Onko kellään kokemusta vastaavasta: takana lapsettomuutta, hoitoja, masennusta ja tuskaa useita vuosia. Sitten tulee PLUSSA-tulos ja lapsikin peräti syntyy ihan oikeasti ja olet onnesi kukkuloilla. MUTTA:tunnet edelleen olevasi jotenkin "lapseton" identiteetiltäsi???
Itselläni tämä ongelma. Vaikka tyttäreni on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja olen hänestä ikionnellinen, en voi unohtaa lapsettomuuskärsimyksen vuosia ja katkeruutta esim. sellaisia ihmisiä kohtaan jotka tekee abortteja tai valittavat vahinkoraskauksista.
Tuttavapiirissä sellaisia jotka esim. jo useita poikia saatuaan kuvittelevat, että "kyllä se viides on tyttö!, tai että niin kauan tehdään vauvoja että tyttö saadaan..."
Ja niin edelleen...
Olenko ihan kahjo vai onko kellään samankaltaisia tunteita?
Tyttäreni on 4kk ikäinen ja saanut alkunsa IVF-hoidolla(PAS).
Itselläni tämä ongelma. Vaikka tyttäreni on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja olen hänestä ikionnellinen, en voi unohtaa lapsettomuuskärsimyksen vuosia ja katkeruutta esim. sellaisia ihmisiä kohtaan jotka tekee abortteja tai valittavat vahinkoraskauksista.
Tuttavapiirissä sellaisia jotka esim. jo useita poikia saatuaan kuvittelevat, että "kyllä se viides on tyttö!, tai että niin kauan tehdään vauvoja että tyttö saadaan..."
Ja niin edelleen...
Olenko ihan kahjo vai onko kellään samankaltaisia tunteita?
Tyttäreni on 4kk ikäinen ja saanut alkunsa IVF-hoidolla(PAS).
Vastaukset 8
Vanhimmat
minulla vain on jo kaksi IVF tyttöä ja vanhempi on jo 14v.
ja silti, edelleen... olen lapseton.
kyllä se odotus, pettymykset kuukausittain ja hoidot vaatimuksineen jättävät jälkensä.
juuri äskettäin käly kertoi saavansa kolmannen joulun alla. ja minä tunnistin itsestäni KATEUDEN. miksi hän saa heti, joka kerta kun haluaa? miksi minun täytyi mennä hoitoihin? oi, miksi?
puhumattakaan niistä lapsista jotka mainitsit: abortoidut, alkoholistien, narkkarien jne.. ei-toivottuina syntyneet.
tämän tunteen kanssa vain joutuu elämään. uskotaan, että se antaa myös kateuden ja huonommuuden tunteiden lisäksi myös VIISAUTTA JA VOIMAA rakastaa omaa ja niitä muitakin lapsia. kun aina muistaa että lapsi on LAHJA ei itsestäänselvyys.
itselläni on kaksi lasta, jotka ovat saaneet helposti alkunsa. Ensimmäinen oli tiedostettu "vahinko" ja toisen sain silloin kun itse halusin eli "sain" lapsilleni sen ikäeron mitä olin suunnitellut. Mutta mutta, nyt haluaisin kolmannen ja ajattelin milloin haluaisin lapsen syntyvän,suunnittelin mihin aikaan tulen raskaaksi, mutta eipäs se enää niin käynytkään. Yli vuosi on yritetty. Nykyään ajattelen lapsistani että he ovat minulle armosta suotu eikä minun omia suunniteltuja tekoja.
Niinhän se taitaa olla että pitää vaan yrittää nieleksiä se kateus ja katkeruus ja nauttia siitä ihmelapsesta, kun sellaisen kerran on vihdoin saanut. Monta kaverisuhdetta on vaan mennyt "happamaksi" tässä prosessissa, se on harmi:o(
Mietin vielä tuota identiteetti-asiaa; olenko itse aiheuttanut erään(ennen "parhaana" pitämäni) ystävän viilenemisen minua kohtaan?
Kun olin pahimmassa kriisissäni(hoidot epäonnistuneet, runsaat sivuvaikutukset IVF-hoidosta joka meni pieleen, masennus ja yleinen v..tus kaikkia lapsellisia kohtaan), ystäväni tuli vahingossa raskaaksi ja suunnitteli jopa aborttia.
Päätti kuitenkin miehensä kanssa pitää lapsen ja on nyt ns."uhrautuva unelma-äiti" eli ei pidä enää yhteyttä kavereihin koska vauva tarvitsee äitiään jne. Kaikki aika kuluu 7 kk lapsen kanssa, lapsi ei ole ollut koskaan edes hoidossa!
