati seksiä), hän sanoi, että mehän jo rakastamme toisiamme syvästi. Minä en kylläkään ole tunnustanut hänelle rakkautta, koska se olisi mielestäni ollut ennenaikaista.
Kiitos neuvosta. Voi olla, että tarvitsen vähän hassulla tavalla tätä ketjua omien ajatusteni selvittelemiseen. En ole tätä ennen käynyt läpi kaikkea tapahtunutta. Ystävillenikään en ole ehtinyt kertoa kaikista käänteistä. ap. kirjoitti:
Mies on sanonut, että hänen elämänsä muuttui diagnoosin ja lääkityksen myötä, mutta että nyt lääkitystä pitäisi tarkistaa. Hän on sen takia menossa lääkäriin lähiaikoina. Olen kiinnittänyt huomiota mielialan heilahtelujen lisäksi siihen, ettei hän nuku öisin ja että hän on melkein aina töissä. Siksikin olen epäillyt, tapaako hän lapsiaan juuri koskaan.
Rakkausvakuutteluista puheen ollen: mies sanoi kerran, että todellisesta rakkaudesta voi suhteessa puhua vasta vuosien kuluttua. Kun myöhemmin otin asian esille (muistaakseni kun hän jälleen kerran vaati seksiä), hän sanoi, että mehän jo rakastamme toisiamme syvästi. Minä en kylläkään ole tunnustanut hänelle rakkautta, koska se olisi mielestäni ollut ennenaikaista.
Kiitos neuvosta. Voi olla, että tarvitsen vähän hassulla tavalla tätä ketjua omien ajatusteni selvittelemiseen. En ole tätä ennen käynyt läpi kaikkea tapahtunutta. Ystävillenikään en ole ehtinyt kertoa kaikista käänteistä.Anteeksi vain, mutta katsot koko ajan elämääsi ja valintojasi hänen kauttaan.
Katso sitä, miltä itsestäsi (!) tuntuu juuri nyt ja kaiken tämän jälkeen.
En sano, että ihmiset pitäisi hylätä sairastuessaan mutta kun sitä suhdetta ei vielä edes ole...
Kaipuusi on , kuten jo sanoin, nähtävästi niin kova, että tiesi sinun on kuljettava.
Ehkä palaamme asiaa myöhemmin.
Tsemp-piä- ap.
lynett kirjoitti:
Anteeksi vain, mutta katsot koko ajan elämääsi ja valintojasi hänen kauttaan.
Katso sitä, miltä itsestäsi (!) tuntuu juuri nyt ja kaiken tämän jälkeen.
En sano, että ihmiset pitäisi hylätä sairastuessaan mutta kun sitä suhdetta ei vielä edes ole...
Kaipuusi on , kuten jo sanoin, nähtävästi niin kova, että tiesi sinun on kuljettava.
Ehkä palaamme asiaa myöhemmin.
Tsemp-piäKiitos. Kuten sanoin, selvittelen tässä ajatuksiani ja tunteitani. Kommentit ovat olleet arvokkaita, mutta tuntuu, että pitää vielä saada kirjoittaa ja kertoa.
Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen.
Taidan olla ehtinyt mennä miehen maailmaan syvemmälle kuin olin tajunnutkaan. - M.B.
ap. kirjoitti:
Kiitos. Kuten sanoin, selvittelen tässä ajatuksiani ja tunteitani. Kommentit ovat olleet arvokkaita, mutta tuntuu, että pitää vielä saada kirjoittaa ja kertoa.
Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen.
Taidan olla ehtinyt mennä miehen maailmaan syvemmälle kuin olin tajunnutkaan.Konfliktitilanteista kannattaa puhella ja yrittää keskustella heti suhteen aluksi. Mahdollisimman monia tarkentavia kysymyksiä kysyen, tietenkin. Ja kysyä hänen mieleipidettään siitä, että miten asioita tulisi ratkoa ja siitä, että miten sinulla on toivomus, että niitä ratkottaisiin.
Usein jo keskustelutilanne avaa niitä tulevia umpisolmuja niin, että ainakin paljastaa niitä näkösille, mikäli on aikomus jatkaa. Suhteilua. - ap.
M.B. kirjoitti:
Konfliktitilanteista kannattaa puhella ja yrittää keskustella heti suhteen aluksi. Mahdollisimman monia tarkentavia kysymyksiä kysyen, tietenkin. Ja kysyä hänen mieleipidettään siitä, että miten asioita tulisi ratkoa ja siitä, että miten sinulla on toivomus, että niitä ratkottaisiin.
Usein jo keskustelutilanne avaa niitä tulevia umpisolmuja niin, että ainakin paljastaa niitä näkösille, mikäli on aikomus jatkaa. Suhteilua.Tietysti haluaisin nyt selvittää ainakin viimeisimmän konfliktin ja pyytää omalta osaltani anteeksi. Mutta haluaisin myös miettiä valmiiksi jonkinlaisen strategian siltä varalta, että mies loukkaa minua uudelleen. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että yhteydenottaminen olisi ennenaikaista ja että en oikeastaan jaksa välittää ottaa vastaan uusia oikeutteluja.
- M.B.
ap. kirjoitti:
Tietysti haluaisin nyt selvittää ainakin viimeisimmän konfliktin ja pyytää omalta osaltani anteeksi. Mutta haluaisin myös miettiä valmiiksi jonkinlaisen strategian siltä varalta, että mies loukkaa minua uudelleen. Tällä hetkellä tosin tuntuu, että yhteydenottaminen olisi ennenaikaista ja että en oikeastaan jaksa välittää ottaa vastaan uusia oikeutteluja.
Hankala niitä on miettiä etukäteen. Paras strategia lienee yrittää olla loukkaantumatta. Mutta kun se loukkaantuminen tulee, ei sillä etukäteen mietityllä strategialla ole väliä. Mutta sillä taas on, että miten on tottunut käsittelemään sellaisia tilanteita itse ja miten toinen. Siitä se soppa usein vasta alkaa keittyä kasaan. Ei välttämättä vielä loukkantumisesta.
- ap.
M.B. kirjoitti:
Hankala niitä on miettiä etukäteen. Paras strategia lienee yrittää olla loukkaantumatta. Mutta kun se loukkaantuminen tulee, ei sillä etukäteen mietityllä strategialla ole väliä. Mutta sillä taas on, että miten on tottunut käsittelemään sellaisia tilanteita itse ja miten toinen. Siitä se soppa usein vasta alkaa keittyä kasaan. Ei välttämättä vielä loukkantumisesta.
Lähetin miehelle viestin ja pyysin anteeksi. Saa nähdä, tuleeko vastausta. En kuitenkaan halua kantaa tästä suurempaa taakkaa kuin on tarpeellista ja oikeastaan olisin voinut pyytää anteeksi jo aiemmin. Jos mies jatkaa oikutteluja, niin se on sitten hänen valintansa.
- ap.
ap. kirjoitti:
Lähetin miehelle viestin ja pyysin anteeksi. Saa nähdä, tuleeko vastausta. En kuitenkaan halua kantaa tästä suurempaa taakkaa kuin on tarpeellista ja oikeastaan olisin voinut pyytää anteeksi jo aiemmin. Jos mies jatkaa oikutteluja, niin se on sitten hänen valintansa.
En tiedä, kiinnostaako täällä ketään kuulla tilanteen kehittymisestä. Joka tapauksessa mieheltä tullut vastaus oli ärtynyt. Ei kuulemma hyödytä jatkaa, koska kumpikaan ei kuitenkaan muutu. Syy on kuulemma lähinnä minun vääränlaisessa maailmankatsomuksessani (!). Kysyin sitten vielä, onko hän varma, ettei ole laittamassa välejä poikki sairautensa johdosta. En ole vielä saanut vastausta enkä tiedä, kuinka viisasta oli kysyä tuollaista.
- M.B.
ap. kirjoitti:
En tiedä, kiinnostaako täällä ketään kuulla tilanteen kehittymisestä. Joka tapauksessa mieheltä tullut vastaus oli ärtynyt. Ei kuulemma hyödytä jatkaa, koska kumpikaan ei kuitenkaan muutu. Syy on kuulemma lähinnä minun vääränlaisessa maailmankatsomuksessani (!). Kysyin sitten vielä, onko hän varma, ettei ole laittamassa välejä poikki sairautensa johdosta. En ole vielä saanut vastausta enkä tiedä, kuinka viisasta oli kysyä tuollaista.
Ehkä itsesi kannalta oli viisasta kysyä?
Tuollaiset tokahdukset, että kumpikaan ei kuitenkaan muutu tai että sinun maailmankatsomuksessasi on vikaa, ovat joko haaste ryhtyä leikkiin tai sitten sairauden määrittämää pakonomaista tarvetta ilmaista itseään juuri noin.
Tai sairauden ja sairauden, jonkun päällä olevan tilan muovauttamaa. - ap.
M.B. kirjoitti:
Ehkä itsesi kannalta oli viisasta kysyä?
Tuollaiset tokahdukset, että kumpikaan ei kuitenkaan muutu tai että sinun maailmankatsomuksessasi on vikaa, ovat joko haaste ryhtyä leikkiin tai sitten sairauden määrittämää pakonomaista tarvetta ilmaista itseään juuri noin.
Tai sairauden ja sairauden, jonkun päällä olevan tilan muovauttamaa.Ajattelin ensin kysyä, mistä hän tietää, että kumpikaan ei koskaan muutu. Mutta sitten tuntui, etten jaksa ainakaan siihen leikkiin ryhtyä - jos kyseessä oli haaste. Siispä menin suoraan sylttytehtaalle, mutta voi olla, että mies ei sinne halua. Tosin nyt hänellä olisi tilaisuus kunnialliseen perääntymiseen, koska hän voisi sanoa, että oikuttelu johtuu nimenomaan sairaudesta.
Sen verran olen hänen ailahtelujaan jo nähnyt, etten silti usko, että hän ei oikeasti joskus taas ottaisi yhteyttä ja haluaisi nähdä, vaikka hän nyt jonkin aikaa vihoittelisikin.
Kun puhun, että hän (luultavasti) tekee jotain sairautensa johdosta, tarkoitan koko ongelmaa oireineen. - ap.
ap. kirjoitti:
Ajattelin ensin kysyä, mistä hän tietää, että kumpikaan ei koskaan muutu. Mutta sitten tuntui, etten jaksa ainakaan siihen leikkiin ryhtyä - jos kyseessä oli haaste. Siispä menin suoraan sylttytehtaalle, mutta voi olla, että mies ei sinne halua. Tosin nyt hänellä olisi tilaisuus kunnialliseen perääntymiseen, koska hän voisi sanoa, että oikuttelu johtuu nimenomaan sairaudesta.
Sen verran olen hänen ailahtelujaan jo nähnyt, etten silti usko, että hän ei oikeasti joskus taas ottaisi yhteyttä ja haluaisi nähdä, vaikka hän nyt jonkin aikaa vihoittelisikin.
Kun puhun, että hän (luultavasti) tekee jotain sairautensa johdosta, tarkoitan koko ongelmaa oireineen.Tässä taas tilannepäivitystä:
Miehestä ei ole kuulunut yhtään mitään sen jälkeen, kun kysyin hänen sairautensa mahdollisesta vaikutuksesta viimeisimpään käänteeseen. Yleensä hän vastaa kaikkiin viesteihini heti. Onkohan tämä nyt jotain taktikointia tai onko hän ehkä pahoittanut mielensä? Tai oliko kysymykseni liian osuva? Tai voisiko hän olla vajonnut masennukseen? Hänellä on näiden kuukausien aikana, jotka olemme tunteneet, ollut ainakin yksi jakso, jolloin hän oli täysin masentunut.
Kiinnostaisi tietää, mutta en taida viitsiä lähettää uutta viestiä. - ap.
ap. kirjoitti:
Tässä taas tilannepäivitystä:
Miehestä ei ole kuulunut yhtään mitään sen jälkeen, kun kysyin hänen sairautensa mahdollisesta vaikutuksesta viimeisimpään käänteeseen. Yleensä hän vastaa kaikkiin viesteihini heti. Onkohan tämä nyt jotain taktikointia tai onko hän ehkä pahoittanut mielensä? Tai oliko kysymykseni liian osuva? Tai voisiko hän olla vajonnut masennukseen? Hänellä on näiden kuukausien aikana, jotka olemme tunteneet, ollut ainakin yksi jakso, jolloin hän oli täysin masentunut.
Kiinnostaisi tietää, mutta en taida viitsiä lähettää uutta viestiä.Kukaan ei varmaan enää seuraa tätä ketjua, mutta tässä viimeisin käänne:
Mies lähetti viestin, jossa hän sanoi, että en saisi viitata hänen sairauteensa, koska en ole lääkäri koulutukseltani. Hänellä on muu syy siihen, miksi hän ei halua jatkaa seurustelua eli se, etten ole suostunut seksiin. En oikein tiedä, mitä vastaisin. Mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en usko, että seksi hänen ailahtelevuuttaan parantaisi. - A
ap. kirjoitti:
Kukaan ei varmaan enää seuraa tätä ketjua, mutta tässä viimeisin käänne:
Mies lähetti viestin, jossa hän sanoi, että en saisi viitata hänen sairauteensa, koska en ole lääkäri koulutukseltani. Hänellä on muu syy siihen, miksi hän ei halua jatkaa seurustelua eli se, etten ole suostunut seksiin. En oikein tiedä, mitä vastaisin. Mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en usko, että seksi hänen ailahtelevuuttaan parantaisi.> Hänellä on muu syy siihen, miksi hän ei halua jatkaa seurustelua eli se, etten ole suostunut seksiin.
Tuttu juttu. Näitä riittää. ap. kirjoitti:
Kukaan ei varmaan enää seuraa tätä ketjua, mutta tässä viimeisin käänne:
Mies lähetti viestin, jossa hän sanoi, että en saisi viitata hänen sairauteensa, koska en ole lääkäri koulutukseltani. Hänellä on muu syy siihen, miksi hän ei halua jatkaa seurustelua eli se, etten ole suostunut seksiin. En oikein tiedä, mitä vastaisin. Mutta kaiken tapahtuneen jälkeen en usko, että seksi hänen ailahtelevuuttaan parantaisi.Seksi ei paranna hänen ailahtelevaisuuttaan eikä seksi koskaan yksinään rakenna mitään pohjaa parisuhteelle.
Häiriöiset lyövät sinne, missä arvelevat kivun tuntuvan. Hän on tehnyt oletuksen, että sinulle seksuaalisuus voisi olla esteinen, mutta jos ollakseen järkevä ja välittävä; hän olisi odottanut kun olet valmis siihen ja olistte toimineet myös molempien ehdoilla. Homma ei toimi jos toinen asettaa yksinään ehdot kuinka parisuhteen palikoita rakennetaan.
Tiedät omat rajasi ja kykysi. Sinun ei ole tarpeellista alistua kenekään vaatimuksille. Ja jos hän haluaa pitää sairautensa itsellään ja hoitosuhteessa oleviin tahoihin, hänen on myös turha odottaa kovin luottamuksellista suhtautumista keneltään kumppaniehdokkaalta. Jotkin asiat voi pitää itsellä. Mutta ei sellaisia, jotka vaikuttavat mahdolliseen yhteiselämään.- ap.
A kirjoitti:
> Hänellä on muu syy siihen, miksi hän ei halua jatkaa seurustelua eli se, etten ole suostunut seksiin.
Tuttu juttu. Näitä riittää.Huomasin, että aloin ilmeisesti jo "uhriutua", kun mietin, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin tai mikä oli ratkaiseva virheeni. Sitten muistin, että vieraillessani miehen luona hän kovasti toivoi minun jäävän yöksi - ilman seksiä. En voinut olla nyt kysymättä, olisiko (seksittömään) yökylään jääminen muuttanut mitään. Ja vastaus oli: "Tietysti!" Eli kyse ei sittenkään ole seksistä tai sen puutteesta.
Tämä on melkeinpä huvittavaa. On melko selvää, että yökyläily ei olisi muuttanut mitään, ainakaan parempaan suuntaan. Ihmissuhteissa ei koskaan pitäisi joutua ostamaan rakkautta ja hyväksyntää, mutta ainakaan ei kannattane ryhtyä kauppoihin epäreilun kauppakumppanin kanssa.
Yksi syy miksi en missään tapauksessa halunnut jäädä yöksi, oli se, että mies piti minua niin tiukassa otteessa yrittäessään estää lähtöni, että en saanut kunnolla hengitettyä. Se ei luvannut hyvää. - ap.
elisakettu kirjoitti:
Seksi ei paranna hänen ailahtelevaisuuttaan eikä seksi koskaan yksinään rakenna mitään pohjaa parisuhteelle.
Häiriöiset lyövät sinne, missä arvelevat kivun tuntuvan. Hän on tehnyt oletuksen, että sinulle seksuaalisuus voisi olla esteinen, mutta jos ollakseen järkevä ja välittävä; hän olisi odottanut kun olet valmis siihen ja olistte toimineet myös molempien ehdoilla. Homma ei toimi jos toinen asettaa yksinään ehdot kuinka parisuhteen palikoita rakennetaan.
Tiedät omat rajasi ja kykysi. Sinun ei ole tarpeellista alistua kenekään vaatimuksille. Ja jos hän haluaa pitää sairautensa itsellään ja hoitosuhteessa oleviin tahoihin, hänen on myös turha odottaa kovin luottamuksellista suhtautumista keneltään kumppaniehdokkaalta. Jotkin asiat voi pitää itsellä. Mutta ei sellaisia, jotka vaikuttavat mahdolliseen yhteiselämään.Luulen, että osuin arkaan paikkaan, sillä ei hän muuten ole kieltänyt minua puhumasta hänen sairaudestaan.
Tietysti mies voi oikeasti kuvitella, että hänen seksuaaliset kykynsä korvaisivat joitakin hänen puutteitaan. Valitettavasti minut vain täytyy voittaa muilla osa-alueilla ennen kuin kiinnostun seksistä riittävästi. Esimerkiksi epäluotettavuus vie seksihalut melko totaalisesti.
Viestitin miehelle, että on mielestäni aika lyhytnäköistä pistää välit poikki sen perusteella, että en ensimmäisellä kerralla jäänyt hänen luokseen yöksi. Hän vastasi, että hänen iässään ei voi enää odottaa kauan. Niin murrosikäistä. Hän on sentään kuuden lapsen isä! - M.B.
elisakettu kirjoitti:
Seksi ei paranna hänen ailahtelevaisuuttaan eikä seksi koskaan yksinään rakenna mitään pohjaa parisuhteelle.
Häiriöiset lyövät sinne, missä arvelevat kivun tuntuvan. Hän on tehnyt oletuksen, että sinulle seksuaalisuus voisi olla esteinen, mutta jos ollakseen järkevä ja välittävä; hän olisi odottanut kun olet valmis siihen ja olistte toimineet myös molempien ehdoilla. Homma ei toimi jos toinen asettaa yksinään ehdot kuinka parisuhteen palikoita rakennetaan.
Tiedät omat rajasi ja kykysi. Sinun ei ole tarpeellista alistua kenekään vaatimuksille. Ja jos hän haluaa pitää sairautensa itsellään ja hoitosuhteessa oleviin tahoihin, hänen on myös turha odottaa kovin luottamuksellista suhtautumista keneltään kumppaniehdokkaalta. Jotkin asiat voi pitää itsellä. Mutta ei sellaisia, jotka vaikuttavat mahdolliseen yhteiselämään.Mietin samoilla linjoilla kanssasi, EK :)
Jos suostuu suoranaiseen kiristykseen saattaa itsensä asemaan, jossa mahdollisesti pidemmän päälle loukkaantuu itse.
ap:
Itse sinä tiedät mikä on suhteesi omaan seksuaalisuuteesi, mutta älä hyvä ihminen anna toiselle mahdollisuutta lähteä pelaamaan sillä. Toki voit asiasta yrittää keskustella, mutta kirjoittamasi perusteella, jokainen sinun keskusteluyrityksesi hänen kanssaan saatetaan tulevaisuudessa lukea kirjatuksi johonkin mystiseen heikkouslistaan, johon palataan aina tarpeen vaatiessa kun sinun halutaan johonkin suostuvan.
Avoimuutta, vapaaehtoista sellaista hänen puoleltaan sekä kykyä huomioida sinut ihmisenä, jolla on oikeus olla suostumatta seksiin hänen vaatimuksestaan... sinuna en lähtisi keskustelemaan hänen kanssaan mistään ennen kuin nuo täyttyvät... eli en vastaisi edes viestiin sanallakaan.
Eli tällä hetkellä huonolta vaikuttaa tilanteesi. Luota itseesi ja hyväksy se, että sinua mitä ilmeisimmin parhaillaan manipuloidaan rankimmalla mahdollisella tavalla. Siihen kannattaa suostua vain jos tietää varmasti voittavansa. Oli hänen käyttäytymisensä sitten sairauden muovaamaa tai silkkaa pöljyyttä, sinun ei tarvitse siihen suostua. - ap.
M.B. kirjoitti:
Mietin samoilla linjoilla kanssasi, EK :)
Jos suostuu suoranaiseen kiristykseen saattaa itsensä asemaan, jossa mahdollisesti pidemmän päälle loukkaantuu itse.
ap:
Itse sinä tiedät mikä on suhteesi omaan seksuaalisuuteesi, mutta älä hyvä ihminen anna toiselle mahdollisuutta lähteä pelaamaan sillä. Toki voit asiasta yrittää keskustella, mutta kirjoittamasi perusteella, jokainen sinun keskusteluyrityksesi hänen kanssaan saatetaan tulevaisuudessa lukea kirjatuksi johonkin mystiseen heikkouslistaan, johon palataan aina tarpeen vaatiessa kun sinun halutaan johonkin suostuvan.
Avoimuutta, vapaaehtoista sellaista hänen puoleltaan sekä kykyä huomioida sinut ihmisenä, jolla on oikeus olla suostumatta seksiin hänen vaatimuksestaan... sinuna en lähtisi keskustelemaan hänen kanssaan mistään ennen kuin nuo täyttyvät... eli en vastaisi edes viestiin sanallakaan.
Eli tällä hetkellä huonolta vaikuttaa tilanteesi. Luota itseesi ja hyväksy se, että sinua mitä ilmeisimmin parhaillaan manipuloidaan rankimmalla mahdollisella tavalla. Siihen kannattaa suostua vain jos tietää varmasti voittavansa. Oli hänen käyttäytymisensä sitten sairauden muovaamaa tai silkkaa pöljyyttä, sinun ei tarvitse siihen suostua.Tavallaan seuraan miehen touhua tällä hetkellä pelkästä mielenkiinnosta. Jos olisin oikein kelju, suostuisin nyt seksiin ja antaisin miehen kokea jotain mahdollisimman ihanaa. Sitten vain ilmoittaisin, että valitettavasti seksi ei ollut riittävän hyvää. Mutta tietysti tuollaisessakin tempussa saattaisi lopulta satuttaa itseään.
Heikkouslistaa on mitä ilmeisimmin keräilty ja se elää tarpeen mukaan. Kerron esimerkin: En tosiaan ole lääkäri tai hoitaja, mutta kerran iltakävelyllä jouduimme auttamaan erästä sivullista. Seuraavalla kerralla mies ylisti taitojani ja kylmähermoisuuttani. Kului jonkin aikaa ja mies selitti, kuinka olin toiminut kerrassaan typerästi, kun en ollut heti soittanut ammattilaisia paikalle. Myöntelin, joskin paikka oli sellainen, että siihen olisi ollut hirveän vaikea neuvoa ketään.
Ehkä täysi radiohiljaisuus olisi nyt tosiaan viisautta. Pakkohan miehen on kokeilla jotain muuta, jos tämä seksikiristys ei onnistu. - A
ap. kirjoitti:
Tavallaan seuraan miehen touhua tällä hetkellä pelkästä mielenkiinnosta. Jos olisin oikein kelju, suostuisin nyt seksiin ja antaisin miehen kokea jotain mahdollisimman ihanaa. Sitten vain ilmoittaisin, että valitettavasti seksi ei ollut riittävän hyvää. Mutta tietysti tuollaisessakin tempussa saattaisi lopulta satuttaa itseään.
Heikkouslistaa on mitä ilmeisimmin keräilty ja se elää tarpeen mukaan. Kerron esimerkin: En tosiaan ole lääkäri tai hoitaja, mutta kerran iltakävelyllä jouduimme auttamaan erästä sivullista. Seuraavalla kerralla mies ylisti taitojani ja kylmähermoisuuttani. Kului jonkin aikaa ja mies selitti, kuinka olin toiminut kerrassaan typerästi, kun en ollut heti soittanut ammattilaisia paikalle. Myöntelin, joskin paikka oli sellainen, että siihen olisi ollut hirveän vaikea neuvoa ketään.
Ehkä täysi radiohiljaisuus olisi nyt tosiaan viisautta. Pakkohan miehen on kokeilla jotain muuta, jos tämä seksikiristys ei onnistu.> Jos olisin oikein kelju, suostuisin nyt seksiin ja antaisin miehen kokea jotain mahdollisimman ihanaa. Sitten vain ilmoittaisin, että valitettavasti seksi ei ollut riittävän hyvää.
Sen jälkeen olisitkin sinä narsisti ja miehesi uhri. - ap.
A kirjoitti:
> Jos olisin oikein kelju, suostuisin nyt seksiin ja antaisin miehen kokea jotain mahdollisimman ihanaa. Sitten vain ilmoittaisin, että valitettavasti seksi ei ollut riittävän hyvää.
Sen jälkeen olisitkin sinä narsisti ja miehesi uhri.Heitin tuon lähinnä vitsinä. Täytyy miettiä kaikkea hassuakin, koska tämä kaikki on ollut melko surrealistista.
- 19.10.2011
ap. kirjoitti:
Kiitos. Kuten sanoin, selvittelen tässä ajatuksiani ja tunteitani. Kommentit ovat olleet arvokkaita, mutta tuntuu, että pitää vielä saada kirjoittaa ja kertoa.
Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen.
Taidan olla ehtinyt mennä miehen maailmaan syvemmälle kuin olin tajunnutkaan.Oletko varma, onko mies kertonut elämästään totta? Lapsista esim. monta ja minkä ikäisiä? Missä mies asuu? Minkä ikäinen? Tunnen yhden samanlaisen persoonan.
- ap.
19.10.2011 kirjoitti:
Oletko varma, onko mies kertonut elämästään totta? Lapsista esim. monta ja minkä ikäisiä? Missä mies asuu? Minkä ikäinen? Tunnen yhden samanlaisen persoonan.
Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa vahinkoa kellekään, joten en luonnollisestikaan voi kertoa mitään tunnisteita.
Olen kertonut tässä ketjussa ylimalkaisesti siitä, millainen kuvio on. Olen myös maininnut, että mies ei välttämättä ole kertonut aivan kaikkea enkä ole halunnut kaikesta kyselläkään, koska olemme olleet vasta niin alkuvaiheessa. En ihmettelisi, jos hän kaikkein häpeällisimmiksi kokemistaan asioista ei olisi puhunut. - vakavasti sinulle
ap. kirjoitti:
Kiitos. Kuten sanoin, selvittelen tässä ajatuksiani ja tunteitani. Kommentit ovat olleet arvokkaita, mutta tuntuu, että pitää vielä saada kirjoittaa ja kertoa.
Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen.
Taidan olla ehtinyt mennä miehen maailmaan syvemmälle kuin olin tajunnutkaan.Hei ap. !
"Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen."
Kerrot itse sellaisia asioita että en voi mitään muuta sinulle sanoa kuin lopeta juttu nyt heti alkuunsa. Tee se nyt. Muuten vajoat liian syvälle. Mietit nyt jo ihan liikaa omaa toimintaasi ja omia tekojasi ja sanojasi! En tiedä onko tuo mies narsisti mutta kovasti samoja piirteitä hänestä löytyy ainakin pintapuolisesti ja minusta olet kietoutumassa johonkin kummalliseen juttuun. Etsit vakaata ja turvallista suhdetta ja tämä ei ole sellainen. Siihen kun jäät niin kadotat itsesi muutamassa kuukaudessa - vuodessa .
Mainitset kirjoituksissasi myös miten mies "vaatii seksiä " ym . kaikesta tulee väkisin mieleen että sinun tunteesi ja sinun hyvinvointisi suhteessa tulee jäämään taka-alalle jos valitset tämän suhteen rakentamisen.
Kyllä, olet jo mennyt miehen maailmaan aika syvälle. Noin se tulisi jatkumaan, et ole vielä ollenkaan pohjalla. Haluatko sinä sitä?
Itselläni on kokemusta erittäin hankalasta avioliitosta vaikean kumppanin kanssa, koko jutussa vierähti 20 vuotta. Sanoisin nyt vaan sinulle että kunnioita itseäsi! - ap.
vakavasti sinulle kirjoitti:
Hei ap. !
"Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen."
Kerrot itse sellaisia asioita että en voi mitään muuta sinulle sanoa kuin lopeta juttu nyt heti alkuunsa. Tee se nyt. Muuten vajoat liian syvälle. Mietit nyt jo ihan liikaa omaa toimintaasi ja omia tekojasi ja sanojasi! En tiedä onko tuo mies narsisti mutta kovasti samoja piirteitä hänestä löytyy ainakin pintapuolisesti ja minusta olet kietoutumassa johonkin kummalliseen juttuun. Etsit vakaata ja turvallista suhdetta ja tämä ei ole sellainen. Siihen kun jäät niin kadotat itsesi muutamassa kuukaudessa - vuodessa .
Mainitset kirjoituksissasi myös miten mies "vaatii seksiä " ym . kaikesta tulee väkisin mieleen että sinun tunteesi ja sinun hyvinvointisi suhteessa tulee jäämään taka-alalle jos valitset tämän suhteen rakentamisen.
Kyllä, olet jo mennyt miehen maailmaan aika syvälle. Noin se tulisi jatkumaan, et ole vielä ollenkaan pohjalla. Haluatko sinä sitä?
Itselläni on kokemusta erittäin hankalasta avioliitosta vaikean kumppanin kanssa, koko jutussa vierähti 20 vuotta. Sanoisin nyt vaan sinulle että kunnioita itseäsi!haista paska!
- ap.
vakavasti sinulle kirjoitti:
Hei ap. !
"Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen."
Kerrot itse sellaisia asioita että en voi mitään muuta sinulle sanoa kuin lopeta juttu nyt heti alkuunsa. Tee se nyt. Muuten vajoat liian syvälle. Mietit nyt jo ihan liikaa omaa toimintaasi ja omia tekojasi ja sanojasi! En tiedä onko tuo mies narsisti mutta kovasti samoja piirteitä hänestä löytyy ainakin pintapuolisesti ja minusta olet kietoutumassa johonkin kummalliseen juttuun. Etsit vakaata ja turvallista suhdetta ja tämä ei ole sellainen. Siihen kun jäät niin kadotat itsesi muutamassa kuukaudessa - vuodessa .
Mainitset kirjoituksissasi myös miten mies "vaatii seksiä " ym . kaikesta tulee väkisin mieleen että sinun tunteesi ja sinun hyvinvointisi suhteessa tulee jäämään taka-alalle jos valitset tämän suhteen rakentamisen.
Kyllä, olet jo mennyt miehen maailmaan aika syvälle. Noin se tulisi jatkumaan, et ole vielä ollenkaan pohjalla. Haluatko sinä sitä?
Itselläni on kokemusta erittäin hankalasta avioliitosta vaikean kumppanin kanssa, koko jutussa vierähti 20 vuotta. Sanoisin nyt vaan sinulle että kunnioita itseäsi!(Tuo "ap." joka kävi haistattamassa, en ole minä.)
