Suomen Kuvalehti (13.10.2011) Kertoo kuinka Suomen kouluissa erityisopetuksen osuus on Euroopan huippuluokkaa.
Jutussa haastateltu erityispedagogi kertoi kuinka erityisopetus on lasten eriarvoistamista josta on tehty sankaritarina.
Jutussa haastateltu erityispedagogi kertoi kuinka erityisopetus on lasten eriarvoistamista josta on tehty sankaritarina.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Miten erityisopetus voi olla eriarvoistamista? Minun erityislapseni ei opi asioita samalla tavalla kuin ns. terveet lapset ja häntä joudutaan opettamaan eri tavalla ja opetustahti paljon hitaampaa kuin yleisopetuksessa. En ole missään vaiheessa kokenut että lapsi on toisiin nähden eriarvoisessa asemassa vaan lapsi saa juuri sellaista opetusta jota hän tarvitsee oppiakaseen asioita.
Erityisopetus on lapsen tulevaisuuden tuhoamista. Erityisopetuksesta saaduilla papereilla on hyvin vaikea päästä mihinkään jatko-opetukseen tai normaaliin työpaikkaan. Erityisopetus ajaa lapselle köyhää tulevaisuutta työttömänä tai tukityöllistettynä hanttihommissa.
Juhlapuheissa kyllä puhutaan kuinka erityisopetus olisi ainut vaihtoehto jolla lapsi saadaan yhteiskunnan normaaliksi jäseneksi. Ihankuin erityisopetus olisi kuntoutusta sairaudesta, vaikka oikeasti se on syrjäyttämistä.
Oletko koskaan itse ollut erityisoppilas? Eikö sinua arsytä kun kaikki muut töllöttää sinua aina kun tunnistavat sinut erityisoppilaaksi? Erityisopetus on kuin poltinmerkki oppilaan otsassa.
Tilastojen mukaan erityisopetuksessa oli vuonna 2010 8,5% Suomen peruskoulun oppilaista.
http://www.stat.fi/til/erop/2010/erop_2010_2011-06-09_tie_001_fi.html
Kreikassa, Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa erityisopetuksen osuus oli alle prosentin. Suomen korkea osuus on poliittinen valinta; takavuosina kunta sai jokaisesta erityisoppilaasta 50% korotettua valtionosuutta. Valtionosuus on valtion kunnalle maksama tukiainen jokaista oppilasta kohden. Kun korotus poistettiin, kasvu taittui. Sveitsissä valtionosuuden korotuksen poisto aiheutti erityisopetuksen osuuden laskun.
Miten muuten voisi selittää huomattavat alueelliset erot niin Euroopan kuin Suomenkin sisällä?
Erityisopetus on pääosin aiheetonta. Tietysti sokeat ja kuurot eivät pysty seuraamaan normaalia kouluopetusta, mutta heidän osuutensa on hyvin pieni.
Kreikka, Italia, Espanja, Portugali...
Eivätkö kellot soi päässäsi, "Matti"?
Olet joko liikkeellä trollimielellä tai sitten vain täysin pihalla koulujen arjesta.
Oleko sinä tehnyt paljonkin opettajan työtä vai mihin havaintoihin perustat mielipiteesi?
Oletko tutustunut koulujen arkeen ja oletko selvillä siitä, miten nykyresursseilla kyetään erilaisten oppijoiden tarpeisiin vastaamaan?
Älä ala julistamaan, vaan kerro se, milla tavoin koulu käytännössä hoitaa kaikki oppilaat samoissa luokissa, KUN lisäresursseja EI tipu.
Tiedän ettei lapseni tule koskaan menemään lukioon eikä valmistu mihinkään hienoon ammattiin. Lukio ja hienot ammatit voitaisiin unohtaa siinäkin tapauksessa ettei hän olisi erityisopetusta saanut. Erityisopetuksen avulla hän sentään oppii lukemaan ja jollain tavalla laskemaankin joten ehkä toivossa on saada jonkinlainen työpaikka. Paikka jossa selviää kädentaidoilla ja "järkeä" ei niin kamalasti tarvita.
