Vaimoni joutui taannoin ”psykoosin kaltaiseen tilaan”. Hän kävi dialogia Jumalan kanssa, sekä toimi muutenkin harhaisesti (viestit radiossa yms). Eräänä päivänä hän tahtoi eron, sillä hänelle olivat korkeammat voimat kertoneet minun pettäneen häntä. Pari viikkoa tämän jälkeen hän myös alkoi epäillä minun raiskanneen hänet. Pari viikkoa tästä hän sai päähänsä minun hyväksikäyttäneen lapsiamme ja meni hysteerisenä tekemään poliisille tutkintapyynnön. Lapset tutkittiin ja todettiin koskemattomiksi (fyysisesti sekä henkisesti), mutta vaimoni vakava tila huomattiin myös viranomaistaholta.
Lapset olivat sekavan äidin kanssa kolme vuorokautta turvakodissa, ja tämän jälkeen äitikin potkittiin pois lastemme luota. Neljäntenä päivänä menin vaatimaan kiireellisen sijoittamisen välitöntä lopettamista (vaikka sen piti kestää 12 päivää). Homma katsottiin selväksi, jolloin lapset palautettiin minulle välittömästi ja lastensuojelusta kehotettiin pitämään sekava äiti erossa lapsista.
Tuo hyväksikäyttötutkinta oli melko traumatisoiva kokemus ja minua kiinnostaa onko minulla mahdollisuus saada korvauksia. Vaimoni on ollut tämän jälkeen tahdosta riippumattomassa hoidossa ja avohoidossa hän on edelleen. Jos vaimoni katsotaan syyntakeettomaksi jo perättömän ilmiannon aikaan, kuka kantaa toiminnasta vastuun (ts. korvausvelvollisuuden). Asian tiimoilta tuli syyttäjältä kirje, jossa syyttäjä toteaa lopettaneensa esitutkinnan välittömästi, sillä ei ole mitään minkä perusteella olisi syytä epäillä isää syyllistyneen hyväksikäyttöön tai muuhunkaan rikokseen. Pointti on kuitenkin se, että syyttäjän mukana olo kertoo asian edenneen syyteharkintaan, jolloin mielestäni jonkun tahon on kannettava taloudellinen vastuu.
Todellisuudessa tahdon tuon korvauksen vain sen vuoksi, että olen katkera tilanteesta. Kriisikeskus, sosiaalipuoli, poliisi tai mikään muukaan taho ei missään vaiheessa ollut kiinnostunut minun henkisestä jaksamisesta. Kun sain lapset turvakodista ja ilmoitin vaimolleni hänen voivan tulla katsomaan lapsia minun valvonnan alaisena, hän uhkasi polttaa koko loppuperheen hengiltä. Vein viestit poliisiasemalle, mutta he katsoivat henkilön olevan ”hullu” ja sanoivat etteivät oikeastaan voi tehdä asialle mitään.
Onko minulla siis mahdollisuus saada jonkinlainen korvaus minulle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä vai pitääkö tässä vaan ”koota itsensä ja lopettaa ruikuttaminen”.
Lapset olivat sekavan äidin kanssa kolme vuorokautta turvakodissa, ja tämän jälkeen äitikin potkittiin pois lastemme luota. Neljäntenä päivänä menin vaatimaan kiireellisen sijoittamisen välitöntä lopettamista (vaikka sen piti kestää 12 päivää). Homma katsottiin selväksi, jolloin lapset palautettiin minulle välittömästi ja lastensuojelusta kehotettiin pitämään sekava äiti erossa lapsista.
Tuo hyväksikäyttötutkinta oli melko traumatisoiva kokemus ja minua kiinnostaa onko minulla mahdollisuus saada korvauksia. Vaimoni on ollut tämän jälkeen tahdosta riippumattomassa hoidossa ja avohoidossa hän on edelleen. Jos vaimoni katsotaan syyntakeettomaksi jo perättömän ilmiannon aikaan, kuka kantaa toiminnasta vastuun (ts. korvausvelvollisuuden). Asian tiimoilta tuli syyttäjältä kirje, jossa syyttäjä toteaa lopettaneensa esitutkinnan välittömästi, sillä ei ole mitään minkä perusteella olisi syytä epäillä isää syyllistyneen hyväksikäyttöön tai muuhunkaan rikokseen. Pointti on kuitenkin se, että syyttäjän mukana olo kertoo asian edenneen syyteharkintaan, jolloin mielestäni jonkun tahon on kannettava taloudellinen vastuu.