Olet varmasti oikeassa siinä, että minun hyvinvointini ei ole ollut miehelle kovin tärkeää. En ole toistaiseksi liiemmin kärsinyt, koska olen koko ajan elänyt omaa elämääni. Nyt mies on itse halunnut pistää välit poikki, joten siinä mielessä mitään ei ole enää odotettavissakaan. Mutta mieli voi tietysti muuttua, etenkin kun kyseessä on sairas mieli. - vakavasti sinulle
ap. kirjoitti:
(Tuo "ap." joka kävi haistattamassa, en ole minä.)
Olet varmasti oikeassa siinä, että minun hyvinvointini ei ole ollut miehelle kovin tärkeää. En ole toistaiseksi liiemmin kärsinyt, koska olen koko ajan elänyt omaa elämääni. Nyt mies on itse halunnut pistää välit poikki, joten siinä mielessä mitään ei ole enää odotettavissakaan. Mutta mieli voi tietysti muuttua, etenkin kun kyseessä on sairas mieli.Mutta mutta... hei, kun kerran mies itse haluaa laittaa välit poikki niin mitä ihmettä itse vielä mietit???!! Saatikka että hyvinvointisi ei ole ollut miehelle tärkeää... Olet ihan liian vanha tuollaiseen. Herää!
Olen itse yli 40v .. elämässäni olen oppinut että enää ei pidä naulata itseään huonoon juttuun. Tietty, jos sinulle taas on tärkeää se että sinulla on edes joku, lähes kuka vaan, itsestäsi välittämättä, niin minkä sille sitten voi.
Älä jää huonoon suhteeseen! ( Vinkki: Moni hyvä , sinun arvoisesi ihminen kävelee ohitsesi samalla kun hukkaat arvokkaat vuotesi suhteessa joka rikkoo ja uuvuttaa sinut. )
Eräs viisaus terapeutilta: Suhteessa pitää pääsääntöisesti aina olla hyvä ja turvallinen olla. Ja joskus " jopa oikein mukavaa". Sinulla ei selvästikään ole hyvä eikä turvallinen olla. - 20.10.2011
ap. kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa vahinkoa kellekään, joten en luonnollisestikaan voi kertoa mitään tunnisteita.
Olen kertonut tässä ketjussa ylimalkaisesti siitä, millainen kuvio on. Olen myös maininnut, että mies ei välttämättä ole kertonut aivan kaikkea enkä ole halunnut kaikesta kyselläkään, koska olemme olleet vasta niin alkuvaiheessa. En ihmettelisi, jos hän kaikkein häpeällisimmiksi kokemistaan asioista ei olisi puhunut.Miksi täältä haet apua elämäsi tilanteeseen? Etkö pysty yksin ratkaisemaan ongelmiasi? Tuntuu siltä, että nautit kun saat täältä empatiaa. Onko sinulla kaikki hyvin henkisesti ym? Oletko työelämässä? Jos olet, meinaan siinä osa huolista kaikkoaa kun syventyy työhön.
- lopeta
ap. kirjoitti:
Lähetin miehelle viestin ja pyysin anteeksi. Saa nähdä, tuleeko vastausta. En kuitenkaan halua kantaa tästä suurempaa taakkaa kuin on tarpeellista ja oikeastaan olisin voinut pyytää anteeksi jo aiemmin. Jos mies jatkaa oikutteluja, niin se on sitten hänen valintansa.
please lopeta..anteeksipyytely ja kiltteys ei auta narskun kanssa..lopeta itsesi tahden jotta sina pysyt terveena..
- xcch
"Mietin tässä juuri, miten outoa on, että muutama väärin asettelemani sana johti siihen, että mies taas häipyi. Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? Yritän muistella, onko mies itse asiassa kertaakaan pyytänyt anteeksi oikuttelujaan ja ilkeitä sanojaan. Ei tule mieleen."
Juu siis ongelman koostuu siitä, että sinä yrität elää sairaan ihmisen kanssa kuin normaalin. Jos haluat jatkaa suhdetta niin ymmärrä, että tuohon oireyhtymään kuuluu nuo asiat aivan normaalina. Lakkaa ihmettelemästä miksi hän ei yritä korjata, pyytää anteeksi, tunnustaa. Ei häirintyneet toimi koskaan normaalisti.
Jos joku kertoisi sinulle olevansa alkoholisti ja sinä alkaisit seurusteleen hänen kanssaan, niin ihmettelisitkö sinä että miksi ihmeessä hän juo?
Siis miesystäväsi käyttäyttyy kuten tuohon sairauteen kuuluukin, siinä ei ajatusten juoksu, tunne-elämä ja suhtautminen seurustelluun toimi normaalisti. Eikä hän tunne omatunnon tuskia valehtelusta, mielen muuttamisista, riitelyistä. Se kuuluu sairauteen, hänet on diaknosoitu sairaaksi.
Lääkityksen tarkistaminen ei tule ratkaisemaan ongelmaa, sairaus on ja pysyy.. Yritykset elää normaalisti hänen kanssasaan, on sama asia kun odottaisit että rullatuolissa istuva mieslähtisi sinun kanssa lenkille maastoon vaikka hän on kertonut sinulle että on 100% invalidi.
Mies on kertonut sinulle olevansa mieleltään vakavasti sairas ja oireilee sen mukaan eli on puhunut totta, mutta sinä odotat että hän käyttäytyisi kuin normaali ihminen, miksi ihmeessä? Etkö usko häntä?
Jos haluat olla hänen kanssaan, niin kaikki mitä kummallisuudet jotka olet kertonut hänestä ovat hänelle normaali käyttäytymismalli, sinun täytyy hyväksyä kaikki ne, aivan kaikki, mitä järkeä liitossa muuten on?
Jos et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on niin se johtaa vaan siihen että alat muuttamaan häntä normaaliksi. Miten se voi sinulta onnistua kun se ei ole onnistunut entisiltä eikä myöskään ammatti ihmisiltä?
Siinä poltat itsesi kyllä loppuun, tälläkin palstalla ovat monet tuota yrittäneet nph nersistien kanssa ja joutuneet lopulta monivuotiseen terapiaan. Yleensä eron jälkeen.. Tuo häiriö on samankaltainen, ihminen ei ymmärrä empatian ja raukkauden päälle mitään, ja sinun riippuvuus on läheisriippuvuutta, ei missään nimessä rakkautta. Puhumattkaan miehen suhtautumisesta sinuun, ei minkäänlaisia aitoja tunteita ole nähtävissä. Rakkaus näkyy nimenomaan miinusnpuolen lausuntojen vähyydessä, luotettavuudessa, aidossa välittämisessä jne.
Kertomus Romeosta ja Juliasta on esimerkki miehen ja naisen välisestä tosi rakkaudesta, tuo on siitä yhtäkaukana kuin itä lännestä.
Sorry suorat sanat, mutta tarvitset herätyksen :), välitän sinusta vaikka en tunne sinua, olet menossa Leijonan kitaan tunne mielessä..- M.B.
Xcch, asiaa. Kerrankin ;) No ei vaiskaan. Mutta siis joo, jos odotat sairaan käyttäytyvän kuin terve, niin odotuksethan siinä tökkää omaan mahdottomuuteensa, joten sinun pitää toisin sanoen olla tietoinen ihan itse siitä, että mitä jaksat olla kantamassa mukana ikään kuin omana taakkanasi.
Ja miettiä sitä, että oletko valmis rakastamaan omituista otusta... joka ei välttämättä vastaa rakkauteesi kuten odotat. - henna...
M.B. kirjoitti:
Xcch, asiaa. Kerrankin ;) No ei vaiskaan. Mutta siis joo, jos odotat sairaan käyttäytyvän kuin terve, niin odotuksethan siinä tökkää omaan mahdottomuuteensa, joten sinun pitää toisin sanoen olla tietoinen ihan itse siitä, että mitä jaksat olla kantamassa mukana ikään kuin omana taakkanasi.
Ja miettiä sitä, että oletko valmis rakastamaan omituista otusta... joka ei välttämättä vastaa rakkauteesi kuten odotat.Siis bipo ja nph toimivat osittain samalla tavalla kumppaniaan kohtaan, erona se että bipo ehkä depressiivisessä vaiheessaan aidosti katuu käytöstään, näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää, vaikka en paljoa ko. sairaudesta tiedä?
Bipoista on olemassa myös asiantuntijatietoa saatavilla eikä tietääkseni kukaan käy siitä ankaraa kädenvääntöä, että bipon kumppanin pitää tarkastella itseään ja nähdä oma osuutensa bibon käytökseen. Jos joku tietoisesti valitsee kumppanikseen tästä sairaudesta kärsivän, se on hänen oma asiansa ja hänen pitää silloin tietää, mihin sitoutuu.
Luulen, että xcch: myös pitää tärkeänä juuri sitä, että myös narsisteista pitää olla saatavilla OIKEAA tietoa niin että jos joku ihminen TIETOISESTI valitsee olla nph:n kanssa niin sillloin valinta on hänen omalla vastuullaan. Nph:lla ja bipolla on se ero, että narsisti esittää jotain muuta kuin mitä on, huijaa tällä esittämisellään ihmisiä sitoutumaan itseensä. Narsisti myös tietoisesti manipuloi uhriaan tomimaan haluamallaan tavalla, mitä tietääkseni bipo ei tee.
Siksi on törkeää antaa narsisteista se kuva että he olisivat jotain muuta kuin todellisuudessa ovat. Vastauksesi M.B: lienee että eihän kukaan niin tee, mutta minä väitän että sitä tehdään paljonkin nimenomaan tällä palstalla. - henna...
henna... kirjoitti:
Siis bipo ja nph toimivat osittain samalla tavalla kumppaniaan kohtaan, erona se että bipo ehkä depressiivisessä vaiheessaan aidosti katuu käytöstään, näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää, vaikka en paljoa ko. sairaudesta tiedä?
Bipoista on olemassa myös asiantuntijatietoa saatavilla eikä tietääkseni kukaan käy siitä ankaraa kädenvääntöä, että bipon kumppanin pitää tarkastella itseään ja nähdä oma osuutensa bibon käytökseen. Jos joku tietoisesti valitsee kumppanikseen tästä sairaudesta kärsivän, se on hänen oma asiansa ja hänen pitää silloin tietää, mihin sitoutuu.
Luulen, että xcch: myös pitää tärkeänä juuri sitä, että myös narsisteista pitää olla saatavilla OIKEAA tietoa niin että jos joku ihminen TIETOISESTI valitsee olla nph:n kanssa niin sillloin valinta on hänen omalla vastuullaan. Nph:lla ja bipolla on se ero, että narsisti esittää jotain muuta kuin mitä on, huijaa tällä esittämisellään ihmisiä sitoutumaan itseensä. Narsisti myös tietoisesti manipuloi uhriaan tomimaan haluamallaan tavalla, mitä tietääkseni bipo ei tee.
Siksi on törkeää antaa narsisteista se kuva että he olisivat jotain muuta kuin todellisuudessa ovat. Vastauksesi M.B: lienee että eihän kukaan niin tee, mutta minä väitän että sitä tehdään paljonkin nimenomaan tällä palstalla.Luulen, että xcch: myös = luulen, että xcch:kin myös...
- henna...
henna... kirjoitti:
Luulen, että xcch: myös = luulen, että xcch:kin myös...
Ja juuri tämä että narsisti on valheellinen ja pystyy esittämään taidokkaasti olevansa jotain muuta kuin on, tekee narsistin kumppanista uhrin, jos uhri sanaa halutaan käyttää. Samoin manipuloiminen, toisen mielellä operoiminen, tekee narsistin kumppanista ym. uhrin, koska varsinkin narsistin ominaisuuksista tietämättömän, tavallisen ihmisen on hyvin vaikea tätä manipulaatiota mieltää ja nähdä ja ymmärtää. Ja tietääkseni tosiaan bipo ei tarkoituksella manipuloi toista, hän vain käyttäytyy itsekkäästi ja epävakaasti yms. ilman tarkoituksellista manipulaatiota.
- ap.
En ole aiemmin tiennyt, mitä bipolaarisuus on käytännössä. Olin luullut, että se on vain mielialojen vaihtelua ja että lääkityksellä mielialat tasataan. Kaikenlainen murrosikäisyys ja oikuttelu on tullut yllätyksenä. Olen tietysti etsinyt syitä itsestänikin.
- 889977
ap. kirjoitti:
En ole aiemmin tiennyt, mitä bipolaarisuus on käytännössä. Olin luullut, että se on vain mielialojen vaihtelua ja että lääkityksellä mielialat tasataan. Kaikenlainen murrosikäisyys ja oikuttelu on tullut yllätyksenä. Olen tietysti etsinyt syitä itsestänikin.
Onhan sekin mahdollista että jollakin on bipo sekä narsistinen persoonallisuushäiriö, usein narsisteilla voi olla myös epävakaan piirteitä?
- ap.
889977 kirjoitti:
Onhan sekin mahdollista että jollakin on bipo sekä narsistinen persoonallisuushäiriö, usein narsisteilla voi olla myös epävakaan piirteitä?
Miehellä on diagnosoitu bipolaarisuus ja epävakaa persoonallisuus.
- M.B.
henna... kirjoitti:
Siis bipo ja nph toimivat osittain samalla tavalla kumppaniaan kohtaan, erona se että bipo ehkä depressiivisessä vaiheessaan aidosti katuu käytöstään, näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää, vaikka en paljoa ko. sairaudesta tiedä?
Bipoista on olemassa myös asiantuntijatietoa saatavilla eikä tietääkseni kukaan käy siitä ankaraa kädenvääntöä, että bipon kumppanin pitää tarkastella itseään ja nähdä oma osuutensa bibon käytökseen. Jos joku tietoisesti valitsee kumppanikseen tästä sairaudesta kärsivän, se on hänen oma asiansa ja hänen pitää silloin tietää, mihin sitoutuu.
Luulen, että xcch: myös pitää tärkeänä juuri sitä, että myös narsisteista pitää olla saatavilla OIKEAA tietoa niin että jos joku ihminen TIETOISESTI valitsee olla nph:n kanssa niin sillloin valinta on hänen omalla vastuullaan. Nph:lla ja bipolla on se ero, että narsisti esittää jotain muuta kuin mitä on, huijaa tällä esittämisellään ihmisiä sitoutumaan itseensä. Narsisti myös tietoisesti manipuloi uhriaan tomimaan haluamallaan tavalla, mitä tietääkseni bipo ei tee.
Siksi on törkeää antaa narsisteista se kuva että he olisivat jotain muuta kuin todellisuudessa ovat. Vastauksesi M.B: lienee että eihän kukaan niin tee, mutta minä väitän että sitä tehdään paljonkin nimenomaan tällä palstalla.Siis niinku mitä v.ttua taas..
Oliko tuossa vastauksessani jotakin joka erityisesti LOUKKASI SUA? - A
M.B. kirjoitti:
Siis niinku mitä v.ttua taas..
Oliko tuossa vastauksessani jotakin joka erityisesti LOUKKASI SUA?*Iso halaus ja 10 minuuttia tiukkaa sylissäpitoa*
Lähdetkö M.B. porukalla retkelle joskus? Ulkoilmassa ihmisten ongelmat suhteessa pienenevät ympäristön avartuessa. - M.B.
A kirjoitti:
*Iso halaus ja 10 minuuttia tiukkaa sylissäpitoa*
Lähdetkö M.B. porukalla retkelle joskus? Ulkoilmassa ihmisten ongelmat suhteessa pienenevät ympäristön avartuessa.*murjottaa*
..lähe mihkään.. - A
M.B. kirjoitti:
*murjottaa*
..lähe mihkään..*Suukko korvan taakse*
M.B. kirjoitti:
*murjottaa*
..lähe mihkään..Lähepä ny kuitennii....
*muuten kettukin alkaa murjottaa*
Osallistujia retkelle? Elisaketulle saa kirjoitella, jos kiinnostaa extremeseikkailu korvessa. Mm karhupainia ja suomarssia olin suunnitellut. ;)- M.B.
elisakettu kirjoitti:
Lähepä ny kuitennii....
*muuten kettukin alkaa murjottaa*
Osallistujia retkelle? Elisaketulle saa kirjoitella, jos kiinnostaa extremeseikkailu korvessa. Mm karhupainia ja suomarssia olin suunnitellut. ;):D Mistä karhu painiin? Suot on ihan mukavia loppujen lopuksi. Niissä uuvuttaa parhaimmillaan itsensä perusasioiden äärelle olemaan vaan..
M.B. kirjoitti:
:D Mistä karhu painiin? Suot on ihan mukavia loppujen lopuksi. Niissä uuvuttaa parhaimmillaan itsensä perusasioiden äärelle olemaan vaan..
Fyysisessä rasituksessa enimmät v*tutukset jääpi kinttupolun varrelle. Puetaan YE:lle nallepuku päälle. Sitten hän voisi möristä ja öristä ja jokainen voisi koetella painitaitoja :) Karhut taitaa jo painua nimittäin talviunille, luulen. Ehkei herätetä ihkareal kuitenkaan painiotteluun?
- henna...
M.B. kirjoitti:
Siis niinku mitä v.ttua taas..
Oliko tuossa vastauksessani jotakin joka erityisesti LOUKKASI SUA?"Siis niinku mitä v.ttua taas..
Oliko tuossa vastauksessani jotakin joka erityisesti LOUKKASI SUA? "
M.B: tuo oli käsittääkseni kysymys minulle. Minun mielestäni sinun pitäisi oppia erottamaan eri mieltä oleminen ja loukkaantuminen. - M.B.
henna... kirjoitti:
"Siis niinku mitä v.ttua taas..
Oliko tuossa vastauksessani jotakin joka erityisesti LOUKKASI SUA? "
M.B: tuo oli käsittääkseni kysymys minulle. Minun mielestäni sinun pitäisi oppia erottamaan eri mieltä oleminen ja loukkaantuminen.Samaa mieltä
Minun mielestäni sinun pitäisi oppia erottamaan se milloin joku kirjoittaa oman mielipiteensä omana mielipiteenään ja milloin joku toinen ihan oikeasti tahallisena tarkoituksenaan vain väännellä sinun mielipidettäsi. Ja erottaa oma luulosi asiasta siitä miten asia oikeasti on. elisakettu kirjoitti:
Fyysisessä rasituksessa enimmät v*tutukset jääpi kinttupolun varrelle. Puetaan YE:lle nallepuku päälle. Sitten hän voisi möristä ja öristä ja jokainen voisi koetella painitaitoja :) Karhut taitaa jo painua nimittäin talviunille, luulen. Ehkei herätetä ihkareal kuitenkaan painiotteluun?
Perkule teidän kanssa =)
Tarjoan todellista survivalia teille höpöttämällä teille uuvuksiin asti teorioitani. ;-D- M.B.
ap. kirjoitti:
Miehellä on diagnosoitu bipolaarisuus ja epävakaa persoonallisuus.
En taas ymmärrä, että jos joku on oikeasti diagnoosin saanut ja sen myöntänyt ja joku pohtii täällä asiaa ja sen kertoo, että miksi pitää peukuttaa alas..
Vai onko ainoastaan maallikkodiagnoosit suotavia, vaikka nehän ne eniten saa aikaiseksi eripuraa aikaiseksi vallanvääntövälineenä.. - hyvin sanoit
Lainaus:
"Yritykset elää normaalisti hänen kanssasaan, on sama asia kun odottaisit että rullatuolissa istuva mieslähtisi sinun kanssa lenkille maastoon vaikka hän on kertonut sinulle että on 100% invalidi.
"
HYVIN SANOTTU!
- xcch
"Ja miettiä sitä, että oletko valmis rakastamaan omituista otusta... joka ei välttämättä vastaa rakkauteesi kuten odotat."
Noudatan omia ohjeita ja en enää odota mitään, eikä rakkaudesta voi puhua. Kuten olen sanonut, olen itsenäistynyt. Mitäpä järkeä oli enään elää yksipuolista parisuhde tunnelämää sen jäkeen kun tuli nph oireyhtymä tuli tutuksi.
Kuten kirjoitin omasta kokemuksesta..
"Jos et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on niin se johtaa vaan siihen että alat muuttamaan häntä normaaliksi. "
Tuotahan sitä on tullut tehtyä ja aivan varmasti turhaan.
Johtuen siitä että narsua ei todella tunnista jos niiden olemassa olosta ei tiedä mitään. Ne osaa huijata ja näytellä sekä teeskennellä. Kun huomaa jotain epänormaalia ei esim. pyyydä anteeksi ja syyttää toista omista väärinteoistaan, niin sitä yrittää selittää toiselle, miten asiat ovat ja miten ne pitäisi hoitaa jne.
Juuri noihna se menee kuten kuten ap kirjoitti"
Eikö aikuinen ihminen, joka haluaa aloittaa vakavan ihmissuhteen, yrittäisi korjata tilannetta? Miten kaikki muka muuttuisi silmänräpäyksessä? Ainahan väärinkäsityksiä ja konflikteja tulee, mutta eikö silloin pyydetä ja anneta anteeksi molemmin puolin eikä vain häivytä? "
Tähän sitä sitten on yrittänyt yli 10 v:n ajan saada muutosta. Tämän vuoden alussa se loppu kun ymmärisn mistä on kyse...
hennalle
"Siis bipo ja nph toimivat osittain samalla tavalla kumppaniaan kohtaan, erona se että bipo ehkä depressiivisessä vaiheessaan aidosti katuu käytöstään, näin olen ainakin antanut itseni ymmärtää, vaikka en paljoa ko. sairaudesta tiedä?"
Minun käsitys on sama että katuu depressiivisessa vaiheessa käytöstään kyllä, mutta sen on samantyylistä kuin alkoholistilla, kun mielentila käntyy niin tekee samat uudestaan jopa vielä enemmänkin ja sitten jossakin depressiovaiheessa voi olla niin epätoivoinen tästä kaikesta että yrittää jopa itsemurhaa. Tunnen yhden tapauksen aika läheltä.
ap:n (avaajan) kertomuksessa oli se huolestuttava piirre että tällaista selvää vuorottelua ei esiintynyt, no tietysti lääkitys on yksi selitys.
Mutta tuo käytös kertoi että on todella syvällä sairaudessa, jo on ollut jo vuosikymmeniä joten se on jo osa persoonaa ja tapoja. Kaikki pitäisi opetella uudestaan, aika pieni mahdollisuus onnistua. Tuossa tapauksessa oli lähes mielisairauden piirteitä.
"Narsisti myös tietoisesti manipuloi uhriaan tomimaan haluamallaan tavalla, mitä tietääkseni bipo ei tee. "
Totta, tuossa ne eroaa toisistaan, bipon tunne elämän paha sekavuustila vaihteluineen, kun narsisti taas on kylmän laskennallinen tunteeton manipulaattori, lähimmän ihmisen hyväksikäyttäjä jne....- ap.
Olen ilmeisesti tavannut erityisen ongelmallisen tapauksen, koska kyseessä on sekä bipo että epävakaa persoonallisuus. Alusta lähtien olen aistinut hänessä halua muutokseen ja minä varmaankin olen ollut osa "projektia". Siksi tuntuu tyhmältä, että mies heittää minut yhtäkkiä menemään. Ymmärrän samalla, että hän toistaa vanhoja kuvioitaan eikä pysty muuttamaan itseään.
- henna...
Kiitos bipo-tiedoista, en ole koskaan joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla tämä olisi.
- henna...
henna... kirjoitti:
Kiitos bipo-tiedoista, en ole koskaan joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla tämä olisi.
Siis xcch:lle kiitos tiedoista :) En ole vielä tottunut siihen, miten nämä kirjoitukset "hyppii", tai siis logiikan ymmärrän, mutta tämä näyttää välillä mielestäni sekavalta luettavuuden kannalta.
- A
henna... kirjoitti:
Kiitos bipo-tiedoista, en ole koskaan joutunut tekemisiin sellaisen ihmisen kanssa, jolla tämä olisi.
Kiitos minunkin puolestani. Olen seurannut tätä ketjua erittäin kiinnostuneena. Oma "kompetenssini" ei kuitenkaan mielestäni riitä siihen osallistumiseen. Pitää varmaankin opiskella. (Onko lukuvinkkejä suomeksi?)
- xcch
"Alusta lähtien olen aistinut hänessä halua muutokseen ja minä varmaankin olen ollut osa "projektia". Siksi tuntuu tyhmältä, että mies heittää minut yhtäkkiä menemään."
Tuo muutos halu on hiukan hämäävä, kun sairaasta uhkuu muutoshalu, niin se ei tarkoita että hän haluaisi olla normaali sillä tavalla kuin me sen käsitämme. Vaan hän haluaa mahdollisesti päästä irti häntä ajoittain piinaavasta pahasta olosta. En usko että hän tuossa mieletilassa voi ketään rakastaa, eivät yleensä tee sitä.
Mutta luovat romaattisia suhteita omia itsekkäitä tarkoituksia varten, yksi on sukupuoliasiat. Voivat jättää toisen milloin tahansa koska ei ole kiintymyksen ja rakkauden tunteita, kuten sinulle on nyt käynyt. Vaikka suostuisit mihin tahansa, niin lopputulos on sama ja lisäksi epävakaa persoonallisuus on epäluotettava, vieraissa käynti on enemmän sääntö kuin poikkeus.
Exä oli alkoholisti ja epävakaa persoonallisuus, hän oli uskomattoman sosiaalinen hyvä sydäminen, uhrautuva, ahkera, useinmiten hymy huulilla piti kotia siistinä. Pidetty työkaveri kaikissa työpaikoissa missä oli työssä, mutta alkoholin kanssa epäluotettava pettäjä. Joka kyllä myönsi ja katui tekojaan toisin kuin narsisti. Meillä oli tosi hyviä jaksoja liitossa ennenkuin alkoholin käyttö lisääntyi tuntuvasti.
Tämä teki erosta tosi vaikean, se oli ehdottomasti vaikein asia elämässäni, mutta oli pakko erota itseni takia.
Pysy ihmeessä kaukana tuosta miehestä ennenkuin on liian myöhäistä, parisuhde kaikkinen oikkuineen ja pettämisineen tulee olemaan tosi rankkaa.
Ongelmat ovat alkaneet jo nyt ja ovat vakavia, miksi jatkaa, ei hän sinua rakasta, kuten on sanonutkin jo että vasta "vuosien päästä". Ei kyllä silloinkaan, ota mies joka rakastaa sinua aidosti :).
Jos sinä rakastut tuontyyppisiin miehiin, niin tutki itseäsi miksi? etsi lue netistä aiheesta, muuten seuraavakin ehdokas on samalainen.- ap.
En nyt ihan suoralta kädeltä olisi valmis leimaamaan ihmistä kyvyttömäksi rakastamaan ja arvostan sitä, että mies ei ainakaan ole valehdellut rakastavansa. Mielestäni hän on ihastunut minussa varsin pitkälle samoihin piirteisiin, joihin muutkin miehet elämässäni ovat ihastuneet. Siinä mielessä hän on siis jopa "normaali".
Hän on myös jossain määrin osannut eritellä ongelmiaan, joten hän ei ole niille aivan sokea. Hän on myös ehtinyt olla jo jonkin aikaa yksin ja on sinä aikana huomannut kaipaavansa seuraa.
Mutta en tarkoita, että voisin silti elää hänen kanssaan. Olen jo melko vakiintunut yksineläjä eikä olisi helppoa alkaa jakaa arkea kenenkään kanssa.
- xcch
"En nyt ihan suoralta kädeltä olisi valmis leimaamaan ihmistä kyvyttömäksi rakastamaan ja arvostan sitä, että mies ei ainakaan ole valehdellut rakastavansa. "
Minä arvostan myös, että oli rehellinen. Ei hän välttämättä valehdellut tietoisesti kaikkia asioita, vaan kertoi rehellisesti miltä tuntuu. Mutta kun tunne vaihtui niin vaihtui myös mielipide ja tätä normaalit sanoo valehteluksi, mutta hän ei välttämättä niin kokenut. Alkoholistit tekee saman, "en enään juo" tarkoittavat sitä todella, mutta riippuvuus saaa heidät toimimaan vastoin lupaustaan.
Bipo ihmisen mieli on niin sekaisin, että ei pysty normaaleihin tunteisiin ja siihen kun lisätään epävakaa persoonallisuus, niin en usko että oikeasti osaa rakastaa. Tottakia voi tuntea syviä myötätunnon tunteita toista kohtaan ajoittain, mutta ei pysyvää rakkautta joka saisi toimimaan jatkuvasti tasapainoisesti suhteessa. Exällä oli tämä ongelma ja kuitenkin hän oli suhteellisen normaali ja luotettava tavallisessa arkielämässä.
Silti minusta aito rakkaus puuttui, ei hänellä sitä tunnetta ollut. Vaikka joskus kun olin matkoilla, soitteli ja kaipasi (selvinpäin), joskus jopa itki ikävästä.- henna...
"Silti minusta aito rakkaus puuttui, ei hänellä sitä tunnetta ollut. Vaikka joskus kun olin matkoilla, soitteli ja kaipasi (selvinpäin), joskus jopa itki ikävästä. "
Siis aito rakkaus on ikään kuin jatkumo, mihin voi luottaa? Tunteet olivat luultavasti aidot, mutta tosi epävakaat, se aito tunne saattoi heilahtaa laidasta laitaan? Rakkaus ei ole pelkkiä tunteita vaan siinä täytyy sitoutua rakastamaan ylä- ja alamäessä? Niin mnun mielestä on. - M.B.
henna... kirjoitti:
"Silti minusta aito rakkaus puuttui, ei hänellä sitä tunnetta ollut. Vaikka joskus kun olin matkoilla, soitteli ja kaipasi (selvinpäin), joskus jopa itki ikävästä. "
Siis aito rakkaus on ikään kuin jatkumo, mihin voi luottaa? Tunteet olivat luultavasti aidot, mutta tosi epävakaat, se aito tunne saattoi heilahtaa laidasta laitaan? Rakkaus ei ole pelkkiä tunteita vaan siinä täytyy sitoutua rakastamaan ylä- ja alamäessä? Niin mnun mielestä on.Tahdon asia ennen kaikkea. Aina ei jaksa rakastaa täysillä, eikä aina jaksa olla puhkirakastettuna ja silloin pitää voida olla varma siitä, että se suhde perustuu yhteiselle tahdolle pysyä siinä suhteessa.
Yksinkertainen ja lapsellinen mielipiteeni. - henna...
M.B. kirjoitti:
Tahdon asia ennen kaikkea. Aina ei jaksa rakastaa täysillä, eikä aina jaksa olla puhkirakastettuna ja silloin pitää voida olla varma siitä, että se suhde perustuu yhteiselle tahdolle pysyä siinä suhteessa.
Yksinkertainen ja lapsellinen mielipiteeni.No oon kyllä "lapsellisen mielipiteesi" kanssa samaa mieltä :)
Eikös sitä sanota, että ensihuuman rakastuminen on psykoosin kaltainen tila, ei kukaan sellaista "jaksa" :D - henna...
henna... kirjoitti:
No oon kyllä "lapsellisen mielipiteesi" kanssa samaa mieltä :)
Eikös sitä sanota, että ensihuuman rakastuminen on psykoosin kaltainen tila, ei kukaan sellaista "jaksa" :DJa siitäpä tuli mieleeni, että nph ei todennäköisesti kestä sitä arkipäivää vaan ensi huuman jälkeen etsii samanlaista huumaa muualta.
En tiedä tekeekö joku muukin niin, mutta ainakin nph mielestäni toimii näin.