Nykypäivänä erityis- ja ns. tavan oppilaat opiskelevat monissa paikoissa samassa luokassa. KOuluista ovat pienryhmät hävitetty ja erityiskoulujakaan ei taida olla enää kuin suuremmissa kaupungeissa jos sielläkään. Jokaisessa koululuokassa on muutama erityisoppilas ja ei heitä kukaan töllää. Ihan samanlaisia kavereita he ovat kuin muutkin luokkakaverit.
On tavatonta tuhlausta kun aika ja resurssit menevät ihan muuhun kuin niiden opettamiseen, jotka haluaisivat oppia.
Olen kanssasi ihan samaa mieltä. Kun integrointi tehtiin, olisi pitänyt huolehtia tarvittavista resursseista.
Toivoin, että avaaja "Matti" tulisi käymään tämän keskustelun loppun saakka. Olisi kiinnostunut kuulemaan häneltä vaihteeksi vastauksia julistuksen sijaan.
Kauheeta leimautumista ne kehari luokkalaiset sielä huutaa ja kiljuu ympäri koulua, siinähän ne muutki sit luulee et toi on samanlainen ku muut kiljuu sielä ja on ihan hullua porukkaa... -.- itselläni ei ole minkään laista luku-häiriötä tai matematiikka juttuja ja tuo erityisluokka vei mun taidot matematiikasta kun piti ottaa joku helpotettu kirja kun kaikki muutki ottaa, niin en enää osaa haastavia laskuja kiitokset (ERITYISLUOKALLE) -.-.
Jouduin erityisluokalle sen takia koska käyttäydyin huonosti opettajia kohtaan, ja veikkaan että huono-käytös johtui, perheestä vanhemmat eronneet ja kaikenlaisia riitoja on ollut ja eskarissa ei mikään laista kuria ollut esim sain monta kertaa verta nenästä kun joku hullu kakara löi heti jos pisti vastaan...Mutta haluisin tietää että vaikuttaako tuo (erityisluokka) mitenkään työn-saamisessa tai opiskeluun hakemisessa, huolettaa nimittäin aika helevetisti tämä asia :l...
Jaa a mihin tota tekstiäkatos. no kuiteski niin mun Elämäst on tullu pelkkää paskaa kun jouduin erityisluokalle...
Nyt kyllä Matti höpöttelee omiaan.
Uudet erityisopetuslait sijoittavat - luultavasti Matinkin toiveiden mukaisesti? - käytännössä KAIKKI oppilaat samaan ryhmään.
Omassa kunnassani resurssit eivät ole muutoksen myötä lisääntyneet. Pikemminkin on käynyt niin, että resursseja on otettu pois!
Lakiuudistuksen piti tuoda mukanaan resursseja kouluihin - resurssiopettajia, avustajia, tuntikehystä... Toisin näyttää käyvän.
Minua hämmästyttää suuresti, että tavallisten, koulunsa ja muutkin asiansa kunnolla hoitavien lasten vanhemmat eivät äänekkäämmin vaadi, että koulussa olisi työrauha ja normaaleilla lapsilla mahdollisuus oppia niin hyvin, kuin rahkeet kestää.
Työrauha ei useinkaan ole opettajasta kiinni. Se on kiinni siitä, että normaalien lasten joukossa yhä eneneväsä määrin on niitä, jotka eivät anna työrauhaa sen enempää opettajalle kuin muille oppilaillekaan.
Koulu on varmaankin suomalaisessa yhteiskunnassa ainoa työpaikka, jossa ei kertalaakista - tai yhden varoituksen jälkeen - poisteta työympäristöstä niitä k-päitä, jotka jatkuvasti sabotoivat toisten sydänverellään ja perheelleen leivän ansaitakseen tekemää työtä.
Me kaikki kunnollisten lasten vanhemmat, pitäkäämme kiinni omista ja ennen kaikkea lastemme oikeuksista!
Koulun ongelma on se, että erilaisten oppijoiden mahduttaminen samaan yhteisöön ei onnistu helposti kuin vain paperilla. Jos homma aiotaan kunnialla toteuttaa, tarvitaan lisäresursseja. Niitä tarvitaan paljon, ei vähän.
Suomessa on toteutettu uudet erityisopetusta koskevat lainsäädännöt suuren hiljaisuuden vallitessa. Ihmettelen suuresti, ettei OAJ ole tämän asian suhteen suorittanut työtään paremmin.
