Miksi monet ihmiset haluavat ottaa liian vaativan rodun ja sitten vähän ajan päästä samat ihmiset ovat marisemassa ongelmakoira palstoilla kuinka koira haukkuu kaikille ja hermo menee? Itse ainakin haluan pomminvarman rodun, joka ei syö naapurin lapsia.
Miksi ihmiset haluavat ns.vaativan rodun?
missä on logiikka
40332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Ei kait mikään rotu ole pomminvarma.. Kyllähän sitä saa huonolla tai olemattomalla koulutuksella, tai laiminlyönnillä minkä tahansa rotuisesta ongelmallisen. Monet ihmiset tuntuu vaan yli-arvioivan omia resurssejaan suhteessa koiran kasvatukseen ja pitämiseen. Kyllä se kultainen noutajakin voi sun naapurin muksut syödä, jos oot sössiny sen koiran.
Niin kyllä tuon rodun hankinta kannattaa miettiä kunnolla ihan käytännössä.
Itselläni rotu joka vaatii hiemanenemmän koirakokemusta..mutta tunnen rodun ja olen omistanut jo kaksi saman rodun yksilöä. Hyvin käyttäytyviä ja täysin luotettavia ja siitä pidän.
Mutta tiedän ettei rotu kaikille sovi enkä sitä kaikille mainosta vaikka pienikokoinen rotu onkin(haluan rodulleni parasta)..mutta jos näen että tuolle henkilölle voisi sopia niin esittelen rotua tarkemmin. En halua mitään kultsia, puudelia, collieta vaikka ne helpompia ja ihan hyviä koiria onkin koska pidän persoonallisemmasta omaa tahtoa omaavasta rodusta jota joutuu hieman tarkemmin kasvattaa. Mutta palkkio on kyllä sen arvoinen. :)
Itseäni nauratti kultsi(siis rodussa ei mitään vikaa mutta minusta tylsä valinta) koska olen tehnyt teorian että kultsi(perhekoira) ja volvo (perheauto)kuuluu yhteen niin teoria täydentyi kun kultsi ei totellutkaan ja lähti auton perään ja kas kummaa volvohan se minkä perään lähti muiden autojen perään en ole nähnyt sen lähtevän. ;)
Ja tiedän kanssa parikin kultsia joka annettu pois lasten takia eli aina ei nekään mene niinkuin aattelisi. kaikki rodut kuuluu kouluttaa ja antaa virikettä toimintaa.
Minä kysyisin mieluummin, että miksi taidottomat koiraihmiset hankkivat koiria?
Ei voi koskaan oppiakaan jollei kokeile, et kai sinäkään ollut täysinoppinut kun ensi koiran otit.
Miksei sitten kokeneempi/taitavampi ihminen voisi hankkia vaativampaa rotua helpomman jälkeen ?
Niinhän se usein käykin ensin testataan osaamistaitoa helpommalla ja usein vasta ensi kiemuroitten jälkeen aletaan vasta miettiä sitä oikeampaa rotua jolla olisi mahiksia vaikka mihinkä. Ensi koiran kanssa tehdään kaikki kamalat virheet jotka osataan jo toisen kanssa välttää.
Riippuu siitä, kuka sen ottaa, eli kuinka taitava koirankäsittelijä ottaa kuinkakin haasteellisen rodun.
siitä kuinka taitava ottaa minkäkin vaan myös siitä yksilöstä joka sattuu kohdalle osumaan. Mutta nuo hengenvaaralliset pitäisi kyllä laittaa ensioireista monttuun.
Niin pitäisi kerralla lopettaa, rumien sattumuksien jälkeen poliisilla on lopetusoikeus. Mitä vielä eivät edes käytä sitä.
Kyllä koirasta huomaa, onko se aggressiivinen. Tosin senkin tulkitseminen vaatii taitoa ymmärtää elekieltä ja laumaelämää, mutta jotkut eivät ole niihin asioihin riittävästi perehtyneet, jonka takia niitä vahinkoja juuri sattuu.
Miten muuten luettelet hengenvaaralliset koiran, kun koiran todellinen luonnehan paljastuu vasta sen kasvettua aikuiseksi ?
Kadulla kulkiessani minun EI tarvitse opetella lukemaan mitään koirien elekieltä, kuljen laillisesti siellä. Koiran taluttajan olisi syytä opetella lukemaan koiraansa että tulisi estettyä koiriin ja ihmisiin kiinnikäymiset.