En ole koskaan ääneen arvostellut hänen valintojaan tms, mutta puhuin avoimesti ahdistuksestani ja siitä, kun hoidot menivät männikköön ja meille annettiin alle 5% mahdollisuudet onnistua rankimmillakin hoitomuodoilla(IVF ja PAS, joka sitten onnistuikin kaikkien yllätykseksi)
Onko ihmisten noin vaikea kohdata ahdistusta, vai onko niin ettei tämä ystäväni mikään OIKEA YSTÄVÄ ollutkaan?
Heippa!
Oli ihan pakko kirjoittaa pieni kommentti aiheeseen liittyen, vaikka en lapseton olekkaan. Me saimme pienen tyttäremme rv 25, vuoden yrittämisen jälkeen eli suhteellisen nopeasti. Olemme 30-vuotiata. Syy ennenaikaisuuteen jäi hämärän peittoon. Lapsemme on kuitenkin vakavasti sairas ja sisaruksia emme hänelle enää saa muuta kuin koirasisaruksia...Tuttavapiirissä on muutama lapsettomuus"helvetin" läpikäynyt pariskunta, ja tulen todella surulliseksi monesti kun minulle sanotaan, että te sentään saitte lapsen. Niin olen onnellinen pienestä Aadastamme, mutta miten ihmisistä (ei kaikista) tulee niin sokeita, ettei heillä ole kykyä nähdä myös sitä että lapsettomuus ei ole ainoa ongelma, vaan on myös meitä jotka kyllä tulemme raskaaksi, mutta kaikki ei menekkään niin vaaleanpunaisesti. Avatkaa silmänne kukaan EI kukaan ihminen ei elämässään takuulla pääse helpolla! Anteeksi, jos kirjoitukseni loukkasi jotakuta tarkoitus on vain avata eri näkäkantoja!
Tuo on totta, että lapsettomuustuskan kurimuksessa monet ajattelevat kateellisena että kunhan vaan on se lapsi, olkoon vaan mitä ongelmia.
Eihän se tietenkään niin ole vaan jos lapsi on sairas niin se on vanhemmille todella vaikeaa- niin ihana asia kun lapset kuitenkin ovat-kaikesta huolimatta.
Muistan itsekin ajatelleeni pahimpina aikoina että kunhan vaan saisin sen lapsen niin mikään ongelma ei minua enää masentaisi.
Kun keskostyttömme syntyi elottomana vedettömästä kohdusta hätäsektiolla, olin täysin eri mieltä.
Mutta yhdessä asiassa olen kanssasi eri mieltä, arvoisa edellinen kirjoittaja. On olemassa ihmisiä, jotka ovat päässeet elämässään niin helpolla että heidän mielestään suurin mahdollinen vaikeus on se että avaimet unohtuu kotiin töihin lähtiessä...nimimerkki lähipiiristä löytyy.
Niitäkin ihmisiä täytyy vaan ymmärtää, he eivät ymmärrä meitä:o(
Kaikkea hyvää teille ja pikku Aadallenne!
kerroit, että sinulta puuttui lapsivesi..
minä olin seurannassa vk:t 8-40 kun nuorin takertui seulaan lapsiveden puuteen/vähäisyyden johdosta. vk.30 lapsivettä kuitenkin alkoi muododtua ja kaikki meni lopulta normaalisti.
onko sinulle selvitetty, onko tämä kyseinen ongelma jotenkin näihin keinoalkuisiin raskauksiin liittyvää? minä jäin ihan tiedon puutteeseen asia ympäriltä.
Kyllä mulla oli lapsivettä raskauden 27 4 viikolle asti ihan normaalisti, vedet menivät silloin. Jouduin täydelliseen vuodelepoon ja tyttäreni syntyi rv30 1, koska tulehdusarvoni kohosivat yli 250;n. SE johtui veden menosta.
Mutta veden aikaisella menolla ei kuulemma ollut mitään tekemistä IVF-raskauden kanssa, se on kuulemma suhteellisen yleistäkin, mitä en tiennyt!
Sairaalassa huonekaverillani oli vedet menneet rv22, ja tullessani sairaalaan hänellä oli jo rv26 menossa. Sekin lapsi syntyi myöhemmin terveenä.
Nämä asiat ovat lääkärin mukaan sellaisia, joille ei itse voi mitään vaikka kuinka yrittäisi. Syytin itseäni ties mistä asioista kun olin varma että aiheutin itse veden menon.