elikkäs... mitens tän nyt alottais... siis mulla on aivokasvain, pahanlaatuinen. se todettiin viime tammikuussa. on leikattu jo kerran, mutta se leikkaus ei onnistunut. ja nyt ois uus leikkaus edessä. Lääkärit anto selviytymisen mahollisuuksiks 70% ennen ensimmäistä leikkausta. nyt sanottiin jo että 40%. ja valmistelivat jo siihenkin että pakosti toinenkaan leikkaus ei onnistu. sädehoitojakin on yritetty, kemoterapiaa yms. oon vasta 15v, ripari ois ollu edessä ja kaikkee. nyt se jää kokematta.
kukaan ulkopuolinen ei tienny täst ennen ku koulus piti tehä esitelmä jostaa omavalitsemast aiheest. mä tein syövästä. opettaja sitte heti esitelmän jälkee kysy että "montakos kirjaa jouduit lukemaa että sait nuo kaikki tiedot?" sanoin siihen että en yhtään. opettajan ilme tiukkeni ja se tivas että pakkohan sun oli lukea, ethän sä muuten tuota kaikkea voi tietää. siin sit seisoin luokan eessä ja toistin vaa että en yhtää kirjaa lukenu. opettaja keksi sitte että "no kai se riikka tietää ettei esitelmien kopioimista internetistä katsota läpi sormien??" kielsin tietys että oisin muka kopsannu netist, koska en tehnyt niin. opettaja vaan sano että valehtelu ei nyt auta. mun oli pakko sanoo sitte et sen takii tiiän noi kaikki asiat koska mul itelläni on syöpä. meni opettaja aika hiljaseks, niinku koko muukii luokka...
en nyt tiiä miten toi koulujuttu tohon liitty mut kirjotinpahan nyt kuitenkii....
kukaan ulkopuolinen ei tienny täst ennen ku koulus piti tehä esitelmä jostaa omavalitsemast aiheest. mä tein syövästä. opettaja sitte heti esitelmän jälkee kysy että "montakos kirjaa jouduit lukemaa että sait nuo kaikki tiedot?" sanoin siihen että en yhtään. opettajan ilme tiukkeni ja se tivas että pakkohan sun oli lukea, ethän sä muuten tuota kaikkea voi tietää. siin sit seisoin luokan eessä ja toistin vaa että en yhtää kirjaa lukenu. opettaja keksi sitte että "no kai se riikka tietää ettei esitelmien kopioimista internetistä katsota läpi sormien??" kielsin tietys että oisin muka kopsannu netist, koska en tehnyt niin. opettaja vaan sano että valehtelu ei nyt auta. mun oli pakko sanoo sitte et sen takii tiiän noi kaikki asiat koska mul itelläni on syöpä. meni opettaja aika hiljaseks, niinku koko muukii luokka...
en nyt tiiä miten toi koulujuttu tohon liitty mut kirjotinpahan nyt kuitenkii....
Vastaukset 15
Vanhimmat
minä itse joskus oikein toivon että minulla olisi joku vakava sairaus... itse en haluais elää välttämättä täässä maailmassa mutta itsaria en tekis. Joten toivoisin olevani sairas... Tiedän etä olen outo... jos voisin siirtäisin sen päästäsi minun päähäni.. tsemppiä!:)
oon sun kans saman ikänen. ja mulla on ripari kanssa edessä... no mutta koita selvitä viel jonkun aikaa!;)*hali*
mäkii harkitsin joskus vuos sitte itsemurhaa, masennus vaivas yms. ja joskus tuli toivottuu että ois joku vakava sairaus. mut sitte ku se kasvain todettii, ni oisin tehny mitä tahansa et sen sais pois. älä ikinä toivo tälläst! kaikki hoidot on rasittavia (henkisesti ja fyysisesti) saat sääliviä katseita yms yms!!
...auttaa selviytymään ja se onkin paras lääke kaikkiin vaivoihin. Toinen leikkauksesi onnistuu ja tulet paranemaan täysin. Näin helppoa se on.
Tsemppiä ja jaksamista ja kun toivot parasta, niin se myös toteutuu.
Nimim. Parantunut vakavasta sairaudesta
niin se on mitä tuo edelinen sano!ei saa lannistua..mä rukoilen sun puolesta!ja toivon et leikkaus auttaa!!siunausta!
Sairaudelle taipuminen ja lannistuminen on helpoin tapa hävitä. Sun pitää taistella, ajatella positiivisesti. Sitä leikkausta ei tehtäis jos siitä ei olisi hyötyä. Mäkin rukoilen sun puolestasi. Kirjoita tänne sit kun oot parantunut!!!
Sairaudelle taipuminen ja lannistuminen on helpoin tapa hävitä. Sun pitää taistella, ajatella positiivisesti. Sitä leikkausta ei tehtäis jos siitä ei olisi hyötyä. Mäkin rukoilen sun puolestasi. Kirjoita tänne sit kun oot parantunut!!!
