Wanhan ajan Joulumakkara

Eipä tästä niin kovin monta vuottaole,
kun tehtiin virolaista wurstia kotona.
Suolia saatiin tilaamalla kaupan liha-
mestarilta. Tuo peruna korvattiin ohra-
ryyneillä.
Ja se olikin Joulun kohokohta.

Ohraryynit muistaakseni oli meidänkin joulumakkaroissa.
Isä oli lihamyllyn pyörittäjä, maistaja ja maustaja, siinä possu muutti muotoa.
Saunassa savustettiin ja palvattiin, olihan se pitkä prosessi vaan en muista syöneeni niin hyvää lihajalostetta kuin silloin lapsena.
Keväällä sitten ilmakuivattua ja sekin oli harvinaista herkkua, pitkälle omavaraistaloutta ja maistuvaa.
Ennen ilmakuivausta liha pidettiin kuivasuolassa koko talven.
Nyt kaikki maistuu samalta on se mitä makkaraa vaan, vai onko sitä iän myötä tullut vaativammaksi.

Tuostahan sain idean makkarantekoon kotikonstein. Samanlaiset ovat kokemukset lapsuuden kodista teurastuspäivien herkuista. Tarkkaan käytettiin possu sisäelimineen ja ihan ensimmäiseksi lasketusta verestä paistettiin veriohukaiset.
Tässä ohjeita jopa joulumakkaroiden tekoon. Hallin lihaliikkeistä saa varmaan tilaamalla suolta.

Joulumakkaran tekoon en ole osallistunut, mutta olen saanut edesmenneen tätini valmistamaa , oi mitä herkkua !

Tähän aikaan olen ennen ahertanut hirvisaaliin kimpussa, mutta jo kauan on ammattilainen paloitellut ruhot, jauhanut osan , merkinnyt pakkaukset ja pakastanut valmiiksi. Hirvipeijaisissa olen joskus hirvi-possu -makkaraa maistellut, aina on myös kunnon hämäläistä sahtia tarjolla.

Minun syksyinen joulun aikaan jätettävä herkkuni on rommiruukku. Sen voi aloittaa jo kesällä marjoista ja täydentää pitkin kesää ja syksyä. Marjojen ja hedelmien väliin ruukkuun tai lasipurkkiin laitetaan sokeria ja lopuksi rommia niin paljon että kaikki peittyy. Ruukullisen voi tehdä myös yhdellä kertaa ja pelkästään marjoista tai paloitelluista hedelmistä. Tämä on myös bravuurijoululahjani muutamalle tärkeälle ihmiselle ;). Herkku on parhaimmillaan joulun aikaan aikuisten jäätelöannoksissa, liemen voi nauttia sellaisenaan. Lapset aina kiusoittelivat, että isi ja äiti syövät ensin paistia ja sitten juovat lientä, kuten tip-tap -joululaulussa.

Kyllä minäkin tuon Joulumakkaran muistan, asuinhan maalla, sika kasvatettiin ja jouluksi teurastettiin. Tuo valmistus oli varmaan vähän erilaista eripuolilla suomea, ohraryynejä meilläkin laitettiin perunoita sipulia ja sitä sianlihaa joka oli teurastettu,varmaan monenlaisia mausteita ja niihin putsattuihin siansuoliin laitettiin sillä sarvella, samalla sarvella tehtiin myös reikä reikäleipään. Varmaa on, se oli parasta makkaraa mitä silloin sai.
Muistaakseni meillä makkara paistettiin leivin uunissa
Nykymakkaroita on satoja lajeja, eihän niistä helpolla löydä sitä parasta.
Syöty on useita kertoja sota-aikana ja sen jälkeen.
Late.

Tuo salamityyppinen makkara on paljon työläämpi valmistaa, kun silavan joutuu tosi terävällä veitsellä leikkaamaan ensin tikuiksi ja sitten pienen pieniksi kuutioiksi, jotta ne jää näkyviin savustaessa. Kovin aikaa vievää, joten jätin sen yhteen kertaan:)

Maksapasteijaa olen kyllä tehnyt itse ja antanut joululahjaksi, sen valmistaminen ei kovin mutkikasta ole. Sianmaksa sopii siihen erinomaisesti, jauhettuna anjovisfileiden ja sipulin kanssa. Mausteilla ja kermamaidolla ja parilla kananmunalla tulee löysähkö taikina uunissa kypsennettäväksi.

Poikani on perinnettä jatkanut ja hauskaa on saada silavalla päällystetty nätti pasteija jouluksi:D

Nykyään olen luopunut muista maksatuotteista itsetehtynä, mutta Lorenan* antama maksalaatikkoresepti on meillä
arvossaan yhä.

Heinolan Heilassa on lähiruokatori, josta saa mehevää hirvimakkaraa. Ostettiin ihanaa mansikkaviiniäkin, ei tosin hirvimakkaran kyytipojaksi, siihen käy tuhti punaviini tai olut.