Se ei pois sulje edelleenkään sitä mielipidettäni, että nph myös "kartoittaa" heti alusta lähtien toisen heikkouksia käyttääkseen niitä hyväkseen myöhemmin. Onko niin, että on kokemustensa myötä oppinut että tulee jätetyksi. Hirmu useat uhrit ovat sanoneet, että 5-6 vuoden jälkeen ovat sellaisessa pisteessä jolloin pitää valita, jääkö narsistin kanssa vai pelastaako itsensä, tätä ennen on monet kiusaamiset kokenut ja aika lopussa. Omakin exäni sanoi usein, että hänet on aina jätetty 5 vuoden suhteen jälkeen, sen enempää eivät ole hänen naisenssa kestäneet häntä.
Ja anteeksi, tämä ei liittynyt aloittajan aiheeseen. - M.B.
henna... kirjoitti:
Ja siitäpä tuli mieleeni, että nph ei todennäköisesti kestä sitä arkipäivää vaan ensi huuman jälkeen etsii samanlaista huumaa muualta.
En tiedä tekeekö joku muukin niin, mutta ainakin nph mielestäni toimii näin.
Se ei pois sulje edelleenkään sitä mielipidettäni, että nph myös "kartoittaa" heti alusta lähtien toisen heikkouksia käyttääkseen niitä hyväkseen myöhemmin. Onko niin, että on kokemustensa myötä oppinut että tulee jätetyksi. Hirmu useat uhrit ovat sanoneet, että 5-6 vuoden jälkeen ovat sellaisessa pisteessä jolloin pitää valita, jääkö narsistin kanssa vai pelastaako itsensä, tätä ennen on monet kiusaamiset kokenut ja aika lopussa. Omakin exäni sanoi usein, että hänet on aina jätetty 5 vuoden suhteen jälkeen, sen enempää eivät ole hänen naisenssa kestäneet häntä.
Ja anteeksi, tämä ei liittynyt aloittajan aiheeseen.Kaurapuurorakkautta :)
Uskon osaltani, että se kartoittaminen on jotakin... tiedostamatonta toimintaa. Toisen heikkoudet ovat sitten niitä, joita käytetään kun halutaan saada se oma tahto läpi vaikka väkisin. Niistä otetaan kiinni ja aletaan väännellä todistusaineistoksi siitä, että miten toisen kanssa ei vaan voi tulla toimeen.. Kun se kompromissikin usein ymmärretään siihen suuntaan, että toisen on tehtävä hänen mielensä mukaan.
Ikäänkuin se auttaisi omaa tahtoaan paremmin toteutua. Tai, monet ovat kyllä niin kilttejä, että antavat periksi siinä vaiheessa. Sitä en osaa edes mielipiteenä sanoa, että onko kyse opituista toimintamalleista, jotka jäävät käyttökelpoisina käyttöön vai jostakin syvemmästä, päässä olevasta toimintahäiriöstä. Saattaa olla tapauskohtaista ja vaihdella yksilöstä toiseen.
Ja sori henna, olet varmaan huomannut, että minäkin olen hieman jääräpäinen. Yksi suurimmista vioistani :) - ap.
henna... kirjoitti:
Ja siitäpä tuli mieleeni, että nph ei todennäköisesti kestä sitä arkipäivää vaan ensi huuman jälkeen etsii samanlaista huumaa muualta.
En tiedä tekeekö joku muukin niin, mutta ainakin nph mielestäni toimii näin.
Se ei pois sulje edelleenkään sitä mielipidettäni, että nph myös "kartoittaa" heti alusta lähtien toisen heikkouksia käyttääkseen niitä hyväkseen myöhemmin. Onko niin, että on kokemustensa myötä oppinut että tulee jätetyksi. Hirmu useat uhrit ovat sanoneet, että 5-6 vuoden jälkeen ovat sellaisessa pisteessä jolloin pitää valita, jääkö narsistin kanssa vai pelastaako itsensä, tätä ennen on monet kiusaamiset kokenut ja aika lopussa. Omakin exäni sanoi usein, että hänet on aina jätetty 5 vuoden suhteen jälkeen, sen enempää eivät ole hänen naisenssa kestäneet häntä.
Ja anteeksi, tämä ei liittynyt aloittajan aiheeseen.Itse asiassa tuo liittyy myös tähän minun tapaukseeni. Miehen viimeisin liitto oli kestänyt viisi vuotta seurusteluaika mukaan lukien. Ensimmäisestä avioliitosta en tiedä varmasti, koska en ole niin tarkkaan kysynyt. Mutta suunnilleen sen verran sekin on tainnut kestää lasten iät huomioon ottaen.
Tässä ketjussa alkaa muuten olla aika paljon sellaista, joka ehkä sopisi johonkin muuhun ketjuun paremmin. En ole aiemmin lukenut tätä palstaa, joten en tunne keskustelijoita enkä keskustelukulttuuria, mutta menee vähän sekavaksi, jos on kovin paljon rönsyjä. Olen silti tosi kiitollinen kaikista kommenteista, joten ettehän ymmärrä väärin tätä sanomaani. - M.B.
ap. kirjoitti:
Itse asiassa tuo liittyy myös tähän minun tapaukseeni. Miehen viimeisin liitto oli kestänyt viisi vuotta seurusteluaika mukaan lukien. Ensimmäisestä avioliitosta en tiedä varmasti, koska en ole niin tarkkaan kysynyt. Mutta suunnilleen sen verran sekin on tainnut kestää lasten iät huomioon ottaen.
Tässä ketjussa alkaa muuten olla aika paljon sellaista, joka ehkä sopisi johonkin muuhun ketjuun paremmin. En ole aiemmin lukenut tätä palstaa, joten en tunne keskustelijoita enkä keskustelukulttuuria, mutta menee vähän sekavaksi, jos on kovin paljon rönsyjä. Olen silti tosi kiitollinen kaikista kommenteista, joten ettehän ymmärrä väärin tätä sanomaani.Kaurapuurorakkaudella tarkoitan sitä, että se tavallinen arki latteuksineen on suhteen kannalta itseni kohdalla se paras. Kaurapuuro on tuttua ja turvallista.
Jos vaikuttaa siltä, että kattilassa muhii ainekset ydinpommiin, kannattaa varmaan miettiä sitä, että minkälaiseen asemaan on itsensä valmis asettamaan.. - xcch
henna... kirjoitti:
"Silti minusta aito rakkaus puuttui, ei hänellä sitä tunnetta ollut. Vaikka joskus kun olin matkoilla, soitteli ja kaipasi (selvinpäin), joskus jopa itki ikävästä. "
Siis aito rakkaus on ikään kuin jatkumo, mihin voi luottaa? Tunteet olivat luultavasti aidot, mutta tosi epävakaat, se aito tunne saattoi heilahtaa laidasta laitaan? Rakkaus ei ole pelkkiä tunteita vaan siinä täytyy sitoutua rakastamaan ylä- ja alamäessä? Niin mnun mielestä on."Rakkaus ei ole pelkkiä tunteita vaan siinä täytyy sitoutua rakastamaan ylä- ja alamäessä? Niin minun mielestä on. "
Totta, rakkaus on ennen kaikkea periaate, mutta siihen sisältyy tietysti tunne. Aito rakkaus saa rakentamaan liittoa ja varomaan tekoja jotka vahingoittavat tahallaan toisen oikeuksia ja tunteita. Periaate estää vahingoittamasta liittoa silloin kun tunne ei kanna.
Ihmisillä joilla on vakavia henkisiä ongelmia tai häiriöitä, ei myöskään rakkaus tunteet toimi normaalisti jos lainkaan. Jos sellainen henkilö puhuu rakkaudesta, niin ainakin itse jätän ne omaan arvoonsa. xcch kirjoitti:
"Rakkaus ei ole pelkkiä tunteita vaan siinä täytyy sitoutua rakastamaan ylä- ja alamäessä? Niin minun mielestä on. "
Totta, rakkaus on ennen kaikkea periaate, mutta siihen sisältyy tietysti tunne. Aito rakkaus saa rakentamaan liittoa ja varomaan tekoja jotka vahingoittavat tahallaan toisen oikeuksia ja tunteita. Periaate estää vahingoittamasta liittoa silloin kun tunne ei kanna.
Ihmisillä joilla on vakavia henkisiä ongelmia tai häiriöitä, ei myöskään rakkaus tunteet toimi normaalisti jos lainkaan. Jos sellainen henkilö puhuu rakkaudesta, niin ainakin itse jätän ne omaan arvoonsa.xcch: älä nyt suutu (tai suutu jos oikeutuksesi sen koet), mutta mistä himskatista muistat tai tiedät mitään rakkaudesta? Onko sulla salasuhde tai jotain? :DD
Tätä juuri tarkoitan uskollasi...et ole todellakaan menettänyt sitä.
*magee ajatus* sori, tiedän kyllä mitä mieltä olet moraalista, mutta silti...ajatus nyt vaan tuli mieleen...- lassi liko
elisakettu kirjoitti:
xcch: älä nyt suutu (tai suutu jos oikeutuksesi sen koet), mutta mistä himskatista muistat tai tiedät mitään rakkaudesta? Onko sulla salasuhde tai jotain? :DD
Tätä juuri tarkoitan uskollasi...et ole todellakaan menettänyt sitä.
*magee ajatus* sori, tiedän kyllä mitä mieltä olet moraalista, mutta silti...ajatus nyt vaan tuli mieleen...Mnuunki miälest toi ketun murjotus & mökökoloon meno päiviksikin olis pahint mitä lokakuu vois tarjot. Maankiertäjä pirän jostain syystä ain peukui e-ketull.
lassi liko kirjoitti:
Mnuunki miälest toi ketun murjotus & mökökoloon meno päiviksikin olis pahint mitä lokakuu vois tarjot. Maankiertäjä pirän jostain syystä ain peukui e-ketull.
Kiitos lassi liko :) Sait kyllä ketun hymyilemään iloisesti ainakin täksi päiväksi. Mutta suosittelen syysretkiä metsään kaikille. Ne ovat terveellisiä :)
- xcch
"mutta mistä himskatista muistat tai tiedät mitään rakkaudesta?"
Tuossa puhuinkin muista, itsellä kyky rakastaa on vielä tallessa :)Hyvä xcch :)
Eikun olin tietysti huolissani siitä, onko norsu tallonut kaikki tunteesi palasiksi. Hyvä ettei ole. Kiva jos otit huumorilla tuon mun kommentin :)
Rakkaus... kun elää rakkaudettomassa liitossa, on vaarassa menettää omakin emootiokyky. Sinä kyllä tiedät sen lukemasi ja läheistesi kokemusten perusteella. Miten sitä voi vaalia ikeen alla?
- xcch
Edellisessä elämässä, tarkoitin liitossa :) Oli alkoholi ongelma puolisolla ja silloin kävin viikon selviytymis-kurssin ryhmässä jossa antoivat myös yksilöllisiä ohjeita ja tehtäviä. Minun heikko kohta oli toisesta liiallinen huolehtiminen, ei ollut kuulemma aikaa itselle. Niinpä ystävällisesti antoivat tehtävän jossa piti kertoa miten pidän ensikädessä itsestäni huolta.
Pitää pitää muistakin huolta, mutta ei oman hyvinvoinnin kustannuksella, kuten tein. Ne opit on vieläkin mielessä, olivat niin mieleen painuvia ja hyviä, suosittelen.
Ympärillä on paljon mukavia rakkaudellisia ihmisiä joiden kanssa voin viettää joskus aikaa ja soitella. Myös muutama nph-uhri joita nyt olen uuden tiedon myötä autellut, joillakin tilanne paljon huonompi kuin minulla.
Sitten täällä kirjoittelen ja ennen kaikkea luen, olen oppinut paljon, kiiros palstalaisille. Olen oppinut sen myös, että nph läheisyydessä on esim. työpaikalla henkilöitä jotka syyllistävät uhreja, tämä palsta ei ole siitä näköjään poikkeus.- A
> Itse asiassa mietin jopa, että ottaisin yhteyttä hänen viimeisimpään ex-vaimoonsa ja kysyisin, mikä meni pieleen. Mutta ehkä se olisi aika kenkkumaista ja turhaakin.
Hmmm ... Tuossa voisi ollakin ideaa ... Kokeilepa. - ap.
A kirjoitti:
> Itse asiassa mietin jopa, että ottaisin yhteyttä hänen viimeisimpään ex-vaimoonsa ja kysyisin, mikä meni pieleen. Mutta ehkä se olisi aika kenkkumaista ja turhaakin.
Hmmm ... Tuossa voisi ollakin ideaa ... Kokeilepa.Ehkä kuitenkin tiedän jo riittävästi. Pelkään myös, että saisin jonkin omituisen hullun nuuskijan leiman tai vastaavaa.
Joskus mielessäni käy niin äärimmäinen ajatus, että (tuorein) ex-vaimo saattaisi olla hankkinut miehelle lähestymiskiellon. Mutta ehkä mies oikeasti kyläilee lastensa ja näiden äitien luona, kuten hän on sanonut. Ihmettelen vain, milloin se tapahtuu, koska mies on melkein aina töissä. Kun viimeksi kysyin, milloin hän oli edellisen kerran nähnyt lapsiaan, hän vastasi jotenkin liian nopeasti, että juuri edellisellä viikolla. Saatoin tietysti kuvitellakin. Mutta kun lapsia on (ainakin) kahdessa eri osoitteessa, niin ei hän heitä kovin usein tapaa.
- älkää naurattako
Hauskinta tässä on se, että ihmiset tosissaan vastaavat
ilmiselvälle trollille. Mikäli ette ole huomanneet, joka toinen
ketju tuntuu olevan tämän kaltainen.- ap.
En tiedä, tarkoititko minua, mutta en kuitenkaan ole "trolli". Olin juuri aikeissa tulla kertomaan kuulumisia, joten teen sen nyt tässä samalla.
Sen jälkeen kun pyysin mieheltä anteeksi, hän vastasi, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Jos hän ei olisi sellainen kuin on, pitäisin hänen käyttäytymistään paitsi epäkypsänä myös epäkohteliaana. Hän ei nimittäin myöskään ole kiittänyt lähettämistäni valokuvista. Ei kai suhteen päättyminen nimittäin estä normaaleja käytöstapoja. Mutta arvelisin, että kyse ei nyt ole tavallisesta suhteen päättymisestä, vaan osasta miehen peliä. Ehkä hän ei edes tajua pelaavansa, vaan tekee sen luonnostaan. Koska hän ei ilmeisestikään pysty selvittämään asioita, hän vetoaa siihen, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Mutta voisiko missään parisuhteessa välttyä esimerkiksi anteeksipyytämiseltä ja -antamiselta? Kuinka yleensä näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi puhua mistään vanhan toistosta? Ja kuvitteleeko mies todellakin olevansa itse aikuismainen? Hänhän on selittänyt, kuinka minä en käyttäydy aikuisen tavoin, kun en muun muassa ole ollut alasti hänen seurassaan.
Oma oloni on lievästi kurja. Kaikesta järkeilystäni huolimatta en ole voinut olla miettimättä, miksi menin töksäyttämään, että mies voi etsiä itselleen parempaa seuraa. Annoin hänelle liian helposti ainekset loukkaantumiseen ja häipymiseen. Tämä taitaa olla tyypillistä uhrin ajattelua. - personhäir
Tästä tulikin pääaihe ja katsokaa noita kuvia. Minulla on kokemusta rajatilapersoonasta ja kauheeta on
- ap.
personhäir kirjoitti:
Tästä tulikin pääaihe ja katsokaa noita kuvia. Minulla on kokemusta rajatilapersoonasta ja kauheeta on
En tajunnut ensin, mistä kirjoitit, mutta tosiaan, tämä keskustelu on nostettu etusivulle. Olen hämmentynyt, koska en oikein tunne Suomi24:n käytäntöjä. Tuo otsikointikin on kovin hurja.
Lueskelin äsken keskusteluja Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Aloitukseni olisi ehkä sopinut sinne paremmin. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että bipolaarisuus ja persoonallisuushäiriöt voivat muistuttaa toisiaan ja kietoutua toisiinsa ikävällä tavalla. ap. kirjoitti:
En tajunnut ensin, mistä kirjoitit, mutta tosiaan, tämä keskustelu on nostettu etusivulle. Olen hämmentynyt, koska en oikein tunne Suomi24:n käytäntöjä. Tuo otsikointikin on kovin hurja.
Lueskelin äsken keskusteluja Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä. Aloitukseni olisi ehkä sopinut sinne paremmin. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että bipolaarisuus ja persoonallisuushäiriöt voivat muistuttaa toisiaan ja kietoutua toisiinsa ikävällä tavalla.DSM-V:ssä, joka tullaan julkaisemaan toukokuussa 2013, aloituksen mukainen persoonallisuus tullaan ilmaisemaan juurikin, kuten aloittaja sen on kuvannut:
Bopolaarinen mielialahäiriö ja epävakaa epävakaa persoonallisuus, jota leimaavat kohtalaiset narsistiset piirteet. Taustalla vaikuttavien narsististen vammojen laajuus on vain sivulause.
Itse narsistinen persoonallisuuhäiriö tulee jäämään kokonaan pois ja se tulee sisältymään kaikkiin muihin persoonallisuushäiriöihin eriasteisena. Nyt käytettävässä neljännessä versiossa se on omana häiriötilanaan, mikä mielestäni ei vastaa todellisuutta.
Edelleen väitän, että narsistisesti häiriötöntä ihmistä ei ole olemassa. Ja edelleen NPH/Psykoa diagnosoitaessa rajanveto muihin pers häröihin on häilyvä.
Elikkäs koko popularisoitu narskukupla on vihdoin puhkeamassa.- deft
ap. kirjoitti:
En tiedä, tarkoititko minua, mutta en kuitenkaan ole "trolli". Olin juuri aikeissa tulla kertomaan kuulumisia, joten teen sen nyt tässä samalla.
Sen jälkeen kun pyysin mieheltä anteeksi, hän vastasi, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Jos hän ei olisi sellainen kuin on, pitäisin hänen käyttäytymistään paitsi epäkypsänä myös epäkohteliaana. Hän ei nimittäin myöskään ole kiittänyt lähettämistäni valokuvista. Ei kai suhteen päättyminen nimittäin estä normaaleja käytöstapoja. Mutta arvelisin, että kyse ei nyt ole tavallisesta suhteen päättymisestä, vaan osasta miehen peliä. Ehkä hän ei edes tajua pelaavansa, vaan tekee sen luonnostaan. Koska hän ei ilmeisestikään pysty selvittämään asioita, hän vetoaa siihen, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Mutta voisiko missään parisuhteessa välttyä esimerkiksi anteeksipyytämiseltä ja -antamiselta? Kuinka yleensä näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi puhua mistään vanhan toistosta? Ja kuvitteleeko mies todellakin olevansa itse aikuismainen? Hänhän on selittänyt, kuinka minä en käyttäydy aikuisen tavoin, kun en muun muassa ole ollut alasti hänen seurassaan.
Oma oloni on lievästi kurja. Kaikesta järkeilystäni huolimatta en ole voinut olla miettimättä, miksi menin töksäyttämään, että mies voi etsiä itselleen parempaa seuraa. Annoin hänelle liian helposti ainekset loukkaantumiseen ja häipymiseen. Tämä taitaa olla tyypillistä uhrin ajattelua.Kauheaa...
Iski sellainen deja vu-tunne.
Osittain samanlaisesta tilanteesta, luulemma.
En tiedä varmuudella diagnoosista muuta kuin sen mitä minulle on kerrottu.
Sitten noista asioista; "samaa vanhaa juttua", yhym, liippaa todella läheltä. Minun 'tapaukseni' toki on myöntänyt yksinkertaisesti, että ihastuu helposti mutta myös...hmm...paremman sanan puutteessa....tylsistyy nopeasti.
Ei tahdo loukata ja on muutenkin (omalla tavallaan ainakin) erittäin ihana persoona. Siksi tuollaiset "normaalit" käytöstavat ja niiden ajoittainen puuttuminen on jotenkin hankalaa ymmärtää.
Minua ei toistaiseksi ole vielä loukattu. Tai en ainakaan ole osannut ottaa sellaisia sanoja kuin "outo" ja "ärsyttävä" (tilannekohtaisesti, ei jatkuvasti) pahalla.
"Oma olo on lievästi kurja."
Jep. Älä muuta sano. - ohi on
ap. kirjoitti:
En tiedä, tarkoititko minua, mutta en kuitenkaan ole "trolli". Olin juuri aikeissa tulla kertomaan kuulumisia, joten teen sen nyt tässä samalla.
Sen jälkeen kun pyysin mieheltä anteeksi, hän vastasi, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Jos hän ei olisi sellainen kuin on, pitäisin hänen käyttäytymistään paitsi epäkypsänä myös epäkohteliaana. Hän ei nimittäin myöskään ole kiittänyt lähettämistäni valokuvista. Ei kai suhteen päättyminen nimittäin estä normaaleja käytöstapoja. Mutta arvelisin, että kyse ei nyt ole tavallisesta suhteen päättymisestä, vaan osasta miehen peliä. Ehkä hän ei edes tajua pelaavansa, vaan tekee sen luonnostaan. Koska hän ei ilmeisestikään pysty selvittämään asioita, hän vetoaa siihen, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Mutta voisiko missään parisuhteessa välttyä esimerkiksi anteeksipyytämiseltä ja -antamiselta? Kuinka yleensä näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi puhua mistään vanhan toistosta? Ja kuvitteleeko mies todellakin olevansa itse aikuismainen? Hänhän on selittänyt, kuinka minä en käyttäydy aikuisen tavoin, kun en muun muassa ole ollut alasti hänen seurassaan.
Oma oloni on lievästi kurja. Kaikesta järkeilystäni huolimatta en ole voinut olla miettimättä, miksi menin töksäyttämään, että mies voi etsiä itselleen parempaa seuraa. Annoin hänelle liian helposti ainekset loukkaantumiseen ja häipymiseen. Tämä taitaa olla tyypillistä uhrin ajattelua.pakene vielä kun voit, älä hukkaa aikaasi sillä kukaan ei voi toista parantaa.
isälläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja ex-mieheni oli väkivaltainen ja juoppo narsisti. siinä sairastuu läheisetkin, vaikka tekisi kaikkensa niin mikään ei niille riitä. koskaan eivät pyytäneet edes anteeksi vaikka tuhosivat kaiken raha-asioita myöten. - et silleen, sitten
ap. kirjoitti:
En tiedä, tarkoititko minua, mutta en kuitenkaan ole "trolli". Olin juuri aikeissa tulla kertomaan kuulumisia, joten teen sen nyt tässä samalla.
Sen jälkeen kun pyysin mieheltä anteeksi, hän vastasi, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Jos hän ei olisi sellainen kuin on, pitäisin hänen käyttäytymistään paitsi epäkypsänä myös epäkohteliaana. Hän ei nimittäin myöskään ole kiittänyt lähettämistäni valokuvista. Ei kai suhteen päättyminen nimittäin estä normaaleja käytöstapoja. Mutta arvelisin, että kyse ei nyt ole tavallisesta suhteen päättymisestä, vaan osasta miehen peliä. Ehkä hän ei edes tajua pelaavansa, vaan tekee sen luonnostaan. Koska hän ei ilmeisestikään pysty selvittämään asioita, hän vetoaa siihen, ettei jaksa "samaa vanhaa juttua". Mutta voisiko missään parisuhteessa välttyä esimerkiksi anteeksipyytämiseltä ja -antamiselta? Kuinka yleensä näin lyhyen tuntemisen jälkeen voi puhua mistään vanhan toistosta? Ja kuvitteleeko mies todellakin olevansa itse aikuismainen? Hänhän on selittänyt, kuinka minä en käyttäydy aikuisen tavoin, kun en muun muassa ole ollut alasti hänen seurassaan.
Oma oloni on lievästi kurja. Kaikesta järkeilystäni huolimatta en ole voinut olla miettimättä, miksi menin töksäyttämään, että mies voi etsiä itselleen parempaa seuraa. Annoin hänelle liian helposti ainekset loukkaantumiseen ja häipymiseen. Tämä taitaa olla tyypillistä uhrin ajattelua.ja tämä "ap" kertoilee sit tuolla alempana ketjua tarinan ja motiivit ynnä yksityiskohdat 20.pvän kohdilla aivan toisin kuin tässä klo 15.24 postauksessa.
- sormus
Unohda kaveri,ei siitä seuraa hyvää mitenkään. Ja taidan tietääkin hänet jos on Tampereelta.
- ap.
Mies ei ole Tampereelta.
Olen vierastanut sitä, kuinka persoonallisuushäiriöistä on tullut muoti-ilmiö ja lyömäase. Mutta nyt kun olen itse törmännyt miehen kaltaiseen tapaukseen, on muiden kokemuksista apuakin. Tosin pelkkä "unohtaminen" ei taida minulta onnistua. - Nimetön nainen.
Suomi24 - lisäsi mieheni kuvankin.
- raakkuna1
Miehessä ilmennyt kaksisuuntainen mieliala häiriö vaan pahenee. Sinun ei tule olla pahoillasi päätöksesi suhteen, vaihda vapaalle, ja anna mahdollisuus jollekkin toiselle miehelle. Salut.
- ooooooooooooooooo
minkä vitun takia tää on jossai narsismi-osastol?
- ap.
Kirjoitinkin juuri äsken toiseen kohtaan, että aloitukseni olisi sopinut paremmin Kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin. Mutta en ollut perehtynyt näihin Suomi24:n osastoihin riittävästi, kun aloitin. Toisekseen miehellä on myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joten siinä mielessä keskustelu sopii kai tähänkin osastoon.
- ooooooooooooooooo
ap. kirjoitti:
Kirjoitinkin juuri äsken toiseen kohtaan, että aloitukseni olisi sopinut paremmin Kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin. Mutta en ollut perehtynyt näihin Suomi24:n osastoihin riittävästi, kun aloitin. Toisekseen miehellä on myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joten siinä mielessä keskustelu sopii kai tähänkin osastoon.
mul on se ja en ole kyl yhtään mkn narsisti
- ap.
ooooooooooooooooo kirjoitti:
mul on se ja en ole kyl yhtään mkn narsisti
Koska en ollut vielä perehtynyt palstajakoihin, ymmärsin tämän osaston otsikon laajemmin - että se käsittäisi erilaiset persoonallisuushäiriöt. Toivottavasti tästä ei nyt aiheudu turhaa pahaa mieltä kellekään.
- 1+1
ap. kirjoitti:
Kirjoitinkin juuri äsken toiseen kohtaan, että aloitukseni olisi sopinut paremmin Kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin. Mutta en ollut perehtynyt näihin Suomi24:n osastoihin riittävästi, kun aloitin. Toisekseen miehellä on myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joten siinä mielessä keskustelu sopii kai tähänkin osastoon.
Ihmeen asiallisiakin vastauksia olet saanutkin ollaksesi tällä palstalla. Palstalla on mm. narsisteja ja muita hörhöjä paljon, joten vastaukseksi voi tulla mitä tahansa.
Paljon voimia ja viisautta aloittajalle, toivottavasti et pilaa omaa elämääsi, isolta riskiltä kuulostaa... - M.B.
1+1 kirjoitti:
Ihmeen asiallisiakin vastauksia olet saanutkin ollaksesi tällä palstalla. Palstalla on mm. narsisteja ja muita hörhöjä paljon, joten vastaukseksi voi tulla mitä tahansa.
Paljon voimia ja viisautta aloittajalle, toivottavasti et pilaa omaa elämääsi, isolta riskiltä kuulostaa...:DD Aloittajalla ainakin on käytöstavat kohdillaan, siksi ehkä saanutkin IHMEEN ASIALLISIA vastauksia. Tuollaiset toisten ihmisten luokittelijat vois painua omaan loukkoonsa muitten luokittelijoiden kanssa luokittelemaan kaikkia muita paitti ihtiään.
Siinäpä yksi, mikä tahansa vastaus. Sinulle :) - höhhää
ap. kirjoitti:
Kirjoitinkin juuri äsken toiseen kohtaan, että aloitukseni olisi sopinut paremmin Kaksisuuntaisiin mielialahäiriöihin. Mutta en ollut perehtynyt näihin Suomi24:n osastoihin riittävästi, kun aloitin. Toisekseen miehellä on myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, joten siinä mielessä keskustelu sopii kai tähänkin osastoon.
jaa, joo, tosiaan, mutta kyllä tää toimii tosi hyvin mainosten myynnin nostattajana.
Älä sure.
- Kokemusta on
Todellakin, pelastat itseni sairastumasta kun teet lopullisen lopun, niin nopeasti kuin pystyt - jos et pysty, hae ammattiapua !!!
- Nimetön mies.
Hyvä nosto, ehdottomasti tärkeä aihe, tästä pitää jutella!
Tuo kaksisuuntainen mielialahäiriö on vakava sairaus ja tiedän kaveriani vierestä seuranneena että nuo jutut ovat täysin päättömiä.
Myrkkyjä ruoasta, mielenhallintaa kännykällä, telepaattisia yhteyksiä, hulluja syy ja merkityssuhteita sekä kaikkea muuta psykoottista.
Suosittelen sinua suosittelemaan miehellesi Lyrica nimistä uutta hyvää antipsykoottia, jotain uutta SSRI-lääkettä sekä nukahtamiseen ketiapiini. Näillä lääkkeillä kaverinikin on saanut takaisin edes jonkinlaisen elämän.- ap.
Kiitos kommentista. Lääkitysasiat tosin kuuluvat mielestäni hänen lääkärilleen. Mies on onneksi hoitomyönteinen ja on sanonut elämänsä muuttuneen sen jälkeen, kun hän sai diagnoosin ja lääkityksen. Lääkityksessä voisi tietysti olla säätämisen tai muuttamisen varaa ottaen huomioon kaikki viimeaikaiset käänteet, kovan työtahdin sekä yövalvomiset.
- Nimetön mies.
Enkö löytänytkin hienon kuvan?
Ei ei kun minä olen asiantuntija, olen lääketeollisuudelta palkkani saava markkinoija.
TIEDÄN paljon enemmän kuin sinä miten myydä lääkkeitä vakaviin sairauksiin! - Nimetön mies.
ap. kirjoitti:
Kiitos kommentista. Lääkitysasiat tosin kuuluvat mielestäni hänen lääkärilleen. Mies on onneksi hoitomyönteinen ja on sanonut elämänsä muuttuneen sen jälkeen, kun hän sai diagnoosin ja lääkityksen. Lääkityksessä voisi tietysti olla säätämisen tai muuttamisen varaa ottaen huomioon kaikki viimeaikaiset käänteet, kovan työtahdin sekä yövalvomiset.
Eivätkä kuulu! Täällä netissä me toiset samojen ongelmien tuntijat kerromme mikä lääke on paras ja mitä sitten lääkäriltä kannattaa pyytää.
Voi tietenkin olla että lääkäri on saanut muutaman etelänlomamatkan ja pienoisen tutkimusapurahan lääketeollisuudelta, jonka vuoksi lääkäri sitten suosittelee tiettyä lääkettä vaikka se sitten ei olisikaan niin hyvä vaivan hoitoon kuin kilpailevan valmistajan tuote.
On hienoa kuulla että puolisosi ymmärtää omaa parastaan ja on vastaanottavainen lääkityksen suhteen, kaikilla bipolaarista mielialahäiriötä harrastavilla ei ole samat aatokset.