Käytännössä uusien lakien idea nimenomaan ON sijoittaa käytännössä kaikki oppilaat samoihin luokkiin. Ajatus on todella kaunis, mutta siis vain paperilla. JOS ja KUN kaivattuja lisäresursseja ei tule, seuraukset ovat ikävät - monille tahoille.
Kun olen ollut koulutuksissa uuden lain tiimoilta, kouluttajat ovat todenneet, että uusi laki on OPPILASKESKEINEN. Sitä se epäilemättä on. Se oppilaskeisyys vain ei valitettavasti kohdistu niihin oppilaisiin, joilta opettajan huomio on pois.
Kouluttajilla ei ollut myöskään hajuakaan siitä, millä tavoilla uudistukset rahoitetaan. Sikäli tämä uudistus on historiallinen, että UPEAT opetusministerimme eivät millään tavoin ole luvanneet järjestää rahaa valtiolta. Kunnilla löysiä tunnetusti EI ole.
Mitä tästä seuraa? No se, että oppilaat toden totta ovat lähikoulujen ihanuudessa. Pienluokat ajetaan vähitellen alas ja olivatpa ongelmat millaisia tahansa, helppoa puuttuminen ei ole. Käytännössä opetusta yksilöllistetään kovasti ja on olemassa peräti kolme (!) eri nimikettä, joilla oppilaan saamaa erityis- ja lisäopetusta hienosti määritellään. Jokainen niistä teetättää lisäksi opettajilla lisää paperityötä.
Seuraukset? Varsinkin tunnollisimmat opettajat ajautuvat burn outiin alta aikayksikön. Tulevina vuosina myös keskiasteen koulut saavat tuta ihania vaiheita, koska numerot eivät olekaan uuden lain mukaan enää vertailukelpoisia! Jep - luit oikein. Erittäin todennäköisesti jokainen järkevä opettaja alkaa harkita alanvaihtoa.
No. Tätä haluttiin. Tähän on nyt päästy. Muistan täälläkin parisen vuotta sitten jonkun aiheesta intoilleen kanssa väitelleeni. Kaikki valittaminen oli hänestä vain opettajien laiskuutta.
No, sitähän tämä...
Suurin osa ns."erityislapsista" on vain kuritta kasvaneita kakaroita! Se että perse ei pysy ptuolilla eikä jaksa muka keskittyä on suuremmaksi osaksi kurin puutetta! Oli niitä erityislapsia ennenkin ,mutta ne pistettiin ruotuun remmillä! Hyvää terkisi nytkin!
Nykyopettajat saavat liian helposti laittaa lapset erityisopetukseen. Näin he pääsevät helpommalla kun pitää vain ne lapset jotka oppivat nopeesti.
Ei tarvi kun olla hiukan eloisampi oppilas, r- vika s- vika.. lukeminen kangertelee tai laskut ei mene heti kaaliin, niin opettajanmielestä lapsi on häirikkö ja apukoulun tarpeessa.
Näin opettajan ei tarvi kuluttaa aikaa kertaamiseen eikä heikompien oppilaiden tukiopettamiseen kun sysää ne apukouluun.
Vaikka oppilas selviytyisi muista aineista helposti tai heikosti, se ei ole eirityisluokan tarpeessa. Syyt pitää löytää syvemmälltä kuin hitaasta oppimisesta.
Ei meistä kukaan kävelemäänkään lähde samoihin aikoihin, jokainen tavallaan ja aikanaan.
Systeemi on kehitetty vaan kiusaneteoksi.
Olen täysin samaa mieltä.
On käsittämätöntä jos on ihan tavallinen terve lapsi, mutta tarvitsee
asian opetteluun vaikka tuplamäärän harjoittelua kotona ja sen turvin pärjää
kuten muutkin sitä ei millään hyväksytä vaan tyrkytetään väkisin muita tahoja eli
vanhempien tuki ei kelpaa.
EIKÖ TÄMÄ JUURI OLE SYSTEEMIN JA ILKEÄN OPEN MUKA HYVÄNTAHTOINEN TARKOITUS ETTÄ LAPSI VARMASTI ON
AINA ERILLAISEN LEIMAN OMAAVA?
TÄTÄ TAVATAAN JO ESKARISSAKIN
KANNATTAA MUISTAA ETTÄ VANHEMILLA ON OIKEUS PÄÄTTÄÄ
LAPSEN OPETUSSUUNITELTASTA EIKÄ MIHIN TAHANSA VOIDA
LASTA PAKOTTAA.