Todellisuudessa tahdon tuon korvauksen vain sen vuoksi, että olen katkera tilanteesta. Kriisikeskus, sosiaalipuoli, poliisi tai mikään muukaan taho ei missään vaiheessa ollut kiinnostunut minun henkisestä jaksamisesta. Kun sain lapset turvakodista ja ilmoitin vaimolleni hänen voivan tulla katsomaan lapsia minun valvonnan alaisena, hän uhkasi polttaa koko loppuperheen hengiltä. Vein viestit poliisiasemalle, mutta he katsoivat henkilön olevan ”hullu” ja sanoivat etteivät oikeastaan voi tehdä asialle mitään.
Onko minulla siis mahdollisuus saada jonkinlainen korvaus minulle aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä vai pitääkö tässä vaan ”koota itsensä ja lopettaa ruikuttaminen”.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lain mukaan poliisi ei voi tutkia korvausasioita, ellei samalla ole kyse rikoksesta.
Perusteeton rikosilmoitus ei ole rikos, ellei sen mukana toteudu väärä ilmianto. Se taas toteutuu vain, jos aiheutuu vaara, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan, tuomitaan syyttömänä jne.
Ns. siviilikanteella, omalla riskillään voi käräjöidä lähes mistä vain, jos oikeus vaan ottaa sen käsiteltäväksi. Ilman ammattiapua yleensä jo pelkän haastehakemuksen laatiminen jää useammalta tekemättä.
Väärä ilmiantohan tässä on jo tapahtunut ja aika raskaalle rikosnimikkeelle. Onneksi lapsemme olivat olleet hyvässä hoidossa, jonka vuoksi eivät puhele alapääjuttuja, niin kuin saattaa "rajummassa" päiväkotiseurassa tapahtua :) Tällöin tutkiva taho olisi saattanut pitää lapsia jopa 30 päivää turvasijoituksessa. Pakko sanoa että ON SE helvetti kumma, jollei asiaa voida mitenkään kompensoida. Onko minulla oikeus vaatia kaikilta tapahtumaan liittyviltä tahoilta selonteko, josta heidän osuus ja näkemys käy ilmi? Ei homma voi toimia niin, että yksi henkilö potkitaan kriisikeskuksen, sosiaalipuolen ja poliisin toimesta maahan, ja tilanteen osoittautuessa vääräksi hälyytykseksi, lopetetaan leikki siihen.
Jos kerran väärä ilmianto toteutui, niin miksi et kertonut totuutta ? Eli, sinut kuitenkin vangittiin, tai pidätettiin, tai ainakin meinattiin vangita, tai pidättää.
6 § (24.7.1998/563)
Väärä ilmianto
Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi
"Joka antaa esitutkinta- tai muulle viranomaiselle taikka tuomioistuimelle väärän tiedon ja siten aiheuttaa vaaran, että ilmiannettu pidätetään, vangitaan tai joutuu muun pakkokeinon kohteeksi"
Perheelliselle lapsista erottaminen on pahempi rangaistus kuin perheettömälle pidätys tai vangitseminen - ainakin itselleni olisi. Tämä käsittääkseni täyttää pakkokeinon tunnusmerkistön.
Olet saanut parhaan palan Suomea, jossa kaikki viranomaiset katsovat isän kestävän mitä tahansa. Koska nehän kestääkin!
Tässähän on käynyt kuitenkin onnellisesti, koska vaimon psykoottinen tila on jo alkuvaiheessa viranomaisen taholta tullut huomatuksi. Tietenkin hullunmiehen kannalta huono säkä, että hänen vaimonsa on ottanut ja mennyt sairastumaan vakavaan sairauteen, ilmeisesti lupia kysymättä.
Ihmettelen vain kuinka viranomainen voisi asioita tutkimatta tietää asioiden tosiasiallisen tilan? Jatka elämääsi hullunmies...ja muista nyt kuitenkin, että hulluksi tuleminen ei ole ihan oma valinta. Ja kyllä se tämän tapauksen "hullu" on myös menettänyt paljon sairastuttuaan..luultavasti paljon enemmän kuin sinä. Sama koskee lapsia.
"Pointti on kuitenkin se, että syyttäjän mukana olo kertoo asian edenneen syyteharkintaan, jolloin mielestäni jonkun tahon on kannettava taloudellinen vastuu."
Taloudellinen vastuu mistä? Kenelle on tullut perusteettomia kuluja ja mitä?