Periaatteessa, jos olet yhtään näitä ihania kullannuppuja katsellut mitä toiset ihmiset kasvattaa, niin samalla tavalla kuin niistä huomaa kenestä kasvaa aikuisena kriminaali, keneen voi just ja just luottaa, sekä kenestä tulee hyvin kasvatettu aikuinen ihminen. Niin, samalla tavalla pystyy kyllä koirasta jo näkemään hyvinkin nuorella iällä ja rodusta riippumatta ne jotka pitäisi lähettää montun pohjalle.
Mutta pelkästään jo rotu ratkaisee aika paljon, kuten ihmisissäkin. Tiedäthän tämän pussihousuisen, ajurilakki päässä kulkevan eläkeläiskansanosan. Heitähän sinäkin kai vältät aina jos mahdollista, ainakin tiedostamattasi? Niin, samalla tavalla järkevän ihmisen tulisi välttää tiettyjä koirien rotuja, voidakseen olla varma ettei tule hankaluuksia.
Ja kuten mennessäsi naimisiin vierasta rotua ja kulttuuria edustavan ihmishenkilön kanssa, siirryt automaattisesti sen vieraan kulttuurin piiriin ja sinua pidetään osana sitä. Niin, nyt samoin tapahtuu myös ottaessasi koiran joka on nk. vaativa(lue:hengenvaarallinen), eli joudut vastuuseen kulttuurisi jäsenen tekemisiin, vaikka et voisi itse asiaan mitenkään vaikuttaa.
Ihmishenkilöiden tekemisiin emme voi vaikuttaa, kulttuurista riippumatta, mutta sen sijaan siihen meillä itsellämme on mahdollisuus vaikuttaa otammeko hengenvaarallisen, potentiaalisesti hengenvaarallisen, vai ihan normaalin koiran.
Tee siis järkevän ihmisen valinta!!!
Kulttuuri ei ole periytyvää, se ei kulje geenien mukana. Rotu on ihmisen jalostama muoto eliöstä. Jos koiristakin ollaan saatu jalostettua tietyn laisia rotuja, niin kyllä niistä pystytään jalostamaan edelleenkin muun laisia. Koiran vanhempien luonteista kannattaa ottaa selvää, ennen kuin sllaisen lopullisesti tilaa, mikäli haluaa tietyn luonteisen koiran, vaikkakaan varmuutta ei ole koiran tulevasta luonteesta edes sukupolven yksilöiden luonteiden perusteella. Esimerkiksi nykyään monet kaukasianpaimenkoirien sukulinjat ovat koiriltaan vallan ihmisystävällisiä, sosiaalisia ja mukautuvia, kun esimerkiksi liikaa rodunomaiseen luonteeseen luotettuna jotkut bernhardinkoirien kasvattajat ovat pilanneet koiriensa luonteet ja tehneet niistä aggressiivisia. Koira on todella herkka muuttumaan rotuna jalostuksen vaikutuksesta.
Jep, chihu kun puree voi tulla tulehdus ja siihen kuolla isokin ihminen, ajatella sitten jos puree vauvaa..
Ai niin, mutta sen chihunki voi opettaa ihan samalla tavalla kuin muutkin koirat.
Jokaisen koiran purema voi tappaa.
Vika on aina hihnan toisessa kaljummassa päässä, ei koskaan koirassa.
hohoijaa chihuahuasta tappajakoira..uuu vaviskaa. ;)))
maitotölkin kokoinen PETO käy kimppuun hui mitä teen..pitäisikö nyt alkaa pelkäämään kissojakin tai hui hamsteri..iiiiik
entä linnut aaapuuva....
Niin..kyllä ihmisten pitäisi tarkemmin pohtia ja arvioida omaa motivaatiotaan ja luonteenpiirteitään. Kaikki vaan eivät ole riittävän jämäköitä ja johdonmukaisia luonteiltaan, eikä sitä aikaa välttämättä riitäkään pennulle riittävästi.
Vaativa koirarotu ei mielestäni ole sen vaativampi kuin se helpompikaan, siihen kuluu vain enemmän aikaa. Eli toinen koirarotu vaatii enemmän aikaa ja ehkä enemmän mielikuvitusta. Metodit voivat olla ihan samoja kuin helpomman rodun kanssa. Sen oikean metodin löytämiseen vain saattaa kulua enemmän aikaa.