- Mirja-Jaana
Minulla oli "ilo ja kunnia" rikastuttaa elämääni tällaisen miehen kanssa. Mies oli rikas ja sai kaiken mitä halusi, mutta ei terveyttä. Alussa kaikki meni suht.koht. ok, mutta ihmettelin joskus hänen kummallisia reaktioitaan ihan tavallisissa tilanteissa. Kunnes eräänä päivänä hän alkoi saada raivokohtauksia ilman mitään syytä. Välillä meni yksi päivä paremmin, sitten taas tuli raivari. Aloin pelätä henkeni puolesta varsinkin kun olimme kahdestaan ulkomailla huvilalla. Siellä hän esitteli minulle usein parhaimmat puolensa, joita en viitsi tässä kuvailla. Päätin sitten, että tämä on viimeinen kerta kun lähden minnekään hänen kanssaan. Onneksi en ollut antanut vielä asuntoani pois, joten sanoin käväiseväni kotikaupungissani. En sanonut mitään, etten ole enää aikeissa palata, muuten hän ei olisi vienyt minua koskaan edes asemalle. Vältin siis kaikkia konflikteja loppuun asti. Kun pääsin kotiin minun piti mennä lääkärille, koska voin tästä ilkeydestä niin pahoin. Tämä kuunteli tarinan ja sanoi, että on tehtävä heti loppu, mies ei ole terve. Sairaus kulkee hänen suvussaankin, joten mitään ei ollut tehtävissä.
Joten ole hyvä ja älä jää odottamaan "parempia aikoja". Ne eivät tule tässä tapauksessa koskaan eikä tällainen ihminen parane. Voi korkeintaan olla vähän aikaa vähemmän oireellinen ja sitten alkaa sama karuselli uudestaan. Tosi pahaksi se menee, jos vielä muutat yhteen. Siitä vankilasta ei nimittäin tulla enää hevin ulos. Paitsi ehkä poliisin avulla. - KARKUUN.....
Taas näitä keski-ikäisen naisen unelmia, saada sekaantua ja sotkea oma elämä tuollaisen sairaan ihmisen kanssa. Eikö jo hälytyskellot soi että mies on eronnut jo monta kertaa. Kuka tuollaista jaksaa katsoa. Jätä hyvä ihminen tuollainen mies, olet ansainnut parempaa, tasapainoisen ystävän rinnallesi ! Hukkaat aikaa selvitellessä ko. asioita, ei ne siitä selviä. Lääkityksen kanssa on hyvä " leikkiä ", syyttää sillä käytöstään.
NYT JALAT ALLE KUN VIELÄ PÄÄSET KARKUUN ! Ja etsi parempaa !- Nimetön nainen.
Haista sinä pitkä paska CAPS LOCK wanna Bee TeiniX,huahuahuah!
- ap.
Tähän ja pariin muuhunkin kommenttiin on tullut alatyylinen vastaus nimimerkillä, jota käytin aloituksessani. Kyseessä en siis kuitenkaan ole minä, vaan joku muu.
- Yleltä tulleessa
dokumentissa SANOTTIIN että kaksisuuntainen mielialahäiriö on vain lääketeollisuuden keksimä sairaus jotta heidän lääkkeilleen olisi markkinoita.
- Nimetön nainen.
Misäs näit dokumentin? Voisitko sen kertoa, tai olla hiljaa.
- Yleltä tulleessa
Nimetön nainen. kirjoitti:
Misäs näit dokumentin? Voisitko sen kertoa, tai olla hiljaa.
SubTv - esitti tuon viikko sitten.
- kaikuu00
ei toimi. piste.
pois suhteesta ennen kun liian myöhäistä. - sairastut itsekkin
UNOHDA nyt hyvä ihminen tommonen mistä tiedät syökö lääkkeitäkään ei noihin voi luottaa ja jos asunnossa ei ole kun pari huonekalua merkki siitä että ei se oo kun majapaikka jossa joskus pakon edestä yöpyy osaavat puhua ja saavat monet päästään pyörälle mut älä tapaa unohda äläkä vastaa viesteihin tai puheluihin NIIN ON PARAS
- villi veikkaus
Alkuvaiheessa tulee yllättävän hyvin toimeen melkein kenen kanssa tahansa.
- ccjgjcgjg
Tuo ei ole tyypillistä bipolaarisuutta, tuo on tyypillistä kyllä epävakaalle persoonallisuudelle.
Bipolaarinen persoonallisuus on sitä että välillä on kova vauhti päällä ja välillä masentaa. Siihen kyllä kuuluu tietenkin masennusvaiheeseen sellaiset epäilyt ettei toinen rakasta häntä jne. mutta se ei varsinaisesti aiheuta mitään päivän sisällä vaihtuvia oikkuja vaan vaikuttaa pitkällä aikavälillä, joskus niin että syksyisin ja keväisin masentaa ja talvella ja kesällä on taas paremmat jaksot.
On täysin selvää ettei miesystäväsi lääkitys ole kohdillaan, koska lääkitys toimii silloin kun käyttäytyminen on tasapainossa. Joko hän ei syö oikeaa hänelle toimivaa lääkettä, hän ei syö lääkkeitään tai syö niitä epäsäännöllisesti, tai sitten lääkitys pitäisi vaihtaa vahvempaan. Tuon voi selvittää ainoastaan lääkärin kanssa, joten älä sinä ota ainakaan asiaan mitään kantaa.
Tietyllä tapaa valitettavasti, lääkitys sekä piristää masennuskausia, mutta se myös tasoittaa sellaiset kaudet kun pitäisi olla vauhti päällä.
Sama juttu kun lääkitään epävakaata persoonallisuutta.- ap.
En ole ottamassa kantaa lääkityksiin, koska minulla ei ole sellaiseen minkäänlaista pätevyyttä.
En myöskään ole lukenut mitään lääkärinlausuntoja, joten olen täysin miehen ilmoituksen varassa hänen diagnooseistaan. Siksi niistä ei ehkä ole kovin hedelmällistä kiistellä. Se miten hän käyttäytyy, ratkaisee kuitenkin todellisessa elämässä - olkoon tauti sitten mikä tahansa nimeltään. Mies esimerkiksi hoitaa työnsä hyvin, mutta muuten kaikki näyttää olevan enemmän tai vähemmän retuperällä. Ehkä työ pitää hänet kiinni elämässä tai sitten jopa pahentaa tilaa. En tiedä. Eräs tuttavani on jo nuorena jäänyt eläkkeelle mielisairauden vuoksi. Hän ei käy töissä, mutta muuten hän vaikuttaa varsin normaalilta eikä hänestä edes huomaisi sairautta, jos ei tietäisi siitä.
- Ajattele itseäsi!
Voin kertoa ettet mitenkään. Mutta valinta on sinun, haluatko alistaa elämäsi kumppanisi oikuille... se voi olla helvettiä kuin psykopaatin seura. Kaikesta huolimatta kehottaisin sinua lähtemään suhteesta... sinulla on vain yksi elämä!
- ei voi olla totta
henkilöllä on varmaankin paineita aikaisemmista suhteista ja lapsista ties missä päin valtakuntaa ... hakee uutta putkeen .. Ollakko vai ei Olla ... taitaa olla varsinainen Shaekspear .... sekä Auervaara en olis´ katellu kahta päivää pitempää
- Rimunen
Hyvä nimetön nainen...
Unohda tämä tuttavuutesi ja etsi itsellesi NORMAALIA seuraa. Vai haluatko jatkuvaa epätietoisuutta, riitaa ja draamaa suhteeseesi? Pelkästään persoonallisuushäiriöinen on jo mahdoton kumppani harmooniseen suhteeseen, saatikka sitten, jos siihen lisätään bipolaarinen persoonallisuus... Tyydyt liian vähään, siskoseni. Sinun täytyy ensin työstää itsetuntoasi, ennen kuin voit saavuttaa harmonisen suhteen. Panosta itseesi ensin ja haikaile vasta sitten miesten perään. Kokemusta on itselläkin persoonallisuushäiriöisestä miehestä....jatkuvaa tunteiden vuoristorataa! Jätin miehen ja elelen nyt tyytyväisenä itsekseni. Joskus vielä tulee se rakastettava "tolkun" mies kohdalleni...Näin uskon.
Riitta - miten lähteä jos
nainen on samanlainen narsisti kuin aloittaja ja itse on liian paskana kaikesta ympärillä olevasta?
onko tällöin vain parempi lähteä oman käden kautta vai pitäisikö pyrkiä tappamaan muutama psykopaattipäättäjä mukanaan? voi sinua. :/ tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu, puolisollani oli myös diagnosoitu epävakaa persoonallisuus sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö jota ei kuitenkaa olla diagnosoitu.. elämä on vaikee henkilön kanssa jolla on jotain mielenterveys ongelmia, mutta myös he ovat ihmisiä ja myös heillä on tunteet. toiselle voi olla vaikea puhua koska pelkää ettei toinen ymmärrä ja tuntee olevansa huono, koska on sairas. minusta tuntuu että paras ratkasisu olisi eroaminen ystävinä ja ystävyyden yrittäminen, vaikka se sattuu ja tuntuu aivan mielettömän pahalta, mutta niin on paras. kohdallani rakkaus teki kirjaimellisesti molemmat hulluiksi ja loppuvaiheessa, mukaan astui aseet ja uhkailu. nyt olemme aivan hyvissä väleissä ja hän pystyy puhumaan minulle siitä miltä hänestä tuntuu. joskus ystävänä ymmärtää ja pystyy auttamaan paljon enemmän. tsemppiä ja voimia matkallesi :)
- seenall
neuvon, heivaa äkkiä koko tyyppi äläkä katso taakse.
- :)
kiitos :)
- Eevan tyttö
Olet viisas kun jatkat omaa elämääsi ilman hänen oikkuiluaan.Parempi kun et sotke hänen entistä kumppaniaan liemeen enää uudestaan,eikö se jo kerro hänestä tarpeeksi paljon,minkä olet jo huomannut.
Minullakin päättyi pitkä parisuhde tällaisen henkilön kanssa,välillä oli siis tosi taitelemista hänen tunnetilojensa kanssa.
Tule onnelliseksi omana itsenäsi,tasapainoisena ja onnellisena. - Pettynyt mies
Kun menimme vaimoni kansa yhteen oli odotettavissa mm. perintörahoja sekä aivan normaalia elämää, jossa vaimonikin saisi kaiken haluamansa. Sitten alkoi ulkopuolisten kateus ja syyttely ja ahdistelu, jossa loppujenlopuksi meillä kumpaisellakin meni fyysinen terveys. Nyt olemme hyvinkin ilkoisissa merkeissä ulkopuoliste nsilmissä hulluja, eikä vaimoni saanut haluamaansa.
- Nainen valitsee
Vakka kantensa valitsee.
- helluu2
Älä jatka suhdetta. Itse olin avoliitossa tällaisen ihmisen kanssa, muutimme pikavauhtia yhteen, joka oli elämäni suurin virhe!. aluksi halusin uskoa että pikku vaikeuksista huolimatta kaikki tulee menemään hyvin, mutta pikkuhiljaa asiat alkoivat mennä hyvin pahasti pieleen. Yritin olla toisen tukena mutta huomasin että hän tarvitsi ihan oikeaa ammatti auttajaa. Hän oli hyvin omistushaluinen ja marttyyri, syyllisti minua omistakin virheistään, väkivaltainen ja uhkaileva ja uhkaili minun lisäksi myös kavereitani ja perhettäni ym. Oli myös itsetuhoinen ja aina riidan yhteydessä jos en lepyytellyt ja paaponut häntä hänen satutettuaan minua alkoi terät heilumaan ja veri lentämään. Hänen perässään joutui juoksemaan milloin missäkin ettei hän todella mene hyppäämään vaikka junan alle. Välillä oli todella hyvän tuulinen ja mukava mutta yhtäkkiä muuttui aivan toiseksi ja muutti mielensä asioista mitkä vielä hetki sitten oli ihan ok. Hän oikeutti itselleen kaikki tekonsa kuin vakuutellakseen ettei ole tehnyt mitään väärää ja että vika on minussa tai muissa. Missään ei ollut mitään järkeä ja suhde oli elämäni kamalin. Jo hänestä eroon pääseminen oli todella vaikeaa ja kuukausia hän uhkaili ja riivasi minua. Vaikka hän alkoi seurustella toisen kanssa, silti vielä ahdisteli minua ja olin todella epätoivoinen että tulin miltei itsekkin hulluksi. Sentään opin sen että katson tästä lähtien hyvin tarkkaan seurustelukumppanini. Kenenkään "terapeutiksi" ei voi eikä kannata ryhtyä vaikka kuinka olisi hopivaviettiä ja tuntisi myötätuntoa. Tästä suhteesta on jo vuosia aikaa mutta vieläkin nousee niskakarvat pystyyn pelkästä ajatuksesta!
- Asperger-poika 14v
Hienoa että haluat elää ihmisen etkä sairauden kanssa. Kuitenkin, mies vaikuttaa todella epävakaalta ja voi tehdä sinulle vaikka mitä. Hän ei varmaankaan itse ymmärrä, miltä sinusta tuntuu.
Ehdottaisin että unohdat koko tapauksen. Jos hän ottaa sinuun yhteyttä, sano, että olit vakavissaan hänen kanssaan mutta et enää. Eli puhutte asiat selviksi (jos hän siihen kykenee) ihan ystävällisesti. - mollamaijanen
Yhteydenotto viimeisimpään exään ei ole yhtään huono ajatus jos sulla vaan on siihen mahdollisuus.
- ap.
Jos sinä (tai joku muu täällä) olisit tuo ex, niin miten suhtautuisit? Kertoisitko ylipäätään mitään vieraalle ihmiselle?
- Nimetön nainen.
ap. kirjoitti:
Jos sinä (tai joku muu täällä) olisit tuo ex, niin miten suhtautuisit? Kertoisitko ylipäätään mitään vieraalle ihmiselle?
Minä en kertoisi A.P. hyvä.
- maarimeeri 67
Moi!
Annan hyvän neuvon,juokse ja vähän lujaa pois,koko suhteesta,älä edes ajattele mitään muuta,tai sit jos ajattelet ,niin saat koko ajan varullas ollai,pelätä mitä tapahtuu ja koska ja mitä kamalaa tapahtuu.kyllä näin on. - anna*maija
Jos et kestä hänen persoonallisuuttaan nyt niin et kestä sitä jatkossakaan.
- Been there done that
Unohda koko tyyppi. Pääset paljon helpommalla. Et voi parantaa sairasta mieltä. EIKÄ kaikkea voi hyväksyä, vaikka sairas olisikin. Jos todella arvostat vakaata elämää, sellaista et sairaan ihmisen kanssa saa, ja niin vaan on. Toivottavasti löydät kumppanin, joka arvostaa sinua ja osaa käyttäytyä aikuisten tapaan.
Kas, olet selvästi tutustunut entiseen mieheeni.
- Toinen ovi
Et voi rakastaa tuota miestä terveeksi! Sulje tuo ovi ja katso, mitä toisen oven takaa löytyy! Kun mietit tätä myöhemmin, huomaat, että yritit muuttaa sellaista, mikä ei muutu. Rakasta kylliksi itseäsi ja suuntaa ajatuksesi ja tekemisesi muualle, niin huomaat, että alkaa tapahtua. Uusia, hyviä asioita tulee elämääsi - myös se mies, jota kaipaat. Ajattele, jossakin hän on tälläkin hetkellä ja odottaa sinua!
- bipon ex-vaimo
"Jollain tavalla ohi tämän ihmissuhteenkin minua vähän ihmetyttää, voidaanko todella lähteä siitä, että tietynlaiset ihmiset on vain jätettävä. Sehän merkitsisi lopulta sitä, että joillakin sairailla yksilöillä ei saisi olla lainkaan normaaleja ihmissuhteita. (Tämä ei siis tarkoita, että haluaisin välttämättä miesystäväni pysyvän elämässäni.)"
Kun mieheni muutama vuosi sitten sai tämän diagnoosin olin aluksi helpottunut, että järjettömälle käytökselle löytyi nimi ja syy. Itsekin halusin uskoa ja luottaa siihen, että nyt kun sairaus on tiedossa niin siihen saa apua ja voimme jopa elää normaalisti. Ajattelin, että eihän se ole miehen vika että sairastui (eikä tietysti olekaan) ja halusin antaa perheellemme mahdollisuuden. Käytäntö vasta osoitti, että en ikinä olisi hänen kanssaan saanut sitä vakaata ja turvallista parisuhdetta jota kaipaan, vaan omakin mielenterveyteni alkoi järkkyä. Pitkittynyt stressi tuo mukanaan myös fyysisiä oireita ja esim. allegioita. Näin kävi itselleni.
Niin kauan kuin sairastunut itse ei kunnolla ymmärrä ja hyväksy sairauttaan "normaali" elämä = mahdottomuus. Kuten jo edellä sanoin, sairastuneen pitää ottaa itse vastuu elämästään, teoistaan ja käyttäytymisestään. Ehkä sen jälkeen hänen kanssaan voisi olla mahdollista elää normaalissa parisuhteessa. Ehkä..
Joku jo aiemmin mainitsi, että jos on pitkään tietämättään sairastanut tällaista sairautta, se jättää jälkensä myös persoonallisuuteen ja moraalikäsityksiin. Näin epäilen ex-miehellenikin käyneen. Surullista mutta totta.
Lue se kirja, niin ymmärrät parhaiten mitä ajan takaa. :)
Ja mitä tuohon ex-puolisoon yhteyden ottamiseen tulee, niin en näe siinä mitään järkeä. Tiedät jo tarpeeksi.
(Jos minulta joku tulisi kyselemään ex-miehestäni, niin kertoisin kyllä rehellisesti elämästämme. Olen aina puhunut avoimesti asiasta, muuten en olisi pysynyt järjissäni alkuunkaan. Enkä todellakaan toivo kenellekään samaa, siksi minusta on tärkeää kertoa sairaudesta ihmisille!
Hirveän surullista sairastuneelle tämä kaikki, olen hirveän pahoillani myös ex-mieheni puolesta! Mutta säälikin on sairautta. Itse uskon, että ex-miehelläni on mahdollisuus elää hyvää elämää, kunhan vain oppii ottamaan itse vastuun siitä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä hänen puolestaan!- ap.
Juuri noin olen ajatellut käyneen, että mies on jo melko pitkälle sairautensa muovaama. Toivoin, että hän olisi tarttunut kysymykseeni siitä, oliko sairaudella ehkä jotain vaikutusta viimeisimpään käänteeseen. En tietenkään halunnut, että hän väistäisi vastuutaan sairauden taakse, mutta olen melko varma, että hän toistaa vanhoja kuvioitaan minun kanssani, kun ei muutakaan osaa. Sairauden osuutta olisi voinut ainakin miettiä ja ehkä hän miettiikin.
- Nimetön nainen.
ap. kirjoitti:
Juuri noin olen ajatellut käyneen, että mies on jo melko pitkälle sairautensa muovaama. Toivoin, että hän olisi tarttunut kysymykseeni siitä, oliko sairaudella ehkä jotain vaikutusta viimeisimpään käänteeseen. En tietenkään halunnut, että hän väistäisi vastuutaan sairauden taakse, mutta olen melko varma, että hän toistaa vanhoja kuvioitaan minun kanssani, kun ei muutakaan osaa. Sairauden osuutta olisi voinut ainakin miettiä ja ehkä hän miettiikin.
Kokemuksesi on kovin samankaltaisia minun kanssani. Mieheni puhkeaa usein yöllä jolohuutoon ja kirkuu parikin tuntia putkeen tauotta.
Onkos teilläpäin samoja ongelmia A.P ? - no huhhuh
Nimetön nainen. kirjoitti:
Kokemuksesi on kovin samankaltaisia minun kanssani. Mieheni puhkeaa usein yöllä jolohuutoon ja kirkuu parikin tuntia putkeen tauotta.
Onkos teilläpäin samoja ongelmia A.P ?"Kokemuksesi on kovin samankaltaisia minun kanssani. Mieheni puhkeaa usein yöllä jolohuutoon ja kirkuu parikin tuntia putkeen tauotta."
Ei helkkari. Miksi asut samassa asunnossa? Miksi olet miehen kanssa? En ymmärrä.
- miten lähteä jos
Viestiketjun avaaja ITSE käyttää useaa eri nimimerkkiä - nettipersoonaa - ja syytää siitä vielä muita.
Oletko itsesikanssa kenties eri mieltä asiasta? Vastatkaa molemmat tähän alle :
1.
2.- ap.
Tämä keskustelu menee nyt väärille raiteille, mutta vastaan sen verran, että olen aloittanut keskustelun ja sen jälkeen kirjoittanut vain ja ainoastaan nimimerkillä ap. Joku ilmeisesti hauskuuttaa itseään tai muuten vain haluaa osallistua siten, että näyttäisi kuin minä olisin kirjoittanut hänen kommenttinsa. En voi sille mitään.
Voin myös vakuuttaa, että en ole ennen tätä keskustelua kirjoittanut tälle palstalle, joten en ole kukaan vakiokirjoittaja. - Nimetön nainen.
ap. kirjoitti:
Tämä keskustelu menee nyt väärille raiteille, mutta vastaan sen verran, että olen aloittanut keskustelun ja sen jälkeen kirjoittanut vain ja ainoastaan nimimerkillä ap. Joku ilmeisesti hauskuuttaa itseään tai muuten vain haluaa osallistua siten, että näyttäisi kuin minä olisin kirjoittanut hänen kommenttinsa. En voi sille mitään.
Voin myös vakuuttaa, että en ole ennen tätä keskustelua kirjoittanut tälle palstalle, joten en ole kukaan vakiokirjoittaja.Sinulla ei ole kaikki jauhot pussissa. Lapsikin huomaa ,että kettjun on aloittanut nimimerkki - Nimetön nainen.
'
Joko minä itse olen jakomielitautinen tai sinä ap. riehut monella palstalla tuolla samalla nimimrekillä, eli Nimetön nainen.
Valitkaa vastaajat tästä. Myös Suomi24 on ottanut nimimerkin Nimetön nainen.
- viestit suomen puhutuimmaksi jutuksi, joten pyydän sinua ap. menemään normaaleille palstoille häiriköimään. - ¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
ap. kirjoitti:
Tämä keskustelu menee nyt väärille raiteille, mutta vastaan sen verran, että olen aloittanut keskustelun ja sen jälkeen kirjoittanut vain ja ainoastaan nimimerkillä ap. Joku ilmeisesti hauskuuttaa itseään tai muuten vain haluaa osallistua siten, että näyttäisi kuin minä olisin kirjoittanut hänen kommenttinsa. En voi sille mitään.
Voin myös vakuuttaa, että en ole ennen tätä keskustelua kirjoittanut tälle palstalle, joten en ole kukaan vakiokirjoittaja.Koko juttu vaikuttaa aivan kauhealta. Seurustelin itse aiemmin miehen kanssa, joka käänsi kaikki asiat minun syykseni ja olin jatkuvasti pyytelemässä anteeksi. Se jätti syvän arven, joka tuntuu ja ehkä näkyykin yhä. En osaa luottaa ihmisiin, saatika näyttää todellista luonnettani. Ajattelin miehen kanssa ollessani, että hän rakastaa minua syvästi, kun aina niin sanoi, ja että asiat kyllä muuttuvat parempaan, kunhan todistan hänelle, että minuun voi luottaa eikä tarvitse olla mustasukkainen.. Se oli ongelma koko ajan. Asiat eivät kuitenkaan muuttuneet miksikään ja kahden vuoden jälkeen (VASTA) tajusin lähteä.. Ja koska tunsin itseni niin huonoksi (miehen ansiosta), eroprosessikin oli jatkuvaa edestakaista empimistä: jätän sen.. en sittenkään, annan vielä tilaisuuden. Enhän kuitenkaan ikinä tule saamaan häntä parempaa! (kuten hän asiasta aina muistutti)
Jätä hyvä nainen se mies heti, parempi elää vuosiakin yksin, kuin olla pyytelemässä anteeksi ja tuntea itsensä mitättömäksi. Itse olin viikon sinkkuna tuon miehen jäljiltä ja nyt olen NORMAALIN miehen kanssa, joten toivoa on. - Ihme eloa
ap. kirjoitti:
Tämä keskustelu menee nyt väärille raiteille, mutta vastaan sen verran, että olen aloittanut keskustelun ja sen jälkeen kirjoittanut vain ja ainoastaan nimimerkillä ap. Joku ilmeisesti hauskuuttaa itseään tai muuten vain haluaa osallistua siten, että näyttäisi kuin minä olisin kirjoittanut hänen kommenttinsa. En voi sille mitään.
Voin myös vakuuttaa, että en ole ennen tätä keskustelua kirjoittanut tälle palstalle, joten en ole kukaan vakiokirjoittaja.Juu, et niin, muita kuin noi muut päivän aloitukset tuolla etusivulla.
Sulla on aika paha toi mielikuvitus, eikö toimittajakouluun otettu, kun olet päätynyt Suomi24: sen mainosmyyntiin ?
- eräs bipo
Olen nuori nainen, sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja minulla on piirteitä epävakaasta persoonallisuudesta.
Samaan aikaan olen ihana tyyppi, fiksu, tasapainoinen, ystävällinen, lämmin, luotettava ja "samanlainen" kuin kaikki muutkin. Opiskelen yliopistossa psykologiaa ja valmistun parin vuoden kulutta.
Lääkkeiden ansiosta mielialani ei vaihtele enää juuri ollenkaan, joten voin normaalia elämää (paitsi että sairaus on vähentänyt jaksamistani jonkin verran).
Ystäväni eivät kohtele minua yhtään eri tavalla kuin ketään muutakaan, eikä heille sairauteni merkitse heille mitään negatiivista. Päinvastoin monet ovat sanoneet, että minusta on tullut herkempi ja syvempi sairauden takia, ja monet voivat luottaa minuun enemmän koska olen itsekin kokenut niin kovia.
Uskon että minusta tulee mukava puoliso ja hyvä äiti.
IHMISET! Diagnoosin takana on aina ihminen, eikä ihminen ole yhtä kuin diagnoosinsa. Älkää leimatko muita niiden perusteella!- vielä lisäys
lisäyksenä vielä:
monet täällä viestiketjussa esitetyt kuvaukset kaksisuuntaisesta ovat aivan päin honkia!!! Lääkkeillä sairas voi elää monesti normaalia elämää, täysin oireetta. - p.
vielä lisäys kirjoitti:
lisäyksenä vielä:
monet täällä viestiketjussa esitetyt kuvaukset kaksisuuntaisesta ovat aivan päin honkia!!! Lääkkeillä sairas voi elää monesti normaalia elämää, täysin oireetta.Älä sinä tule lisäämään toisten viesteihin,senkin horo!
- ap.
vielä lisäys kirjoitti:
lisäyksenä vielä:
monet täällä viestiketjussa esitetyt kuvaukset kaksisuuntaisesta ovat aivan päin honkia!!! Lääkkeillä sairas voi elää monesti normaalia elämää, täysin oireetta.siis määhän en myrkkyjäsi syö! Ajattele, narkkareita autojen rateissa, ja kuolavaluen dööööhg- vuodesta toiseen.
- ap.
Ajattelen samalla tavalla. Muuten tuskin olisin edes ryhtynyt tapailemaan sairasta miestä. Hänellä on kuitenkin jo pitkä elämä takanaan ja siitä suuri osa ilman diagnoosia ja lääkitystä. Vähintäänkin hän on ehtinyt oppia monenlaisia käyttäytymismalleja, jotka eivät ole kovin rakentavia. Hän on myös törmäillyt ihmissuhteissaan, mikä jo sinällään voi vaikuttaa repivästi kehen tahansa.
Kun mies esimerkiksi vaatii seksiä, koen, että hän haluaa nimenomaan seksiä ja naista, ei varsinaisesti juuri minua. Tavallaan siinä ei edes ole mitään väärää, mutta valitettavasti mies ei ymmärrä tai osaa kohdata minua sellaisena kuin minä olen, mikä taas aiheuttaa minussa vastenmielisyyttä häntä kohtaan. Hänelle ikään kuin riittää pelkkä "nainen", vaikka toisaalta aistin hänessä tarvetta myös persoonalliseen kohtaamiseen ja loppuelämän kestävään suhteeseen.
Ehkä elämänkokemukset ja pitkä hoitamattomuus vaikuttavat myös sairauteen. Sinä ja tämä kyseinen mies olette muutenkin aivan eri tapaukset. Kuvittelin kyllä aluksi, että miehellä on diabeteksen kaltainen sairaus, joka lääkkeillä pysyy aisoissa. Sinulla niin lieneekin, mutta miehellä valitettavasti ei. - Näin se vain on
Lisääntyminen kannattaa unohtaa jos kyseessä on sisäsyntyinen eikä ulkosyntyinen sairaus. Siirrät perimän mahdollisuuden vain jälkikasvullesi ja kuka mielisairautta levittää haluaa?
- Näin se ON
Leimataanpas. Ei voi mitään.
- Varuillaan
Olen oppinut sen, etten enää koskaan rupea seurustelemaan bipolaaripotilaan tai muun mielenterveysongelmaisen kanssa. Kerrasta oppi ja sain loppuelämäksi parisuhde kammon siitä liitosta. Alkoi se todellinen luonne sitten eron myötä paljastua ja puukkoa pesi selkään.
- Nykyään onnellinen
Minäpä kerron kokemuksesta mikä on paras ratkaisu... Juokse ja helvetin lujaa ja kauas tuollaisesta ihmisestä, itse olin avoliitossa aikoinaan ja kihloihinkin mentiin kunnes kunnes anteeksi karkeuteni" Muijalta sekosi vintti", jaksoin sitä pari vuotta, kunnes en voinut muuta, kuin lähteä oman mielenterveyteni säästämiseksi, tuntui pahalta kyllä mut oli ainoa oikea ratkaisu.
- antiperspatti
Persoonallisuus häiriöön ei ole hoitoa. Ainut hoito on pitää ko. ihmiset poissa omasta elämästä.
Btw. tiedän mistä puhun- ap.
Btw. sinulla ei ole perusteluita, dorka
- tyttären omainen
Onhan hoitoa nykyisin ja hyvää ja tieteellisesti toimivaa erikoishoitoa onkin.
- yleisesti ottaen
9 mm luoti lopettaa hulluttelun
- Luotia kovempi
Edunkunta lopettaa 9 mm luodin lentämisen. Kunhan tärkein : Veikkauksen Monopoli on suojattu sitä ennen.
Ensin rahat, ja sitten henki suojataan tuumii Hallitus. Ehtii siinä vuosien aikana kilistä kirstuun myös aimonippu perintövero yms. rahoja ,jota Ysimillisesi heiluttelu aiheuttaa..
- JUREK 11
EI MUUTTUMIS LEIKKI AUTA. JOS ON KAKS JAKOINEN, NIIN ON OLLUT JO PITKAAN SELLAINEN, HANESTA TULEE OMISTUSHALUINEN / MUSTASUKKAINEN /
JA MYOS VAKIVALTAINEN, ELI LOPETTELE HYVAAN SAAN AIKAAN SEURUSTELU YMS.. TAI SINUT HUKKA PERII, EI SAIRASTA IHMISTA PUHMALLA SAA SELVAPAISEKSI, VAAAN SE ON AMMATTIIHMISTEN JOBI JA LAAKITYKSET PAALLE VIELA.......KYLLA ALUSSA KAIKKI ON NIIN RUUSUISTA YMS... IHMISET YLEENSA ALUSSA NAYTTAVAT PARHAIMAT PUOLET, MUTTA MYOHEMMIN PIKKUHILJAA TULEE MUUTKIN ESIIN. VAIKKA SANOTAAN ETTA JOKAISESSA ON VIKAA,,,,, ELI EROA KAVERISTA PIKKU HILJAA, - VoihaNein78988666139
Ehdota sitä menee terapiaan, hulluustohtorille, kallonkutistajalle, ottaa mielenterveyslääkkeitä. Itse olin tämmöisen naisen kanssa ja yritin itse olla terapeutti. Koska kotikunnasani tälläiset asiat on noloja. Lopulta sekosin itse jonka jälkeen tein erittäin vakavia asioita joiden paljasminen tuhoaa monen elämän ja siulun.