SELLAINEN LAPSI JOKA TARVITSEE ERITYISHOITOA PITÄÄ TIETENKIN SAADA SITÄ JOS VANHEMMAT MYÖS HALUAVAT JA OVAT SAMAA MIELTÄ
ANNETAAN LASTEN KEHITTYÄ OMAAN TAHTIIN JA VANHEMMAT TUKEMAAN OPISKELUA! ONNISTUU KUN PERHE PUHALTAA
YHTEEN HIILEEN...
KOKEMUSTA ON!
Asia ei oikeasti ole aivan noin yksinkertainen.
Jos luokassa jo on monia lapsia varustettuna suurilla oppimisongelmilla, luokka tarvitsee kovasti erilaisia tukitoimia toimiakseen. Avustajia, erityisopetusresursseja ym.
Niitä resurssdeja ei ole valitettavasti aina saatavilla.
Harva opettaja "haluaa", että lapsi saisi "erilaisen" leiman. Tilanne on pikemminkin se, että se "erilaisuus" ei myöskään katoa sillä, että sitä kieltäytyy näkemästä ja/tai hyväksymästä. Jos oppimisvaikeudet ovat todellisia, lapsi ei kenties kaikkea opi - halusipa ympäröivä yhteisö sitä miten paljon tahansa.
Jokainen lapsi oppii omaa tahtiaan. Toiset ovat keskimääräistä nopeampi, toiset hitaampia.
Kysymys on sitten siitä, kuinka paljon se ympäröivä luokka voi odottaa kunkin kehittymistä. Jos opppilaiden valmiudet ovat kovasti eri luokkaa, samaan yhteisöön heitä ei aina ole helppoa sijoittaa. Se sijoittaminen sitten todellakin vaatii resursseja. Jokainen ymmärtää sen, miten vaikeaa on vetää ryhmää, jossa osa on huippunopeita, osa taas erityistä tukea tarvitsevia. Lisäaikuisia luokkaan ei vain aina saa - lupaukset ovat valitettavasti vain lupauksia.
Uudet erityisopetuslait sijoittavat lähes kaikki oppijat samoihin yleisopetuksen luokkiin. Uutta todellisuutta voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Yksi näkökulma on opettajan jaksaminen. Yksi on enemmistön etu. Yksi on kunkin oppilaan etu. Siinä rajapinnalla sitten seikkaillaan.
JOS vaikeuksista kärsivä oppilas käyttäytyy asiallisesti ja tekee parhaansa, hänen "kypsymisensä" odottelu voi olla mahdollista. Jos tilanne on vaikea ja lapsi aiheuttaa luokkaan vaikkapa jatkuvia häiriöitä, myös muiden etu on PAKKO huomioida.
On päivänselvää, että tulevaisuudessa nämä asiat tulevat uusien lakien myötä olemaan yhä ajankohtaisempia. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, missä vaiheessa aletaan puhua niiden tavallisten oppilaiden oikeuksista.
juuri tätä tarkoitan että lapsi ei häiriköi, tekee parhaansa ja harjoittelulla
pysyy mukana niinkuin muutkin.
joskus vaan sattuu matkalle lastentarhanope tai koulunopettaja joka
liioittelee asiat mittaviksi, eikä edes ole valmis kuuntelemaan lapsen
omaakin halua pärjätä kun vanhemmat vielä tukena kannustamassa.
Mielummin sysätään niiden joukkoon jolla on oikeasti ongelmia, käytöshäiriöitä
ja kaikkea mahdollista.TÄLLÄINEN EI OLE OIKEA PAIKKA TAVALLISELLE
LAPSELLE.
VÄSYNEET OPET EIVÄT OLE AJATELLEET ETTÄ ON MEITÄ VANHEMPIA
JOTKA OSALLISTUVAT TALKOISIIN LAPSEN TUEKSI PARHAAN LOPPUTULOKSEN SAAMISEKSI.
OLEN TAVANNUT TÄLLAISIA VASTUUNTUNTOISIA OPEJA JOTKA
RYHTYVÄT YHTEISTYÖHÖN ILMAN ERITYISIÄ JUTTUJA VAAN
HARJOITUS TEKEE MESTARIN.ILO ON MONINKERTAINEN OPELLE,
VANHEMMILLE JA ENNENKAIKKEA SILLE TÄRKEIMMÄLLE, LAPSELLE!