Mitä tässä nyt on kommentoitu moneen otteeseen koirakokemuksen kartuttamisesta ennen aikaavaativan rotuyksilön ottamisesta, olen hieman eri mieltä. Jokainen koira on erilainen. Voit oppia ekan koiran kanssa "kaikki niksit" ja kun otat toísen koiran, yksikään niistä nikseistä ei toimikaan. Olet jälleen ulapalla ja joudut todenteolla miettimään, miten saat koiran toimimaan. Kokemuksen karttuessa erilaisten vaihtoehtojen ja niksien tietämys karttuu. Monet tuppaavat vain jumittumaan yhteen tiettyyn tyyliin ja tapaan vuosikymmeniksi, toimi se koiralle tai ei, ja se on kyllä huono tilanne sekin.
Lukee monien koirarotujen kotisivuilla sanotaan ei suositella ensikoiraksi.Minulla labradori ensimäisenä koirana 8v riittävästii siinäkin työtä.Enkä vieläkään olettaisi että Kuvazin saisin yhteiskuntakelpoiseksi vaikka kuinka antaisin aikaa ja kävisin koirakoulussakin kuvazin kanssa.
Samaa mieltä vaativampi vaatii tarkemman koulutuksen perehtymisen jämptiyden..ja helppo voi mennä ilman koulutustakin(paitsi sisäsiisteys, yksinoloharjoittelun) kuten vaikka tipsu tai japanin chin että aiheuttaa ongelmaa.
Vaativa vaatii paljon toimintaa kun taas helppo vaikka tipsu, japanin chin menee helpommalla.
Mutta joillekin sopii juuri toiminnalliset ja haastavat eikä sekään ole minusta ihan aina niin että ensikoira ei voisi olla hieman haastavampi kyse enemmän luonteesta..eli jos on itse toiminnallinen, harrastaa, perehtyy ja on jämpti, johdonmukainen, opettelee koiran eleet voi vaativa mennä hyvin.
Ja joillekin ei koskaan sovi vaativa rotu eli sellaiselle joka enemmän hakee hemmotteltavaa sohvamaakaria jolle ei raski sanoa ei tai on epäjohdonmukainen koulutustyyli tai ei perehdy koulutuksiin vaan olettaa vanhojen keinojen toimivan kuten oli aiemmalla helpolla rodulla.
Helposta rodusta kynnys vaativaan rotuun on suuri myös. Ja monet monen koiran omistajat ei aina ole perehtyneitä koiraan kunnolla sen eleisiin, sosiaalistamiseen, uusiin koulutusmenetelmiin ja joskus ensikoiran ottaja perehtyy paremmin koska asia on uusi.
Vaativat rodut tarvii aikaa enemmän ja perehtymistä ei sen kummempaa kuitenkaan koira kuin koira loppupeleissä..toisella vaan sitä virtaa tai dominanssia enemmän..eli tunne itsesi ja ota sellainen rotu.
Itse olen ylpeä omista edesmenneistäni koiristani (toinen ensikoirani ja olin silloin lapsi)jotka on olleet hieman vaativia niin monet sanoneet etteikö noi ole ärhäköitä ja kun ovat saaneet tutustua niin ovat joutuneet laittaa ennakkoluulonsa romukoppaan. Kilttejä toisten koirien kanssa toimeentulevia otuksia ovat olleet iloisia ja mukavia. Olin satsannut jo pennusta pitäen hyvät käytöstavat eli sosiaalistanut, ja luonnostaan ihmisystävällisiä. Enemmän kyse ennakkoluulosta minusta rotuni kohdalla ja eleiden(se on a ja o) sekä se mihin jalostettu.
Ja koirapuistoissa ei saa provosoida eikä provosoitua (ekan monikin huomioi/komentaa mutta tokaa ei, ja turha provosoituminen on pahasta ja monikaan ei kiellä tällöin koiraansa vaikka pitäisi..pennuilla ei ole vanhempaa koiraa sosiaalistamassa joten se jää ihmiselle)
Minusta labbis(varsinkaan käyttis) ei ole helppo alle kolmivuotiaana virtaa riittää ja kuuntelu ei pelaa sitten kun aikuistuu niin todella helppo kouluttaa .
Eikä kaikki labbikset ihan pehmoja tiedän yhden pureneen pahasti pentua.