- lääkäri vuosim. -29
Kaveri on laitettava lobotomiaan. Vanha hyvä keino, auttaa hulluuteen. Nykykonsteilla (lääkkeillä) vaan alkaa naamalihakset nykimään ja silmät räpsymään, mutta hulluus jatkuu, ellei suorastaan pahene.
- eroonpäässyt
lukematta kaikkia näitä viestejä sanon vain että JUOKSE! JA LUJAAAA!!!!!!!!!!!!!!!
itse tein sen virheen että ekan eron jälkeen (2kk suhteen alusta ero) otin miehen takaisin ja KÄRSIN seuraavat 8kk!! sekin on vielä vähän siihen nähden että toiset jumiutuvat vuosiksi tällaiseen epäterveeseen suhteeseen persoonallisuushäiriöisen kanssa. mies osottautui patologiseksi valehtelijaksi sekä rikolliseksi!!!! monet näistä miehistä pyörittävät useita suhteita samanaikaisesti, syyttää sinua epäilyistä "milloin edes ehtisin" ja käyttävät rahallisestikin hyväksi. perinnässä ja ulosottoon menossa hänelle 2000€. velkoja monille tahoille. ei asuntoa (asunto jossa kävin kahdesti oli hänellä käytössä 2 viikkoa), ei rahaa, ei työtä, ei ajokorttia... mielialat vaihtelivat, tiesi mistä narusta vetää jotta minä suutuin ja näin aiheutin riidan ennen ennalta sovittua menoa ja hän sai siten luvan hävitä ryyppäämään. tässä vain raapaisu. monia persoonallisuushäiriöisiä on vaikea hoitaa koska eivät mielestään ole hoidon tarpeessa vaan hoidon ehdottajan pitäisi heidän mielestään hoitoon hakeutua. itse en tiedä onko tällä miehellä mitään diagnooseja, isänsä ainakin tuntuu painavan villasella pojan touhut, sanoo vain että tällaista on ollut jo teini-iästä asti.. (nyt 27v). oma sairauteni paheni suhteen myötä ja sen lisäksi menetin kaiken luottamuksen miehiin, samalla kun biologinen kelloni tikittää ... :(
tehkää itsellenne hyvin ja unohtakaa tällaiset kumppanit heti kun alatte epäillä asioiden olevan hullusti, sillä ne vasta tulevat menemään hullummin!!!! älkääkä poteko huonoa omaatuntoa tai säälikö heitä. - Lbh
Unohda koko juttu ja nopeasti sittenkin. Mies koukuttaa ja haluaa, että jäät nalkkiin tyydyttämään hänen sairaita tarpeitaan alistaa ja nöyryyttää.
Välitä itsestäsi. - paras neuvo
Potkaise dorka roskikseen.
- Saman kokenut
Vaikuttaa liian vaikealta. Et kerro mitään miehen hoidosta. Onko hän edes hoidossa? Monesti epävakaa ihminen on sitä mieltä, ettei hän tarvitse mitään hoitoa. Ja siinä se varsinainen ongelma onkin. Hän ei ota vastuuta omasta hoidostaan. Eikä mistään. Hoidotta elät hänen kanssaan loputonta vuoristorataa, josta et pääse, ellet hyppää.
Mieti, mikä sinussa haluaa niin kuumeisesti HOITAA miestä? Ja lakkaa sitten hoitamasta. Ansaitset rakastajan, rakastetun, et potilasta.
Jos mies menee hoitoon ja hoitaa itsensä kuntoon, tilanne on toinen. Mutta epäilen, että tämä vie rutkasti kallista elämän aikaa, jota voisit käyttää paremminkin.- bipolakki
Olen bipo ja on tylsää että kirjoitetaan: "joukse karkuun henkesi edestä". Bipojakin on erilaisia, emme me kaikki ole kammotuskumppaneita, meissä on myös paljon hyvää.
- ap.
Itse asiassa olen kertonut, että miehellä on lääkitys, mutta tämä keskustelu on jo niin pitkä, että kaikkea ei välttämättä huomaa (ja nyt on kaikenlaisia hämmentäjiäkin mukana enemmän kuin alussa). En ole mielestäni sanonut, että haluaisin hoitaa miestä. Olen seurustellut miehen kanssa, jolla on sairaus, ja olen yrittänyt olla realistinen. Mitään kamalaa ei oikeastaan ole edes tapahtunut, mutta lyhyessä ajassa mies on muuttanut mieltään niin monta kertaa, että luottamukseni häneen on vähissä.
Jotkut kirjoittajat ehkä olettavat tai ennakoivat asioita, kuten minäkin, mutta en siis vielä ole ollut missään "parisuhdehelvetissä". - ji
ap. kirjoitti:
Itse asiassa olen kertonut, että miehellä on lääkitys, mutta tämä keskustelu on jo niin pitkä, että kaikkea ei välttämättä huomaa (ja nyt on kaikenlaisia hämmentäjiäkin mukana enemmän kuin alussa). En ole mielestäni sanonut, että haluaisin hoitaa miestä. Olen seurustellut miehen kanssa, jolla on sairaus, ja olen yrittänyt olla realistinen. Mitään kamalaa ei oikeastaan ole edes tapahtunut, mutta lyhyessä ajassa mies on muuttanut mieltään niin monta kertaa, että luottamukseni häneen on vähissä.
Jotkut kirjoittajat ehkä olettavat tai ennakoivat asioita, kuten minäkin, mutta en siis vielä ole ollut missään "parisuhdehelvetissä".Hei, pakko kommentoida, kokemuksesta.
Liekö ero selvä ja todellinen? Soitto ns. exälle voisi avata silmiäsi, näin voisi selvitä totuus.
Tsemppiä! - ppkulkija
ap. kirjoitti:
Itse asiassa olen kertonut, että miehellä on lääkitys, mutta tämä keskustelu on jo niin pitkä, että kaikkea ei välttämättä huomaa (ja nyt on kaikenlaisia hämmentäjiäkin mukana enemmän kuin alussa). En ole mielestäni sanonut, että haluaisin hoitaa miestä. Olen seurustellut miehen kanssa, jolla on sairaus, ja olen yrittänyt olla realistinen. Mitään kamalaa ei oikeastaan ole edes tapahtunut, mutta lyhyessä ajassa mies on muuttanut mieltään niin monta kertaa, että luottamukseni häneen on vähissä.
Jotkut kirjoittajat ehkä olettavat tai ennakoivat asioita, kuten minäkin, mutta en siis vielä ole ollut missään "parisuhdehelvetissä".Toivottavasti olet päässyt tämän prosessin aikana eroon päähänpinttymästäsi molemminpuolisesta rakkaudesta tämän miehen kanssa. Johan hän ilmoitti ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Ja teksteistäsi huomasin ,että sinä itse rupeat itseäsi syyllistämään jo heti alkumetreillä, että mitä tein väärin ja mitä sanoin. Ei mikään suhde saa olla niin tärkeä, että se heti johtaa syyllistäviin ajatuksiin. Niin paljon ei pidä parisuhdetta haluta että hajottaa itsensä, ja kyseenalaistaa oman huomio- ja harkintakykynsä. Meillä naisilla on se vika että helposti joustamme ja alistumme ja annamme periksi, jos katsomme että parisuhteen ylläpito edes jollain tavalla kannattaa. Vaikka se on vaikeaa,niin viisas jättää tällaisen suhteen heti alkumetreillä ja suuntaa katseensa kohti uusia haasteita. Jos haluat tavata ihmisiä, mene sinne missä ihmiset ovat. Lavatanssit ja muut kohtaamispaikat ovat hyviä. Kun näkee riittävästi toisia ihmisiä, oma harkintakykykin kasvaa ja tulee kriittiseksi, eikä pysähdy ensimmäiseen mahdolliseen seurustelukumppaniin. Tuo miten hän suhtautui seksuaalisuuteesi oli todellinen vaaranmerkki, ja siihen pyöritykseen sinun ei todellakaan tarvitse eikä kannata lähteä. Ja sekin oli vaarallista että rupesit jahkaamaan heti sitä että jos minussa onkin vikaa , että jos hän kuitenkin oli oikeassa, vaikka itsestäsi tuntui aivan toiselta. Tällainen ajatuskulku on vaarallinen,ja johtaa helposti omasta arvosta ja minuudesta luopumiseen. Aivan kuin itsellä ei olisikaan sitä ainutlaatuista arvoa, ja että toinen voisi sen arvon kyseenalaistaa oikuttelullaan ja vaatimuksillaan.
Katse eteenpäin ja onnea tuleville teillesi - hyvä aloitus :)
ppkulkija kirjoitti:
Toivottavasti olet päässyt tämän prosessin aikana eroon päähänpinttymästäsi molemminpuolisesta rakkaudesta tämän miehen kanssa. Johan hän ilmoitti ettei yhteistä tulevaisuutta ole. Ja teksteistäsi huomasin ,että sinä itse rupeat itseäsi syyllistämään jo heti alkumetreillä, että mitä tein väärin ja mitä sanoin. Ei mikään suhde saa olla niin tärkeä, että se heti johtaa syyllistäviin ajatuksiin. Niin paljon ei pidä parisuhdetta haluta että hajottaa itsensä, ja kyseenalaistaa oman huomio- ja harkintakykynsä. Meillä naisilla on se vika että helposti joustamme ja alistumme ja annamme periksi, jos katsomme että parisuhteen ylläpito edes jollain tavalla kannattaa. Vaikka se on vaikeaa,niin viisas jättää tällaisen suhteen heti alkumetreillä ja suuntaa katseensa kohti uusia haasteita. Jos haluat tavata ihmisiä, mene sinne missä ihmiset ovat. Lavatanssit ja muut kohtaamispaikat ovat hyviä. Kun näkee riittävästi toisia ihmisiä, oma harkintakykykin kasvaa ja tulee kriittiseksi, eikä pysähdy ensimmäiseen mahdolliseen seurustelukumppaniin. Tuo miten hän suhtautui seksuaalisuuteesi oli todellinen vaaranmerkki, ja siihen pyöritykseen sinun ei todellakaan tarvitse eikä kannata lähteä. Ja sekin oli vaarallista että rupesit jahkaamaan heti sitä että jos minussa onkin vikaa , että jos hän kuitenkin oli oikeassa, vaikka itsestäsi tuntui aivan toiselta. Tällainen ajatuskulku on vaarallinen,ja johtaa helposti omasta arvosta ja minuudesta luopumiseen. Aivan kuin itsellä ei olisikaan sitä ainutlaatuista arvoa, ja että toinen voisi sen arvon kyseenalaistaa oikuttelullaan ja vaatimuksillaan.
Katse eteenpäin ja onnea tuleville teillesiMutta miettippä nyt,kun kyseessä on 45-vuotias "nainen", niin eihän sillä ole muuta mahdollisuutta enää miesmarkkinoilta saada kuin jämät, jotka edustaa mielisairaita, narsisteja ja muuta kaikkea jännittävää.
terkkuja tempulle :D
- joulukuu2011
Hei!
En ole aikaisemmin kirjoitanut tänne, mutta nyt on pakko. Toisistaan täytyy erottaa sellaiset asiat kuin sairaus ja huono käytös. Tämä on huonoa käytöstä. Itse sairastan sekamuotosta persoonallisuushäiriötä ja tiedän mitä sairaus on. Tämä aiheuttaa tietynlaisen regression aika ajoin, kun ei osaa käsitellä asioita, joita tulee vastaan aikuisella tavalla esim. seksi, kokee tulevansa hylätyksi, MUTTA sairaus ei oikeuta käyttäytymään niin vaan pitää yrittää opetella toisenlaista käyttäytymistä. Tätä ei voi laittaa sairauden piikkiin vaan aikuisen ihmisen tulee ottaa vastuu käyttäytymisestään ja tällaista käyttäytymistä ei pidä hyväksyä. Sairautta ei pidä laittaa pääsyylliseksi. Jokainen meistä niin "sairaus" kuin "tervekkin" osaa käyttäytyä halutessaan. KIrjoitan sen takia, että ei pidä tuomita ihmistä sairauden perusteella. Myös bibolaarihäiriöstä kuin mistä muustakin mielisairaudesta kärsivä pystyy tasapainoiseen parisuhteeseen. Ihan niin kuin kuka tahansa meistä Jotenkin kirjoituksestasi kumpuaa se mitä keski-ikäiset naiset suhteiltaan nykyään hakee. Pitää olla draamaa ja dramatiikkaa alusta lähtien, vaikka se olisi miten sairasta tahansa.
Ellei sitä ole, niin te kyllä sitä aivan varmasti tulette kehittämään.- Toinen ovi
Miksi me naiset olemme valmiit unohtamaan itsemme ja tyytymään epätyydyttävään suhteeseen? Et pysty muokkaamaan tuosta miehestä itsellesi hyvää kumppania. "Näkymätön" ei tule näkyväksi itseään uhraamalla vaan välittämällä itsestään. Pakottamalla ei kukaan voi yksinäisyyttä poistaa, vaan antamalla lupa muutokselle. Ota askel toiseen suuntaan äläkä jää askaroimaan tämän asian kanssa!
- Onnellinen ex
Lopeta suhde mahdollisimman pian. Itse olin joitain vuosia naimisissa miehen kanssa, jolla todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö pari vuotta avioliiton solmimisen jälkeen. Elämä oli maanpäällistä helvettiä. Lopulta huomasin huolehtivani niin kahdesta lapsestamme kuin miehestäkin ja väsyin itse. Nyt elän uutta, onnellista ja tasapainoista elämää uudessa suhteessa. Mies ei (juurikaan) pidä yhteyttä edes lapsiinsa, milloine ei ole aikaa ja milloin ei ole rahaa. Todellisuudessa lapset eivät edes kiinnosta häntä.
- Annimaria12
Jätä ihmeessä se mies kokonaan, jos haluat oman mielenterveystesi säilyttää. Et ole minkäänlaisessa vastuussa hänestä, eikä kannata edes ajatella että sinä jotenkin pystyisit parantamaan hänet. Kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön kuuluvat myös holtiton rahan käyttö ja seksuaalinen käyttäytyminen. He osaavat kyllä käyttää ihmisiä hyväkseen ihan surutta ja pettämään pystyvät ihan tuosta vaan ilman omantunnon tuskia ja ei siis ihme että hänen asuntonsa oli tyhjä.
Paljon samoja piirteitä kuin narsismissa. Päihteiden käyttö yleensä karkaa mania vaiheessa käsistä, samoin aiheettomat suuruus kuvitelmat omasta itsestä ja kaikkivoimaisuudesta. Häiriöherkkyys ja muiden mitätöiminen myös kuuluu siihen ja hyvin useasti puhetulva. Voithan kysyä exiltä asiasta, mutta ei kannata edes miettiä muuta vaihtoehtoa kuin että jätät hänet. Hän osaa kyllä tarvittaessa myös syyllistää ja vedota jopa säälin tunteisiin, mutta älä kuuntele vaan juokse karkuun!!! Ei sinun tarvitse mistään sopia hänen kanssaan, et ole tehnyt mitään väärää. - jormakalervo100
Mulla ei ainakaan toiminut. Kaiken päälle,moni vetoaa sairauteensa ja on myös sen varjolla suoraan sanoen paha ja pelottava. Älä yritä enää,mä yritin yli 40krt. ja yhtä helvettiä oli.Tämä kertoo myös sen kuinka tyhmä olin ja aina annoin kaiken anteeksi.Ei kai se usko ole vieläkään ihan palautunut,että joskus sais normisuhteen ja aikaa kulunut n.5 vuotta. Mutta zemppiä ja jaksamisia sulle. Terv. mies.
- suositus
Olet kokenut saman kuin minä.Tapasin vuosi sitten aivan ihastuttavan miehen ja aloimme tapailla,viestitellä ja soitella.En käynyt hänen kotonaan mutta hän kävi luonani ja tapasi lapseni.Oli kovin touhukas ja avulias aikuisia lapsiani kohtaan.Näin jatkui n.kk:den verran ja hän lupasi jopa vuokrata asunnon pojalleni,olihan hänellä ja veljellään firma joka on menossa pörssiin. Uskoin ja luotin,kunnes halusin mennä hänen luo käymään.Hän asui kaukana minusta.Siispä päällisinpuolin kaikki vaikutti olevan enemmänkuin hyvin.Bodattu huolliteltu sulavakäytöksinen rakastettava mies.Olin valmis sopimaan hääpäivänkin.Kävin viimein miehen luona.Silloin alkoi epäilys herätä,sadut eivät loksahtaneet paikoilleen,vaikka mies eli itse täysipäiväisesti satumaailmassaan.Sain selville pikkuhiljaa totuuden hippusia ja tapasin miehen lapsia(2 edellisestä ja 2 sitä edellisestä liitosta).Myös hänen sisarensa tapasin ja hänen kanssa puhuin vielä jälkeenkinpäin tilanteesta.
Olin siis aika "rakastunut"ja viehättynyt hänestä ja tämä tunne alkoi hiipua pois totuuden tullessa ilmi.Lääkkeitä mies otti omavaltaisesti,kävi terapiassa jos huvitti.Tajusin tilanteen ja otin hoitajan asennetta suojellaksini omia tunteitani ja asuttaakesin miestä.Huomasin tuon puolenvuoden aikana että mies tiedosti kokoajan olotilansa,tuttu juttu hänelle mutta missään vaiheessa hän ei kertonut minulle sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäitiötä.Kaikenlaista vaarallistakin tapahtui minulle hänen kanssaan ollessa,myös aseita oli kuvassa mukana mutta en osannut pelätä että tekisi minulle mitään.
Yhden kerran sitten,lähdettyäni hänen luotaan kotiini ja hänen oli määrä mennä leikkaukseen,oikeasti,sain tietää parin päivän päästä että hän oli yrittänyt itsemurhaa,onneksi onnistumatta siinä.Tämä toi kaiken päivänvaloon ja olin mukana psykiatrisella palaverissa jossa lääkäri kertoi minulle tämän miehen sairauden ja vuorostani kerroin omat havaintoni tämän miehen elämästä sillä tällä miehellä oli paljon arkisia ongelmia joihin hän tarvitsi apua mm. raha-asiat olivat umpikujassa ja koska hän päätti itse asioistaan niin tarvitsi sosiaalihuoltoa ammattiauttajaksi vuokranmaksuun ym. Tälläiset huolet voivat mm ajaa sairaan ihmisen enemmän nurkkaan sairauden lisäksi mutta näissä asioissa voi luottaa vain ammattilasien apuun koska sairas ihminen joka elää tässä omassa sairaassa elämässä ei pysty pysymään totuudessa kun joka toisessa lauseessa jonka sanoo.
Tällä kohtaamallani miehellä oli omaiset saaneet tarpeeksen heidän hyväksikäytöstä ja kylmästä kohtelusta,jota ilmeisesti sinäkin olet saanut kohdata omassa tapauksessasi.
En tiedä sainko yhtään valotettua ongelman ydintä tuossa sinun tapauksessasi,sitä että et voi tunnetasolla paljoa auttaa häntä.Hänen "tunteet"on hyvin vaikeaselkoisia tietenkin myös tapauskohtaisia.Minulla kokemani perusteella om käsitys että tälläinen sairaus on tehnyt ihmisestä jollaintasolla tunneköyhän ja kykenemättömän rakastamaan ja välittämään niin kuin se oikeesti menisi koska heidän oma ajatusmaailmansa on vahingoittunut.
Itse ne ole "eronnut" kertomastani miehestä mutta en ole häntä tavannutkaan puoleen vuoteen,soitellut joskus.Hän ei ole vaatinut tapaamista mutta haluaa jutella ja kertoa kuulumisiaan,olkoon sitten vaikka teraputtista yhteydenpitoa, meidän puhelut.Hänen tilansa ilmeisesti aika stabiili.
Älä satuta itseäsi,yritä ymmärtää kuin äiti lastaan,kyllä hän pärjää,jatka tervettä elämääsi.Lue netistä tästä sairaudesta lisää.Ymmärrät paremmin.Hyvää jatkoa. - mie ja epävakkauteni
Hei ap. Itselläni on todettu tuo samainen sairaus kun miesystävälläsi. Olen sairastanut sitä jo kohta 30 vuotta. Kokemukseni perusteella ja kuten lynett ja monet muut valaisi myös asiaa, vaikeaa tulee olemaan. Vaikka olisi pitkiä ns. hyviä jaksoja niin aina tulee väistämättä romahtaminen. Ja siihen romahtamiseen kuuluu yleensä alkoholi ja itsetuhoisuus. Sinun tarvitsisi olla puolisona tosi määrätietoinen ja vahva jos aikoisit jaksaa. Tuohon sairauteen kuuluu myös läheisriippuvuutta, joka on taakka jo itsessään. Huonoissa vaiheissa ei ole muuta kun sen sairaan ihmisen maailma, siksi sinun tulee miettiä tosi tarkkaan pystytkö sitoutumaan sellaiseen elämään.
Suosittelen lämpimästi, että jatkat elämää uskoen että sinulle on varattu se sinun toinen puolisko ja se tulee vielä kohdallesi. Hyvää syksyä sinulle.- Vähän TYHYMÄ
On trolli tämä, ei menneet tänään mainokset kaupaksi.
Älkää tykätkö, tulee vähemmän mainoksia meille kaikille, kiitos !
- eroa nyt
Lopeta suhde. Ikävää sanoa näin, mutta satutat vain itseäsi. Olen itse ehkä vihdoin pääsemässä eroon suhteesta samaa sairautta sairastavasta miehestä ja voin kertoa, että ero tulee ennemmin tai myöhemmin... tai sairastutat itsesi suhteessa. Ero nyt on helponpi kuin myöhemmin.
Neuvoni siis on, että eroa, mutta varaudu siihen, että piina voi alkaa vasta eron jälkeen. Yritä erota puhumalla ja perustelemalla eroa. Toivottavasti pääset eroon etkä saa vainoajaa kuten minä sain. - opa67
Itse olen myöa diagnostoitu tismalleen samanlaiseen sairaüteen kuin kumppanisi. Tieten voi olla useita erillaisia taustoja,, itse sairastuin kovan stressin ja työpaineen seurauksena kyseiseeen sairauteen, Itsettuhoisuuus (masennusvaiheessa),syyyllistäminen ja toisaaltaa huippuhetkien tuoma huikea itsevarmuus leimaavat tätä. Kuiten oikein lääkittynä olen se iloinen ja tasapainoinen.elämänmyönteinen ihminen. Toisaalta jos ei ymmärrä tätä (aika usein), lääkitys jäää viilis hetkien aikana syömättä jolloin vastaavanlaisiin reaktioihin tod,näk, suuri. Pitää kuiten muistaa se että useimmat suuriimmat taitelijat ovat varustetttuja tällä sairaudella, mm. vesku loiri,linda hamilton,axl rose,---- herkkiä ihmisiä jotka parhaimmillaan voivat olla jotain mitä ei tavallinen tallaaja koskaan tavoita-
, - trskele
Miksi tämä on narsismi-palstan alla?
Narsistit olivat poistaneet tähän laittamani asiavastauksen siitä, että kun kyse on persoonallisuushäiriöstä, kyse on narsismista. Narsismin synonyymeinä käytetään sanoja "persoonallisuushäiriö" ja "rajatila". Nämä kaikki sanat ovat monimerkityksellisiä ja niitä voidaan käyttää samassa merkityksessä. Palstan nimenä "narsismi" on melko epäselvä ja narsismi sanana tarkoittaa kolmea laajuudeltaan hyvin erilaista asiaa; (1)narsistista persoonallisuushäiriötä, (2)tai 6-12kk ikään fiksaation sisältäviä persoonallisuustyyppejä yleensä, eli häiriöitä, joissa persoonallisuus puuttuu, joihin luetaan psykopatia, antisosiaalinen persoonallisuushäiriö laajemmin, narsistinen persoonallisuushäiriö, epävakaa persoonallisuushäiirö ja narsistis-huomionhakuinen persoonallisuushäiriö, eli DSM IV ryhmän B persoonallisuushäiriöt, tai(3) itsetuntovammaisuutta yleensä, jolloin palstalla voitaisiin keskustella kaikesta myös normaaleihin itsetunto-ongelmiin liittyvistä asioista.
Virallisimmassa ja tarkoituksenmukaisimmassa merkityksessä sanaa käytetään tuossa kuvaamassani kakkosmerkityksessä, mikä lienee pohjimmiltaan tarkoitettu myös tämän palstan aihealueeksi ja, koska aloituksen henkilöllä oli diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, aloitus kuuluu ehdottomasti tälle palstalle ja on juuri tämän palstan aihealuetta. Mä olen kuitenkin sen verran paljon näiden epävakaiden kanssa täällä netissä kamppaillut, että tiedän, ettei näiden ego kestä sitä, että tämän viestin tänne palstalle kirjoitin, koska heidän oma näkemys itsestään on yleensä virheetön, mutta viestini on silti asiaviesti ja edellisen viestin poisto oli asiaton.- trskele
dazu kirjoitti:
Narsistit olivat poistaneet tähän laittamani asiavastauksen siitä, että kun kyse on persoonallisuushäiriöstä, kyse on narsismista. Narsismin synonyymeinä käytetään sanoja "persoonallisuushäiriö" ja "rajatila". Nämä kaikki sanat ovat monimerkityksellisiä ja niitä voidaan käyttää samassa merkityksessä. Palstan nimenä "narsismi" on melko epäselvä ja narsismi sanana tarkoittaa kolmea laajuudeltaan hyvin erilaista asiaa; (1)narsistista persoonallisuushäiriötä, (2)tai 6-12kk ikään fiksaation sisältäviä persoonallisuustyyppejä yleensä, eli häiriöitä, joissa persoonallisuus puuttuu, joihin luetaan psykopatia, antisosiaalinen persoonallisuushäiriö laajemmin, narsistinen persoonallisuushäiriö, epävakaa persoonallisuushäiirö ja narsistis-huomionhakuinen persoonallisuushäiriö, eli DSM IV ryhmän B persoonallisuushäiriöt, tai(3) itsetuntovammaisuutta yleensä, jolloin palstalla voitaisiin keskustella kaikesta myös normaaleihin itsetunto-ongelmiin liittyvistä asioista.
Virallisimmassa ja tarkoituksenmukaisimmassa merkityksessä sanaa käytetään tuossa kuvaamassani kakkosmerkityksessä, mikä lienee pohjimmiltaan tarkoitettu myös tämän palstan aihealueeksi ja, koska aloituksen henkilöllä oli diagnosoitu epävakaa persoonallisuushäiriö, aloitus kuuluu ehdottomasti tälle palstalle ja on juuri tämän palstan aihealuetta. Mä olen kuitenkin sen verran paljon näiden epävakaiden kanssa täällä netissä kamppaillut, että tiedän, ettei näiden ego kestä sitä, että tämän viestin tänne palstalle kirjoitin, koska heidän oma näkemys itsestään on yleensä virheetön, mutta viestini on silti asiaviesti ja edellisen viestin poisto oli asiaton.Olen eri mieltä. Narsismilla tarkoitetaan jonkinsorttista itserakkautta ja toisten manipulointia omaan tahtoonsa. Puhutulla henkilöstä ei ole kirjoituksessa kerrottu kunnolla tietoa joka viittaisi selkeään itserakkauteen ja toisten manipulointiin. Itse sanoisin että jos henkilö käyttäytyy tuolla tavalla ja hänelle on jopa diagnosoitu bipolaarinen oireyhtymä (kaksisuuntainen mielialahäiriö) hänet kuuluisi silloin laittaa Kaksisuuntainen Mielialahäiriö-palstalle. Sinänsä kyseisestä henkilöstä ei saa kirjoituksessa sellaista kuvaa että hänellä olisi maanisia vaiheita, mutta kyllä kaksisuuntainen mielialahäiriö kuvaa tätä henkilöä paremmin kuin narsismi.
Naiset ne ovat psyykkisesti sairaita, kun seurustelevat tuollaisten miesten kanssa väkisin. En tajua, mikä naisia tuollaisissa miehissä oikein kiihoittaa niin paljon, että ovat valmiita pilaamaan elämänsä päästäkseen jonkun sekopään sadanneksineljänneksikymmenenneksi patajaksi, eivätkä välitä miehen käytöksestä tuon taivaallista, vaikka sitten toisaalta ovatkin tavallisille hyvin käyttäytyville miehille täysiä ku*ipäitä.
Tänne suomi24aan kirjoittelee sellainen nimimerkki, kuin Genio.Mente, kaveri häiriköi kännissä yötä päivää tuolla Miehen logiikka-palstalla ja kirjoittelee, kuin mulkku, omaa kuuleman mukaan samat ongelmat, kuin tämä miesystäväsi ja on pyörittänyt useampaa naista näillä foorumeilla jo vuosia ja luulee omistavansa kaikki ML-palstan naiset, eli jos joku nainen ei siellä ole suostumassa hänen patjakseen, saa tuo nainen jatkuvasti pas*aa niskaan palstalla samoin, kuin miehet, jotka hän kokee uhakseen.
Kaikesta huolimatta useat naiset ripustautuvat tähän tyyppiin ja antavat hänen pyörittää useampaa kerralla. Millainen mies on niin erinomainen, että kiinnostaa naisia noin älyttömästä käyttäytymisestä huolimatta? Ovatko nämä naiset itse vain persoonallisuushäiriöisiä, siihen tulokseen olen tullut...
Ex-naisystäväni petti minua tämän miehen kanssa ja joutui tekemään kovan työn ennen, kuin siinä onnistui, johtuen tuon miehen oikuista ja lopulta homma päättyi siihen, että tuo mies huumasi naisystäväni ja joukkoraiskautti tämän.
Kertomasi mukaan sama mies voisi hyvinkin olla kyseessä. Omaa moden pahvit suomi24aan, 1974 syntynyt virolaisperäinen narkkari, noin 180cm pitkä, painoa 75kg, ruumiinrakenteeltaan timmi ja hyväkuntoisen näköinen, isoleukainen kaveri, jolla vaaleat niskaan saakka pitkät hiukset ja parta pari viikkoa ajamattomana olleen näköinen, asuinpaikka on maan eteläosassa, pääkaupunkiseudulla, tai sen lähellä.- truutti
Miksi seukkasit naimisissa olevan naisen kanssa?
- Soronoot
Lähde litoon nyt ja heti.Lisäksi et voi itsekkäistä syistäsi vaivata enää miehen ex-vaimoja. Tuskin eroja olisi tullut, jos kaikki olisi toiminut.
- 8
"kaksisuuntainen mielialahäiriö" on vitsi, ja hyvä provo aloittajalta. :D
parin vainoharhaisen bimbon tekstiä piti nauraa oikeen kahteen kertaan. :)
sitähän se kyllä vitsikin tarkoittaa, osaa itkeä ja nauraa, mutta jos yhtäaikaa molempia osaa näyttelemättä se on jo museoitava. :)
hahah, varsinaisia psykoloogeja. googlanneet vitsin. :)))))))) - -niki-
Pienemmässä mittakaavassa- mutta tuo tarina kuulostaa pääosin tutulta. Tapasin miehen joka heti alkumetreillä hehkutti että kuinka hän on ihanstunut / rakastunut minuun. Halusi heti alkaa seurustella vakavasti , päivitti parisuhdetilanteen välittömästi faceenkin. Hehkutti kuinka olen rakas, suunnitteli yhteiset joulut, koiran hankinnan, yhteen muuttamiset, kaikki. Tapasimme pääsäntöisesti minun luonani.
Sitten alkoi tilanne muuttua.
Ensimmäisellä kerralla hänen luonaan näin että asunto oli melkein kalustamaton. Hän oli kertonut hoitavansa lapsia, mutta niistä ei ollut jälkeäkään. Alkoivat selittämättömät poissaolot, sopimuksistamme huolimatta hän saattoi olla useita päiviä poissa ja lopulta pyysi anteeksi suurinpiirtein madellen ja että hän haluaa olla vain minun kanssani. Ilmeni että hänen entinen tyttöystävänsä on heittänyt hänet ulos edelliestä suhteesta, vaikka hän väitti itse lähteneensä.
