yksinäinen isä. onko oikein...

Ystävien löytäminen on vaikeaa silloin kun elämä pyörii vain lasten ympärillä.
Itse olen kahden pienen yh-äiti ja teen kaikkeni löytääkseni sosiaalista elämää sekä lapsilleni että itselleni.

Me käydään MLL:n perhekahviloissa, kirkon kerhossa ja muissa tapahtumissa. Joskus kun tuntuu ettei noistakaan ole apuja niin mennään päivällä johonkin isoon kauppaan tai kauppakeskukseen katselemaan ihmisten touhuja. Päivittäin käydään myös puistoissa, niistä löytää yleensä muita aikuisia.

Onhan se totta että elämää pyörittää lapsien kanssa tekemiset mutta niinhän se on ja aikansa kutakin. Olet nuori vielä sillonkin kun lapsesi alkavat jo pärjätä enemmän ilman jatkuvaa hoitamista, hyvä kuitenkin nuo valintasi vaikkei mikään varmasti ole ollut helppoa.

Jos olet kovin hakusessa, niin ehkä asuinpaikkakunnallasi on neuvolassa depressiohoitaja tms. jolle menisit ihan juttelemaan tilanteestasi tai ihan muutoin vain nimikkeellä apua tarvitseva. Onhan siinä aikuista ja samalla saisit ehkä vähän näkökulmia tilanteestasi, ja neuvoja.

Sinua voisi auttaa töihin meno koska silloin saisit päiviisi jotain muuta ja näkisit muita aikuisia.

Tuttua juttua näin yksinhuoltajalle... Eipä noita yskäviä löydy niin monia ja aina kun lapsi on mukana... sitä yrittää aina keksiä päiväänsä viikonloppuihinsa sisällön jotta jaksaa etiä päin.. vaikka onhan lapsi /lapset elämän suuria yllätyksiä jota en vaihtaisi koskaan pois...

Jos haluat juttu seuraa minulle voi kirjoittaa
[email protected]

kolmevuotiaan yh-äippä =)

Missäpäin asut? Ainakin suurimmissa kaupungeissa on kaikenlaisia yh-tapaamisia ym. paikkoja mihin lasten kanssa voi mennä. Niissä varmasti tutustuu uusiin ihmisiin. Kysy neuvolasta mitä kaikkee on tarjolla ja ala aktiivisesti käymään.
Olen 2 vuotiaan yh äiti ja saanut paljon uusia ystäviä juuri tuonlaisista paikoista. Me asutaan Tampereella.

Kuopiossa asustellaan.

Huomenta!

Oletko tutustunut Yhden vanhemman perheet ry:n toimintaan? Sitä kautta löytynee muitakin yksinhuoltajaisiä; et ole yksin aallokossa soutelemassa! Järjestävät tapaamisia, retkiä, tuettuja lomia...tuossa osoite paikallisen yhdistyksen sivuille: http://kuopionyh.blogit.fi/

Joskus sitä on vain niin katkera elämää kohtaa.
Miks minulle piti käydä näin?
Onko oikeudenmukaista, jos on liian vastuuntuntoinen ja yrittää olla kunnon kansalainen vai olisiko helpompi, kun rupeaisi hälläväliin tyyliin elämään, mutta kun ei pysty kun luonne ei anna periks.
On rankkaa yksin pohtia näitä kysymyksiä, kun mistään ei tule palautetta.
Kaikkein pahin on, kun rupeaa vertailemaan ihmisia, vaikka ei tiedä miten toisella tosiasiassa asiat ovat.

Ilman hyvää mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä en pärjäisi.

Yksinäisyyden tunnetta voi oppia sietämään, vaikkei se kivimmista päästä oo.

Miksi Sinulle piti käydä näin? Ehkä siksi, että lapsillasi olisi parempi lapsuus. En usko Jumalaan, mutta helpottaa, jos ajattelee asioita näin, että joku säätelee elämän. Kaikella on oma tarkoitus. Yh -äitinä tiedän, ettei ole helppo löytää juttu seuraa, sielunkumppania. Minulla on työ ja työssä käynti on minulle terapiaa, saa jotain muuta ajateltavaa. Omaa, yksin olemisen aikaa kaipaan. Ja omia harrastuksia. Ja uskon, että minullekin löytyy joskus joku, joka rakastaa minua ja minun lapsiani. Niin käy myös Sinulle! Jaksamista, Sinulla on 2 ihanaa lastaa!

Hei ! Ole ylpeä itsestäsi kuinka hyvän työn teet ! Ajattele positiivisesti että olet selvinnyt ja selviät tästäkin eteenpäin. Hae vertaistukea paikkakunnaltasi jos esim. on yhdistyksiä Yhden vanhemman olkkarit tai muuta sellaista.

Olen myös yksinhuoltaja ollut melkeinpä heti kun poika syntyi. Rankkaa ollut kun lapsi sairasti paljon pienenä. Nyt alkanut helpottamaan kun poika kasvanut ja on koulussa 2. luokalla. Hällä vaan on isän ikävä jota ei ole nähnyt kun pikkuvauvana. Ja sain yhteyden isään keväällä ja hän lupasi tulla poikaa katsomaan kesällä. Kesä meni ja poika pettyi pahasti ko isä ei tullu. Nyt olema hyväksymässä ettei hän tule. ja poika saa minun puolesta mennä katsomaan häntä kun hän on tarpeeksi vanha matkustamaan pitkää matkaa yksin.

Voimia ja iloa sinulle !!!

jos olet juttuseuraa vailla laita viestiä,[email protected] itseasiassa lähellä sinua:) itsellä 3 lasta...

Olet tainnut itsesääliin uppoutua aika monta kertaa. Se on aika tyypillistä, itsekkin sitä harrastanut. Pitää vaan ajatella että kuinka hyvin asiat kuitenkin ovat. On ihmisiä joilla menee paljon huonommin.. :(

Jos haluat itsellesi naisen, suosittelen laittamaan profiilin nettitreffipalstalle. Jos sinulla on kärsivällisyyttä, löydät varmasti itsellesi hyvää ja fiksua seuraa. Varmasti on samanlaisia kohtalotovereita linjoilla..
Itse löysin miehen netistä. Toisen hylkäämä voi olla toisen aarre! :)

Ps. olen varma että eksäsi tulee vielä joskus katumaan tekosiaan ja silloin se on myöhäistä. Silloin sinua hymyilyttää ja ajattelet ettei mikään ollut turhaa vaan kaikella on tarkoituksensa.. :)

olen itse yh-äiti, poika täyttää kohta vuoden. Äiti-lapsikerhossa käydään kerran viikossa mutta tunnen itseni jotenkin ulkopuoliseksi sielä.. olisi kiva vaihtaa ajatuksia kanssasi. joten laita mailia tulemaan jos kaipaat juttu seuraa! :) jaksuja! [email protected]