No kuvaz omaa dominanssia jos se ei ole hallinnassa niin sitten ei sovellu koskaan. Mutta en usko että rotuja voi mennä noin eka aste japanin chin,toka aste sheltti(haukkumiseen kiinnitettävä huomiota), kolmaslabbis(energia),neljäsbelgian paimenkoira,viides kuvaz, kuudes aste maremma, seitsemäs aste fila..
jokainen ottaa olettamansa kykynsä mukaan ja perehtyy rotuun ennen päätöstä ja juttelee kasvattajien kanssa ja tekee yhdessä päätöksen voiko rotu mennä vai ei.
http://www.unkarinpaimenkoirat.com/21
Vai tipsu menee kouluttamatta, salli mun nauraa! Olen nähnyt monia äreitä tipsuja, juuri koska mummot ottavat niitä juuri tuonkaltaisia neuvoja "helppo voi mennä ilman koulutustakin(paitsi sisäsiisteys, yksinoloharjoittelun) kuten vaikka tipsu tai japanin chin että aiheuttaa ongelmaa" uskoen!
Yksi esim. puri tuttavaani, terrorisoi kotinsa ohi kulkevia muita koiria seuraten niitä muristen perässä hyvinkin pitkän matkaa toisen koiran lenkkiä. Oli siis aina irti, ja jos joku koira kulki pihan ohi ryntäsi tielle ja aloitti matalan murinan.
Jos oikeasti on olemassa joku rotu joka menee ilman koulutusta, niin taitaa cava olla ainoa. Tosin jotkut pilaavat jopa senkin, en tosin ihmisiä kohtaan aggressiiviseksi saatua cavaa ole vielä eläissäni nähnyt, mutta sellaisia kyllä jotka hyppivät omistajansa silmille esim. huutamalla hirveästi autossa tai kesken lenkin, sekä potkimalla omistajaa käsivarsiin tämän yrittäessä leikata kynsiä yms.
Eli ei taida "se rotu voi mennä kouluttamatta" päteä siihenkään. Yksilöt tietysti erikseen, monissakin roduissa voi olla poikkeusyksilöitä jotka ilman koulutusta sopeutuvat normaaliin arkielämään ja asemaansa perheessä.
Tiibetinspanieli on iso koira pienessä pakkauksessa, ainakin minun kokemusteni mukaan.
Ja urosten ja narttujen välillä on yleensä suuri eroavuus luonteen kovuudella ja aggressiivisuudella. Nartut ovat pejmeämpiä ja osaavat yleensä paremmin varoittaa ennen kuin purevat.
Aloittelevalle koiraihmiselle suosittelenkin yleensä narttua.
Tipsu omaa dominanssia mutta myös itsenäisyyttä ja ei aiheutta ongelmia vaikka ei sen kummemmin koulutetá siihen perustuu sen suosio :)..samoin japanin chin..helppo rotu.
ei ole kyllä yhtään tipsua joka olisi äkäinen vastaan..turha mollata rotua alas.
Hyvä koirarotu aloittelijalle.
cavaljeeri on myös helppo rotu aloittelijalle siitä samaa mieltä.
Edelleen eri mieltä tipsusta. Kova ja haukkuherkkä. Mutta se onkin oma käsitykseni tapaamieni tipsujen perusteella. Cvaljeerista ja japanin chinistä en juurikaan tiedä, en ole ollut niiden kanssa tekemisissä paljoakaan. Ajokoirat tulevat itselleni ensiksi mieleen, kun puhutaan pehmeistä, lempeistä roduista, joista selviää kokematonkin. Ehkä meillä on omat käsityksemme juuri siitä syystä, että koirien luonne vaihtelee yksilöittäin ja suvuittain, emmekä ole aivan saman laisiin persooniin eri roduista törmänneet.
Vastaani tulleet tipsut ei ole olleet haukkuherkkiä toisin kuin vaikkapa spitzit.
Tipsu on ns.sisävahti eli kuuluu olla hieman valpas ja vahtivakin rotu.
Mutta tosiaan hyvä rotu aloittelijalle mutta jos aloittaja haluaa varta vasiten toko rodun niin sitten kannattaa harkita toista rotua..vaikka perhoskoiraa(jolla tosin haukkuherkkäisyyttä mutta erittäin hyväkoulutteinen)
helppo rotu ja helppokoulutteinen ei ole sama asia. Joskus itsenäiset hieman vähemmän energiset rodut menee helpommin kuin ne aktiivisimmat helppokoulutteiset jotka myös haluaa toimintaa enemmän. Usein syy uuden kodin etsintään on energisyys ja toisinaan myöskin dominanssi.
helppo rotu on itsenäinen ja vähemmän aktiivinen vähemmällä toimeen tuleva rotu.