LAPSI OPPII YMMÄRTÄMÄÄN ETTÄ KANNATTAA YRITTÄÄ,ON ITSETUNTO
KORKEALLA JA KATSE TULEVAISUUTEEN.
LAPSI SAA AJATELLA TEIN TÄMÄN JA TÄMÄ OLI MINUN PARHAAKSENI
JA NÄIN TÄSTÄ TULEEKIN INNOKAS TULEVAISUUDEN OPPIJA.
Tekstisi on hieman raskassoutuista lukea ja huutaminen - jatkuva isojen kirjainten käyttö - ei ole kohteliasta.
Loppupeleissä KAIKKI riippuu siitä, millaiset lapsen ongelmat ovat. Kodin apu auttaa tiettyyn pisteeseen ja tiettyyn ikään, mutta jossakin vaiheessa sillekin yleensä sitten stoppi tulee. Vanhempienkin jaksamisella on rajansa.
Nykypäivänä enin osa oppilaista sijoitetaan pienluokkiin oppimisongelmien takia. Ainakaan minulla ei ole kokemusta siitä, että ketään sijoitettaisiin niihin huvin vuoksi. Ongelmat ovat olleet todellisia ja merkittäviä niissä tapauksissa, jotka tiedän.
Nykypäivänä tilanne pikemminkin on se, että normaaliluokissa on oppilaita, joiden paikka se oikeastaan ei olisi. Joissakin tapauksissa vanhemmat eivät kykene näkemään tai hyväksymään ongelmia. Viime kädessä kärsijä on lapsi. Kun vaartimustaso on jatkuvasti liian korkea, itsetunto kärsii merkittävästi.
Lasten kyky "katsoa tulevaisuuteen" on vielä pitkälti teini-iän jälkeenkin rajallinen. Perspektiivi on lyhyt.
No, kuten sanoin jo tuossa edellä, tämä toiveesi nyt VARMASTI toteutuukin. Oppilaiden yksilölliset erot toden totta PYRITÄÄN ottamaan huomioon jopa arvioinnissakin oikein korostuneella tavalla.
"Ei tarvi kun olla hiukan eloisampi oppilas, r- vika s- vika.. lukeminen kangertelee tai laskut ei mene heti kaaliin, niin opettajanmielestä lapsi on häirikkö ja apukoulun tarpeessa."
Kukaan ei varmasti ole sijoittamassa ketään artikulaatiovirheen takia "apukouluun" - niitä ei edes enää ole! Valitettavaa on se, etteivät resurssit ainakaan minun kotikunnassani oikein edes riitä puheopetukseen.
Tukiopetusta annettaisiin mielellään, koska siitä hyötyvät kaikki osapuolet. Jopa opettajallekin siitä maksetaan kuules ihan PALKAA! Eniten hyötyisi oppilas, joka saattaisi pysyä mukana yleisopetuksessa.
Näkemyksesi on joko provosointia tai sitten vain äärimmäisen yksioikoinen ja sokea. Ongelma on se, että jos oppilas ei pysy mykana yleisopetuksen tahdissa, häntä on tuettava. Ja siihen ei resursseja näytä millään riittävän! Opettaja EI ole se taho, joka ne resurssit määrittelee.
Understand?
Apukoulu on sama kuin erityisopetus, nimi on vaan muutettu hienommaksi. Sisältö on sama, heikot pienenpään luokkaan, jossa opetus on yksilöllistä ja toteutetaan oppilaan omassa tahdissa ja tason mukaan.
Ihan samoin kuin ei vajaamielislaitos, on nykysin keskuslaitos tms. erityishoitolaitos...
Dementiasairas on nykyisin muistisairas...
Nimet vaihetaan mutta sisältö on sama.