Mua alko aivan itkettää oikeesti toi sun tilanne ja en ite kestäis sitä.Tää kuullostaa tyhmältä mutta mä aivan oikeesti rukoilen sun puolesta!Tsemppiä sulle!!:)
Mitä tahansa teetkin muista elää vielä kun se on mahdollista. Meistä kukaan ei selviä elämästä hengissä, mutta ihan varmasti sinnittelet sinne 40% puolelle ja selviät ainakin muutaman vuoden eteenpäin. Voimia ja muista puhua siitä miltä sinusta tuntuu! (Tuon neuvon saat varmaan joka suunnasta.) Laitan nyt sähköpostini tuohon koska on sanottu että minussa on psykologin taipumuksia, mutta tuskinpa viitsit mitään laittaa. Ajattelin vain että jos haluat jonkun ulkopuolisen kuuntelijan. Joka tapauksessa tässä on paikallaan toinenkin kliseeohje: elä kuin seuraava päivä olisi viimeisesi, kuten meidän kaikkien pitäisi. Älä suotta ajattele, mitä olisit voinut tehdä, siitä tulee vain paha mieli. Muistele kaikkea mitä olet jo tehnyt! Voimia, koita jaksaa!
Annoit kuvan, että tyttö elää nyt suurinpiirtein viimeistä päivää ja et antanut mitään toivoa tulevasta. Typerää.
Minä uskon ja tiedän, että tyttö selviää leikkauksesta ja elää lopun ikäänsä (80v) onnellisena ja ilman typeriä neuvojasi vieläkin pitempään (120v).
PS. Tyreryydestäsi kertoo myös se, että laitoit sähköpostisikin, jota ei missään kuitenkaan näy...
En tietenkään tiiä miltä susta tuntuu, ku ittelläni ei oo mitään vakavaa sairautta, mut toivotan onnea siihen toiseen leikkaukseen & toivon tosiaan sen onnistumista!! Koita pärjätä!
Tuo sun kirjotukses kuulosti liian tutulta. Mulla on kasvain. Aivoissa. Mua ei oo vielä leikattu, mut oon käyny kemoterapiassa. Lääkärit ei vissiin enää usko mun selviämismahollisuuksiin. Eikä usko mun perhekään. Aika masentavaa.
Kirjotin kans kerran koulussa jutun tytöstä, joka kuoli syöpään. Ope alko tivata syytä tarinan aiheeseen, ja ei kai siinä auttanu muuta ku kertoo. Kasvaimesta ei tiiä ku mun perhe ja tää opettaja. En oo halunnu et muut saa tietää ku en kestä sääliä. Mun mummu kuoli syöpään kaks vuotta sitte ni ukille ei oo kerrottu.
Oon päättäny elellä luultavasti lyhyeksi jäävän loppuelämäni mahdollisimman onnellisesti. Harrastan kaikkee niin paljo vaan ku heikolla kunnolla kykenen, lintsaan koulusta mahd. paljo ja kirjotan tarinoita ja piirrän kuvia. Ehkä joku muistaa mut vielä joskus myöhemminki.
Täytän toivottavasti kesällä 16 eli oon sua vähä vanhempi. Toivon iha oikeesti, et sä selviäisit. Syöpä on iha kauhee sairaus.
Periaatteessa haluisin jo kuolla pois, ku on nii paljo tuskia. Toisaalta en aio luovuttaa vielä.
Kaikkea hyvää vaan sulle!!!!
Mun mummollani oli kans aivokasvain ja myös mun äidilläni on. Mummolta se leikattiin useaan otteeseen,mutta sit sitä ei voitu enää leikata. Lopuks se kuoli siihen... =( Äitini syö lääkkeitä, joten se ei kasva. Muuten ihan normaalia elämää.. Jaksamista sulle
Mietin sitä tulevaan Enkeli osaasi. Tiedätkö miten pääset sinne taivaaseen? Nimittäin on ihan luonnollista, että varmasti mietit sitä mitä kuoleman jälkeen on. Jeesus kuoli ristillä syntiesi tähden, mutta myös avatakseen sinulle pääsyn Jumalan yhteyteen ja iankaikkiseen elämään. Tutki tätä ja laske kustannukset. Uskomalla Jeesukseen ihminen voi päästä taivaaseen. Taivas on totta. Myös toinen paikka on olemassa.
Toivon sinulle kaikkea parasta ja lämpöisen halauksen. Rukoilen, että voisit parantua - Jumalalle se on mahdollista. Äidilläni oli aivokasvain ja se parantui kun hän rukoili ja Jeesus tuli hänen elämäänsä. Nyt siitä on 22 vuotta ja äiti on vieläkin elossa. Haluatko tietää lisää?
en oo uskonnollinen, en oo koskaa ollut. en tunne mitään halua alkaa uskomaan nytkään, se ei vain tunnu hmm... miten sen nyt sanois.. uskonnolla ei oo paikkaa mun sydämessä, tai ainakaan kristinuskolla ja jumalalla. Uskon toki siihen, että ihminen kuolemansa jälkee "syntyy uudestaan" toisessa ruumiissa, eläimenä tai ihmisenä.
Mutta ei, en usko jumalaan, jeesukseen tms...
Ei kannata antaa luovutusvoittoa! Positiivisesti vaan eteenpäin, nykyisillä säästöillä lääkärit ei varmaan edes harkitsisi leikkausta jos tilanne olisi toivoton, niiden vaan pitää kertoa ennalta ettei välttämättä onnistu, mutta ei se tarkoita etteikö sinun onnistuisi!