Enpä tarkoittanutkaan helpolla rodulle helppokoulutteista. Itsehän mainitsin kanssa, että helppoja rotuja ovat mielestäni yleensä ajokoirat. Eivätkä ajokoirat ole juurikaan helposti koulutettavia.
Tunnen muuten 2 mittelspitziä, jotka eivät hauku. Ja kleinin, joka oppi haukkumaan vasta, kun sitä alettiin yllyttämään. Kerrostaloissa asuvat, joten ovat meteliin tottuneet.
Ja selvä, en enää yleistä tipsua haukkukerhäksi tai dominoivaksi roduksi, mutta kyllä sellaisiakin yksilöitä löytyy paljon, vaikka suurin osa onkin ehkä hyvin kilttejä. Yksilöerot ovat suuria kaikkien rotujen kohdalla. Yksi normaaleista syistä siihen, miksi monista koirista kasvaa jopa aggressiivisia, on juuri se, että pelkän rodun perusteella niiden ollaan oletettu olevan helppoja. Aina koiraa hankkiessa/kasvattaessa on varauduttava yllättäviinkin luonteenpiirteisiin, eli pennusta saakka rajat koiralle siltä varalta, jos se onkin aikuisena kovaluonteinen.
Etpä taida järin montaa tipsua tuntea, ellet yhtään äkäistä tunne. Itse tiedän useita ihmisille ja muille koirille rähiseviä tipsuja, kaikki vanhoilla ihmisillä. Tuntemani cavalierit ovat olleet yleensä lupsakampia tapauksia, joskin tunnen pari yliarkaa ja siksi epäluotettavaa cavalieria myös.
Kaikista näistä yllä mainituista koirista saisi/olisi saanut mukavan seurakoiran, mutta periaatteena on ollut juurikin, ettei "tätä rotua tarvitse lainkaan kouluttaa". Väärin!
Kyllä minua vastaan on tullut paljon tipsuja ja ei ole ollut kuin yksi äkäinen(villakoirassa pari äkäistä, springerspanielissa yksi, kultsissa kaksi, labbiksessa yksi, berhardilaisessa yksi, cockerissa kaksi, bolognesessa yksi, havaneesissa yksi, kiinanharjakoirassa yksi, sheltissä yksi, jne.cavaljeerissa ei ole tullut äkäistä vastaan mutta en sano ettei sekin ole mahdollista)..ja joka rodussa on siihen mahdollisuus. Mutta ei mikään rotu ole 100%
Joskus tuntuu kuten alempana oli puhetta pompottavasta tipsusta ja kultsista ettei kaikille sovi laisinkaan koira. Koska koira vaatii peusjutut lauman hierarkian, johtajuuden, toimintaa.
Tipsu on ensikoirana hyvä(samoin japanin chin, cavaljeeri, maltankoira etc) jos mikään rotu sitten ylipäätänsä paras itsenäisen sopeutuvan hyvän luonteen omaava rotu. Ja pienikoko mikäli kaikki ei menekään putkeen voi sen hallita sitten koollaan. Vaikka ei tietenkään toivottavaa.
En puolla tipsua siksi että omaan sellaisen (oma rotuni ei ole sovelias ensikoiraksi koska on erittäin aktiivinen ja dominanssia omaava ja vaatii jo harrastuksia tokoa ja hakua)mutta en muuta käsitystäni rodun tipsun hyvistä ominaisuuksista- siinä rodussa on tullut paljon hyviä otuksia vastaani. :)
No juu. Nuo äärimmäisen itsenäisiksi jalostetut rodut ovat oma lukunsa. Niistä ei varmaan mitään agilitykoiria kovin helposti kouluta :)
Joo, kyllä minun mielestäni omien kokemusteni perusteella maailman lempeimmät rodut ovat cavalier ja staffi. Kaikki tapaamani staffit pyrkineet syliin ihan intopiukeena, hyppineet nuolemaan naamaa yms. vaikka olen siis ollut ihan ventovieras katsomassa ko. koiria enkä niille lainkaan tuttu. Lyhyesti sanoen, staffi on koira täynnä ylitsevuotavaa ihmisrakkautta. Tosin staffi vaatii hieman tiukemman koulutuksen kuin cava, mutta perusluonne silläkin yhtä äärimmäisen ihmisrakas.