Pienryhmiä saatikka apukouluja ei enää monessakaan paikassa ole. Kyllä erityisoppilaat on siirretty yleisopetuksen luokkiin ja tietyt aineet on sitten mukautettu vai mikä se termi nykyään lieneekään. Itse erityislapsen äitinä olen ajatellut myös näitä ns. tavallisia oppilaita ja taistelin lapselleni henkilökohtaisen avustajan. Avustaja helpottaa huomattavasti tilannetta ja rauhoittaa luokkaa huomattavasti. Tarvittaessa avustaja pystyy poistumaan luokasta lapseni kanssa jos tilanne menee liian vaikeaksi eikä lapsi millään pysy enää aloillaan. Näin turvataan muiden oppilaiden työrauha. Helpolla avustajaa ei kyllä saanut mutta riittävästi taistelutahtoa ja sitkeyttä niin tällä hetkellä ollaan aika hyvässä tilanteessa. Erityisopettajan tunteja myös riittävästi joten uskon että oma lapseni oppii ja samalla myös luokan muut oppilaat saavat tarvitsemansa opetuksen ja ennenkaikkea työrauhan.
Niin? Ja pointtisi oli?
Osa lapsista ei opi, ei hitaammin eikä nopeammin. Se on fakta. Ei opettaja voi käyttää 45 minuuttia jani-birgitan henkilökohtaiseen opetukseen, jos luokassa on 25 muuta oppilasta. Myös normaalitahtiin oppivilla on oikeutensa!
En nyt oikein ymmärtänyt nimimerkin "Tietoinen näistä" kantaa. Pitäisikö hänen mielestään pyörittää näitä hitaampia haittaamassa normaaliluokan etenemistä ja päästää heidät kerta toisensa jälkeen armovitosella? Vai pitäisikö heidät saada ryhmään, jossa henkilökohtaisten edellytysten mukaan eteneminen on mahdollista?
Höpön höpön!
Oppilaiden valtaosa on ollut sijoitettuna muiden sekaan jo aiemminkin. Käytännössä pienluokkia on ajettu alas Suomessa jo pitempään, koska ne ovat kalliita. Kaikessa on kysymys vain rahasta.
Erityisopetuksesta suurin osa annetaan aivan tavallisten luokkien ioppilaille. Erityisopetuksesta merkittävä osa on osa-aikaista. Oppilaat käyvät tarpeen mukaan erityisopettajan tunnilla ja se siitä.
KUN oppilaan ongelmat ovat merkittäviä, jotakin on tehtävä. Nykyisin on olemassa peräti kolme eri porrasta sille, mitä tehdään. Ensimmäisellä ja toisella portaalla opilasta EI yksilöllistetä. Hän siis opiskelee SAMOJA sisältöjä oppiaineissa kuin muutkin. Vasta sillä kolmannella portaalla yksilöllistetään oppilas jossakin tai joissakin oppiaineissa.
Mitä tästä seuraa? Jos luokassa on monta heikkoa oppilasta, opettajalla on siis periaatteessa yhdysluokka vedettävänään. Voi olla, että joku on vaikkapa matematiikassa yksilöllistetty kokonaan, toinen osin.
Pulma on se, että ihan normaalissakin luokassa on koko joukko oppilaita, joiden vierellä opettajan PITÄISI pystyä olemaan koko ajan. JOS avustajan saa, heidänkin tasonsa vaihtelee. Jotkut avustajista valitettavasti EIVÄT ole alansa huippua. Motivaatiokin voi olla olematon.
YRITETÄÄN edes pysyä asiassa.
Jännä että aina on oppilaassa vika, jos oppilas ei opi. Milloinkaan ei syytä etsitä siitä opettajasta, jonka opetuksella ne oppilaiden pitäis oppia!
Kyllä se on usein opettajissakin vika, muta eihän kukaan heitä kyseenalaista ei ei!!
MUTTA KUN, joku oppilas menestyy ja kaikki menee hyvin, niin KYLLÄ SITÄ SITTEN HUUDETAAN KOVAAN ÄÄNEEN ETTÄ MINÄ OPETTAJA SAIN SEN AIKAAN, ILMAN MINUA EI .....
Opettajet ei koskaan ota huonosta opetuksesta syytä n iskoilleen vaan se on oppilaan ja kotidn vika, mutta menestys taas on opettajan aikaansaaannosta,!!
Onneksi monikaan ei tuohon usko, nauraa vaan.
Mutta antaa opettajien ymmärtää että usovat. me ainakin nauretaan ja kun oppilas osaa se on YKISIN OPPILAAN JA KODIN ANSIOITA!
Älä provoile vaan keskity keskustelemaan aiheesta.