Joku tuntematon nainen otti minuun yhteyttä täältä keskustelupalstan kautta.
Mies oli muuttanut tänne etelä-suomesta ja takana karikoituneita liittoja samalla kavalla.
Mies alkoi esittää juttuja minusta--- että hänen ystävänsä eivät hyväksy minua (ei pidä paikkaansa) mutta hän niin haluaisi elää kanssani. Ja että selkäni takana minusta puhutaan pahaa.
Hän haluaa selvittää asiat kasvotusten, siis minun menneisyyteni
osalta (olen leski).
Koskaan hän ei pitänyt lupaustaan tapaamisesta, olisin kyllä ollut valmis juttelemaan. Netissä jutut oli linjaa pusi pusi hali hali ja pian tavataan rakas. Imeliä rakkauslauluja.
Sitten viimeisenä hätävalheena hän sanoi ottaneensa koiran, joka todellisuudessa on naapurin koira. Tietäen että rakastan koiria koitti saada minut taas puolelleen.
No tämä nyt sai päätöksen maanataina.
Hän valehteli olevansa hoitamassa naapurin lasta viikonlopun. Näin hänet yksin kaupungilla. Oli sovittu että maanantaina hän tuo sen muka-oman koiransa tänne . Siitä oli jo kuvia netissäkin.
Koko päivän (jälleen kerran ) odotin, eipä näy eikä kuulu. Tiistaina olivat koiran kuvat hävinneet netistä ja profiilikuvakseen hän oli vaihtanut elviksen, ja poistanut kaverisivun.
Ihan turhaa on tuhlata aikaansa tämmöiseen, vaikka mies osaa olla hurmaava omalla omituisella tavallaan, mutta kolikon kääntöpuoli on sitten ihan muuta. Niin että alkuperäiselle: anna olla, ei se juttu tule siitä kauniimmaksi vaikka yrittäisit kuinka puhua, jäät kuitenkin yksin hämmenyksesi keskelle kun et tiedä mikä on totta ja mikä valhetta. Kannattaa luovuttaa hyvissä ajoin, tuommoiset twisted-mind- tyypit ajaa sut vaan hulluuden ja epätoivon partaalle - Totuus10398572346
Eihän suhteista mitään hölösuisten naisten kanssa tulekaan sikäli mikäli heillä mitään vapauksia on. Kuka haluaa lukea omista seurusteluistaan kaikilta palstoilta, missä muka tiedonhaluinen hölösuu ämmä juoruaa intiimejäkin asioita parisuhteesta. Myöntäisi hölmö nainen edes suoraan tulevansa palstalle vaan vonkaamaan uutta miestä ja mnaa. Kun kaikki neuvojat haluavat vain pesää siltä ääliö ämmältä. Puhutaan kerrankin asioista niiden oikeilla nimillä. Parisuhde toimii, jos hölmön naisen sitoo täysin valtapiiriinsä eikä jätä yhtään sille oudolle olennolle tilaa järkeilyyn, kuoliaaksi lässyttämiseen eikä satunnaisiin hölmöilyihin. Naisesta pitää muokata kuin kodinkone.
- huhuh.
seurustelin kuvailemasi miehen kanssa. Hän teki niin paljon pahaa, että kadun sitä loppuelämäni. Sain jopa taudin, elinikäisen!
- hulluhörhö
siis miten saada MIELENTERVEYSONGELMAINEN....? Vastaus: Ei mitenkään!
- 1+1
Juttu toimii yhtähyvin kuin Saanan ja Jussin...
- pargalove
Unohda ja ota uusi suunta, usko pois, olen itse karvaasti kokenut monta vuotta samanlaisen miehen kanssa.
- näin se vain on
Älä ota enää mitään yhteyttä. Tulet aina vain pettymään. Lähipiirissäni on mielensairautta sairastava ihminen, eikä mitkään hänen suhteistaan ole kestäneet. Alku näyttää aina lupaavalta, mutta siihen se jääkin. Parasta olisi, jos unohdat koko asian.
- Nimetön nainen.
Hoohoo! Kuinka moni upposikaan tähän provoon!Edes otsikko (MIE MIE) ei kukaan huomannut! "MIElisairas MIEsystävä" :D"
Onnea vain tyhmille vastaajille, jotka lensivät lankaan! Jopa feikki ap. -nimimerkki on täällä kirjoittelemassa asiattomuuksia, vaikak tämä avaus on Trolli!
http://www.youtube.com/watch?v=woySeSNBL3o&feature=related
hähähähh! - unohda se kunnes...
Kamalaa alkaa olla silloin, jos ja kun saatte lapsen, joka myös kärsii sitten kovasti. Saattaa olla, että mies lopuksi syyttää kaikista vaivoista ja epäonnistumisistaan juuri ja vain sinua.
- miralinda
Olen itsekin ollut tällaisen ihmisen kanssa ja voin sanoa, että mielialan vaihtelut eivät tule koskaan loppumaan. Vaikka mies mitä väittäisi, hän ei tule muuttumaan, koska on psyykkisesti sairas. Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä ei todennäköisesti tule ikinä parantumaan, joten sinun pitää miettiä haluatko loppuelämäsi olevan vuoristorataa. Todennäköisesti et. Tsemppiä oikeisiin valintoihin!
- Kaikkea on tullut ko
Olikohan kyseessä sama mies, kuin osui mun kohdalleni? Naimisissa kahdesti, ekasta liitosta kaksi lasta ja toisestä kaksoset. LIsäksi ex-kihlattu odotti hänelle lasta ja ku oli mun kanssa, kihlasi kiireesti kysymäätä minutkin (siinä vaiheessa en enää ollut ollenkaan varma, että haluanko tollasen kanssa olla. Hänelläkin on siis kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Laitoin välit poikki ja ilmoitti löytäneensä unelmisensa naisen (taas siis) ja muuttivat yhteen ja 2vkon kluluttua naimisiin ja vauvakin tulossa.
'Ei kummoista matikkapäätä tarvita, kun laskin hänen kertomuksensa mukaan, että tämä "unelmien nainen" oli ollut pyörityksessä samaan aikaan, kuin minä.
Eli 6 lasta ja 4 eri äitiä.... fiuuuuu sanon minä :D :D- sherlosk holmessi
Palkkaapa aloittaja joku yksityisetsivä seuraamaan vähäksi aikaa kuinka monia muita naissuhteita tuolla miehellä on samaan aikaan menossa kuin sinun juttusi!
Saatat yllättyä! - kaikkea on tullut ko
sherlosk holmessi kirjoitti:
Palkkaapa aloittaja joku yksityisetsivä seuraamaan vähäksi aikaa kuinka monia muita naissuhteita tuolla miehellä on samaan aikaan menossa kuin sinun juttusi!
Saatat yllättyä!En ollut aloittaja....
- en ymmärrrä!
Ilmeisesti tuo AP:n kuvailema mies on niin hyvännäköinen, että hänelle naiset ovat valmiita antamaan anteeksi ihan mitä vaan. Samaan aikaan on sinkkuna Suomessa tuhansia ihania miehiä, joilla on mielenterveys kunnossa. Herää epäilys, että AP:n kaltaisilla naisilla on suuri tarve saada vierelleen kuka tahansa eikä osaa olla yksin. Kannattaisko siis miettiä myös sitä omaa käytöstä? Kyllähän sitä murhamiehetkin saa vankiloihin ihailijakirjeitä...
- semmosta se on
Kuulin kerran naisesta, jolla oli ollut väkivaltainen ja vaarallinen mies/miesystävä. Helpotus oli, että tuo mies oli sitten kuollut. Sitten nainen etsii seuraavan miesystävän. Ja sekin on sitten vankilassa.. Osalle naisista vaan oo yhtään järkeä annettu.
- Uhri sekin
ei kun herää epäilys, että tämä koko ketju on ap: trolli, ja kun on aloituspalkissa, luotu siksi, ettei ole ollut tarpeeksi kävijöitä tänään palstalla, joten mainokset ei mene kaupaksi.
Älkää painako noit tykkää- peukkuja, tulee teillekin vähemmän mainoksia koneelle...
- Eroon hengissä selvi
Jos haluat elämääsi paljon vaihtelua ja henkistä kärsimystä, ehkä fyysistäkin, niin mene hänen kanssaan naimisiin.
Jos sinulle riittää tasapainoinen, hyvä elämä, niin jätä hänet. - joku sairas vaan
Vaikka olen itse persoonallisuushäiriöinen ihminen niin avioliittoni on toiminut. Olen tuntenut kumppanini reilut 15 vuotta ja meillä menee hyvin parisuhde. Rakastan kumppania ja hän rakastaa minua!
Riippuu ihan persoonallisuushäiriöstä ja mielenterveyssairauksista miten ihminen käyttäytyy ja miten ihmissuhteet onnistuvat. Minusta ihmisen oma tahto on tärkeää, jotta ihmissuhde onnistuu rakkauden lisäksi.
Joissakin mielenterveyssairauksissa lääkkeet ovat avain asemassa sairauden hoidossa ja tietenkin myös terapia.
Jos ap:n miesystävä ei hoida itseään niin tulos on kaaos. Toivon ap:lle ratkaisua suuntaan tai toiseen. Itsehän tätä elämää eletään, ei toinen voi elää toisen elämää. Ap vaikuttaa ihan selväjärkiseltä naiselta ja uskonkin, että hän tekee ratkaisunsa oman tahdon ja tietämyksen mukaan. - Latvainvalidi
Eihän kyse ole siitä, että paheksuu toisen sairautta, mutta vakava mielisairas on tolkuton rasite myös kumppanille, eikä mikään "tavanomainen" parisuhdeongelma.
Siinä on myös toisen osapuolen (mielen)terveys vaarassa.
Siksi kyllä kehotan pidättäytymään parisuhteesta. Ystävä voi olla jos voi olla parisuhteen jälkeen. - epävakaat-ihmiset
Jonkun pitäisi näille kaikille suomalaisille epävakaille persoonille, joita siis on paljon, ihan jotka itse tiedostaa ja toiset jotka eivät tiedosta sitä, että menkää nyt ensin rauhassa itseenne ja laittaakaa oma elämä ensin kuntoon!
Onhan se rassaavaa koko ajan olla on/off tai ihan mitä muuta vaan. Rauha sieluun ja vaikka terapeutin pakeille, sehän on melkein jo muotia Suomessakin, turha sitä on kainostella.
Oma mieli kuntoon, sitten luistavat parisuhteetkin paremmin.
Jos oma itsetunto on huono, tulee helposti mietittyä koko ajan, tykkääköhän tuo toinen oikeasti vai ei.. se jo pelkästään saa mielen myllertämään.
Itse en tunnistanut ikinä itseäni mustasukkaiseksi, kunnes muutaman suhteen jälkeen jolloin olin tullut petetyksi, alkoi tilanne muuttua. Jouduin uudessa ihanassa suhteessa ikävällä tavalla huomaamaan, että olin typerän mustasukkainen typeristä asioista. Pakko oli mennä omaan pääkoppaan miettimään, että mitä siten? On kai elämässä muitakin miehiä? Haluan kuitenkin juuri tämän ihmisen kanssa suhteen toimimaan, joten pois turha mustasukkaisuus! Piti opetella luottamaan uudelleen!
Tietysti jos on oikein diagnosoitu, niin missä on terapia? - kantsi varoa
Hei
Ei ole aikaa lukea noita muita kirjoituksia mutta pakko kirjoittaa...aiotko ihan tosissasi edes ajatella seurustelevasi mielisairaan kanssa?
Etkö jo huomaa millainen hän on? Haluatko tuhota omankin elämäsi?
Itse en harkitsisi edes sekunttia jos tietäisin toisen olevan mielisairas.
Löytyy niitä tervejärkisiäkin ihmisiä.
Lisäksi mielisairaista ei koskaan tiedä mitä ne tekee...sehän voi hulluuksissaan tehdä sullekin vaikka mitä. - Ällistynyt
Täysin epäasiallinen aihe käsiteltäväksi tällä foorumilla.Palstan ylläpitäjältä täydellinen ylilyönti.Näillä asioilla ei voi eikä saa elvistellä.
- ---
hööpöö, muista että Suomi24:n ylläpito teki tästä suomen suosituimman uutinen.
- ex-sairaanhoitaja
Jos haluat olla sairaanhoitajana, niin silloin jatkat suhdetta. Ja älä ainakaan tee hänen kanssaan lapsia. Hän ei parane ja geeneissä saattaa sairaus siirtyä lapsiin.
- joooo............
Kyllä minäkin kiireesti lähtisin karkuun tuota miestä ja suhdetta, huhhuh....
- Tuiskutuuli
Olen bipo, joka ensin diagnosoitiin epävakaaksi. Ehkä oikein, ehkä väärin. No, anyway: mulla on hyvä hoitotasapaino, elän normaalia elämää jne. eli homma siltä osin ok. Olen onnellisessa parisuhteessakin.
Tunnistan itsessäni kuvaamiasi miehen oireita, tosin huomattavasti heikompina. Vaikka on hyvä hoitotasapaino ja lievempi muoto biposta, tauti on aina olemassa ja se vaikuttaa käyttäytymiseen.
Tapauksessasi miehen oireet ovat aika rajut eikä hän selvästikään halua hoitaa itseään. Sinä et pysty tekemään tilanteelle mitään. Hän luultavasti käyttää sairauttaan vain oikeutuksena huonolle käyttäytymiselleen.
Kaksisuuntaisten palstalla on paljon kauhukokemuksia, jotka kuvaavat sitä, mitä äärimmillään voi tapahtua. Nämä kauhukertomukset toki kuvaavat bipojen vähemmistöä; monen bipon kanssa voi elää ihan hyvää elämää. Kuvaamasi perusteella kuitenkin uskon, että teidän suhteenne kuvaus päätyisi tähän kauhugalleriaan. - älä lyö
eiköhän ole paras vain luovuttaa. jos mies on noin oikukas niin mitä tulee tulevaisuudessa ? ei varmaan helpotu... elä anna tunteiden määrätä kun kuitenkin on kyseessä sairas ihminen ja parantumisesta ei ole tietoa. ei taida auttaa selvittää asioita hänen kanssaan vaikka kuinka haluat.
jos hän noin käyttäytyy ja ei edes koti ole kunnossa niin miten hän voi sanoa että voi hyvin ? - JJ
EN OSAA NEU VOA
- umari
Minulla on diagnosoitu sekamuotoinen persoonallisuushäiriö.Voisiko joku suomentaa minulle mitä se oikein tarkoittaa.En ole omasta mielestäni mitenkään muista poikkeava.Olin onnellisessa parisuhteessa 30 vuotta kunnes puolisoni kuoli yllättäen.
- Auringonkukka76
En jaksanut ihan koko keskustelua kahlata läpi, mutta itselleni tuli vahvasti mieleen, että olisiko tämä mies kumminkin narsisti (olen itse ollut sellaisen kanssa alle vuoden kestävässä suhteessa), koska narsisti on äärettömän fiksu niissä omissa jutuissaan ja yleensä etsii/keksii itselleen diagnoosin, jonka alle jää se todellinen " minuus". Tällä että hän on kertonut sinulle heti alkuaan sairastavansa bipoa (kirjoitettiinko se näin?) on tarkoitus riisua sinut aseista ja saada tuntemaan myötätuntoa pelkästään sillä, että on "niin avoin" jo suhteen alussa.
Hän nyt jo kyseenalaistaa sinua ja sinun toimiaan (mikä narsistille tyypillistä) ja hänessä itsessään ei ole nyt eikä aiemminkaan ollut mitään vikaa.
Näin oli minun entisessä suhteessankin, mies oli kauhean väärinymmärretty ihan jokaisessa asiassa, kaikki asiat muitten syytä, kotona sitten olikin toinen ääni kellossa. Minussa aina kaikki vika.
Haluatko itsellesi oikeasti sellaisen elämän??
Miksi et arvostaisi itseäsi hieman enemmän ja jatkaisi elämää eteenpäin ilman tätä miestä?
Nurkan takana on satavarmana paljon tasapainoisempia miehiä myös sinulle. Ketään ei voi rakastamalla parantaa, etenkään oman terveyden kustannuksella!!!!
Voimia ja uskoa sinulle:)- henna...
"En jaksanut ihan koko keskustelua kahlata läpi, mutta itselleni tuli vahvasti mieleen, että olisiko tämä mies kumminkin narsisti .."
Tätä ketjua lukiessa on minullekin tullut ihan sama ajatus mieleen montakin kertaa. - .
henna... kirjoitti:
"En jaksanut ihan koko keskustelua kahlata läpi, mutta itselleni tuli vahvasti mieleen, että olisiko tämä mies kumminkin narsisti .."
Tätä ketjua lukiessa on minullekin tullut ihan sama ajatus mieleen montakin kertaa."diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuus"
Kyseenalaistatte ammattilaisen tekemän diagnoosin ja korvaatte sen omilla uskomuksillanne?
hennantemputsentään .... - henna...
. kirjoitti:
"diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja epävakaa persoonallisuus"
Kyseenalaistatte ammattilaisen tekemän diagnoosin ja korvaatte sen omilla uskomuksillanne?
hennantemputsentään ...."Kyseenalaistatte ammattilaisen tekemän diagnoosin ja korvaatte sen omilla uskomuksillanne?"
En kyseenalaista ammattilaisen tekemää diagnoosia, mutta sen kyseenalaistan, että kaikki diagnoosin saaneet eivät kerro rehellisesti oikeaa diagnoosiaan. - Tuiskutuuli
henna... kirjoitti:
"Kyseenalaistatte ammattilaisen tekemän diagnoosin ja korvaatte sen omilla uskomuksillanne?"
En kyseenalaista ammattilaisen tekemää diagnoosia, mutta sen kyseenalaistan, että kaikki diagnoosin saaneet eivät kerro rehellisesti oikeaa diagnoosiaan.Kyllä ammattilaisen diagnoosin voi kyseenalaistaa. Tietysti. En ole vielä tavannut täydellistä ihmistä, joka olisi aina oikeassa. Ammattitaitokin vaihtelee... samoin sitoutuminen työntekoon. Joku haluaa päästä helpolla ja nopeasti eroon potilaasta, toinen oikeasti näkee vaivaa löytääkseen oikean diagnoosin ja hoidon.
Komppaan Hennaa: valehtelu on niin kovin helppoa psyyken sairauksien kyseessäollessa. Maallikot eivät pysty nimeämään oikeaa diagnoosia. Harhaanjohtaminen on todella helppoa. - henna...
henna... kirjoitti:
"Kyseenalaistatte ammattilaisen tekemän diagnoosin ja korvaatte sen omilla uskomuksillanne?"
En kyseenalaista ammattilaisen tekemää diagnoosia, mutta sen kyseenalaistan, että kaikki diagnoosin saaneet eivät kerro rehellisesti oikeaa diagnoosiaan.Aloittajalle, jos vielä luet tätä:
Jos aiot jatkaa suhdetta hänen kanssaan, niin olisiko viisasta pyytää häntä näyttämään jotain virallisia dokumentteja diagnoosistaan, kenties päästä juttelemaan häntä hoitavan lääkärin/terapeutin kanssa ja kysyä häneltä neuvoja/mielipidettä? Hän kokee luultavasti tällaisen epäluottamuksen osoituksena mutta ei ole itse käyttäytynyt luottamuksesi arvoisesti ja saanut sinut hämmennyksiin. Ja kyse on mitä suuremmassa määrin myös SINUN ELÄMÄSTÄSI. Sitoumisessa hänen kaltaiseensa ihmiseen on kysymys isosta asiasta ja siksi tuo olisi ihan perusteltua. Tuiskutuuli kirjoitti:
Kyllä ammattilaisen diagnoosin voi kyseenalaistaa. Tietysti. En ole vielä tavannut täydellistä ihmistä, joka olisi aina oikeassa. Ammattitaitokin vaihtelee... samoin sitoutuminen työntekoon. Joku haluaa päästä helpolla ja nopeasti eroon potilaasta, toinen oikeasti näkee vaivaa löytääkseen oikean diagnoosin ja hoidon.
Komppaan Hennaa: valehtelu on niin kovin helppoa psyyken sairauksien kyseessäollessa. Maallikot eivät pysty nimeämään oikeaa diagnoosia. Harhaanjohtaminen on todella helppoa.Kyllä, itse joskus kirjoittelin näillä palstoilla ihan mukavan naisen kanssa, joka oli väärin diagnosoitu, nainen oli itse vieläpä psykoterapeutti. Onnistuin löytämään hänelle oikean diagnoosin keskustelupalstan kautta, käymämme keskustelun jälkeen.
- Tuiskutuuli
dazu kirjoitti:
Kyllä, itse joskus kirjoittelin näillä palstoilla ihan mukavan naisen kanssa, joka oli väärin diagnosoitu, nainen oli itse vieläpä psykoterapeutti. Onnistuin löytämään hänelle oikean diagnoosin keskustelupalstan kautta, käymämme keskustelun jälkeen.
Et olekaan enää tavallinen maallikko, kun puhutaan tästä aiheesta. Oman sairautensa (tai läheisen sairauden) tuntija voi olla asiantuntija sillä saralla, vaikka muodollinen koulutus puuttuukin. Terveydenhoidon oppikirjat ovat julkisesti saatavilla, niitä voi opiskella muutkin kuin terveydenhuollon ihmiset.
Hyvä kun pystyit auttamaan. Vertaistukipalstana tämä on hyvä.
- axef josé
Olen mies. Elin 5 vuotta parisuhteessa masennusta sairastavan naisen kanssa, joka ei halunnut edes hakeutua hoitoon. Käytännössä tämä johti siihen että sain olla samaan aikaan naiseni miesystävä, terapeutti ja ehkä myös isähahmo.
No, eihän siitä mitään tullut. Lopulta olin itse niin hajalla etten enää kyennyt muuhun kuin kotitöissä auttavan apulainen ja kämppiksen rooleihin. Välitän hänestä edelleen ystävänä, mutta parisuhdetta en enää ikinä halua hänen kanssaan. Nyt olen tavannut tasapainoisen naisen ja olen onnellisempi kuin olisin voinut ikinä kuvitella.
Opin tästä episodista kaksi asiaa:
1. Parisuhteen toisen osapuolen ei kuulu olla terapeutti.
2. Apua pitää ainakin hakea ja omaa tilannettaan haluta parantaa tai muuten paska kaatuu parisuhteen toisen osapuolen niskaan tavalla jota kukaan ihminen ei ansaitse. Kenenkään velvollisuus ei ole uhrautua tuolla tavalla toisen aikuisen apupyöriksi. Tottakai ymmärrän että avun hakeminen on joskus raskasta, ja tässä kohdassa läheisimmiltä pitää ja kuuluu saada tukea, mutta vain terapeutti on terapeutti. ÄLÄ LEIKI TERAPEUTTIA PARISUHTEEN TOISELLE OSAPUOLELLE. Ja jos sillä kumppaniehdokkaalla on todella diagnosoitu bipo, yrittääkö tai edes haluaako hän hankkia itselleen apua ongelmaan? Jos ei, niin unohda. Vaikka hän on kuinka sairas ja huonovointinen, on hänen velvollisuutensa haluta selviytyä. Jos hän haluaa selviytyä ongelmastaan ja tarvitsee siihen tukea, niin sitten hänelle pitää sitä antaa jos haluat hänen kanssaan olla. Ja se tuki ei tarkoita sitä että sinä ratkaiset ongelman vaan että autat häntä saamaan ammattiapua. Ja olet suht kärsivällinen hänen episodeilleen... joskin rajansa kaikella. Jos hän ei osoita edes ymmärtävänsä miten raskasta se homma sinulle on, niin ei sinullakaan mitään velvollisuutta ikinä ole olla hänen kanssaan. Eikä itseään kannata hajottaa toisen ihmisen takia, niin kylmältä kuin tämä kuulostaakin. - haiskahtaa
Jospa exäsi masennuksen syynä oli sinun narsistisuutesi ja nykyinen on sinun seuraava uhrisi.
- työtoveri
Unohda koko mies. Olen tuntenut n. 30 v. työssäni pers.härömiehen (työkaveri) j aVAIKEETA ON OLLUT !!! Täysin vastuuntunnoton, kaikki on toisten vika ja jos vastustat, olet "kiusaaja" ja jos vaadit, olet kiusaaja. Mielialat lentää ja mies "lentää" ja 7 kanavaa"katsoo" silmät ja pää yhtäaikaa, ISO HUOH!!! NÄIN SE VAAN ON!
Moi, minulla itselläni on epäilty bipolaarisuutta mutta se diagnoosi vahvistui lopulta epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi.
Omissa seurustelusuhteissa ikävänä varjona on aina häälynyt minun pelkoni siitä etten riitä, toinen ei ole tosissaan, epäilykset ja mustasukkaisuus. Olen kuitenkin oppinut hallitsemaan omia pelkojani kertomalla niistä, ja oppimalla elämään mahdollisimman tasapainoista elämää ja varmistamalla että pistän oman onneni etusijalle, miettimällä mitä minä elämältä tahdon eikä mitä muut tahtoo minun tekevän. Toisaalta, nämä olivat minulla niitä asioita joiden laiminlyöminen lapsuudesta asti aiheutti epävakaan persoonallisuushäiriön, joten en usko että kaikilla samat metodit toimii.
Kuvailemasi tapaus, bipolaarisuus epävakaa persoonallisuushäiriö on aikamoinen pommi. Oikeaa lääkitystä on vaikea löytää, ja jossain vaiheessa hyväksi todettu lääkitys ei enää toimikaan. Suoraan jos sanon, en usko että sinun kannattaa suuria tunteita häntä kohtaan herätellä, koska hänen omat tunteensa ovat selvästikin yhä totaalisen solmussa.Epävakaa persoonallisuushäiriö johtuu yleensä 6-12kk iässä tapahtuneesta traumasta ja siihen liittyy monesti joko vaikealuonteinen, tai jopa väkivaltainen isä, tai vanhempien ero varhaislapsuudessa, jopa isän puuttuminen kokonaan.
- ou nou
mitä pitäisi ajatella naisista jotka haluavat seurustella ja jopa tehdä lapsia mielisairaan miehen kanssa?
- ou jes
Pitäisi ajatella, että he näkevät miehessä muutakin mielisairauden ja uskovat, että elämä kantaa. Mitä pitäisi ajatella miehistä, jotka menevät naimisiin mielenterveysongelmaisen kanssa?
- ou nou
ou jes kirjoitti:
Pitäisi ajatella, että he näkevät miehessä muutakin mielisairauden ja uskovat, että elämä kantaa. Mitä pitäisi ajatella miehistä, jotka menevät naimisiin mielenterveysongelmaisen kanssa?
no sellaista miestä tulisi pitää säälittävänä.
- ou jes
ou nou kirjoitti:
no sellaista miestä tulisi pitää säälittävänä.
Minä pidän rohkeana. On siinä varmaan muutakin. Hyviä hetkiä ja tosi, tosi huonoja hetkiä.
- automaaninen
Moi.
Olen itse bibo- diaknosoitu vajaa viiskymppinen mies ja nähnyt varsin paljon bibo- diaknosoituja.
Bibolaarisuutta on meissä kaikissa, on eri asia, missä menee raja diaknoosiin.
Oma bibon alkuvaihe oli hyvin vuoristoista aikaa, välillä työkyky oli hyvä, sitten lamaannuksen myötä vei sänkypotilaaksi.
Itsetuntemuksen myötä tuo vuoristorata helpottui ja nykyisin sen pohjalta elän.
Bibolaarisuus on myös vakava asia. Jaan bibot kahteen eri ryhmään.
Niihin, joille itsenäistyminen on tapahtunut ja ihminen elää omaa elämää. He eivät "kalasta" toisesta elämää. Toinen ryhmä on hankalampi ryhmä. Heille kun kuuluu usein erilaiset keinot hallita toisen elämää. Itsemurhalla uhkailu, jos et tykkää minusta yksi keino. Tuota kuvioa on muillakin kuin bibo- diaknosoiduilla, mutta kertoo läheisriippuvuudesta. Läheisriippuvuus on hankala juttu kaikille, koska se oman elämän puuttuminen johtaa väistämättä toisen/toisten ihmisten alistamiseen ja muiden elämän haltuunottoon.
Persoonallisuushäiriö on läheisriippuvuudesta liikkeelle lähtevä, ei bibon aikaansaannos, vaikka "toimii" bibokuvion kautta.
Kirjoituksesi perusteella näkisin tuon läheisriippuvuuden mukana oloa. Ihminen, jolla on hyvä olla yksin diaknoosesista huolimatta, kykenee myös sosiaalisesti tasa-arvoiseen elämään. Sama pätee ilman diaknoosiakin ja ns terveen ihmisen elämään. Hyvä olla yksin kun on pohja hyvä olla myös kaksin ihan jokaiseen meistä.
Läheisriippuvuudessa ongelman muodostaa myös toden ja mielikuvituksen eroittaminen toisistaan. Ihminen kehittää ajatuksia, uskoo omat visiot täysin todeksi myös realismissa. Saa myös usein lähipiirin uskomaan nuo todeksi, vaikka kukaan ei ole nähnyt tapahtumaa.
Joskus sairaalloinen mustasukkaisuus seuraa tuota kuvioa kuin hai uppoavaa laivaa.
Oma bibolaarisuus on muodostunut elämää rikastavaksi tekijäksi, vaikka on välillä raskaskin. Maanisilla jaksoilla kirjoitan komediaa, pakinoita ja muutoinkin luovuus kukoistaa niin töissä kun kotonakin. Ahdistuspäivinä kirjoittaminen on runoutta, aforismeja, satuja ja luonnon kauneuden yksityiskohtien kuvausta.
Maani sana esiintyy hyvin monen yhdyssanan perässä "nymfomaani, pyromaani". Erityinen suhde johonkin, oli se neuroottinen tai ei, on kuitenkin yksilön tukeutumista johonkin pysyäkseen kasassa.
Oma itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, on tärkeä. - tuuliluuli
Minulla on takanani myrskyisä on/off-suhde epävakaan persoonallisuuden kanssa: Kaveri oli todellakin epävakaa, näki kanssaihmiset hyvin negatiivisessa valossa, rypi toisaalta huonossa itsetunnossa, jota pönkitti uholla ja raivolla. Epävakaan ihmisen (ainakin hänen) ihmiskuvaan ja maailmaan on aika vaikea asettua. ja vakaa parisuhde käsittääkseni melko mahdoton- riippuu varmaan myös epävakauden asteesta. Tähän tapaukseen liittyi myös patologista valehtelua ja paha alkoholiongelma plus ajoittaiset minipsykoosit. Eli minä en oikein usko, että suhde epävakaan personan kanssa voi koskaan muuttua vakaaksi.
- minäkin bipo
Tutustuppa Mielenterveysyhdistys Taimin sivulle / keskustelut. Siellä kaksisuuntaistenkin ja heidän läheistensä kirjoituksia.
- Äkkiä eroon
Hei, minun neuvoni on, että älä yritä! Olen itsekin ollut tekemisissä henkilön kanssa, jolla oli diagtisoitu persoonallisuushäiriö. Alku oli hyvä, mutta loppu oli kaikkea muuta kuin hyvää. Tällaiset henkilöt kannattaa kiertää, ennen kuin oma elämä on solmussa ja itse on masentunut. Nämä tekevät mitä ihmeellisempiä temppuja, jotka eivät ole järjellä käsitettävissä.
