Lueskelin näitä juttuja tässä ja kuuntelin S Club 7:enin laulua Never Had A Dream Come Truea.
Ihan tuli kyynel silmään kun luki ja kuunteli tuota laulua.
Mulla ei ole koskaan ollut poikaystävää...
Olen ollut "pihkassa" moneen. Olen katsonut kaukaa, Siis toi on tooosi söpö!
Mutta, ei mulla koskaan kenenkään kanssa ole ollut mitään. Loppujen lopuks, ne ovat olleet "pahiksia" ;)
En itse juo, enkä polta.. ja aina kun tajusin, että se ihastus juo/polttaa, heitin hänen perään katsomisen ikkunasta ulos.
Kerran olin hyvin ihastunut yhteen, kysyin 3 vuotta liian myöhään jos hän haluaisi alkaa mailailemaan ja hän sanoi, että hän ei kykene. Eli, kierretty totuus siitä ettei hän halua...
Murruin hyvin pahasti... Näin hänestä pitkään senkin jälkeen unta, ja pelkkä ajatus sai kyyneliin. Tajuasin vasta myöhään, että hän ei vain ole se oikea.
Te pojat (ja tytöt) jotka kirjoitatte, että haluatte tyttö(poika)ystävän jonka kanssa voi kävellä rannalla ja katsoa auringon laskua,
jos olette löytänyt hänet onnittelen. Niille lähetän onnen toivotuksen jotka etsivät sitä ja löytävät.
Mutta, miksi odottaminen on niin vaikeaa..?
Nytkin antaisin mitä vain, että tietäisin että jossain tuolla samassa kaupungissa jossa minä olen, on poika joka ajattelee minua tällä hetkellä.
Mietin monesti, miksi joitakin onnistaa ja toiset joutuvat odottamaan?
Vai onko se edes aitoa mitä joskus koulussa näkee tyttöjen istuvan pojan kanssa ja seuraavalla viikolla toisen pojan sylissä ja se poika ensiviikolla on toisen tytön kanssa...?
Äh.. lopetan tähän. Mutta, kestäkää sisaret.
Toivon että itsekkin kestän. :)
Ihan tuli kyynel silmään kun luki ja kuunteli tuota laulua.
Mulla ei ole koskaan ollut poikaystävää...
Olen ollut "pihkassa" moneen. Olen katsonut kaukaa, Siis toi on tooosi söpö!
Mutta, ei mulla koskaan kenenkään kanssa ole ollut mitään. Loppujen lopuks, ne ovat olleet "pahiksia" ;)
En itse juo, enkä polta.. ja aina kun tajusin, että se ihastus juo/polttaa, heitin hänen perään katsomisen ikkunasta ulos.
Kerran olin hyvin ihastunut yhteen, kysyin 3 vuotta liian myöhään jos hän haluaisi alkaa mailailemaan ja hän sanoi, että hän ei kykene. Eli, kierretty totuus siitä ettei hän halua...
Murruin hyvin pahasti... Näin hänestä pitkään senkin jälkeen unta, ja pelkkä ajatus sai kyyneliin. Tajuasin vasta myöhään, että hän ei vain ole se oikea.
Te pojat (ja tytöt) jotka kirjoitatte, että haluatte tyttö(poika)ystävän jonka kanssa voi kävellä rannalla ja katsoa auringon laskua,
jos olette löytänyt hänet onnittelen. Niille lähetän onnen toivotuksen jotka etsivät sitä ja löytävät.
Mutta, miksi odottaminen on niin vaikeaa..?
Nytkin antaisin mitä vain, että tietäisin että jossain tuolla samassa kaupungissa jossa minä olen, on poika joka ajattelee minua tällä hetkellä.
Mietin monesti, miksi joitakin onnistaa ja toiset joutuvat odottamaan?
Vai onko se edes aitoa mitä joskus koulussa näkee tyttöjen istuvan pojan kanssa ja seuraavalla viikolla toisen pojan sylissä ja se poika ensiviikolla on toisen tytön kanssa...?
Äh.. lopetan tähän. Mutta, kestäkää sisaret.
Toivon että itsekkin kestän. :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa.......Samaa.......mieltä.
Minä myös olisin varmasti niin paljon onnellisempi kun olisi joku joka todella välittäisi... Luulin löytäneeni Hänet, sekään juttu ei edennyt halailua pidemmälle koska mokasin... Vieläki ollaa kai kavereita?!
Aluksi en itse halunnut uskoa että se olisi Hän ku ite en oo enää ylä-asteel mut jätkä 8:lla...niin nuori. ehkä sen vois kuvitella et joskus 3 vuoden päästä....tai en mä tiiä.........
Kuitenki kun juttelen ja oon sen kanssa tuntuu et meistä vois tullaki jotai...........????!!!
Minulla on ihan sama tilanne, mutta olen 16-vuotias poika ja ongelmani kohdistuu tyttöihin. Niin minäkin mietin sitä samaa, että "miksi joitakin onnistaa ja toiset joutuvat odottamaan".
Kun joskus olen ihastunut, niin joka kerta minut on torjuttu ja kaiken lisäksi vielä vältelty. Onko vika ulkonäössä vai ujoudessa, mutta kertaakaan en ole saanut ketään kiinnostumaan. Omakin kiinnostus loppuu jo siinä vaiheessa, kun toinen ei osoita minkäänlaista mielenkiintoa. Pitää kai sitten elää onnettomana elämänsä loppuun asti!
Heh.. mä olen myös 16-vuotias ^^
Loppujen lopuksi uskon, että se ei johdu niinkään ulkonäöstä. Olen itsekkin hyvin ujo... ja uskon että se johtuu enemmän siitä. Mutta, kai ihmiset katsovat myös ulkonäköä, siihenhän katsotaan ensin.
Välttely on inhottavaa...
Se on totta, että kiinostus loppuu siinä vaiheessa. Ei vain jaksa, kun oon yrittänyt olla niin että; hei! Mäkin olen olemassa. Mutta kukaan ei kuuntele/välitä ei siinä jaksa sitten edes yrittää.
Mutta, niiiiin monen monta kertaa ole kuullut sanoman, että "hän tulee vastaan, kun vähiten odotat"... Mutta, jos ei jaksa odottaa?
Mitä jos luulee, että Hän on se oikea ja sitten se ei olekkaan. Mistä voi olla varma, että se oikea ei olekkaan se jonkan kansas olisi nytten ja se oikea tuleekin nurkan takaa ja amori ampuu nuolellaan ja PAM! Tajuat, että oho.. nyt tuli moka.
Mitä jos se oikea asuukin etelä Kiinassa, eikä sinua edes kiinosta lähteä sinne.
(Silloin se oikea pitää kyllä olla aika erikoinen XD)
Mutta, mietin taas liikaa.. Pitää vain antaa kaiken tapahtua niin kuin se tapahtuu, vaikka sitten elää onnettomana elämänsä loppuun asti...? =,(