Miksi sitten laitat lapsesi kouluun, jos kerran on "YKISIN OPPILAAN JA KODIN ANSIOITA!", jos oppilas osaa?
Ai niin, kun ei se olekaan niin....
Samaa mieltä. APUKOULU = hienosti sanottuna erityisluokka. ;)))
Huonokuuloinen, keskivertoälykäs, rauhallinen poika laitettiin apukouluun, koska hän ei voinut olla normaaliluokassa taustametelin eikä suuren oppilasryhmän takia. En ymmärrä, miksi noita häiriköitä ei voitu laittaa apukouluun.
Tuskinpa. En usko noin tapahtuneen. Oppilasta ei nykypäivänä sijoiteta pienluokkaan, ellei hänellä ole oppimisvaikeuksia.
Kyllä. 3 ainetta piti mukauttaa, mutta mukautettiinkin kaikki. Vedettiin oikein kunnolla höplästä. Ammatinvalinnanohjaaja työkkäristäkin ihmetteli, että mitä ihmettä lapseni tekee apukoulussa? Sosionomit sinne manipuloivat. Arvaa vaan, kuinka monet itkut on itketty, sekä lapsi että minä!!!
JOS kolme ainetta mukautettiin, se tarkoittaa sitä, että oppilas mukautettiin kokonaan. Tällöin hänen oikea paikkansa OLI pienluokka.
Kai ymmärrät myöskin sen, että jos pojalta piti mukauttaa (yksilöllistää) kolme ainetta, se oli jo paljon: Näin äkkiseltään tuntuisi siltä, että hän ehkä ei ollut keskitason oppilas.
Aikoihin ei ole puhuttu enää apukoulusta. Se käsite on aikansa elänyt. Valtaosa pienluokkien oppilaista on ollut pienluokassa nimenomaan oppimisongelmien takia. Ns. tarkkailuluokkia on vähennetty voimakkaasti. Syytä on ajoittain vaikeaa ymmärtää.
Poikasi tapausta tuntematta ei ole helppoa kommentoida. Ilmeisesti hänellä kuitenkin oli laajahkoja oppimisongelmiakin.
Onko kyseessä tuore tapaus? Apukoulusta nimittäin ei ole puhuttu aikoihin.
Mukauttaa piti englannin ja ruotsin kuullun ymmärtäminen, osa matematiikkaa, ei todellakaan koko matematiikkaa. Apukoulussa vain vaatimustaso ei ole riittävä, tavallaan luovutetaan ja päästetään kaikki aineet helpolla. Lapsi pääsetään alisuoriutujaksi. Englannin sanastokin oli suurin piiirtein tätä luokkaa: I am a boy, I am a girl, I am eating ice cream. Onneksi sentään pelaa englannin kielisiä nettipelejä ja keskustelee englanniksi. Sosiaaliset ympyrät olisivat olleet suuremmat yläasteella, ei eristetyssä apukoulussa, missä välitunnitkin seistiin ympyrässä opettajan kanssa. Jos lapseni kognitiivinen taso ja päättelykyky olisivat olleet matalat, asia ei niin harmittaisi. Riittävät tukitoimet, hyvä akustiikka, hyvä valaistus, opiskelutekniikka, tukiopetus, tukioppilas. Minä puhun apukoulusta, koska apukoulu tuo koulu näytti olevan.
Juttusi kuulostaa omituiselta.
"Mukauttaa piti englannin ja ruotsin kuullun ymmärtäminen, osa matematiikkaa, ei todellakaan koko matematiikkaa."
Ei oppiaineista yksilöllistetä osia - yksilöllistäminen tehdään koko oppiaineen osalta. Mitähän IHMETTÄ tarkoittanet?
"ei eristetyssä apukoulussa, missä välitunnitkin seistiin ympyrässä opettajan kanssa."
Kuulostaa vielä kummallisemmalta.
Valitettavasti ei kuulosta enää oikein todelta.
Huomaan kyllä, että olet ammattikasvattaja.
Niin. Kai se ihan hyvin sopii tämän keskustelun korkeaan tasoon, että täällä joutilaat omiaan höpöttelevät.
Itse en kykene hahmottamaan sitä, miten tyhjää jonkun elämä on, jos iloa saa keskusteluiden sotkemisesta. Johtunee siitä, etten ole enää teini-ikäinen.