- biipoo
On se jännä miten "terveet" pelkää meitä bipoja niin helkkaristi. Minä ja erittäin suuri osa muista bipoista ei todellakaan olla patologisia valehtelijoita, narsisteja tai väkivaltaisia. Tiesittekö, että se jota bipo mieluiten vahingoittaa, on hän itse?
Tältä palstalta ei kannata kysyä neuvoa näin isoihin asioihin.
Tuo mies vaikuttaa jo minustakin niin epämiellyttävltä, että en itse jatkaisi juttua hänen kanssaan.
Mutta katsokaas, se ei tarkoita että me kaikki olisimme samanlaisia! :)- tuuliluuli
Hei,
minä en tuohon bipo puoleen ottanut ollenkaan kantaa. Siitä mianulla ei käytännön kokemuksia (joten ehkä siksi en osaa pitää sitä samanalaisena mörkönä kuin epävakaata persoonallisuutta). Mutta kuten edellä "äkkiä eroon" toteaa: persoonallisuushäiriöiset ihmiset tekevät mitä ihmeellisempiä temppuja, jotka ei järjellä käsiteltävissä.
- vilvek
Jos mies on jättänyt sinut rauhaan eikä itse ota yhteyttä niin älä missään nimessä sinä sitä tee olethan jo huomannut ettei yhteis elostanne mitään tule.Paljon hankalampaa on jos mies alkaa vaatia yhdessä oloa ja jopa häiriköidä jos et suostu jatkamaan suhdettanne.Totuus on että näistä ongelmaisista pitäis pysytellä mahdollisimman kaukana jos meinaa itse säilyttää mielenterveytensä siis ei parisuhdetta tämä on totuus siinä vain itse joutuu kärsimään.
- vakavasti sinulle
Juuri niin kuin vilvek edellä kirjoittaa.
Mies on jättänyt sinut rauhaan, jätä sinäkin hänet, oikeasti! Älä enää lankea selittämään kaikkea hänen sairaudellaan. En myöskään ymmärrä mitään syytä miksi koittaisit muka hieroa jotain "ystävyyttä" tämän henkilön kanssa. Et ole niin tärkeä hänelle kuin haluaisit ilmeisesti olla.
Kaikenlainen painostaminen mitä olet kertonut liittyen seksiin tms kertoo niiiiin negatiivista tuosta henkilöstä että se enteilee suhteen jatkuessa paaaaljon kovempaa kohtelua jota tuskin haluat elämänkokemuksiisi. Mitä teillä olisikaan ollut sitten kun olisitte olleet suhteessa ja mahdollisesti saman katon alla...
Kuvauksesi tästä tyypistä on muutenkin täynnä kaikenlaisia seikkoja jotka yleensä laittaa hälytyskellot soimaan aikuisella ihmisellä. Mm hänen tyhjä asuntonsa, tai että tyyppi valvoo yöt ja nukkuu vasta aamusta. Muutakin siellä oli mutta en nyt jaksa kaikkea luetella.
Koita jo ihmeessä tajuta että kesäinen mukavasti alkanut tuttavuus ei ole sitä miltä se hetken näytti. Niin tapahtuu meille kaikille joskus, "aina ei voi voittaa". Parempi onni ensi kerralla. Sellaista on elämä! Katso eteenpäin.
Kirjoitin tuossa aikaisemmin samalla nimimerkillä.
Kuulostaa vähän siltä, että taisit kirjoittaa ihan oikealla palstalle. :)
- not sou guud
Ööö tuota ei kaikki kaksisuuntaisen omaavat ole tollaisia hirviöitä.Ennemmin vaikuttaa narsistilta. Etenkin jos sama paska jatkuu suhteessa ollessa.Hän kaipaisi naista joka alistaa hänen vaihtelunsa.Selvä psyko!!! kyllä hänen pitäis ymmärtää mistä noi vaihtelut johtuu eikä tarttua jokaiseen mielialanvaihteluun ja kertoa siitä vielä sinulle.bad, bad, bad - tai sitten taustalla on epäluuloinen persoonallisuushäiriö. Kuten sanottu eivät kaikki ole tuollaisia silti...
Vaikuttaa kiristykseltä tollainen pelleily. Ei sun tarvitse mitään anteeksipyytää jos itte ei tajua miten paska on. Anna mennä Oman turvallisuutesi kannalta on viisainta että lopetat suhteen.
Riski joutua pahoinpideltäväksi on ilmeinen. Häiriön iskiessä eivät järkipuheet paljoa auta, joten päätä suhde hienovaraisesti ja lopullisesti. Kauniit fraasit mahdollisesta onnesta eivät ole kuin pelkkää sanan helinää.
Toivon että onnistut lopettamaan suhteen mahdollisimman nopeasti.- lixlax
Oman hyvinvointisi takia, ei kannata jatkaa, koska selvästi siitä tulisi vaan pompotteleva juttu. Ja myöhemmässä vaiheessa kaikki häiriöt leviää tuttaviin ja sukuun jne.
- Kokemusta on
Juokse toiseen suuntaan niin lujaa kuin kykenet ja mahdollisimman pian. Pelastaudu jos vielä voit! Hänen kanssaan elämä tulee olemaan aina tällaista ja todennäköisesti vielä pahempaa. Pelasta terveytesi ja henkesikin jopa. Et ole vastuussa muista kuin itsestäsi ja ota se vastuu vakavasti - kukaan muu sitä ei tee sinun puolestasi. Ja usko tämä - minulla on kokemusta tuosta lajista ja se sai MINUT melkein mielisairaalaan... Juokse jos ja kun vielä voit!!!
- Järki käteen
hei !
Unohda kokonaan koko juttu ! Itse olet läheisriippuvainen, jos vielä kuvittelet että voisit rakentaa ihmissuhteen tämän miehen kanssa. - älä tuhlaa elämääsi
Seurustelin minäkin miehen kanssa, jonka ex oli päätynyt mielisairaalaan. Seurustelun kuluessa kävi ilmi että mies oli täysin tunteeton 'ihminen' joka teki pahaa niin paljoin kuin pystyi. Jatkuvaa sairasta temppuilua.
- Typeryyden huippu
Hah Hah hah hah !
AP: alias suoli moderaattori !
Muistapa, että ne jotka OIKEASTI OVAT , IHAN TODELLA; HUOLISSAAN; MITEN ASIAT KORJATAAN; eivät vaivaudu keskustelemaan laillasi koko ketjun loppuun saakka.
Miten hyväuskoisia ihmiset nykyään ovatkaan, Voi hyvä tavaton.
Kukaan ei oikeasti tuhlaa mitään muuta kuin aikaansa lukemalla tätä ketjua.
Voi itkut ! - maanisdepressiivinen
Kylläpä pistää vihaksi jotkut keskustelun viestit! Minulla on todettu persoonallisuushäiriö sekä kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja kyllä, tunnistan itseni joidenkin viestejen kuvauksista. Olen ailahtelevainen, vainoharhainen, mielialat muuttuvat tiuhaan tahtiin.
MUTTA eivät persoonallisuushäiriöiset mitään hulluja ole, saati kaksisuuntaista sairastavat. Hekin kykenevät parisuhteeseen. Sen olen totenut pienen elämäni aikana. Suhteessa pitää vain olla tarpeeksi ymmärrystä.
Pitäisikö meidät "hullut" sitten jättää yksin, kun emme muka "kykene" parisuhteeseen? Aivan älytöntä. Mekin olemme ihmisiä. Voi herranjumala miten kapeakatseisia ihmisiä täällä suomi24:ssä liikkuu. Menkää itseenne.- NEver More
Tarkoitatko, että sinun kanssasi olisi pakko seurustella tai olla tekemisissä?
Luojan kiitos, voin onneksi päättää että ENÄÄ en halua olla seurustella tai olla edes tekemisissä bibo:n, tai persoonallisuushäiriöisen kanssa.
Se tuli maksamaan minulle vuosien terapian.
Kiitos ei enää ikinä. - Samat säännöt
Jos näet ailahtelun ja vainoharhaisuuden asioina, joita parisuhteessa tulisi sietää, niin sittenpä itsekin siedät niitä. Eli ota mielialahäiriöinen kumppani.
- hoitoon vaan
Ukko hoitoon, vaikka väkisin.
- Ingifrid
Käsittämätöntä, millaista jahkaamista asian kanssa! Jos haluaa elämäänsä loputtomia vaikeuksia ja persoonallisuushäiriöisen ihmisen, siitä vaan. Manipuloiminen tulee jatkumaan elämässäsi ja lopulta et enää tiedä, kuka olet. Läheisriippuvuudessa olet ainakin hyvällä alulla, sen todistaa kommenttisi ”...hän on näkevinään minussa ongelmia, joita minussa ei ainakaan omasta mielestäni ole. Tietenkin on mielenkiintoista kuulla uusiakin näkemyksiä omasta itsestään, mutta ne vain tuntuvat jotenkin liian yliampuvilta. Mies on esimerkiksi useammankin kerran esittänyt, että en käyttäydy kypsän aikuisen naisen tavoin, koska en ole vielä halunnut seksiä hänen kanssaan. Olen kuulemma kuin ujo pikkutyttö. Mutta entä sitten jos olisinkin? Tosin en mielestäni ole..." Olet siis jo alkanut epäillä omaa persoonaasi, koska sinun pitää näin todistella . Jos aiot pysytellä tämän miehen elämässä, seuraava vaihe on se, että otat kaiken "syyn" itsellesi. Lähde hyvä ihminen ennen kuin on myöhäistä ja jätä terapeuttina oleminen ammatti-ihmisille. Toivo pelastumisestasi ei ehkä ole vielä mennyttä!
- näin mustaa
Tuttua ,tuttua niiiiin tuttua!
Taidatte kaikki puhua ex-miehestäni ja eräästä frendistäni!
Kaikki nuo manipuloimiset, henkiset rääkkäämiset, alistamiset... niin tuttua kaikki.
Itse esittelin heille jo vuosia sitten diagnooseja, terapiaa ja lääkitystä mutta ei: hehän olivat daideilijoida, joilla oli aivan oma omintakeinen moraali- jä käyttäytymiskoodistonsa, ûbermensch:ejä he olivat omasta mielestään ihan vakavissaan.
NYkyään heidät on diagnosoitu:. (Heille se ehkä oli yllätys, mutta ei kyllä minulle).Bibo ja lisäksi persoonallisuushäiriö, narsistinen.
Harmi että he sairauttaan hyväksikäyttäen yrittävät edelleen manipuloida ja alistaa HETI kun vähänkään yrittää olla ymmärtävä tai myötätuntoinen.
Ei, prrrkele, ei yksinkertaisesti uskalla sanoa edes "päivää" näille tyypeille.
Hetken päästä jo huomaa, miten lonkerot alkavat kietoutua ympärilleni ja en kykene pitämään puoliani.
Hhuh, e.m.ihmisiin saisi olla yhteydessä vain ammattiauttajat, EI seurustelu-tai ystävyys-auttamishaluiset.
Uskokaa pois, bibot vetävät sun sellaiseen suohon, että ylös et pääse.
- Veikko V.
Pulinat pois. Kansa on puhunut... Jaksamista ap. mitä teetkään.
- keiijo.k
juu,kyllä..
- mutniin... ?!
Itse asiassa, eli itse 10vuotta tuollaisen ihmisen kanssa ja elän edelleen. =)) Välirikkoja saattoi tulla sen takia, että hän todella etsi oikeasti naisen joka suostui kaikkiin hänen oikkuihinsa ja vaatimuksiin ja mielialavaihteluihin ja eräänä päivänä tulin usein kotoa töistä, vaatteeni kenkiä myöten oli piilotettu ja hän oli kahvituttanut siellä naista useamminkin ja lisäksi tehnyt muutakin sängyssämme. Oli vain selittänyt naiselle, että 'sen takia hänen tavaroitaan on täällä niin paljon kun hän on muuttamassa ja hakee tavaroitaan pikku hiljaa pois'.. ? Olen kaikki hänelle anteeksi antanut kuten olemme puolin ja toisin mutta sitten lähdin lopullisesti ja olemme siltikin puhelimitse vielä yhteydessä ja näemme silloin tällöin mutta aika paljon olemme vain hyviä ystäviä ja tulemme näin toimeen parhaiten eri osoiteissa. Sen kanssa oppii kyllä elämäänkin, täytyy vain olla neutraali. Jos olet pitkäpinnainen ja opit antamaan kaiken periksi, asiat hoituu. =) Hyvinä päivinään hän palkitsee myös sinua.
- INarsistien uhrit.
Voiko joku olla varma, ettei ole itse narsisti?
Uutta tietoa narsismista
MTV3 uutiset 16.10.2011.
Narsistit huijaavat läheisiään ja viranomaisia.
Narsismi käsitteen käyttöön liittyy sekaannukasia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1412270/narsistit-huijaavat-viranomaisia-ja-laheisiaan
----- - ????????
INarsistien uhrit. kirjoitti:
Voiko joku olla varma, ettei ole itse narsisti?
Uutta tietoa narsismista
MTV3 uutiset 16.10.2011.
Narsistit huijaavat läheisiään ja viranomaisia.
Narsismi käsitteen käyttöön liittyy sekaannukasia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1412270/narsistit-huijaavat-viranomaisia-ja-laheisiaan
-----uutta?
INarsistien uhrit. kirjoitti:
Voiko joku olla varma, ettei ole itse narsisti?
Uutta tietoa narsismista
MTV3 uutiset 16.10.2011.
Narsistit huijaavat läheisiään ja viranomaisia.
Narsismi käsitteen käyttöön liittyy sekaannukasia.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/10/1412270/narsistit-huijaavat-viranomaisia-ja-laheisiaan
-----"Voiko joku olla varma, ettei ole itse narsisti?"
Kuka minä olen, mistä minä tulen ja mikä on tämän kaiken tarkoitus ?
Jaa a...
Tuota kysymystä olen leikkisästi pyöritellyt päässä...eli mistä voi tietää onko itse narsisti koska narsisti ei tiedä sitä ;) ?
Eli periaatteessa kuka tahansa voi olla sellainen ja mitä kovemmin tällaiset ominaisuudet itsestään kieltää (narsistinen tasapaino ailahtelee eri elämänvaiheissa, eri tilanteissa, eri ihmisten kanssa), sitä enemmän voisi epäillä asiaa.
Eli jos oikein alkaa ottamaan pannuun kun miettii "ettei mussa nyt juma mitään narsistista ole ! ", sitä enemmän asiaa pitäisi tökätä.- jopas oli
Huhhuh. "Kahvitti" oikein naisia kotonanne. Voi ei.
- suru.
Luin viestiketjua.. Ei kannata alkaa miehen kanssa enää mitään. Kovakourainen halaus on jo varoitusmerkki. Ei tiedä mitä pelejä mies osaa muutenkin pelata naisten kanssa. Tällä hetkellä ei ole kiinnostunut, yleensä se ei muutu.
Vaikka ailahtelevuus olisi alun tutustumattomuudesta kiinni, toisista naisesta tai miehen epäkypsyydestä, niin jotain voi olla vialla. Siitä ei kannata ottaa selvää.
Ehkä voi olla narsisti tai joku muu häiriö.. mutta en ottaisi tosiaan enää selvää. Tuollaisilta tulee vaan pas* omaan niskaan. Ja kun hän sinullakin heti epäili jotain vikaa kun valitit kovakouraisuudesta.. se ei kuulosta terveeltä hänen puoleltaan. Logiikaton tyyppi, ei kannata siis.. Toivon että olisin erehtynyt, mutta olen nähnyt näitä tyyppejä.
Eli kokemusta on valitettavasti ja he sairastuttavat naiset. Ja se ei katso ulkonäköä. Mies voi näyttää komealta, pitkältä, söpöllä hymyllä kuin olisi taivaasta laskeutunut enkeli. Ja maanläheinen ja menestyvä. Totuus voi olla toisenlainen, kuin inhimilliset puolet antavat ensin väärän kuvan. :( Lisäksi jos hän ei pidä oikeasti sinusta (tai vaikka pitäisi), voi kovakouraisuus pahentua ja väkivalta astua kuvaan. (Kovakouraisuus jo kerran on väkivaltaa.)
Voi kun olisin väärässä, mutta epäilen etten ole. Hänen vaatimukset ja väärinkäsittämiset kertoo hänen ongelmistaan ja muiden alistamisesta hänen tahtoonsa. Kyllä ne exätkin osaavat kertoa, rohkeasti kysymään.- suru.
Niin siis tarkoitin ettei kannata ottaa selvää olemalla hänen kanssaan tai häneltä. Mutta ehkä exiltä. Henkinen väkivalta on kanssa "huomaamatonta" aluksi.
- ap.
Kommentteja tuli parin päivän aikana tosi paljon ja vastaan osaan nyt tässä (vaikka näyttääkin, että vastaan itselleni).
Monella kommentoijalla on ollut ilmeisen pahoja omakohtaisia kokemuksia ja he ovat ehkä lukeneet rivien välistä sellaistakin, mikä ei koske minua. Otan varoitukset kyllä vakavasti, mutta samalla tietysti sovellan niitä omaan tilanteeseeni. Kuten kerroin, en ole vielä ollut kovin läheisessä suhteessa mieheen enkä koe hänen pilanneen elämääni. Sen verran olen seurustellut elämäni aikana, että tiedän, että kaikissa suhteissa on omat hankaluutensa. Pääosin tapaamisemme ovat olleet tosi mukavia, vaikka eivät mitenkään ylenpalttisen romanttisiakaan (mies ei ole vakuutellut rakkauttaan tai esittänyt muuttamista yhteen tms.). Sitten tapaamisten jälkeen mies on viestitellyt, että mieli on muuttunut ja että hän ei halua enää tavata.
En epäile miehen diagnoosia. Hänen kotonaan näin myös lääkepakkauksen ja uskon, että hän ottaa lääkkeensä. Eri asia tietysti on, miten lääkkeet vaikuttavat ja onko miehen tautiin olemassakaan oikeanlaista täsmälääkitystä. En ollut aiemmin tiennyt bipolaarisuudesta paljoakaan ja olen ollut yllättynyt siitä, miten hankala sairaus se ilmeisesti on. Persoonallisuushäiriön kanssa se on häijy yhdistelmä.
Miehellä ei mielestäni ole ollut pyrkimystä käyttää minua hyväkseen - ainakaan toistaiseksi. Kun olemme käyneet kahvilla tai syömässä, hän on aina maksanut. Kesällä suunnittelimme jonkinlaista reissua, mutta mies oli juuri ollut ulkomailla lastensa kanssa (ei kaikkien) eikä hänellä ollut varaa. Tarjouduin maksamaan kulut tai ainakin osan niistä, mutta hän kieltäytyi ehdottomasti ja sanoi, että ajatuskin tuntui hänestä epämukavalta. Riippumatta sairauksista minua taas vähän harmittaa, että hänellä ei ole rahaa. Tietysti lapsista on huolehdittava ja on kiva, että he matkustavatkin yhdessä, mutta olen toivonut löytäväni seuraa muun muassa juuri matkoille.
En ole (ollut) mitenkään epätoivoisesti etsimässä miestä tai pitämässä kiinni hinnalla millä hyvänsä tästä "löydöstäni". Seurustellessa molemmilla osapuolilla on luonnollisesti lupa pistää välit poikki milloin tahansa riippumatta terveydentilasta. Mutta aivan kuten arvelinkin, ei mennyt kauan, kun mies jo taas viestitti haluavansa tavata. Mietin nyt, mitä teen.
Olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten kaikki tässä keskustelussa ovat suhtautuneet seksiasiaan. Olin vähän pelännyt, että joku alkaa keittiöpsykologisoida ja esittää, että on omituista, jos ei lähes puolen vuoden tuntemisen aikana ole harrastettu seksiä. Minkähänlaisia vastauksia olisin saanut, jos olisin kirjoittanut jollekin ihmissuhdepalstalle ja - mainitsematta miehen sairautta - olisin kertonut, että hän haluaa lopettaa, koska en suostu sänkyyn?
Toivottavasti kukaan ei muuten ole uskonut, että olisin kirjoittanut noita erinäisiä ilkeitä ja alatyylisiä viestejä, joissa oli nimimerkkinä ap. tai Nimetön nainen. En tajunnut, että olisi pitänyt ensin rekisteröidä oma nimimerkki. (Olin myös vähän kauhistunut, kun näin sen otsikon "Mielisairas miesystävä". Se ei ollut minun keksimäni ja kirjoitukseni päätyi etusivulle aivan tahtomattani.)- ap.
Jatkona edelliseen kerron, että päätin tavata miehen, jotta voisin jutella hänen kanssaan kaikesta. Viestitellen ei saa kokonaisuuksia hallintaan. Täytyy toivoa, että tapaaminen menee hyvin.
- ap.
ap. kirjoitti:
Jatkona edelliseen kerron, että päätin tavata miehen, jotta voisin jutella hänen kanssaan kaikesta. Viestitellen ei saa kokonaisuuksia hallintaan. Täytyy toivoa, että tapaaminen menee hyvin.
Päivitän tilannetta, vaikka keskustelu onkin hiljentynyt.
Tapaaminen meni erittäin hyvin. Mies sanoi heti aluksi, että oli ajatellut, etten enää varmaankaan haluaisi tavata häntä. Siksi oli aika helppoa kertoa omista tuntemuksistani. Esitin myös muutamia kysymyksiä, joista kaikkiin hän ei osannut vastata, mutta selvästi hän mietti tilannetta myös minun kannaltani. Vaikka mies sanoi, ettei sairaudella hänen mielestään ole ollut suurta vaikutusta hänen mielenmuutoksiinsa, hän kuitenkin samassa yhteydessä kysyi, olenko ajatellut lukea jonkin kirjan bipolaarisuudesta. Olin kysymässä kirjasuositusta, mutta juttelu meni saman tien eri suuntaan ja unohdin sitten kysyä.
Puhuimme myös lääkityksestä. Miehellä on nyt uudet lääkkeet ja hän antoi minulle selosteen luettavaksi. Se oli sellainen tyynyliinan kokoinen paperi, mutta kahlasimme sen yhdessä läpi. Mies toivoo kovasti, että sivuvaikutuksia ei tulisi ja että hän saisi nukuttua yöt.
Seksistäkin (tai seksittömyydestä) saimme juteltua rauhalliseen sävyyn. Kysyin muun muassa, olisiko mies onnellisempi yksin kuin minun kanssani vaikkakin ilman seksiä (ainakin toistaiseksi siis). Nyt tuntuu, että sellaisen kysymyksen olisi voinut tulkita kiristykseksi, mutta onneksi mies ei ottanut sitä sellaisena. Kysyin myös, onko hän todellakin sitä mieltä, että suhteemme on ollut etäinen. Hän on nimittäin valittanut sitä, että olemme etäisiä, koska intiimiyden taso ei ole hänen mielestään ollut riittävä. Tuntui, että hän nyt ymmärsi arvostaa jonkin verran henkistäkin läheisyyttä ja sitä, että olemme jutelleet monista vaikeistakin asioista.
Aikaisempien kokemusteni perusteella en ihmettele, jos mies kohta taas ilmoittaa saaneensa minusta tarpeekseen. Nyt olen kuitenkin sanonut hänelle, että sellainen syö lopulta kaiken luottamuksen. Tapaamisen jälkeen saamissani parissa viestissä ei ollut vihamielistä sävyä, vaan päinvastoin.
Olenkin tosi tyytyväinen, että olemme sovinnossa, joskin tietysti sairaus on edelleen realiteetti ja tulevaisuus on täysin avoin. Persoonallisuushäiriöstä emme ole vielä puhuneet ollenkaan ja luulen, että se voi olla vielä vaikeampi asia ainakin hoidettavuuden ja hallittavuuden kannalta. Lisäksi luulen, että miehen tapa hoitaa ja selvittää ihmissuhteitaan on aina ollut aivan erilainen kuin minulla. Minulle esimerkiksi on tärkeää, että riidat sovitaan aina saman päivän aikana. - ap.
ap. kirjoitti:
Päivitän tilannetta, vaikka keskustelu onkin hiljentynyt.
Tapaaminen meni erittäin hyvin. Mies sanoi heti aluksi, että oli ajatellut, etten enää varmaankaan haluaisi tavata häntä. Siksi oli aika helppoa kertoa omista tuntemuksistani. Esitin myös muutamia kysymyksiä, joista kaikkiin hän ei osannut vastata, mutta selvästi hän mietti tilannetta myös minun kannaltani. Vaikka mies sanoi, ettei sairaudella hänen mielestään ole ollut suurta vaikutusta hänen mielenmuutoksiinsa, hän kuitenkin samassa yhteydessä kysyi, olenko ajatellut lukea jonkin kirjan bipolaarisuudesta. Olin kysymässä kirjasuositusta, mutta juttelu meni saman tien eri suuntaan ja unohdin sitten kysyä.
Puhuimme myös lääkityksestä. Miehellä on nyt uudet lääkkeet ja hän antoi minulle selosteen luettavaksi. Se oli sellainen tyynyliinan kokoinen paperi, mutta kahlasimme sen yhdessä läpi. Mies toivoo kovasti, että sivuvaikutuksia ei tulisi ja että hän saisi nukuttua yöt.
Seksistäkin (tai seksittömyydestä) saimme juteltua rauhalliseen sävyyn. Kysyin muun muassa, olisiko mies onnellisempi yksin kuin minun kanssani vaikkakin ilman seksiä (ainakin toistaiseksi siis). Nyt tuntuu, että sellaisen kysymyksen olisi voinut tulkita kiristykseksi, mutta onneksi mies ei ottanut sitä sellaisena. Kysyin myös, onko hän todellakin sitä mieltä, että suhteemme on ollut etäinen. Hän on nimittäin valittanut sitä, että olemme etäisiä, koska intiimiyden taso ei ole hänen mielestään ollut riittävä. Tuntui, että hän nyt ymmärsi arvostaa jonkin verran henkistäkin läheisyyttä ja sitä, että olemme jutelleet monista vaikeistakin asioista.
Aikaisempien kokemusteni perusteella en ihmettele, jos mies kohta taas ilmoittaa saaneensa minusta tarpeekseen. Nyt olen kuitenkin sanonut hänelle, että sellainen syö lopulta kaiken luottamuksen. Tapaamisen jälkeen saamissani parissa viestissä ei ollut vihamielistä sävyä, vaan päinvastoin.
Olenkin tosi tyytyväinen, että olemme sovinnossa, joskin tietysti sairaus on edelleen realiteetti ja tulevaisuus on täysin avoin. Persoonallisuushäiriöstä emme ole vielä puhuneet ollenkaan ja luulen, että se voi olla vielä vaikeampi asia ainakin hoidettavuuden ja hallittavuuden kannalta. Lisäksi luulen, että miehen tapa hoitaa ja selvittää ihmissuhteitaan on aina ollut aivan erilainen kuin minulla. Minulle esimerkiksi on tärkeää, että riidat sovitaan aina saman päivän aikana.Haluaakohan täällä enää kukaan lukea päivityksiäni? Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa monologia julkiselle palstalle.
- ap.
ap. kirjoitti:
Haluaakohan täällä enää kukaan lukea päivityksiäni? Tuntuu vähän hassulta kirjoittaa monologia julkiselle palstalle.
Yxex kysyi toisaalla, mitä minulle kuuluu tänään. Kiitos kysymästä, tunnelmani ovat sekavat. Mies lähetteli parin päivän ajan oikein mukavia viestejä ja ehdotti tapaamista. Sovimme sitten, että menen käymään hänen luonaan. Myöhään iltapäivällä tapaamispäivänä hänestä ei ollut kuulunut mitään, joten lähetin viestin ja kysyin, mitä hänelle kuuluu. Hän vastasi, että hän lojuu alasti sängyssä ja aikoo jatkaa koko illan samaan malliin. En oikein tiennyt, miten suhtautua. Mies jatkoi viestittelyä alastomuusteemasta.
Tuossa vaiheessa olisi varmaankin pitänyt sanoa, että tavataan sitten jonain muuna päivänä. Kello oli jo paljon. Aikaa oli kulunut turhaan höpinään ja olin ärsyyntynyt. Menin kuitenkin miehen luokse, kun hän lopulta sanoi odottavansa minua. Hän oli pukeissaan ja keskustelimme jonkin aikaa hänen viesteistään. Mies selitti (jälleen kerran), kuinka alastomuuden pitäisi olla aivan luonnollista ja kuinka minä en koskaan pystyisi olemaan hänen kanssaan alasti, kun en tähän mennessä ole "pystynyt" siihen. Keskustelu siirtyi muihinkin aiheisiin. Sanoin muun muassa, että miehen vuoristorata on todella rasittavaa. Olin varmaan muutenkin väsynyt ja tilanne alkoi tuntua epätoivoiselta. Moniin kysymyksiini mies vastasi, ettei suostu vastaamaan, koska kysymykseni olivat "vääränlaisia". Lopulta purskahdin itkuun enkä pystynyt lopettamaan itkuani. Ilmeisesti mies tajusi loukanneensa minua ja pyysi anteeksi. Teimme sovinnon.
Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että myöhästyin viimeisestä bussista. Mies sanoi, että voisin nukkua hänen luonaan. Otin tarjouksen jo melkein vastaan, kun hän sanoi, että sohvalla nukkuminen ei kävisi päinsä, vaan minun pitäisi nukkua sängyssä hänen vieressään, koska en ole "tavallinen ystävä". Järkevä ihminen ei tietenkään olisi edes joutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta olin niin typertynyt, että suutuin aika tavalla. Sanoin, että tuollainen kiristäminen on törkeää ja että sillä ei ole mitään tekemistä välittämisen kanssa. Sitten poistuin kiukkuisena. Mies jäi katsomaan hymyillen perääni.
Häivyttyäni miehen luota en ole ottanut häneen yhteyttä eikä hänestäkään ole kuulunut mitään. Häpeän sitä, että olen sotkenut itseni tällaiseen kuvioon, etenkin kun kaikki meni juuri niin kuin olisi voinut olettaakin. Olisinpa voinut edes säilyttää malttini tai ennemminkin lopettaa jo silloin, kun vielä olimme sovussa. - ap.
ap. kirjoitti:
Yxex kysyi toisaalla, mitä minulle kuuluu tänään. Kiitos kysymästä, tunnelmani ovat sekavat. Mies lähetteli parin päivän ajan oikein mukavia viestejä ja ehdotti tapaamista. Sovimme sitten, että menen käymään hänen luonaan. Myöhään iltapäivällä tapaamispäivänä hänestä ei ollut kuulunut mitään, joten lähetin viestin ja kysyin, mitä hänelle kuuluu. Hän vastasi, että hän lojuu alasti sängyssä ja aikoo jatkaa koko illan samaan malliin. En oikein tiennyt, miten suhtautua. Mies jatkoi viestittelyä alastomuusteemasta.
Tuossa vaiheessa olisi varmaankin pitänyt sanoa, että tavataan sitten jonain muuna päivänä. Kello oli jo paljon. Aikaa oli kulunut turhaan höpinään ja olin ärsyyntynyt. Menin kuitenkin miehen luokse, kun hän lopulta sanoi odottavansa minua. Hän oli pukeissaan ja keskustelimme jonkin aikaa hänen viesteistään. Mies selitti (jälleen kerran), kuinka alastomuuden pitäisi olla aivan luonnollista ja kuinka minä en koskaan pystyisi olemaan hänen kanssaan alasti, kun en tähän mennessä ole "pystynyt" siihen. Keskustelu siirtyi muihinkin aiheisiin. Sanoin muun muassa, että miehen vuoristorata on todella rasittavaa. Olin varmaan muutenkin väsynyt ja tilanne alkoi tuntua epätoivoiselta. Moniin kysymyksiini mies vastasi, ettei suostu vastaamaan, koska kysymykseni olivat "vääränlaisia". Lopulta purskahdin itkuun enkä pystynyt lopettamaan itkuani. Ilmeisesti mies tajusi loukanneensa minua ja pyysi anteeksi. Teimme sovinnon.
Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että myöhästyin viimeisestä bussista. Mies sanoi, että voisin nukkua hänen luonaan. Otin tarjouksen jo melkein vastaan, kun hän sanoi, että sohvalla nukkuminen ei kävisi päinsä, vaan minun pitäisi nukkua sängyssä hänen vieressään, koska en ole "tavallinen ystävä". Järkevä ihminen ei tietenkään olisi edes joutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta olin niin typertynyt, että suutuin aika tavalla. Sanoin, että tuollainen kiristäminen on törkeää ja että sillä ei ole mitään tekemistä välittämisen kanssa. Sitten poistuin kiukkuisena. Mies jäi katsomaan hymyillen perääni.
Häivyttyäni miehen luota en ole ottanut häneen yhteyttä eikä hänestäkään ole kuulunut mitään. Häpeän sitä, että olen sotkenut itseni tällaiseen kuvioon, etenkin kun kaikki meni juuri niin kuin olisi voinut olettaakin. Olisinpa voinut edes säilyttää malttini tai ennemminkin lopettaa jo silloin, kun vielä olimme sovussa.Jotenkin toivoin, että joku olisi vielä kommentoinut, mutta tämä keskustelu lienee sitten lopullisesti sammunut. Joka tapauksessa kiitos kaikille kommentoijille. Tällä palstalla näyttää olevan muutama vakituinen kirjoittaja ja etenkin heidän viisaat sanansa olivat avuksi.
ap. kirjoitti:
Yxex kysyi toisaalla, mitä minulle kuuluu tänään. Kiitos kysymästä, tunnelmani ovat sekavat. Mies lähetteli parin päivän ajan oikein mukavia viestejä ja ehdotti tapaamista. Sovimme sitten, että menen käymään hänen luonaan. Myöhään iltapäivällä tapaamispäivänä hänestä ei ollut kuulunut mitään, joten lähetin viestin ja kysyin, mitä hänelle kuuluu. Hän vastasi, että hän lojuu alasti sängyssä ja aikoo jatkaa koko illan samaan malliin. En oikein tiennyt, miten suhtautua. Mies jatkoi viestittelyä alastomuusteemasta.
Tuossa vaiheessa olisi varmaankin pitänyt sanoa, että tavataan sitten jonain muuna päivänä. Kello oli jo paljon. Aikaa oli kulunut turhaan höpinään ja olin ärsyyntynyt. Menin kuitenkin miehen luokse, kun hän lopulta sanoi odottavansa minua. Hän oli pukeissaan ja keskustelimme jonkin aikaa hänen viesteistään. Mies selitti (jälleen kerran), kuinka alastomuuden pitäisi olla aivan luonnollista ja kuinka minä en koskaan pystyisi olemaan hänen kanssaan alasti, kun en tähän mennessä ole "pystynyt" siihen. Keskustelu siirtyi muihinkin aiheisiin. Sanoin muun muassa, että miehen vuoristorata on todella rasittavaa. Olin varmaan muutenkin väsynyt ja tilanne alkoi tuntua epätoivoiselta. Moniin kysymyksiini mies vastasi, ettei suostu vastaamaan, koska kysymykseni olivat "vääränlaisia". Lopulta purskahdin itkuun enkä pystynyt lopettamaan itkuani. Ilmeisesti mies tajusi loukanneensa minua ja pyysi anteeksi. Teimme sovinnon.
Valitettavasti kävi kuitenkin niin, että myöhästyin viimeisestä bussista. Mies sanoi, että voisin nukkua hänen luonaan. Otin tarjouksen jo melkein vastaan, kun hän sanoi, että sohvalla nukkuminen ei kävisi päinsä, vaan minun pitäisi nukkua sängyssä hänen vieressään, koska en ole "tavallinen ystävä". Järkevä ihminen ei tietenkään olisi edes joutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta olin niin typertynyt, että suutuin aika tavalla. Sanoin, että tuollainen kiristäminen on törkeää ja että sillä ei ole mitään tekemistä välittämisen kanssa. Sitten poistuin kiukkuisena. Mies jäi katsomaan hymyillen perääni.
Häivyttyäni miehen luota en ole ottanut häneen yhteyttä eikä hänestäkään ole kuulunut mitään. Häpeän sitä, että olen sotkenut itseni tällaiseen kuvioon, etenkin kun kaikki meni juuri niin kuin olisi voinut olettaakin. Olisinpa voinut edes säilyttää malttini tai ennemminkin lopettaa jo silloin, kun vielä olimme sovussa.On mennyt aika raskaaksi ketju jo pituutensa vuoksi mutta joo...
Mä en oikein ymmärrä viestisi luettuani, että mitä oikein toivoisit tapahtuvaksi ?
Tai mitä oikein odotat tai mitkä ovat odotuksesi ?
Selkeästikään ette tule toimeen, ole ihastuneita tai oikein edes viihdy toistenne seurassa eikä kommunikaatio toimi juuri lainkaan.
Kysyin nuo kysymykset lähinnä siksi, että mies on ilmiselvästi "vääränlainen" sinulle ja "suhde" vaikea jo ennen kuin on alkanutkaan.
Miksi ihmeessä haluaisit väkisin ympäristöä muokkaamalla saada jotain mitä siellä ei ole teidän kesken olemassa ?
Siis jos nyt unohdetaan hänen "sairautensa" ja mietitään asiaa ihan muuten.
Pakko kysyä suoraan koska en oikein käsitä mikä tässä on "odotteena".- ap.
lynett kirjoitti:
On mennyt aika raskaaksi ketju jo pituutensa vuoksi mutta joo...
Mä en oikein ymmärrä viestisi luettuani, että mitä oikein toivoisit tapahtuvaksi ?
Tai mitä oikein odotat tai mitkä ovat odotuksesi ?
Selkeästikään ette tule toimeen, ole ihastuneita tai oikein edes viihdy toistenne seurassa eikä kommunikaatio toimi juuri lainkaan.
Kysyin nuo kysymykset lähinnä siksi, että mies on ilmiselvästi "vääränlainen" sinulle ja "suhde" vaikea jo ennen kuin on alkanutkaan.
Miksi ihmeessä haluaisit väkisin ympäristöä muokkaamalla saada jotain mitä siellä ei ole teidän kesken olemassa ?
Siis jos nyt unohdetaan hänen "sairautensa" ja mietitään asiaa ihan muuten.
Pakko kysyä suoraan koska en oikein käsitä mikä tässä on "odotteena".Ehkä vain hain jonkinlaista vertaistuen tapaista, koska olin vuodattanut tänne sydäntäni. Tietysti moneen muuhun verrattuna pääsin helpolla, mutta silti on lyöty olo. Ehkä siksi myös tuli vähän paha mieli sanoistasi, vaikka tietysti olen ollut tyhmä.
En mielestäni ole yrittänyt väkisin muokata mitään. Omalta puoleltani olin kyllä ihastunut. ap. kirjoitti:
Ehkä vain hain jonkinlaista vertaistuen tapaista, koska olin vuodattanut tänne sydäntäni. Tietysti moneen muuhun verrattuna pääsin helpolla, mutta silti on lyöty olo. Ehkä siksi myös tuli vähän paha mieli sanoistasi, vaikka tietysti olen ollut tyhmä.
En mielestäni ole yrittänyt väkisin muokata mitään. Omalta puoleltani olin kyllä ihastunut.Ei kun odotteena sen suhteen osalta, en tarkoittanut tänne liittyvää.
Kun luen tekstisi taas uudelleen, tulee väistämättä vain tunne, että toivot jotain mitä ei ole olemassa. Lue itse se uudelleen ajan kanssa ja mieti mitä itse sanoisit jos vastaisit tuntemattoman tuollaiseen viestiin.
Miltä tuo "suhde" silmiisi silloin näyttäisi ?
Jos et halua muokata, sinun on hyväksyttävä se mitä hän on "sairautensa" vuoksi tai sitä ilman. Ihan miten vain asiaa haluaa tarkastella.
Jos nyt jo (!) illat päättyy itkuun hänen sänkynsä vierellä, on sivullisen valitettavasti vaikea ymmärtää mitä "etsit" ja haluat.
Sitä koetin kysyä koska se jää kovin epäselväksi.- A
lynett kirjoitti:
Ei kun odotteena sen suhteen osalta, en tarkoittanut tänne liittyvää.
Kun luen tekstisi taas uudelleen, tulee väistämättä vain tunne, että toivot jotain mitä ei ole olemassa. Lue itse se uudelleen ajan kanssa ja mieti mitä itse sanoisit jos vastaisit tuntemattoman tuollaiseen viestiin.
Miltä tuo "suhde" silmiisi silloin näyttäisi ?
Jos et halua muokata, sinun on hyväksyttävä se mitä hän on "sairautensa" vuoksi tai sitä ilman. Ihan miten vain asiaa haluaa tarkastella.
Jos nyt jo (!) illat päättyy itkuun hänen sänkynsä vierellä, on sivullisen valitettavasti vaikea ymmärtää mitä "etsit" ja haluat.
Sitä koetin kysyä koska se jää kovin epäselväksi.Hei :)
Vaikka olenkin lopettanut narsismia koskevan keskustelun, niin minun tekee mieli vastata tähän ketjuun, jota olen seurannut alusta asti.
En ole kyllä mikään asiantuntija :)
Mutta tuosta asiasta:
> Lisäksi luulen, että miehen tapa hoitaa ja selvittää ihmissuhteitaan on aina ollut aivan erilainen kuin minulla. Minulle esimerkiksi on tärkeää, että riidat sovitaan aina saman päivän aikana.
Minusta kuulostaa siltä, että kyse on persoonallisuudenpiirteiden lisäksi (tai niistä riippumattakin) vuorovaikutuksesta. Riitojen sovittelua kannattaisi opiskella ja sitten koettaa sopia millä tavoin teidän konfliktinne voidaan parhaiten käsitellä.
Lisäksi ehkä voisi olla apua pariterapiasta. Luulen vain niin, ei minulla ole näistä asioista kokemusta, mutta jotenkin ajattelin että teidän itsenne (persoonallisuuden) lisäksi on jotain näkymätöntä teidän välillänne vähän pielessä. - en tiedä mitä sanoa
ap. kirjoitti:
Päivitän tilannetta, vaikka keskustelu onkin hiljentynyt.
Tapaaminen meni erittäin hyvin. Mies sanoi heti aluksi, että oli ajatellut, etten enää varmaankaan haluaisi tavata häntä. Siksi oli aika helppoa kertoa omista tuntemuksistani. Esitin myös muutamia kysymyksiä, joista kaikkiin hän ei osannut vastata, mutta selvästi hän mietti tilannetta myös minun kannaltani. Vaikka mies sanoi, ettei sairaudella hänen mielestään ole ollut suurta vaikutusta hänen mielenmuutoksiinsa, hän kuitenkin samassa yhteydessä kysyi, olenko ajatellut lukea jonkin kirjan bipolaarisuudesta. Olin kysymässä kirjasuositusta, mutta juttelu meni saman tien eri suuntaan ja unohdin sitten kysyä.
Puhuimme myös lääkityksestä. Miehellä on nyt uudet lääkkeet ja hän antoi minulle selosteen luettavaksi. Se oli sellainen tyynyliinan kokoinen paperi, mutta kahlasimme sen yhdessä läpi. Mies toivoo kovasti, että sivuvaikutuksia ei tulisi ja että hän saisi nukuttua yöt.
Seksistäkin (tai seksittömyydestä) saimme juteltua rauhalliseen sävyyn. Kysyin muun muassa, olisiko mies onnellisempi yksin kuin minun kanssani vaikkakin ilman seksiä (ainakin toistaiseksi siis). Nyt tuntuu, että sellaisen kysymyksen olisi voinut tulkita kiristykseksi, mutta onneksi mies ei ottanut sitä sellaisena. Kysyin myös, onko hän todellakin sitä mieltä, että suhteemme on ollut etäinen. Hän on nimittäin valittanut sitä, että olemme etäisiä, koska intiimiyden taso ei ole hänen mielestään ollut riittävä. Tuntui, että hän nyt ymmärsi arvostaa jonkin verran henkistäkin läheisyyttä ja sitä, että olemme jutelleet monista vaikeistakin asioista.
Aikaisempien kokemusteni perusteella en ihmettele, jos mies kohta taas ilmoittaa saaneensa minusta tarpeekseen. Nyt olen kuitenkin sanonut hänelle, että sellainen syö lopulta kaiken luottamuksen. Tapaamisen jälkeen saamissani parissa viestissä ei ollut vihamielistä sävyä, vaan päinvastoin.
Olenkin tosi tyytyväinen, että olemme sovinnossa, joskin tietysti sairaus on edelleen realiteetti ja tulevaisuus on täysin avoin. Persoonallisuushäiriöstä emme ole vielä puhuneet ollenkaan ja luulen, että se voi olla vielä vaikeampi asia ainakin hoidettavuuden ja hallittavuuden kannalta. Lisäksi luulen, että miehen tapa hoitaa ja selvittää ihmissuhteitaan on aina ollut aivan erilainen kuin minulla. Minulle esimerkiksi on tärkeää, että riidat sovitaan aina saman päivän aikana.Oletko sinä nyt ihan varma ettei hän bipon lisäksi ole NARSISTISESTI persoonallisuushäiriöinen tai psykopaatti?????
- ap.
lynett kirjoitti:
Ei kun odotteena sen suhteen osalta, en tarkoittanut tänne liittyvää.
Kun luen tekstisi taas uudelleen, tulee väistämättä vain tunne, että toivot jotain mitä ei ole olemassa. Lue itse se uudelleen ajan kanssa ja mieti mitä itse sanoisit jos vastaisit tuntemattoman tuollaiseen viestiin.
Miltä tuo "suhde" silmiisi silloin näyttäisi ?
Jos et halua muokata, sinun on hyväksyttävä se mitä hän on "sairautensa" vuoksi tai sitä ilman. Ihan miten vain asiaa haluaa tarkastella.
Jos nyt jo (!) illat päättyy itkuun hänen sänkynsä vierellä, on sivullisen valitettavasti vaikea ymmärtää mitä "etsit" ja haluat.
Sitä koetin kysyä koska se jää kovin epäselväksi.Olin jotenkin herkässä mielentilassa ja luulin, että kysyit, miksi vielä kirjoitan tänne.
Se tässä onkin vaikeaa, että ei osaa asettua katsomaan tilannetta ikään kuin ulkopuolisen silmin. - ap.
en tiedä mitä sanoa kirjoitti:
Oletko sinä nyt ihan varma ettei hän bipon lisäksi ole NARSISTISESTI persoonallisuushäiriöinen tai psykopaatti?????
Kuten jo jossain sanoinkin, tiedän, että miehellä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus enkä tiedä, miten se suhteutuu narsismiin. Jos hän on psykopaatti, niin sitä ei kai välttämättä tiedä kukaan.
- ap.
A kirjoitti:
Hei :)
Vaikka olenkin lopettanut narsismia koskevan keskustelun, niin minun tekee mieli vastata tähän ketjuun, jota olen seurannut alusta asti.
En ole kyllä mikään asiantuntija :)
Mutta tuosta asiasta:
> Lisäksi luulen, että miehen tapa hoitaa ja selvittää ihmissuhteitaan on aina ollut aivan erilainen kuin minulla. Minulle esimerkiksi on tärkeää, että riidat sovitaan aina saman päivän aikana.
Minusta kuulostaa siltä, että kyse on persoonallisuudenpiirteiden lisäksi (tai niistä riippumattakin) vuorovaikutuksesta. Riitojen sovittelua kannattaisi opiskella ja sitten koettaa sopia millä tavoin teidän konfliktinne voidaan parhaiten käsitellä.
Lisäksi ehkä voisi olla apua pariterapiasta. Luulen vain niin, ei minulla ole näistä asioista kokemusta, mutta jotenkin ajattelin että teidän itsenne (persoonallisuuden) lisäksi on jotain näkymätöntä teidän välillänne vähän pielessä.Mietin tätä asiaa ja jossain vaiheessa minusta tuntui, että mies halusi hypätä joidenkin seurustelun vaiheiden yli, koska oli jo kokenut kaiken ex-vaimojensa kanssa. Sanoin siitä myös hänelle itselleen. Ehkä ylipäätään on vaikea aloittaa puhtaalta pöydältä, jos ja kun takana on niin paljon kaikenlaista.
ap. kirjoitti:
Kuten jo jossain sanoinkin, tiedän, että miehellä on diagnosoitu epävakaa persoonallisuus enkä tiedä, miten se suhteutuu narsismiin. Jos hän on psykopaatti, niin sitä ei kai välttämättä tiedä kukaan.
Moi!
Kun suhteen kiemurat rassaa mieltä ja pää on kuin haminan kaupunki, ihminen kaipaa jotain henkireikää (vertaistukea). Siksi on hyvä että olet kirjoitellut tänne. Siitä on monille apua ja luulen että myös sinulle, asioiden jäsentelynä mielessä kun ne kirjoittaa ja lukee kirjoittamansa, ja vastausten muodossa. (näin kävi ainakin itselleni). Terapeutti nimeltä palstalaiset! :)
Sait myös sekavia/ilkeitä kommentteja, mutta huomaan sulla kyvyn suodattaa ne ja jättää omaan arvoonsa. Hyvä!
"Häpeän sitä, että olen sotkenut itseni tällaiseen kuvioon.."
Teitä on kaksi teidän tilanteessa, häpeän voi siis ainakin puolittaa. Tai kannattaako hävetä ollenkaan, sillä elämässä tapahtuu..
Ja kun tapahtuu, siitä oppii, mutta sen oppimisen arvon näkee usein vasta hiukan myöhemmin. Tsemppiä joka tapauksessa, mitä ratkaisuja teetkin.- ap.
yxex kirjoitti:
Moi!
Kun suhteen kiemurat rassaa mieltä ja pää on kuin haminan kaupunki, ihminen kaipaa jotain henkireikää (vertaistukea). Siksi on hyvä että olet kirjoitellut tänne. Siitä on monille apua ja luulen että myös sinulle, asioiden jäsentelynä mielessä kun ne kirjoittaa ja lukee kirjoittamansa, ja vastausten muodossa. (näin kävi ainakin itselleni). Terapeutti nimeltä palstalaiset! :)
Sait myös sekavia/ilkeitä kommentteja, mutta huomaan sulla kyvyn suodattaa ne ja jättää omaan arvoonsa. Hyvä!
"Häpeän sitä, että olen sotkenut itseni tällaiseen kuvioon.."
Teitä on kaksi teidän tilanteessa, häpeän voi siis ainakin puolittaa. Tai kannattaako hävetä ollenkaan, sillä elämässä tapahtuu..
Ja kun tapahtuu, siitä oppii, mutta sen oppimisen arvon näkee usein vasta hiukan myöhemmin. Tsemppiä joka tapauksessa, mitä ratkaisuja teetkin.Kiitos. Oikeastaan yllätyin siitä, miten hyvä keskustelusta muodostui. Sekavat kommentithan ilmaantuivat vasta siinä vaiheessa, kun keskustelu nostettiin otsikkoon. Yritän jaksaa lukea kaiken uudelleen joskus lähiaikoina.
ap. kirjoitti:
Kiitos. Oikeastaan yllätyin siitä, miten hyvä keskustelusta muodostui. Sekavat kommentithan ilmaantuivat vasta siinä vaiheessa, kun keskustelu nostettiin otsikkoon. Yritän jaksaa lukea kaiken uudelleen joskus lähiaikoina.
Asiat sisäistyy usein pikkuhiljaa. Oivallukset loksahtelee paikoilleen pienellä viiveellä. Luin nuorukaisena erään kirjan (carlos castaneda), kun luin sen aikuisempana uudelleen, oli kuin olisin lukenut uuden kirjan. Kirja oli pysynyt samana, käsitykseni maailmasta oli muuttunut :)
- ap.
yxex kirjoitti:
Asiat sisäistyy usein pikkuhiljaa. Oivallukset loksahtelee paikoilleen pienellä viiveellä. Luin nuorukaisena erään kirjan (carlos castaneda), kun luin sen aikuisempana uudelleen, oli kuin olisin lukenut uuden kirjan. Kirja oli pysynyt samana, käsitykseni maailmasta oli muuttunut :)
Olen huomannut saman. Joitakin kirjoja luenkin yhä uudelleen.
En harrasta näitä palstoja lainkaan, mutta sattumalta klikkasin, kun on tullut tunnettua erikoinen mies aikoinaan. Kuvittelin pitkään, että kirjoitit ap. hänestä! Ahmin viestisi, koska harvoin saa lukea niin punnittua, analyyttistä, empaattista, sivistynyttä tekstiä niin hyvällä suomen kielellä! Kiitos ap!
- ap.
Kiitos! Enpä minäkään näitä palstoja ole kovin paljon seuraillut ja nytkin vain tulin katsomaan, olisiko joku vielä kommentoinut jotakin. Sinun kommenttisi lämmitti mieltäni kovasti - etenkin kun olen tuntenut itseni aikamoisen surkeaksi viime aikoina.
Ansaitsisit kunnon hyvän miehen! Olen luopunut miessuhteista jo vuosia sitten tyystin, kun pettymys ja paha mieli alkoivat olla hallitseva olotila. Mutta ei äiti-tytärsuhdekaan helppo ole, päinvastoin, ainokaista äitiään ei voi jättää, vaikka tilanne olisi mikä!
- ap.
Joskus itsekin ajattelin ansaitsevani kunnon hyvän miehen, mutta vuosien mittaan olen luopunut tiukimmista kriteereistäni. Kaiken kaikkiaan olen elämäni aikana tavannut ehkä vain pari miestä, jotka olisivat täyttäneet vaatimukseni. Heistä toinen oli kiinnostunut minusta, mutta valitettavasti hän ei vedonnut minuun eroottisesti. Nyt hänkin saattaisi kelvata ja jopa kiinnostaa, jos ei olisi jo sitoutunut omalla tahollaan.
Ongelma ei tietenkään ole (pelkästään) miehissä vaan itsessäni. En ole helppo kumppani. Olen ulkoisten seikkojen takia saanut miesten huomiota enemmän kuin kylliksi, mutta moni on myös pettynyt ja perääntynyt tutustuttuaan paremmin ominaisuuksiini. Erityisesti ne kunnon miehet ovat saattaneet välttyä suuremmilta murheilta elämässään, minkä vuoksi rosoisuuteni on heille liian raskas kohdattavaksi. Usein tuntuu, että osoitan välittämistä parhaiten pysymällä loitolla. Ja tämä koskee suhdettani lähes koko ihmiskuntaan.
Oletko saanut rosoisuutesi perimässä vai elämänkoulussa? Vai oletko harvinaisen krittinen itseäsi kohtaan? Viimeinen lauseesi koskettaa, koska olen parisen vuotta tuntenut juuri noin. 7 vuotta sitten päätin mennä tulta päin ja ryhtyä yltiösosiaaliseksi. Seurasi kasvava ahdistus ja lopulta halu vetäytyä mahdollisimman paljon yksin omaan luolaani. Siitäkin tulee syyllinen olo, etenkin kun moitteita on tullut.
- ap.
Osa rosoisuudesta on varmasti peräisin jo edellisiltä sukupolvilta, mutta kaikenlaista kolhua on tullut matkan varreltakin lapsuudesta lähtien.
Ihmiset tietysti moittivat epäsosiaalisuudesta, mutta minun tapauksessani jotkut ovat myös ottaneet etäisyyttä minuun. Yksi peruskokemuksistani elämässä on se, miten vaikeaa on löytää edes yhtä ihmistä, jonka kanssa todella viihtyisi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että olemme tulleet tämän keskustelun päähenkilön kanssa poikkeuksellisen hyvin toimeen lähes aina, kun vain olemme tavanneet. - 12+8
ap. kirjoitti:
Osa rosoisuudesta on varmasti peräisin jo edellisiltä sukupolvilta, mutta kaikenlaista kolhua on tullut matkan varreltakin lapsuudesta lähtien.
Ihmiset tietysti moittivat epäsosiaalisuudesta, mutta minun tapauksessani jotkut ovat myös ottaneet etäisyyttä minuun. Yksi peruskokemuksistani elämässä on se, miten vaikeaa on löytää edes yhtä ihmistä, jonka kanssa todella viihtyisi. Edelleenkin olen sitä mieltä, että olemme tulleet tämän keskustelun päähenkilön kanssa poikkeuksellisen hyvin toimeen lähes aina, kun vain olemme tavanneet.Oletko aito ketjun aloittaja?
- ap.
12+8 kirjoitti:
Oletko aito ketjun aloittaja?
Kyllä. Sitä tosin taitaa olla mahdotonta todistaa mitenkään. Kysyitkö jostain erityisestä syystä?
- 20+10
ap. kirjoitti:
Kyllä. Sitä tosin taitaa olla mahdotonta todistaa mitenkään. Kysyitkö jostain erityisestä syystä?
Joku vaisto sanoo, että et ole aloittaja. En osaa tarkemmin selittää.
- 8)
20+10 kirjoitti:
Joku vaisto sanoo, että et ole aloittaja. En osaa tarkemmin selittää.
epäluuloinen persoonallisuus...
- no tuota
20+10 kirjoitti:
Joku vaisto sanoo, että et ole aloittaja. En osaa tarkemmin selittää.
Kävi itsellänikin mielessä tuo, onko kirjoittajana sama ihminen. Luultavasti on.
Jatko vaikuttaa tyyliltään samanlaiselta, mutta jonkinlainen hienoinen ero on kuitenkin ajatusten esittämisessä. Aloittaja näyttää toistakin puolta itsestään, vaikka se ei varsinaisesti ole ristiriidassa ensimmäisen esitetyn puolen kanssa. Ei vielä sinänsä raskauttava todiste epäilyille. - ap.
no tuota kirjoitti:
Kävi itsellänikin mielessä tuo, onko kirjoittajana sama ihminen. Luultavasti on.
Jatko vaikuttaa tyyliltään samanlaiselta, mutta jonkinlainen hienoinen ero on kuitenkin ajatusten esittämisessä. Aloittaja näyttää toistakin puolta itsestään, vaikka se ei varsinaisesti ole ristiriidassa ensimmäisen esitetyn puolen kanssa. Ei vielä sinänsä raskauttava todiste epäilyille.En ole katsonut tarpeelliseksi kertoa niin paljon itsestäni, mutta tietysti tässä on koko ajan ollut oma persoonani toisena osapuolena. Keskusteluun osallistui muutama muukin "ap.", joten ymmärrän hyvin, että lukijat eivät välttämättä ole pysyneet perässä siinä, kuka kukin on.
On paradoksi, että ihmisen, joka sanoo noin perustavanlaatuisen tärkeitä asioita elämästä ja ihmisistä, täytyy olla nimetön ja kasvoton. Jos juttelisimme reaalimaailmassa, et luultavasti voisi olla noin avoin. Siksi emme myöskään tiedä, ajatteleeko valtaosa ihmisistä salaa kuten sinä ja minä.
Jospa sinun on sittenkin yritettävä ylläpitää välejä tähän mieheen. Mikä on tilanteenne nyt?- ap.
Voisin kuvitella, että moni elää onnellisuusharhassa uskoen, että muut ovat elämässään ja ihmissuhteissaan onnellisempia. Olen joskus kokenut jonkinlaista yhteyttä ihmisiin, jotka ovat paljastaneet olevansa sosiaalisesti köyhiä tai rajoittuneita. Itse seurustelen ihmiskunnan kanssa lähinnä kirjallisuuden kautta: istun enimmäkseen kotona lukemassa kirjaa. Usein ihmettelen, kuinka paljon kirjoittajan on täytynyt viettää aikaa yksinäisyydessä suodakseen nuo hetket minulle. Toisaalta voisi kirjoittajakin ihmetellä, jos tietäisi, millainen ihminen valitsee hänen kirjansa esimerkiksi miesseuran sijasta. Tosin ainakaan mieluista miesseuraa ei todellisuudessa noin vain valita.
Yritin olla "mieheni" kanssa oma-aloitteinen ja ilmoitin hänelle tässä eräänä iltana, että olen menossa käymään hänen luonaan. Sain vastauksen, että hän olisi kotona vasta puolenyön jälkeen. En tiedä, tarkoittiko hän odottavansa minua vielä siihen aikaan, koska sen jälkeen sain vain pari varsin kryptistä viestiä. Niinpä tapaaminen jäi ja tilanne on epäselvä. Mietin, mitä tekisin seuraavaksi. Ehkä pitäisi vain jättää juttu sikseen.
Eräänlaisen kirjan sait tästä aikaiseksi! Palstahistorian pisin ja luetuin aloitus, joten onneksi olkoon ihminen nimeltä nimetön nainen :)
En tiedä, miten näiden palstojen käy, lopetetaanko, kun asia otsikon alla on muuntunut muuksi, vai annetaanko vain hiipua pois. Joka tapauksessa on ihana tietää sitten joskus, kun istun kotona lukemassa ja tuntuu yksinäiseltä ja hylätyltä, että toisaalla istuu (luultavasti nuorempi) nainen, jolla on saman tyyppinen elämän kulku, eri syistä tietenkin, ja hämmästyttävän saman tapainen ajattelu kuin itsellä. Lohduttavaa yhteisöllisyyttä nimettömänä ja kasvottomana.
- ap.
Tämähän on melkein parasta yhteisöllisyyttä, mitä onkaan. Haluaisitko muuten kenties kirjoitella sähköpostitse (mutta nimettömänä) kanssani?
Yxex, kiitos onnitteluista.
Mieluusti. Olisiko sinulla olemassa valmiiksi anonyymi osoite, jonka voisi printata tänne?
- ap.
Voit kirjoittaa tällaiseen osoitteeseen jättämällä osoitteesta kaikki numerot ja välilyönnit pois:
978tuntem aton529na inen643 @ hush mail . me
- gruabvufjdhbal
Sama aloittaja kummassakin ketjussa. Vai mitä? Ei voi olla noin samanlaiset tarinat muuten. Taitaa olla joku huomionkipeä ihminen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10214519 Huomio NN! Yritin vaihtaa sen emailini salasanaa ja nyt en pääse sinne sisään lainkaan! Yritän järjestää tänään kuntoon, mutta pelkään pahinta! Pidä peukkuja! Voi hyvin!
Ketjusta on poistettu 11 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 881224
Asiallinen lähestyminen
Mitä on asiallinen lähestyminen?? Tietääkö tai tajuaako kukaan, varsinkaan miehet??? Eilen NELJÄNNEN kerran jouduin isk1511036En tiedä..
Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse60770Jennika Vikman avoimena - Isosisko Erika Vikman ohjeisti napakasti Tähdet, tähdet -kisaan: "Älä.."
Jennika ja Erika - niin ovat kuin kaksi marjaa! Ilmeiltään, ääneltään ja eleiltään hyvinkin samanlaiset - toinen on kyll14720Ai jaa sinä oletkin ahnas
Ja romanttinen luonne, nyt vasta hiffasin että olet naarastiikeri. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.107688Vedalainen metafysiikka
Termi ”metafysiikka” kuuluu Aristoteleelle. Metafysiikka tarkoittaa ”fysiikan jälkeen” eli tietoa siitä, mikä on tavalli287685- 60684
Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?
Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?36628En oikeastaan usko että sinä tai kukaan
Olisi oikeasti ihastunut tai rakastunut. Se on joku harhakuva joka minusta miehestä syntyi. Ja kun se särkyy, niin "tunt42624Viime yönä mietin paikkoja luonnossa, missä olen kulkenut
kävellyt ja ikävöinyt, ja ollut niin yksin. Monet kerrat. Ne palauttavat mieleeni sinut ja sen, kuinka kipeää on se kaip57612