Tästä on varmaan ollut täällä jo puhetta, mutta en ainakaan löytänyt selventäviä vastauksia kysymykseeni.. Joten olisin kiitollinen jos joku viisaampi voisi minua neuvoa! Eli, minulla on koiranpentu, jota pitäisi sosiaalistaa.. Mutta miten ohitustilanteet toisten koirien kanssa, annanko toisten koirien tulla nuuhkimaan tai pennun mennä itse nuuhkimaan, vaiko mennään aina ohi kiinnittämättä huomiota??
Pentu ja toiset koirat!
Mitähähh
5144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ja piti vielä lisätä, jos nyt kuitenkin tulee tilanne, että pentu ja toinen koira pitäis tutustuttaa toisiinsa, niin otanko minä ohjat, ja vien pennun tutustumaan, vai annanko pennun itse mennä, kun on siihen valmis? Ajattelen pidemmällä tähtäimellä, että jos pentu itse saa päättää, milloin menee tutustumaan toisiin koiriin, vaikka ulkoillessa, tuleeko koirien ohittamisesta myöhemmin helvettiä??
Täsmälleen niin kuin auskas kirjoitti! Tosin sen verran lisäisin, että kun tutustutat pentua toiseen koiraan, niin anna sen/niiden itse edetä omaan tahtiinsa. Älä turhaan puutu tilanteeseen, mikäli vain mahdollista. Tarjoa pennulle luonasi turva, jossa se voi olla/tulla jos jännittää (mutta muista tällöin olla hellittelemättä ja lohduttelematta sitä, anna sen vain olla). Koirat ovat yleensä kilttejä pentuja kohtaan ja parhaiten koirien tapaamiset menee jos niihin ei turhaan jatkuvasti puututa, ellei sitten toinen pomota toista liikaa, koirat tee jotain kiellettyä tai homma mene tappeluksi asti (mikä on melko lailla epätodennäköistä jos toinen on pentu).
Hihnassa ei sosiaalisteta, hihnassa harjoitellaan hihnakäyttäytymistä. Koiran ei pidä antaa päättää, että nyt haluan mennä haistelemaan tuota toista. Sinä päätät. Sosiaalistaminen tapahtuu niin, että vartavasten menette paikkaan, jossa tapaatte muita koiria, joiden kanssa saa leikkiä. Ja ollaan tarkkana, ettei isommat kurmota pentua, vaan ovat ystävällisiä.
Olet oikeassa, jos hihnassa saa kiskoa toisen koiran luo, se johtaa vaikeuksiin myöhemmin.
Kaunis kiitos asiallisista vastauksista, nyt meni melkolailla jakeluun!:)
sosiaalistamisen tarkoitus on totuttaa koira erillaisiin ympäristöärsykkeisiin. Koiralle opetetaan tapa toimia niiden vaikutuksen alasisena. (vaiston ohjaama käytös vs koulutettu käytös) joka edes auttaa koiraa sopeutumaan yhteiskuntaan.
Koirakohtaaminen on vain yksi osa tätä ja siinä kuten kaikessa muussakin, täytyy ymmärtää, että koira käyttäytyy myöhemmin miten on annettu käyttäytyä. Kaiken korjaaminen on myöhemmin työlästä ja turhaa turhan takia.
On parempi, että koira oppii käyttäytymään välittämättä kontakteista/ärsykkeistä ja näin vahvistaa koulutettua tapaa käyttäytyä. Kun tämä opetettu käytös on vahvaa, niin sen jälkeen on helppo tarvittaessa kohdata, joku esim.tuttu tai vastaava koiran kanssa. Aina kuitenkin tehdään kaikessa työ ja sitten vasta muu. Ei kannata välittää vastaantulijoiden tarkoitus peristä, kun on omaa koiraa kouluttamassa. Yksi väärä kohtaaminen voi muuttaa kaiken jo opetetun. Siinä menettää hyvää kasvatus aikaa.
On hyvä altistaa koira ihan pennusta asti ympäristössä oleviin ärsykkeisiin. Silloin ne on koiralle hyvin luonnollisia jatkossa, kun ovat olleet sen elämän vaikutuspiirissä aina. Lisäksi kohtaamalla mahdollisimman aikaisin näitä ympäristöärsykkeitä, koiran itseluottamus kasvaa hyväksi.
Jos hyödynnät pennun luontaisen kiinnostuksen ympäristöönsä käy tämä sosiaalistaminen helposti. Meillä se meni niin, että eka viikko kotona, toinen ulkona pihassa, ja kolmas kaupungilla ja hihnassa..metsässä, jalkapallo otteluissa kentän laidalla jnejne..Hihna käytös tuli siinä sivussa ja ihan itsestään. Paljon kokemuksia pennun nopean kehityksen mukaan. Samoin tapakasvatus alkaa heti kun koira on kotona, leikin varjolla ohjaten, huomioiden ohjauksessa ne rajat mitkä on käytökselle asetettu.
Kannattaa tehdä hyvä pohjatyö kaikessa, niin koiran pidosta nauttii sitten enemmän myöhemmin. Ensimmäinen moka tapahtuu yleensä siinä, että sokeudutaan pennun "söpöyteen" ja lykätään sen kasvatusta myöhempään, vaikka pentu nimen omaan tarvitsee selkeää opastusta ja ohjausta kehittyäkseen tasapainoiseksi koiraksi myöhemmin.