Kerroppas ammattikasvattaja ammattisi? Mikä tutkinto sinulla on? Tuskin edes olet koulussa töissä. Tai ehkäpä olet koulussa siivoojana mutta ammattikasvattaja et ole.
Vai niin. Olen kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja.
Vastaukseni on tosin turha, koska sinun pyrkimyksesi on vain ärsyttää.
Sanassa "kerropas" on muuten vain yksi p-kirjain.
Niin, ja sanan mutta eteen tulee pilkku.
Tyhmiltä ja matalasti koulutetuilta vanhemmilta sikiää tyhmiä lapsia. Näin on. t: Rehtori apukoulusta
Vaikka tämä onkin hieman vanha keskustelu, haluaisin silti antaa oman osani tähän. Elikkäs siis, oppilaasta joka siirrettiin kokonaan e-puolelle, vaikka puhuttiin vain muutamasta aineesta.
Vaikka joku ei tähän uskonutkaan, minut siirrettiin e-puolelle kokonaan, koska en muistanut kertotaulua ja minulla oli ongelmia päässälaskun kanssa.
Tarkoituksena oli, että käyn matematiikan opetuksen e-puolella ja lopun normaalilla puolella. Nähtävästi tämä olisi ollut liian vaikeaa opettajien mielestä, joten minut siirrettiin kokonaan e-puolelle.
Ja kyllä siitä leima tulee, jos ei näkyvää niin oppilaan sisäinen. Nöyryyttävä leima siitä on minulle tullut. Josta en ole päässyt vieläkään täysin yli. Mielestäni olen kuitenkin suoriutunut hyvin, koska olen tällä hetkellä töissä/opiskelemassa ulkomailla.
Voimaa kaikille samassa tilanteessa oleville.
Resursseista on niin järkyttävä pula, että ei kyllä nykykoulussa ketään huvin vuoksi olla siirtämässä erityisopetukseen. Sinne olisi paljon menijöitä ja avuntarvitsijoita enemmän kuin apua on saatavilla. Et ehkä ole nuorempana nähnyt omaa tilannettasi aivan koko kantilta... eiköhän kyse ole ollut hieman muustakin kuin päässälaskujen ja kertotaulujen oppimisen vaikaudesta. Omalla luokallani ainakin on muutamia lapsia, jotka omasta mielestä pärjäävät oikein hyvin, mutta tässä vakavasti jo on herännyt kysymys nykyisen luokan tuplaamisesta. Eli ei lapsella kyllä ole vielä aivan realistista käsitystä omista kyvyistä ja kokonaistilanteesta.
Olet varmasti pärjännyt elämässäsi hyvin ja tuo ulkomailla opiskelu ja työskentelykin kuulostaa siltä, että olet saanut hyväät eväät elämään. Ehkä kannattaa joskus pohtia asiaa siitäkin näkökulmasta, että olisiko saamallasi tuella jotain vaikutusta asiaan? Ehkä asiat eivät olisi näin hienosti jos olisit jäänyt matikkavaikeuksien vuoksi isoon ryhmään ja tipahtanut siellä kärryiltä. Nyt vaikuttaa siltä, että e-opetus on ainakin sinun kohdallasi ollut hieno mahdollisuus ja tehnyt tehtävänsä! Onnea tuleville poluillesi :)
Noh, tilanne on muuttumassa siihen suuntaan, ettei juuri ketään enää siirretä tuohon "lannistavaan" erityisopetukseen. Kaikilla lienee siis aihetta iloon!
Mitä jauhatte? Oon käyny kuule1-2 luokat yksilöllisessä erityisopetuksessa (YEO) . Mi nusta se ei ollu ees kauheeta! Eikä ollut lukihäiriöö tai jotain matikka ongelmaa. Päiväkodin käytös oli vaan huonoo. Että sinne vaan, ei pelkoja. Se on ihan ku normaali luokka tosin siellä on vaan kaks opee, avustaja, vaan 10 oppilasta, sekä jotain tyyppejä jolla mukautettu kirja (itellä ei ollu missään aineessa). Ja kaikenpäälle sai työrauhan. Ja kukaan ei leimannut miksikään. Ja ei se oo apukoulu tai tarkkis.
Terv: erityisluokalla ollut