Mä olen kyllä nähnyt sellaisen tipsun joka pompotti mummoa ihan kuusi nolla. Kerran kun koira räkytti kaupan tuulikaapissa ja "komensi" mummoa ja mummo huusi takas sille, että mamma tulee kohta..Huomasi kyllä kumpi oli laumanjohtaja. Kyllä tipsukin tarvitsee ihan kunnon koulutuksen tai alkaa pomottaa.
Jokainen rotu voi pompottaa tiedän kultsinkin(jota mainostetaan ensikoirana) jonka omistajat nuori pari pesävietissään piti lapsen korvikkeena ja kun lapsi sitten tuli niin joutuivat antamaan pois koska oli puremariski mustasukkaisuuden vuoksi. Eli pompotti myös..
Joillekin ei sovi koira ollenkaan vaan mieluummin vaikka kissa tai muu lemmikki kuten mainitsemallesi mummolle ja tälle nuorelle parille.
Kissakin saattaa alkaa pompottamaan kotinsa muita eläimiä. Esim. jos kollikissa on monta vuotta elänyt perheensä ainoana kissana, se saattaa kuseksia koko talouden märäksi heti kun sinne astuu toinen kissa. Ja kissakin täytyy totuttaa myös pennusta asti lapsiin yhtä lailla kuin koira, mikäli perheeseen on myöhemmin tulossa lapsia.
Niin siis suljemme myös kissan pois pesäviettisiltä tai sitten vain se yksi kissa(tosin meillä kissat ei ole aiheuttanet huolta)..jäljelle jää kanit, marsut etc., . ;)
Mutta tosiaan koirat hyvin hierarkkisia laumaeläimiä joka haluaa toimintaa suht paljon ja ehkä ei se sopivin lemmikkieläin jos haluaa helpon lemmikin- koira ei ole helppo laisinkaan ja silloin voi se hamsteri rotta tms olla mitä parhain..
Jyrsijätkin kaipaavat päivittäistä seuraa ja huolenpitoa, jotta eivät tylsisty ja villiinny. Eli jäljelle jää liskot, hämähäkit, kalat sun muut, jotka ovat tyytyväisiä astioissaan kunhan joskus siivoaa ja antaa ruokaa.
Ainakin suomalaisen ihmisen suurin ongelma koiran kanssa lienee se perushuomioimattomuuden puute. Koira ei seuraa ihmistä, vaan ihminen koiraa.. Sama ongelma on itselläkin, kun kulttuuri on mikä on.
Anteeksi, huh90u9u. Pistin sulle vahingossa miinuksen. Puhut asiaa.
No kun ne haluavat olla niin äijää, niin äijää. Ne äijät vaan ei pysty tulemaan toimeen edes akkaansa/ukkoonsa kanssa, saati sitten koiraansa.
On se hienoa (unelmissa) rampata katua sellaisen pelottavan nököisen koiran kanssa ja tuntea olevansa KING. On aivan mahtavan upeeta. Paskaaks koirasta, kunhan se vaan on pelottavan oloinen ja siten "söpövalmis" pönkittämään huonoa itsetuntoa.
Moni hommaa koiran nimenomaan kuvastamaan heitä itseään. Jos koiran saa pidettyä hallinnassa, niin mitä siitä sitten valittamaan. Hommaahan moni auton, tatuoinnit, huonekalut ym. itsensä vaikutelman mukaan, joten miksi ei koiraa samoin miettein ?
Autossa, tatuoinnissa ja huonekaluissa on kyllä sellainen poikkeava piirre koiraan verrattuna että ainakaan normikäytössä ne eivät itsenäisesti hyökkää kenenkään päälle tappomeiningillä. Hultteimesti koulutetun koiran kanssa näin saattaa käydä(tietyissä roduissa jopa todennäköisesti). Jos koiran haluaa sävy sävyyn sohvan tai auton kanssa niin kannattanee mieluummin kääntyä kaupan leluosastojen puoleen. Myyjätäti auttaa kyllä tarvittaessa.
Itse olen valinnut rotuni sekä ulkonäön että hyvän mutta hieman vaativan minulle sopivan luonteen kera.
Tykkään kauniista koirasta ja miksi en valitsisi sellaista???
Näkö tulee ensin kun oikeaa rotua etsii ja sitten katson millä tykkäämistäni roduista on myös sopivin luonne minulle ja minun harrastuksiini ja elinympäristöön.
Ja olen 100% tyytyväinen upeaan koiraani. :)
en ymmärrä miksi ei saisi valita myös koiransa ulkonäköä? Rotukoirat on jalostettu juuri tietyn näköisiksi ja luonne samoin..tietää jo ennalta mitä saa.